35+ Lapsettomat

Iines, minulla on huoli sinun jaksamisesta. Kuulostat todella uupuneelta. Ei ole ihme, että sinusta tuntuu nyt tuolta, kun ei PAS onnistunut taaskaan, monta isoa pettymystä lyhyen ajan sisään. Mutta olen sitä mieltä, että kannattaisi mennä puhumaan ammattilaiselle, ennen kuin tilanne menee pahemmaksi. ja uuvut täysin. Kyllä siitä kuitenkin on apua, vaikka aluksi tuntuu, ettei jaksa edes puhua, vain itkeä. Olen itse käynyt useampaankin kertaan puhumassa psykologin luona, ekojen hoitojen aikana, eron jälkeen, toisen hoitokierroksen aikana. Siitä on apua, kun vaan saa asiantuntevaa apua. Asiaa pitää kysyä klinikalla, ne varaa sitä kautta ajan. Mulla se aika meni ohi sikainfluenssan vuoksi, mutta meinaan kysyä sitä uudelleen.

Jatketaan tästä, et ole yksin!

 

Nega tuli tänäkin aamuna. :/

 

Chloe :hug: Mä olin vaan taas ihan varma susta, et tuot tänne niitä hyviä uutisia jo välillä. Täällä tuntuu olevan ihmeellisiä aaltoja, eka oli se Auringonkukan alottama plussa-aalto, sit alko ihan käsittämätön nega-uutisten aalto. Koskahan se kääntyy...

Koska teillä on seuraava pas? Ehtiikö heti tammikuussa? Muistelen sun sanoneen et teillä olis vielä kaksi pakkasessa. Nehän jäi nyt jo sille joululomalle. Toivottavasti sulla on valmiiks sovittuna jatko.

Mulla on ollut ehkä ihan hippusen parempi päivä, itkua ei ole tullut kertaakaan, vaikkakin pahalta on tuntunut. Oltiin shoppaamassa, ja siellähän tietty oli paljon pallomahoja ja ihan pieniä vauvoja liikkeellä vaikka kuinka paljon. Silloin aina riipas syvältä. Pakko oli kääntää katse toiseen suuntaan. Aiemmin olen aina rakastanut joulua, mut jotenkin nyt sekään ei innosta. Onhan joulu kuitenkin lasten juhlaa.

Mut kaikesta huolimatta uskon ja toivon, et tää olo paranee tästä päivä päivältä. Pottuko se oli joka sanoi, että sitä pohjamudissa rypemistä riitti noin viikon verran, jonka jälkeen jaksoi taas katsoa eteenpäin. Eiköhän tää tästä...

Onhan meillä kuitenkin ens viikollakin vielä jännättävää, kun Rosmariinin käynti on keskiviikkona. Onko sulla ollut ihan hirveä loppukiri meneillään? Hyvin se käynti menee varmasti. Kärvistellään tosiaan sit yhdessä.

Niin, ja Sinivatukalla on se käynti maanantaina. Kerrottehan molemmat meille heti käynnin jälkeen uutiset, et koska alkaa tapahtuun!

 

Hei!

Liittyisin ryhmään, jos se teille sopii. Tässä lyhyesti taustaa

*Ikä 35/35
*Yritystä takana pian 2 vuotta
*mun tuubat tukossa, jotka poistettu - miehellä ok simpat, ei priimat mutta kuulemma riittää

Nyt ensimmäinen IVF loppusuoralla. Punktiossa saatiin 8 munasolua, joista hedelmöittyi 6 mutta lopulta saatiin vain 2 siirtokelpoista. Soluja viljeltiin 3 päivää.

Molemmat elinkelpoiset (5 ja 6 soluiset) siirrettiin 9.12. Testauspäivä 23.12, joten joulu on joko juhlaa tai sitten tuskaa tänä vuonna.

En ole saanut hormoneista juuri mitään sivuvaikutuksia (synarel, puregon, pregnyl, otrogestan progesteron). Tällä hetkellä, PP3, ei oireita juuri ole. Ihan pientä nippailua munasarjoissa ja alavatsasta olen koko ajan tietoinen - turvotusta varmaankin. Mutta ei siis mitenkään selkeää oiretta ylipäätään mistään. Paitsi että pinna on kireellä, mies raukka.

 

Tervehdys. Tein juuri porkkanalaatikkoa joulua varten ekaa kertaa elämässäni. Se on vielä uunissa. En pidä siitä itse, mutta miestä varten tein. Tänään olen muutenkin kokkaillut oikein antaumuksella. Lisäksi oltiin miehen kanssa kävelyllä metsässä ja haettiin samalla havuja ruusujen talvisuojaksi. Mä olen huomannut, että kaikki puuhaaminen ja tekeminen helpottaa oloa. Tottakai tämä tuntuu todella surkealta, kun ei niin millään onnistu, mutta minkäs teet. On vain pakko jatkaa eteenpäin, koska mä en meinaa antaa periksi ennen kuin on pakko.

Iines, itse sä teidät mitä kannattaa tehdä, mutta ehdottamaani vaihtoehtoa kannattaa miettiä, mua ainakin se on auttanut. Hyvä, jos olo oli tänään jo vähän parempi. Niinhän nämä hoidot tunnetasolla menee, odotusta, toiveikkuutta, pettymystä, surua ja taas toivon heräämistä. Sitä kuuluisaa vuoristorataa. Toisiamme täällä tukien jaksetaan tämä läpi. Meille ei ole sovittu mitään jatkoja, pitää soittaa sinne heti sitten 4.pvä kun klinikka taas aukeaa. Arvioisin, että menkat tulee joskus tammikuun puolen välin jälkeen. Haluaisin sitten kokeilla kanssa PASia luonnolliseen kiertoon ilman hormoneja. Ja onhan meillä yksi luomuyrityskiertokin tässä välissä. HEH, olen kyllä hullun toiveikas vaikka elämä lyö päin pläsiä kerta toisensa jälkeen.

Marigold, tervetuloa mukaan! Teilläpäs onkin jännänä päivänä testi. Toivottavasti saatte elämänne joululahjan!

 

Sunnuntaita!

marigold tervetuloa munkin puolesta mukaan! Toivottavasti tuot tähän pinoon sitä kaivattua positiivista uutista. Lisäilen sut listan jatkoksi.

