Hei kaikille pitkästä aikaa! Mulle on kai iskenyt jonkinlainen kisaväsymys, kun en ole jaksanut aikoihin kirjoitella. Olen kyllä käynyt joka päivä lukemassa kuulumisenne ja elänyt mukana iloissa ja suruissa. Nyt eletään vuoden pimeintä aikaa ja kaikenlaisten flunssien, kaamosväsymysten ja -alakulojen aikaa, joten tosissaan saa itseään tsempata eteenpäin, ettei vallan vaivu itsesääliin. Itsellä se on ainakin jokapäiväistä taistelua milloin milläkin keinoin ja täällä pinossakin on musta ollut havaittavissa vähän alavireisiä tunnelmia ja yleensäkin kirjoitustahdin hiljenemistä.
Periaatteessa itselläni on kaikki tai ainakin melkein kaikki hyvin. Olen niin monesta asiasta kiitollinen päivittäin: rakkaasta miehestäni, muista läheisistä, omasta kodista ja työpaikasta. Puuttuu vain se tärkein. Se suurin unelma. Edelleen. Aina vaan. Mutta jatketaan taistelua. Tänään kävin lääkärissä ja PAS on näillä näkymin ensi maanantaina, jos pakkasbabyt kestää sulatuksen. Mulle tuli kuitenkin vähän huolestunut olo keskustelusta lääkärin kanssa. Keskenmenosta ja kaavinnasta lähtien mun kohdun limakalvo on ollut ohut, ei samanlainen kuin aiemmin. Kun tulin raskaaksi huhtikuussa, se oli 8 mm ja koskaan ei ollut ongelmia sen kanssa. Tänään on kp 13 ja se oli 6,2 mm. Lisälääkkeeksi limakalvon kasvatukseen määrättiin nyt Zumenonin ohelle Estradot-laastarit. Kysyin suoraan lääkäriltä, onko kaavinta voinut vahingoittaa limakalvoa. Lääkäri kierteli ja kaarteli ja vastasi sitten, että periaatteessa kyllä, mikäli on oltu liian perusteellisia ja vaurioitettu solupintaa. Kun limakalvo on kuukaudesta toiseen liian ohut, ei se vaikuta hyvältä. Kamalinta on kuitenkin se, että jos se on vaurioitunut, se ei palaudu. Mä nielin kyyneliä, kun lähdin klinikalta. Mitä auttaa hyvät alkiot tai mikään, jos ei ole kunnon limakalvoa, mihin tarttua. Onko kenelläkään ollut vastaavaa ongelmaa tai millaisia teidän limakalvot on ylipäätään olleet? Koitan nyt tietenkin olla stressaamatta tästäkin asiasta, mutta samalla olen peloissani ja katkera siitä, mitä mulle on tehty.
Potulle lohtuhalaus, olen todella pahoillani puolestasi. Se tuntuu niin epäreilulta, että kaiken piikityksen, klinikalla juoksun, odotuksen ja toiveiden jälkeen ei edes pääse kunnolla yrittämään. On silti hyvä, että pystytte ajattelemaan muitakin vaihtoehtoja, kuten luovutettuja soluja, mutta ensin uuteen yritykseen alkuvuonna, eikös? Toivon että silloin käy paremmin. Pakkohan joskus on olla hyväkin tuuri. Paljon paljon jaksuja sulleja miehellesi!
Iines, onko sut muuten laitettu jo IVF-jonoon, vaikka PAS nyt ensin tehdäänkin? Mulle sanottiin tänään, että TAYSissa on kaikki ajat menneet maaliskuulle saakka. Eli meillekin voi tulla pitkä tauko. Pyysin varalle reseptejä, ettei taas pidä sitten ostaa tonnin lääkkeitä, jos PAS ei onnistu, mutta ei herunut lappua. Helmikuun hoitojen reseptit voivat kuulemma vielä kirjoittaa etukäteen, mutta ei pidemmälle. On se muuten jännä, ettei ne kuuntele sun toiveita siitä haluatko lääkkeellisen tai lääkkeettömän PASin. Millä ne nyt perusteli tuon ratkaisun?
Idaliina, aivan hurjasti sinulle onnea hyvistä ultranäkymistä ja pienen sykkeen näkymisestä. Se on niin liikuttava hetki, tiedän. Sähän olet jo aika pitkällä, monesko viikko sulla olikaan nyt? Kiva kun odottelet meitä muita junan kyytiin, kyllä me täältä perästä tullaan, vaikka vähän aikaa onkin taas ollut hiljaisempaa. Josko vaikka Vesiheinän ekaksi nappaat kyytiin.
Rosmariinilla lähestyy ensimmäinen vastaanottoaika, malta vielä hetki, äkkiä nämä viikot menee. Toivottavasti ette sitten enää joudu pitkään varsinaista hoitoa jonottamaan. Tämä on kyllä yhtä odottelua koko lapsettomuus! Olen samaa mieltä Iineksen kanssa, että suorituksesi painonpudotuksessa on vallan upea ja uskon että pääsette ilman muuta jonoon.
Mustaruusulle kiitoksia, kun tulit kertomaan hyviä kuulumisia ja annat meille ajattelemisen aihetta siitä, että muitakin vaihtoehtoja on olemassa. Olette päätyneet arvokkaaseen ratkaisuun miehesi kanssa. Kiva, että teidän pellavapääpoika saa vieläpä pian mahdollisesti sisaruksen!