Chloe joo on se asia vielä harkinnassa, en mä sitä kokonaan ole tyrmännyt. Oon käynyt aiemminkin psykologin juttusilla, ja kieltämättä se antoi uutta kulmaa asioihin. Jos jotain positiivista tästä paskasta tilanteesta hakee, niin se on se et onneks on yritetty molemmat kerrat luonnolliseen kiertoon, ei ole tarvinnut turhaan hormoneja vetää :kieh: Se on ihan totta et se puuhailu helpottaa, saa ajatukset muualle. Luomuilua meilläkin on harrasteltu, kun se ovistesti näytti positiivista. Ihan kun se tärppäis nyt viiden vuoden jälkeen

Mä kuulin eilen järkyttäviä uutisia eräästä ihmisestä menneisyydestä. Se on mietityttänyt mua tosi paljon sattuneesta syystä. En voi kuitenkaan tässä enempää julkisesti kertoa, mut tää asia jotenkin painaa ja koskettaa mua. En ole siis miettinyt omaa kurjuuttani, kun elämässä tapahtuu paljon kauheampiakin asioita.

Taidan lähteä koiran kanssa metsään tästä.

*muok. lisäsin listalle päivämäärän, koska sitä on päivitetty, kun ei viitsi sitä ihan joka sivulle ottaa sen pituuden takia.

 

Kiitos tervetulotoivotuksista!

Tosiaan, jännä on testauspäivä. Olin mukana tutkimuksessa, jossa tutkittiin hcg-hormonin vaikutusta munsaolujen laadun parantamisessa. Pistin siis pregnylin ohella myös hcg:tä 100mg joka ilta stimulointivaiheessa. Saaliina 2 vaivaista siirtokelpoista, jotka eivät nekään olleet mitään valioyksilöitä. Eli en ihan hirveästi usko tähän kierrokseen mutta onneksi on vielä 3 yritystä jäljellä, kun tuo labrarottana olo antoi ylimääräisen ilmaisen hoitokerran.

Mun joulukalenterin isoin luukku on siis jo 23. päivä

Cloe Minulla on myös vertailukohtaa ystävien tilanteeseen ja tämä oma vastoinkäyminen tuntuu toistaiseksi vielä pieneltä. Läheinen ystäväni kuoli tässä hiljakkoin vakavaan sairauteen. Kun ajattelenkin niitä hänen sairaalakokemuksiaan, niin tulee aina sellainen olo, että pahemminkin tosiaan voisi olla... Toki oma napa on aina oma napa mutta tuo ystävä oli niin läheinen, että hänen kohtalonsa koskettaa minua lopun elämääni - ja antaa ihan erilaista perspektiiviä elämään.

 

Tänään siis testitulos lopullisesti varmistui. NEGA. :'(

 

Chloe

Tervetuloa mukaan marigold ja jaksamista piinapäiviin! Toivottavasti tärppää!

Lämmin tervehdys myös kaikille muille!

 

Chloe :hug:
Nämä on kyllä ihan hirveitä nämä pettymykset. Mä olen jo viikon ollut täällä pohjamudissa eikä vielä näy valoa tunnelin päässä... Yritin sommitella seuraavaa hoitoa kalenteriin mutta aika hankalaksi menee. Meillä olisi mahdollisuus pitää 1vko talvilomaa ja sitten on pääsiäispyhät ja tod näk mun kierrot menee just silleen että jompikumpi jäisi sitten hoidon alle. Eli eikö me päästä uudelleen toivomaan ennen toukokuuta ellei peruta lomaa?!? Harmittaa... Meillä kun ei minkäänlaisia luomumahiksia ole.

Chloe ajattelin näyttää mun miehellekin sun kiukkukirjoituksen, se on kyllä niin hyvä että vieläkin sitä välillä ajattelen.

Vielä lisää haleja kaikille!
Ja Rosmariinilla tänäänkö klinikkakäynti?! Tule sitten kertomaan mitä siellä kävi, jookos.

 

Ai niin Marigold, mielenkiintoinen tuo tutkimus. Siitä ei liene vielä mitään julkaistuja tuloksia, onkohan kellään auttanut se hcg...? Itse yritän miettiä mitä jippoja voisi vielä kokeilla, olisiko jotain lääkkeitä jotka voisi meidän tilanteessa auttaa joita voisi lääkäriltä pyytää.

 

Chloe :hug: haleja ja jaksamisia näitten ainaisten pettymysten kanssa, myös miehellesi. Jokohan ensi vuonna olisi meidän kaikkien vuoro?

Miisamari sullekin :hug: Harmi kun uuden yrityksen kalenteriin sovitus näyttää niin hankalalta. Toivottavasti kuitenkin saat sen sinne sovitettua.

Sinivatukalla oli vissiin tänään se käynti, uutisia odotellaan!

Mä oon miettinyt et mikä piru niissä meidän huuru-ukoissa oikein oli vikana, kun viidestä vain kaksi vaivaista kesti sulatuksen. Niistä kolmesta menetetystä kaksi oli hyvälaatuisia ja se yksi vähän heikompi. Se heikompi oli kuulemma selvinnyt osittain, mut sehän ei auta. Tietääkö joku mikä siihen sulatuksen onnistumiseen vaikuttaa??? Tuskin se ihan sattuman kauppaa on.

 

Tutkimuksesta- Siitä ei ole vielä tuloksia - sitä vasta tehdään. Minulla ei valitettavasti hcg auttanut - kun kerran saatiin vain 2 siirtokelpoista. Tai no, mistä sen tietää, jos ilman ei olis tullut yhtään... Mun pitää pyytää lääkäriä laittamaan sähköpostilla tuloksia, kun niitä saadaan.

PP5 lopuillaan eikä mitään tuntemuksia siitä, että olisin raskautunut. Pitkä viikko edessä.

 

Esinnäkin Marigold, tervetuloa, jännät paikat jouluna.
Chloe :hug: sun kiukkukirjoitus oli kuin suoraan mun kynästä, tää on niin tätä :headwall:
Iines.. ootko huomannut, että edes hiukan parempi olo tulee siitä, kun koiran kanssa käy kävelyllä. Mulle ne on lähestulkoon sellaisia koti-psykiatreja, jaksavat aina kuunnella.
Laskevat pään syliin ja antavat tirauttaa itkut turkkiin.

Joo, tänään käytiin turun Ava-klinikalla. Täytyypä myöntää että rahalla saa =) palvelua nimittäin. Koko henkilökunta äärettömän ystävällistä ja jotenkin huomioon ottavaa. Lääkärin kanssa tuli juteltua n. 1,5h, sai kysellä ja sai vastauksia.
Kolmaskin IVF sitten tehdään, nyt tavoitteena on viljellä soluja mahdollisimman kauan jotta nähtäisiin onko yhdestäkään eläjäksi. Jos näyttää siltä, että solut on järjestään viallisia, voi ainakin lopettaa pään hakkaamisen seinään ja unohtaa kaikki haaveet omilla soluilla onnistumisesta.
Sen jälkeistä elämää mietitään kun/jos tulee ajankohtaiseksi.
Hoito alkaa jo ens tiistaina jolloin pistän jarrun, (aiemmissa käytettiin synarelaa) ja ens vuoden 3 tai 4 viikko alkaa muut piikit (muistaakseni). Lääkkeisiin tuli hiukan muutoksia, Menopuria ei käytetä tässä hoidossa vaan sen tilalle tuli joku lääke jonka nimeä en nyt just muista. Ihanaa kun sai reseptit heti mukaan, kerrankin sai ostaa 2200e lääkkeet kuudella eurolla, jotain hyvääkin siis.
Taas on mieliala kohonnut, ainakin vähän aikaa

Töissä olikin taas niin ihana tilanne sunnuntaina. Eräällä henkilöllä oli muutaman kuukauden ikäinen vauva mukana, söpönä tietysti tonttupuku päällä. Vanhempi työkaverini kysyi; Eikö sulle tule yhtään vauvakuumetta päälle, kun täällä on tommosia söpöläisiä?!
Hammasta kiristellen sanoin ettei tule, vaikka teki mieli kiljua ettei sillä ole H*lvetinkään väliä tuleeko mulle vauvakuume vai ei, ei niitä vauvoja kuumeisetkaan aina saa.

Terkkuja kaikille vaiheisiinne :wave: toivoopi taas hiukan toivokas Sinivatukka!

 

sinivatukka kiva kuulla että käynti sujui hyvin ja antoi uskoa uuteen yritykseen. Ja hienoa että tuumasta toimeen pääset heti, odottelu ei ole ainakaan mun vahvin puoleni. Joo, kyllä ne kävelyt koiran kanssa on tosi terapeuttisia, jotenkin saa selvitettyä päätä, varsinkin metsässä. Ja on myöskin sanottava, että meillä koirat on kanssa koti-psykiatreja, ilman niitä pää olis jo takuulla levinnyt

marigold ei muuta kun pitkää piinailu-pinnaa sulle toivottelen.

Aiemmin unohdin mainita, et mulla on nyt pari päivää viillellyt välillä aikas kovaa alavatsalta. Menkkoja odottelen vasta sunnuntaina-maanantaina, eikä tää ole sellasta. Kauhulla pelkään ettei kai siellä taas ole joku kysta muhimassa :x Mullahan on siis ennestään melko ikäviä kokemuksia moisesta..

 

Huomenta siskot!

Mun täytyy päästä taas purkamaan ajatuksiani.

On tietysti hieno asia, jos on ymmärtäväisiä läheisiä ja työkavereita, joille voi purkaa lapsettomuuden ja hoitojen aiheuttamia tuntoja. Mulla itselläni on työpaikalla kolme naispuolista hyvää työkaveria, joiden kanssa vietetään silloin tällöin vapaa-aikaakin yhdessä. Toisinaan on miehet ja lapsetkin mukana. He tietävät hoidoista ja voin kertoa miltä tuntuu. Joskus tulee kuitenkin sellainen olo, ettei jaksaisi raportoida mitä milloinkin on meneillään, koska he ovat melkein päivittäin kyselemässä. Joskus tuntuu, ettei minussa muuta olennaista olekaan kuin tämä lapsettomuus. Se määrittää koko identiteettiäni ja statustani naisena. Sen vuoksi tunnen itseni luuseriksi kertoessani epäonnistuneesta hoidosta, kuten eilen. Hyvää he tietysti tarkoittavat ja olen kiitollinen saamastani tuesta, mutta aina ei vaan jaksaisi. Kuunnella kliseitä, tiedättehän? Haluaisi olla vain yksin ja käpertyä omaan pettymykseensä kuin mustaan huopaan.

Oma lukunsa on pomoni, jolle minun on ollut pakko kertoa jatkuvien poissaolojen vuoksi. Pomoni on kuitenkin se ihminen, jonka kanssa teen eniten yhteistyötä eri projekteissa. Minulla ei ole autoa ja jokainen klinikkakäynti tietää tuntien poissaoloa työpaikalta, kunkin hoidon aktiivivaiheessa monta kertaa viikossa. Kerroin hänelle silloin kun sain keskenmenon ja olin sairaalassa. Päällisin puolin hän on suhtautunut aivan fiksusti, mutta vahvasti epäilen hänen kykyään minkäänlaiseen empatiaan, kaikki vaikuttaa jotenkin teennäiseltä, koska seuraavassa hetkessä hän kuitenkin saattaa kiukutella esim. poissaoloni vuoksi.
Muutenkaan en voi sanoa pitäväni pomosta ihmisenä, koska hän edustaa sellaista arvomaailmaa, narsistista käytöstä ja suhtautumista muihin ihmisiin, mitä en millään tapaa voi allekirjoittaa. Hän onkin suoraan sanonut, että asiat (työasiat) menevät hänen arvomaailmassaan aina ihmisten edelle. Eilen jouduin kertomaan, ettei onnistunut tämäkään hoito ja tammikuussa tulee taas poissaoloja. Pomo voivotteli jotakin muodon vuoksi ja sitten tuli opettavaisia vanhemman naisen ohjeita, miten täytyy vaan unohtaa koko asia ja lakata stressaamasta. Juuri niin, sehän onkin niin helppoa seitsemän vuoden lapsettomuuskriisin jälkeen! En meinannut uskoa korviani, kun hän heti perään alkoi pitkän ja seikkaperäisen selvityksen siitä, miten ihanaa on, kun hänen poikansa vaimo odottaa nyt lasta, joka syntyy kevään kynnyksellä. Ja miten tämä miniä oli luullut, ettei voi saada lapsia, mutta ihan heti ja saman tien tulikin raskaaksi. Olisin halunnut juosta pakoon siitä tilanteesta. Muutenkin sain koota kaikki voimani, että jaksoin eilen tulla töihin. Aivan kuin olisin istunut juuri amputoituna pyörätuolissa kuuntelemassa, kun joku vieressä selittää, miten ihanalta tuntuu juosta ja kuinka treenaa juuri maratonille.