Miisamarille kovasti lykkyä punktion jännäilyyn ja toivotaan, että saatte yhden tai kaksi oikein hyvää solua, jotka hedelmöityy, jakautuu ja tarraa lujaa kiinni ja kasvaa sun masussa loppuun saakka ja saatte nyytin syliin!
Vesiheinälle tsemppiä piinailuun! Hyvä, kun voit jo paremmin.
Periaatteessa itselläni on kaikki tai ainakin melkein kaikki hyvin. Olen niin monesta asiasta kiitollinen päivittäin: rakkaasta miehestäni, muista läheisistä, omasta kodista ja työpaikasta. Puuttuu vain se tärkein. Se suurin unelma. Edelleen. Aina vaan. Mutta jatketaan taistelua. Tänään kävin lääkärissä ja PAS on näillä näkymin ensi maanantaina, jos pakkasbabyt kestää sulatuksen. Mulle tuli kuitenkin vähän huolestunut olo keskustelusta lääkärin kanssa. Keskenmenosta ja kaavinnasta lähtien mun kohdun limakalvo on ollut ohut, ei samanlainen kuin aiemmin. Kun tulin raskaaksi huhtikuussa, se oli 8 mm ja koskaan ei ollut ongelmia sen kanssa. Tänään on kp 13 ja se oli 6,2 mm. Lisälääkkeeksi limakalvon kasvatukseen määrättiin nyt Zumenonin ohelle Estradot-laastarit. Kysyin suoraan lääkäriltä, onko kaavinta voinut vahingoittaa limakalvoa. Lääkäri kierteli ja kaarteli ja vastasi sitten, että periaatteessa kyllä, mikäli on oltu liian perusteellisia ja vaurioitettu solupintaa. Kun limakalvo on kuukaudesta toiseen liian ohut, ei se vaikuta hyvältä. Kamalinta on kuitenkin se, että jos se on vaurioitunut, se ei palaudu. Mä nielin kyyneliä, kun lähdin klinikalta. Mitä auttaa hyvät alkiot tai mikään, jos ei ole kunnon limakalvoa, mihin tarttua. Onko kenelläkään ollut vastaavaa ongelmaa tai millaisia teidän limakalvot on ylipäätään olleet? Koitan nyt tietenkin olla stressaamatta tästäkin asiasta, mutta samalla olen peloissani ja katkera siitä, mitä mulle on tehty.
Potulle lohtuhalaus, olen todella pahoillani puolestasi. Se tuntuu niin epäreilulta, että kaiken piikityksen, klinikalla juoksun, odotuksen ja toiveiden jälkeen ei edes pääse kunnolla yrittämään. On silti hyvä, että pystytte ajattelemaan muitakin vaihtoehtoja, kuten luovutettuja soluja, mutta ensin uuteen yritykseen alkuvuonna, eikös? Toivon että silloin käy paremmin. Pakkohan joskus on olla hyväkin tuuri. Paljon paljon jaksuja sulleja miehellesi!
Iines, onko sut muuten laitettu jo IVF-jonoon, vaikka PAS nyt ensin tehdäänkin? Mulle sanottiin tänään, että TAYSissa on kaikki ajat menneet maaliskuulle saakka. Eli meillekin voi tulla pitkä tauko. Pyysin varalle reseptejä, ettei taas pidä sitten ostaa tonnin lääkkeitä, jos PAS ei onnistu, mutta ei herunut lappua. Helmikuun hoitojen reseptit voivat kuulemma vielä kirjoittaa etukäteen, mutta ei pidemmälle. On se muuten jännä, ettei ne kuuntele sun toiveita siitä haluatko lääkkeellisen tai lääkkeettömän PASin. Millä ne nyt perusteli tuon ratkaisun?
Idaliina, aivan hurjasti sinulle onnea hyvistä ultranäkymistä ja pienen sykkeen näkymisestä. Se on niin liikuttava hetki, tiedän. Sähän olet jo aika pitkällä, monesko viikko sulla olikaan nyt? Kiva kun odottelet meitä muita junan kyytiin, kyllä me täältä perästä tullaan, vaikka vähän aikaa onkin taas ollut hiljaisempaa. Josko vaikka Vesiheinän ekaksi nappaat kyytiin.
Rosmariinilla lähestyy ensimmäinen vastaanottoaika, malta vielä hetki, äkkiä nämä viikot menee. Toivottavasti ette sitten enää joudu pitkään varsinaista hoitoa jonottamaan. Tämä on kyllä yhtä odottelua koko lapsettomuus! Olen samaa mieltä Iineksen kanssa, että suorituksesi painonpudotuksessa on vallan upea ja uskon että pääsette ilman muuta jonoon.
Mustaruusulle kiitoksia, kun tulit kertomaan hyviä kuulumisia ja annat meille ajattelemisen aihetta siitä, että muitakin vaihtoehtoja on olemassa. Olette päätyneet arvokkaaseen ratkaisuun miehesi kanssa. Kiva, että teidän pellavapääpoika saa vieläpä pian mahdollisesti sisaruksen!
Miisamarille kovasti lykkyä punktion jännäilyyn ja toivotaan, että saatte yhden tai kaksi oikein hyvää solua, jotka hedelmöityy, jakautuu ja tarraa lujaa kiinni ja kasvaa sun masussa loppuun saakka ja saatte nyytin syliin!
Vesiheinälle tsemppiä piinailuun! Hyvä, kun voit jo paremmin.