Lähes kymmenen vuotta lapsettomuudesta kärsinyt ja 12 lapsettomuushoitoa läpikäynyt entinen ystäväni, joka on nykyään äiti ja lisäksi viimeisillään raskaana (ensimmäinen lapsi sai alkunsa luomumentelmällä hoitojen loppumisen jälkeen) vertasi usein lapsettomuutta henkiseen pyörätuoliin, joka vammauttaa, invalidisoi helposti koko elämän, mutta jota muut eivät useinkaan pysty näkemään ja ymmärtämään. Miksi hän sitten on entinen ystävä. Koska tultuani raskaaksi viime keväänä, hän ei halunnut kuulla mitään lapsettomuusasioita tai mahdollisista tulevista keskenmenoista ja oli sitä mieltä, että minun tulisi etsiä "vertaistukea" ihmisiltä jotka ovat tulleet hoidoilla raskaaksi eikä luomusti, kuten hän. Niin nopeasti nämäkin asiat unohtuvat. Aivan kuin olisi merkitystä sillä, miten on tullut raskaaksi, jos kuitenkin on pitkä lapsettomuustausta. Hän oli myös se, joka aina puhui "vertaistuen kaksiteräisestä miekasta" eli miten se joka on tukena, tultuaan raskaaksi alkaakin elää ihan eri elämää ja vielä lapsettomaksi jäänyt onkin äkkiä ilman tukea ja ymmärtäjää yksin rannalla ruikuttamassa. Hän oli itse kokenut sen monta kertaa muiden hoidoissa olleiden raskauduttua - ja silti hän teki minulle saman. Joka tapauksessa, kun entisen mieheni kanssa kävimme kahdessa hoidossa 2004-2005, tutustuin Verkkoklinikan kautta noin viiteen hoidoissa käyvään naiseen, joiden kanssa tapailimme ja kirjoittelimme. Nyt he kaikki ovat äitejä. Minä en. Kukaan ei pidä yhteyttä. Takana on seitsemän vuotta lapsettomuuden tuskaa, kahdeksan hoitoa, yksi niillä aikaansaatu raskaus, joka päättyi keskenmenoon. Mietin usein elämäni tarkoituksettomuutta katsoessani, miten lukuisat naiset ympärilläni ovat raskaana tai elävät todeksi minun suurta unelmaani, äitiyttä, joka heräsi jo pikkutyttönä nukkeleikeissä. Mitä minä teen tällä elämälläni? Mikä on minun elämäni tarkoitus? Käydä töissä ja ostaa tavaroita? Kohta kymmenen vuotta on mennyt, ettei päivääkään ole kulunut ilman surua ja kärsimystä lapsettomuudesta. Koska se loppuu? Ei koskaan?

 

Chloe, olipa hyvä kirjoitus.Samoja asioita olen minäkin miettinyt, juuri tuota elämän tarkoitusta..tuntuu että elämä on yhtä ODOTTAMISTA, PETTYMYSTÄ, ODOTTAMISTA jne..
Elämä tuntuu menevän hukkaan tässä lapsettomuuden oravanpyörässä.Katkeroitua ei saisi,mutta milläs sen estät.kateellinenkin olen !Mietin että miksi hemmetissä jotkut tulevat vahingossa raskaaksi , huumeäidit saavat lapsia ja me ei millään.

 

Chloe, kirjoitit todella tutuista tunteista. Meidän lapsettomuushistoria ei ole virallisesti läheskään niin pitkä kuin teillä, mutta minäkin olen toivonut omaa perhettä ja lapsia niin pitkään kuin vain voin muistaa, ihan pikkutytöstä asti. Se on aina ollut se ykköstoiveeni, kaikki muu on tuntunut sivuseikoilta. Onkin varsinaista kohtalon ivaa että kaikki muut asiat elämässäni menevät lähes ponnistelematta eteenpäin, omalla painollaan etenevät, mutta omaa perhettä ei näytetä minulle suotavan, ei sitten millään. Hyvän parisuhteen löytäminenkin oli todella kiven alla, mutta kieltämättä nyt tunnen suurta kiitollisuutta siitä että sellainen vihdoin löytyi ja sain lopulta edes mahdollisuuden tavoitella toista suurta unelmaani eli lapsia. Tunnen itseni tätä nykyä niin ulkopuoliseksi tässä maailmassa, tuntuu että mihin vain menenkin niin ihmiset puhuvat vain lapsistaan. Niinhän se aina on ollut että niistä puhutaan, mutta sitä oli huomattavasti helpompi kuunnella silloin kun itse ei vielä ollut tässä vaiheessa että alkaa näyttää siltä että omalle kohdalle sitä onnea ei ehkä tule. Aiemmin olin niin toiveikas ja naiivin varma siitä että kyllä minäkin aikanani lapsia saan, asiat menevät vain eri tahtiin kuin muilla. Mutta nyt elän koko ajan suuremman ja suuremman todennäköisyyden kanssa että en koskaan tulekaan äidiksi. Sitä faktaa on todella vaikeaa käsitellä ja hyväksyä.

Minä en kerro kovin tarkasti hoitojen etenemisestä paljon kenellekään, tai ainakaan piinapäivistä, sillä siinä pettymyksen hetkellä en jaksa ottaa vastaan kenenkään kysymyksiä ja sääliviä katseita. Haluan nuolla haavani yksin tai mieheni kanssa ja jutella asiasta sitten ehkä myöhemmin kun pahin tunnekuohu on ohi. Lähes kaikki ystävät kyllä tietävät että hoidoissa rampataan ja että niitä on jo monta takana, ja monet myös sen että onko lääkitys päällä vai ollaanko tauolla, mutta raskaustestipäivistä en puhu etukäteen. Ne on ihan riittävän raskaita ilman kenenkään kyselyjä, etenkin kun koskaan ei vielä ole hyviä uutisia tullut.

Tuo oli kyllä niin hyvä vertaus tuo amputoitu jalka... Siis juuri siltä minustakin tuntuu kun ihmiset oikein intoutuvat hehkuttamaan siitä miten mahtavaa elämä onkaan kun on lapsia, ja miten tyhjää olisi ilman. Tiedän että ainakin osalla se on tarkoitettu vain kannustukseksi siihen että jaksaisin vielä jatkaa hoitoja, että en luovuttaisi vaikka raskasta onkin. Eli eivät he mitään pahaa tarkoita mutta tosi pahaltahan se tuntuu. Mutta oikeastaan vielä pahemmalta pahalta tuntuu ne jotka ymmärtävät täysin miltä tämä tuntuu ja jotka eivät löydä mitään sanoja lohduttamaan, menevät vain hiljaisiksi ja halaavat. Se kertoo siitä että he tietävät että ei tätä tuskaa millään voi lohduttaa eikä helpottaa, ei sitä voi millään korvata jos ei saa lapsia. Ne ovat niitä joille itselleen lapset ovat elämän tärkein asia, ja he suorastaan kalpenevat kauhusta vain ajatellessaan millaista elämä olisi jos eivät olisi itse voineet lapsia saada. Kun tajuan sen niin minulle tulee pitkäksi aikaa todella paha olo. Ja tiedän että noiden ihmisten päällimmäinen tunne on helpotus, ja päällimmäisenä ajatuksena heillä on "thank god it's not me". Silloin tunnen itseni niin yksinäiseksi ja ulkopuoliseksi, tulee sellainen toivoton olo että en voi tälle kohtalolleni mitään eikä kukaan voi minua tässä asiassa auttaa. Vaikka ne ystävät ovat vierellä ja ymmärtävät, eivät he silti tätä kipua ja surua yhtään pysty vähentämään.

Tuntuu että ainoa mikä helpottaa on vain tehdä ja puuhata niin paljon että ei ehdi ajatella ja surra. Liikkua, juhlia, siivota, kokata, tehdä töitä, harrastaa, keskittyä kaikkeen muuhuin kuin itseensä, olla mahdollisimman kiireinen koko ajan. Mutta nyt kun voimat on niin vähissä että ei jaksa enää puuhata, niin sitten jää ainoaksi vaihtoehdoksi se ajatteleminen. Joka ei hyvää tee, se vain masentaa lisää.

 

Chloe tosi hyvin kirjoitit taas. Ihmetyttää kuinka ihmiset voivat unohtaa omat aiemmat kokemuksensa samantien, kun se ei ole enää juuri tämän hetken asia. Jotenkin noin yleensä ottaen mulla on semmonen tuntuma, että suuri osa ihmisistä on sellasia omaan napaansa tuijottajia. Ne ei jotenkin välitä muista eikä muiden tunteista, tärkeintä niille on vaan ne itse. Tänne on onneksi löytänyt tiensä semmoinen porukka, joka pystyy elämään mukana toisten ilot ja surut, vaikka ei edes tunne toisiaan. Ehkä juuri siksi, että näissä tilanteissa joita kukin rämmimme, tuki on tosi tärkeää itse kullekin. Tältä porukalta saa aina tukea tilanteeseen kun tilanteeseen. :hug:

Miisamari toi on niin tuttua, että kokoajan pitäisi olla liikkeellä ja kiireinen, ettei ajatuksille ja surulle jää aikaa. Kuitenkin pettymys on niin kokonaisvaltainen, että se vie kaikki voimat. Mulla sama tilanne, liian vähän voimia puuhata, liikaa ajatuksia. Ja mitä enemmän näitä asioita miettii, sen pahempi olo tulee. Jaksamista sulle.

Rosmariinille tulin tsemppiä toivotteleen huomiseksi! Hyvin se menee varmasti, sit aletaan jonotteleen yhdessä. Uutisia odotellaan!!

 

Moi kaikki!

Komentoin myöhemmin kirjoituksianne, nyt vuorossa silkkaa omaa napaa:
Naistenklinikan lapsettomuuspolilta terveisiä! Oli hyvä käynti - tällä kertaa kehuttiin maasta taivaisiin, kun paino on pudonnut hienoa tahtia! Hoitsu sanoi, että olivat ennen meidän tuloa skeptisiä siitä, että mä olisin onnistunut pudottamaan sovitut vähintään kuusi kiloa kolmessa kuukaudessa. Nyt kun pudotusta oli syyskuusta se vähän reilu kahdeksan kiloa, olivat todella tyytyväisiä. Gyne sanoi vielä lopuksi, että "tämä oli hyvä käynti" :.
Eli hoidot julkisella siis viimein alkavat: ensin kokeillaan ovulaation induktiota ja inseminaatiota, koska kolme inssiä on mulla tehty luonnolliseen kiertoon ja halutaan nähdä, miten mun kroppa vastaa hormonihoitoihin. Jos kaikki menee kuin elokuvissa: pyhät eivät sotke kierron alkua ja aika alku-ultraan kp 3-5 saadaan (tästä varoittivat, että ei välttämättä onnistu) , voisi hoitokierto olla jo seuraava kierto eli todella pian. Eli Puregonilla ja Pregnylillä sitten edettäisiin. Eka ultra olisi siinä kp 3-5 ja piikitys alkaisi kp 5 ja toinen ultra olisi siinä kp 10 paikkeilla ja siitä sitten tsekkattaisiin, että missä vaiheessa folli/t ovat valmiita inssiä varten. Emme olisi kuitenkaan ehtineet koeputkihedelmöitykseen ennen kesätaukoa eli kuten gyne sanoi, nyt päästään kokeilemaan miten hormonihoito toimii ja ovulaation induktio (OI) ei käytännössä pidennä meidän hoitojonoa, koska vasta elokuussa siihen kuitenkaan päästäisiin. Eli jos OI ei tärppää, sitte IVF/ICSI-jonoon ja se hupi alkaisi sitten elokuussa. Se vähän ihmetytti, kun gyne sanoi, että OI:llä meillä on "erittäin hyvät mahdollisuudet saada raskaus aikaan", koska jos ongelma meillä on miehessä, niin miten OI ja inssi auttavat asiaa... Ja onha meillä kolme tuloksetonta inssiä takana ja Väestöliitosta terveiset, että inssistä tuskin on apua... No, toisaalta ihan mielellään haluan itsekin kokeilla, miten hormihoito menee, että tietää sitten, mitä odottaa elokuulta.

Kerroin, että olemme miettineet hoitoja myös yksityisellä, kun mulla on ikää pian se 36-v. ja jos tässä vielä vuosia menee, taas kahdeksan kuukauden odotus ennen koeputkihedelmöityshoitoja tuntuu pitkältä. Gyne kuitenkin rauhoitteli ja sanoi, ettei ikä ole vielä ongelma ja kannattaa kokeilla ainakin tämä ensimmäinnen kerta julkisella. No, näin nyt mennään ainakin toistaiseksi, mutta puhelinjonotaistelu aikojen saamisesta vähän kauhistuttaa ja se, että jos on valmistautunut hoitokiertoon ja se meneekin ohi siksi, ettei pääse lekuriin. No, yritetään näin ja yritetään saada vähän säästöön sukanvarteen, jos jossain vaiheessa joudutaan siirtymään yksityiselle.

Olimme vastaaotolta myöhässä matelevan bussin takia, vaikka olimme lähteneet todella hyvissä ajoin liikkeelle. Siksi en kehdannut pyytää ultraamaan ja tsekkaamaan, että onko ovis jo ollut. Mä en testannut ovista lauantaina ja periaatteessa ovis olis voinut olla sunnuntaina. Aamulämmöt ovat korkeammat kuin ennen sunnuntaita, mutta toisaalta todella matalat muihin kiertoihin verrattuna. Ja eggisvalkkaria tuli vähän vielä eilenkin. Mä teen vielä ovistestin kohta. Pari päivää on jo ollut sellaista oviksen jälkeistä nippailua, mutta en todella osaa sanoa, missä oviksen suhteen mennään. Eihän sillä muuten olisi niin suurta merkitystä, mutta olisi kiva tietää, kannattaako tässä unelmoidakaan siitä, että OI+inssi olisi jo seuraavassa kierrossa, jos menkat ja kp 3-5 asettuvat pyhille/vkonloppuun.


Mulla on nyt hyvä mieli - kyllä kehuminen tuntuu hyvältä
Terv.
Rosma kp 17

 

Listamme päivitetty 16.12.

Tikru70 38/36. Endometrioosi taustaa. Yritys aloitettu elokuussa 2004. Yksi inssi ja kolme IVF-hoitokierrosta. Ensimmäinen plussa viimeisestä hoidosta. Vauva syntyi 22.8.09.

maariaa 38(39)/37 v /yritystä 03/04 / kilpirauhasen vajaatoiminta ja miehellä vähänlaisesti normaali muotoisi siitiöitä, selittämättömiä, hoidot v. 2005, 5. hoito (ICSI) huhtikuussa (punktio 1.4.) josta plussa. Np-ultra 4.6. rv 11+2 ok.

Vaahtokarkki 36/34 v / yritystä 6/2007 /selittämätön, kilpirauhasen vajaatoiminta, 3xICSI, 1 PAS, josta +, kesken viikolla 8+2. 3. ICSI huhtikuussa 09 (punktio 20.4.) josta plussa.

sarina13: 39/31. Tuubat tukossa.1.IVF:n tuoresiirto +, kesken rv5. Yksi alkio pakkaseen. Selvisi sulatuksesta ja PAS kesäkuussa, josta plussa.

talvikauris: 35, 1. IVF/ICSI kesäkuussa, siirto 4.7. josta plussa.

tiki-71: 38/40, lapsitoive 2005, IUI 2008, 1.IVF ja 2x PAS 2008, 2.IVF 05/09 ja 3. IVF syksy 09. Punktio 31.8 ja siirto 2.9., josta plussa (tuplat)

Vilhelmiina72: hoidoissa 12/06 asti, kuusi ivf-icsi hoitoa takana omilla soluilla. Häikkää miehen siittiöissä, hyytymistekijöissä ja vasta-aineissa. Taustalla 5 negaa ja yksi km 6 rv. Hoito luovutetuilla munasoluilla elokuussa 09, josta plussa. Ultra 23.9., tuplat

Auringonkukka: 42/41, yritystä 6/2005, endo + miehellä huonot simpat, 2xICSI, 1 PAS, 2. ICSIn tuoresiirrosta identtiset kaksoset, keskenmenon syy fetofetaalitransfuusio viikolla 16+4 11/08. 3. ICSI alkaa 11.8., punktio 7.9., siirto 9.9., josta plussa

tyhmäblondi73: 36/27, pas 13.10. (siirretty 2), testi 27.10. plussa

idaliina: 40/48, yritystä (tjot) yli 10 v, simpat huonolaatuista ja laiskaa, 1. ICSI josta plussa, kehitys pysähtyi ja kohtu tyhjennettiin kaavinalla rv 9. Pakkanen tyhjä. 2. ICSI lokakuussa, punktio 20.10., kahden alkion siirto 23.10., josta plussa (siirretty kaksi)

Möhkö -72 37/32. Uusioperhe, Möhköllä lapsi ennestään. Yritystä 2006 lähtien, ongelma on siittiöissä. IVF / ICSI punktio 23.10, siirto 26.10., josta plussa (siirretty kaksi)

mileena 35/36, yritystä n. 2 v, pco-tyyppiset munasarjat, munasolun kypsymis- ja irtoamishäiriöitä, hoitona clomit 5 kiertoa, 1 IUI, toinen inssi peruuntui kystan takia -> leikkaus jossa poistettiin kystan lisäksi munajohdin ja -sarjat oikealta. 1.IVF tulossa. Yllätysplussa 11/09.



Jäyhis 36/35 v / yritystä 11/2006 / rakenteelliset viat ja miehen laiskat simpat. Kolmannen ICSI:n viimeinen PAS tulossa lähiviikkoina.

Hillevi 45/46v / yritystä 2003 / ikä + kipirauhasen vajaatoiminta / 3 IUI, 2 IVF omilla ja 1 IVF lahjamunasoluilla, kaikista negaa. 2 IVF lahjamunasoluilla: KM rv.9. PAS keväällä, josta nega. Uudesta hoidosta ei vielä tietoa.

Saara10 41/44 v / yritystä kevät/2007 / miehen simpat / 1 ICSI-hoito lokakuussa, haamuplussa, 2 ICSI suunnitteilla

Jannika07 38v/34v / yritystä kevät /2003/lievä PCO(kierto epäsäännöllinen) , mies kunnossa/ 3IU, 1IVF , 6PAS/KU 08/07 ja KM 02/08, 2. IVF alk 21.4. josta nega.

Sitruunapommi 37/45v / luomuilua vuodesta1992 / Hoitoihin 2002 / simpat / 4 X ICSI, pitkällä kaavalla / 1 Tyttö / 1 hyperi / 4 X PAS joista aina nega / PAS hormonihoidoilla vko:lla 37 / siirto suoritettu 9.9.2008

Sinivatukka 40/37v / yritystä 2004 / Miehellä huippulaatuiset simpat ja itselläkin kaiken pitäisi olla ok / km 2004, 2005 /hoidot 2006 7 IUI 3 tuulimunaa / eka IVF vko 41, nega, 1olki pakkaseen/pas 2.12.nega. 2. IVF vk.13, nega. 2 PAS 25.9.09 = nega pakkanen tyhjä ja ikää liikaa julkiselle. 3. IVF tammi-helmikuu 2010

Snow White 38/39 v. / yritystä vuodesta 2002 / 6 ivf/icsiä pitkillä kaavoilla vuosina 2003-2007, joista yksi lapsi sekä alkuraskauden KM / miehellä heikohko sperma ja minulla huono vaste stimulaatiolle (ei koskaan mitään pakkaseen) / seuraava yritys ensi vuoden puolella?

Kris 35v. Yritystä ainakin 3 vuotta./Hoidot 2007 alk./ 3. IVF alkaa/ Lyhyt kaava jatkuu/ miehellä heikohkot simpat ja vähäinen määrä, itselläni ei selkeää syytä.

Sitronella 35/41/ 4. vuosi yritystä menossa, hoidoissa 12/06 alkaen, pco tyyppiset munasarjat, toinen tuuba tukossa, ei omaa kiertoa/mies ok/1xIUI -> nega/1. IVF: vain 1 kypsä solu + hyperi -> nega/2. IVF: ei yhtään solua + endolöydös/3. IVF: 1 siirrettiin -> nega, 8 pakkaseen/1. PAS: kaikki 8 pakkassolua menetettiin sulatuksessa, ei siirtoa.

Hiiripöllö 36 v, yritystä 2,5 vuotta. Takana on kaksi IVF:ää, molemmista plussa ja varhainen keskenmeno. Ensimmäisestä viikolla 6, toisesta heti plussan jälkeen. Kolmas suunniteltu IVF muuttui inseminaatioksi.

Chloe70: 39/42, yritystä alkaen 2002, ICSI+PAS+ERO 2004-2005, uudelleen yritystä uuden miehen kanssa alkaen 2007, miehen siittiöissä jonkun verran häikkää, 3/2009 1. IUI = nega, huhtikuussa 2. IUI = plussa, km 28.6. vk 9+4, 3. IUI 8/09, josta nega. 4. IUI 9/09. = nega, 1.IVF 10/09 tuoresiirto nega. 1.IVF:n 1.PAS nega, 2.PAS tammikuu 2010

Mustaruusu : 35/mies yli 10 v. vanhempi. Takana yritystä nelisen vuotta joista pari vuotta hoidoissa. Miehellä on todella heikot siittiöt: määrä normaali, mutta huono liikkuvuus, paljon epämuotoisia ja vasta-aineita 100%. Minulla on kaikki muuten kunnossa mutta FSH-arvo on olltu välillä koholla, välillä taas ihan normaali. Takana 4 ICSIä yksityisellä. Munasoluja on aina tullut hyvin, mutta alkioita on tullut aina vain 1-2 siirtokelpoista ja pakkaseen ei ole koskaan saatu mitään. Kolmannesta hoidosta raskauduin, ja aluksi kaikki näytti menevän hyvin, mutta np-ultrassa viikolla 12 todettiin sikiön menehtyneen (keskeytynyt keskenmeno) ja jouduin kaavintaan. Tällä hetkellä onnellisesti sijaisvanhempana. Hoitoja ei ehkä tarvetta jatkaa.

LadyGray: kohta 44, kolmisen vuotta yritystä. Mulle tehty 2 inseminaatiota, joista toisesta plussasin - sitten tuli kohtutulehdus, ja ilmeisesti siksi raskaus keskeytyi. Takana on myös yksi ICSI, ja siitä PAS. Passista plussasin jälleen, mutta se meni kesken heti alkuunsa. 2. ICSI toukokuussa 09, josta nega.

Iines-74: 35/40, yritystä takana kohta 5 v, hoidossa 8/08 lähtien, lapsettomuuden syy selittämätön. Takana 2 inssiä, 1. IVF tuoresiirto nega, 1. IVF:n 1.PAS nega, loput 3 eivät kestäneet sulatusta. 2. IVF vko 8?

Mullu: 41/40, yritystä (tjot) alkuvuodesta 2000, tutkimuksiin 2005. Miehellä vähänlaisesti ja hitaasti liikkuvia siittiöitä, minulla epäillään oikean munatorven tukkoisuutta ja lievää PCO:ta. Yrityksessä ja hoidoissa välillä taukoa sairastelujen takia. 3xIUI 2006, kaikista negaa. 1. IVF/ICSI 1/2007 keskeytyi sairastumisen takia, uusi yritys 11/2007, negaa. 2. IVF/ICSI 2/2008 plussa, mutta km ja kaavinta 9+1. 3. ICSI 6/2009 negaa. PAS 8.9.09.
, josta nega

Marjaana71: 37/34 (33), yritystä takana 2 vuotta, tutkimuksiin keväällä 2009, lievä PCO, mies ok. Hoitona Clomit pari kiertoa. Yllätysplussa varsinaisia hoitoja odotellessa, josta km.

Toivoja: Simpat hitaasti liikkuvia, takana 1 IVF, josta nega. Uusi IVF edessä.

Wäinö: 35 v, yritystä takana reilu vuosi. Siittiöissä vähän vikaa. 1.IUI alkuvuodesta.

pottu70: 39/41 v, takana kaksi inssiä, joista nega. 1. IVF syyskuu, ei siirtoa (yksi epäkypsä solu), 2. IVF marraskuussa, punktio 18.11., siirtoon ei päästy. 3. IVF tammikuu

Nipsu72: 37 v, yritystä luomuna useampi vuosi. Hoidossa -08 alk. Takana iui, ivf, pas, kaikista negaa. Seuraava ivf viimeistään alkuvuodesta.

Rosmariini -74:35/36, yritystä alkuvuodesta -08, tutkimuksiin keväällä -09, miehellä oligoastenoteratozoospermia, hypospermia eli huonolaatuiset simpat, 3 X IUI Väestöliitossa luonnolliseen kiertoon, kaikki negaa, nyt hoidossa Naistenklinikalla, ovulaation induktio Puregonilla ja Pregnylillä ja inseminaatio suunnitteilla 01/10-02/10, IVF/ICSI aikaisintaan elokuussa 2010

ellu74: 35/37, yritystä 2002 alkaen, anovulaatio ja endo, 1.IVF km, 2.IVF tuoresiirto tyttö 3/06, 3xpas nega, 3.IVF tuoresiirto nega, pas 10/09 nega.

Soulmama: 36/39, yritystä -03 alkaen, IVF -04 nega, ero, luomuyritystä kahden eri miehen kanssa, ei tärppiä. Aika ensikäynnille tammikuu 2010.

Miisamari 36/36, ongelmana huonot siittiöt, 1. IVF (4/09), 2. ICSI (8/09), 3. ICSI 11/09 nega, 4. ICSI ?

Vesiheinä 39/43, yritystä n. 10v, 1.IVF plussa, josta km vk 9, 2 PASsia joista negat, 2. IVF tuoresiirto nega, PAS tammi-helmikuu 2010

meriharakka 36/37, yritystä n. 4v, syy selittämätön, 2xIUI negat, 1. IVF joulukuussa

marigold 35/35, yritystä pian 2 v, tuubat tukossa ja poistettu, simpat suht ok. 1. IVF siirto 9.12., testi 23.12.

Plussanneet :heart:

Tikru70 (tyttö syntyi 22.8.09)
Maaria (LA 23.12.09)
Vaahtokarkki (LA 11.1.10)
sarina13 (LA 19.2.10)
talvikauris
tiki-71
vilhelmiina72
Auringonkukka
tyhmäblondi73
idaliina
Möhkö-72
mileena
[/quote]

[/quote]

 

Heissan pitkästä aikaa!
Meillä oli siis ensimmäinen koeputkihoito tuossa pariviikkoa sitten, ja se meni pieleen alusta loppuun asti!! Munikset eivät suostuneet kasvamaan, vaikka niitä kasvateltiin pidempään mitä piti. Punktiossa todettiin, että ilmeisesti progren depot ei minulla toiminut lainkaan, vaan suurin osa muniksista oli jo tyhjentyneet. Punktiossa saatiin kaksi isohkoa ja kolme pientä munasolua. Siirtopäivänä selvisi, että vain yhdessä oli solu, ja sille oli tehty mikrohedelmöitys. Se kyllä hedelmöittyi, mutta jakaantui heikosti. Siirtopäivänä se oli vaivoin kolmesoluinen. Ja yllätys yllätys vuoto alkoi toissapäivänä, kuin härän kurkusta!! Ja hauskinta tässä on se ettei mulla ollut mitään oireita mistään aineista, mutta nyt kun ei mitään enään ole käytössä, niin kyllä nyt on kuumia-aaltoja ja toi piip- käyrä kohoo uskomattomiin sfääreihin. Että semmosta valitusta täältä!!! ANTEEKSI tämä omanapaisuus, mutta nyt jotenkin pelottaa, etteikö mun kroppani hyväksy mitään lääkkeitä, ja onko tulos aina sama?? Plääh......

Mä toivotan teille kaikille lämpimin halauksin Jouluiloa. Ja toivoa ensivuodelle.

Meriharakka
:xmas:

 

Rosmariini olipas sulla hyviä uutisia! Kiva kuulla että käynti oli oikein onnistunut. Ihan syystä kehuivat sua, on mahtava suoritus toi painonpudotus. Olet ne kehut kyllä ansainnut. Onpas mahtavat jonot nkl:lla . Ja mä luulin et joudun kauan jonottaan. Mut sekin on hieno juttu, että pääsette kuitenkin ensin koitaan noita kevyempiä hoitoja. Ja vielä heti tuumasta toimeen! Jospas kävisikin niin hyvin, että jo nämä tehoaisivat eikä elokuun aikaa ja rankempia hoitoja edes tarvittaisi. Peukkuja pidän että kp:t ymmärtävät asettua sopiville viikonpäiville d b

meriharakka :hug: mä just yks päivä mietinkin sua kun päivitin listaa ja huomasin et teillä on ollut se eka ivf, eikä mitään kuulu. Harmi et se meni noin. Jospa seuraava kuitenkin menisi paremmin, kun nyt tietävät vaihtaa lääkitystä. Ei menetetä vielä toivoa.

Mulle tuli hyvä mieli noista Rosmariinin hyvistä uutisista, niitä on täällä ollut aika harvoin viime aikoina. Jospas nää uutiset ja meidän kaikkien mielialat lähtis tästä paraneen. Toivotaan sitä.

 

Rosmariini, hienoa kun teillä lähtee nyt hommat etenemään. Inssillä ja OIlla voi ihan hyvin onnistua. Olet kehusi ansainnut, painonpudotuksesi on edennyt rautaisella tahdolla.

Meriharakka, toivon Iineksen tapaan, että loääkityksen vaihto toisi paremman tuloksen.

En jaksa nyt enempiä kirjoitella. Mukavaa joulun odotusta kaikille! Koitetaan ladata akkuja rakkaittemme kanssa.

 

Heipä hei vaihteeksi täältäkin. Viime viikot ovat hurahtaneet kuin siivillä. Meillä on hoidoissa tauko ja tammikuun puolivälin paikkeilla on seuraava lääkärikäynti.

Chloe, olen lukenut kiukkuviestejäsi ja ihailen kykyäsi purkaa pahaa oloa tekstimuotoon. Lohduttaa tietää, että omassa päässä kehää kiertävät ajatukset eivät ole mitenkään epänormaaleja. Kiitos.

Rosmariinille kiitokset positiivisen tuulahduksen tuomisesta! Nyt vaan samalla hyvällä vireellä eteenpäin hoidoissa.

Meriharakka, kuulostaa tutulta tarinalta. Minullakaan lääkekoktaili ei meinaa tehota. Ekalla kerralla tulos oli huono, toisella kerralla lääkkeiden vaihdon jälkeen vähän parempi ja kolmannelle kerralle on suunniteltu taas ihan eri satsit. Jospa vihdoin päästäisi siirtoon saakka! Viimeisimmässä Simpukka-lehdessä oli pieni artikkeli, jossa kerrottiin, että Göteborgin yliopistossa tehdyn tutkimuksen mukaan 1. IVF:ssä onnistumisprosentti on noin 35%, toisessa noin 52% ja kolmannessa 63%. Johtuu varmaan ainakin osittain siitä, että löydetään parhaiten sopiva lääkitys.

Tunnelmallista joulun odotusta kaikille!