En jaksa enää hoitaa vauvaa

Voimia sulle :hug:. Et sinä ole huono äiti, vaikka oletkin väsynyt etkä saa vauvasta mitään iloa. Usko kuitenkin siihen, että kohta se helpottaa. Mua auttoi laulaminen. Pääsin jotenki pois siitä tilanteesta, kun lauloin. En siis laulanut "lapselle" vaan ihan vaan oman henkisen jaksamisen takia. Soita sinne neuvolaan ja sano, että olet ihan hajalla ja tarvit enemmän apua. Kun se perhetyöntekijä tulee, niin voitko itse lähteä siksi aikaa jonnekin?

 

Koliikki? Refluksitauti? Vatsavaivoja? Kuumetta tms? Huutaako se ihan oikeasti KOKO ajan? Jospa koittaisit tarkkailla kuinka pitkän ajan vuorokaudessa se itkee ja kuinka paljon nukkuu, niin varmaan neuvola/lääkäri osaavat paremmin arvioida onko normaalia vai ei.

Oletko kokeillut vaihtaa D-vitamiinivalmistetta? Cuplatonia? Maitohappobakteereita?

Ihan akuutisti varmaan tarvitset apua että saat vähän levätä. Vauvan isä, isovanhemmat, muut sukulaiset, kaverit? Voisiko joku tulla jo tänään vaikka vaunulenkittämään vauvaa että saat ottaa päiväunet?

 

Jos haluat heittäytyä marttyyriksi , niin heittäydy vain! Onhan aina näitä "sankariäitejä" jotka ei muuta tee kun naama norsunvärkillä valita kaikesta.

Mites sinun vanhemmat sitten, jos ei mies kerran halunnut seurassi pysyä (taisi kyllästyä narinaasi ja valitukseesi ajoissa ennen lapsen syntymää)

 

Miksi lopetit imetyksen? Eikö ollutkaan kiva juttu? Alkoiko/lisääntyikö itkuisuus imetyksen loputtua? Jos lisääntyi - vaihda äkkiä korvike. Yleensä kestää pari viikkoa, että vauvan elimistö sopeutuu uuteen ruokaan, apuna voi käyttää mm maitohappobakteeri-lisää. Ja jos et kerta imetä edes, niin entistä helpompi jättää vauva muitten hoitoon edes hetkeksi ja ottaa sitä omaa aikaa. Olet oman marttyyriäitiyden vanki korkeintaan! Ei kukaan pakota sinua olemaan neljän seinän sisällä "vankina".

Sillä ei oo mitään väliä tähän keskusteluun, miksi ap lopetti imetyksen. Ei kuulu sulle, tai kellekään muullekaan.
Tekstisi on suoraan marttyyriäidin näppikseltä, eli sinun.

 

[QUOTE="vieras";23842663]Vauvat ei tahallaan ja äitiään kiusatakseen itke. Vauvat ei ole helppoja ja kivoja juttuja vaan vaativat paljon hoitoa ja huolenpitoa. Itku on vauvan tapa kommunikoida, siinä missä hymyt ja naurukin, myöhemmin tulevat jokeltelu ja sanat. Itkulla vauva ilmaisee kipua, nälkää, hätää, läheisyyden puutetta....[/QUOTE]

Tolleen on helppo sanoa, jos ei ole ollut itkevää vauvaa tai siitä vauva-ajastra on kauan, niin on ehtinyt unohtaa sen huudon määrän ja muun.

 

[quote="vieras";23842680]jos haluat heittäytyä marttyyriksi , niin heittäydy vain! Onhan aina näitä "sankariäitejä" jotka ei muuta tee kun naama norsunvärkillä valita kaikesta.

Mites sinun vanhemmat sitten, jos ei mies kerran halunnut seurassi pysyä (taisi kyllästyä narinaasi ja valitukseesi ajoissa ennen lapsen syntymää)[/quote]

voi jumalata. Mene pois!!!! Todella alhaista käytöstä.

 

meillä vauva huus kanssa alussa kokoajan ja se oli todella rankkaa ja vaikeeta aikaa, nyt melkeen 5kk ja alkaa todella helpottaa. mua autto se että mies oli meiän kanssa kotona ja ollaan hoidettu lasta yhtäpaljon kokoajan. eikö lapsen isä auta? tai sitten jos on joku läheinen ystävä tai sukulainen joka vois tulla hetkeks olee vauvan kanssa että saisit olla itekses ja levätä? voimia, tiiän että toi on vaikeeta! niin ja meillä vauvan sai ja saa edelleen nukahtamaan liikeeseen, parhaiten sitteriin ja liikkuviin vaunuihin. pysty asento sylissä myös autto, koska selällään tai mahallaan toi ei viihtyny ollenkaan.

 

En jaksa enää.. tuota jatkuvaa itkua ja huutoa. Olen ihan hajalla. Nytkin vauva huutaa kurkku suorana sängyssään. Se ei nuku, sillä ei ole nälkä, vaippa on vaihdettu. Vauva on 3kk ikäinen ja tämä on ollut tällaista koko ajan. En saa mitään iloa vauvasta. Olen vangittu tänne kotiin kun ei tuon kanssa voi lähteä mihinkään kun se huutaa vaan. Kauhea syyllisyyskin painaa, kun en osaa olla hyvä äiti. Odotin vauvaa niin innolla ja rakkaudella ja nyt olenkin tällainen. Haluan kuolla, elämässä ei ole mitään järkeä enää. En saa nukuttua enkä syötyä.

Perhetyöntekijä käy kerran viikossa kaksi tuntia kerrallaan, ei siitä ole apua. Neuvolassa sanotaan että vauvat itkee.

Olen niin hirvittävän väsynyt.. Tuleva kesä ei tunnu miltään.

Nukahtais vaikka huutoonsa tuo vauva tuonne. Mun tekee mieli jättää se tänne huutamaan ja lähteä, ihan mihin vaan. En tietenkään niin tee, kunhan ajattelen.

Hyi kamala! Että antaisit pienen nukahtaa hätäänsä, turvattomana, ilman äitiä! Nukahtaa itkuunsa, yksin kylmässä kolkossa maailmassa, tuntien ettei äiti rakasta, äiti välitä, äiti arvosta, äiti halua.

Ota yhteys sossuun ja anna lapsi sijaisperheeseen. Rakastavia koteja on lapsille paljon, rakastavia sylejä ja lapsesta voi kasvaa ihan oikea kunnon ihminen eikä mikään äitinsä hylkäämä heittiö, josta tulee ongelmalapsi ja -nuori!

 

Miksi lopetit imetyksen? Eikö ollutkaan kiva juttu? Alkoiko/lisääntyikö itkuisuus imetyksen loputtua? Jos lisääntyi - vaihda äkkiä korvike. Yleensä kestää pari viikkoa, että vauvan elimistö sopeutuu uuteen ruokaan, apuna voi käyttää mm maitohappobakteeri-lisää. Ja jos et kerta imetä edes, niin entistä helpompi jättää vauva muitten hoitoon edes hetkeksi ja ottaa sitä omaa aikaa. Olet oman marttyyriäitiyden vanki korkeintaan! Ei kukaan pakota sinua olemaan neljän seinän sisällä "vankina".

Ihme marttyyri meininkiä tämän imetyksen kanssa, kaikilla imetys ei onnistu ja joillakin voi ihan luonnostaan maidontuotanto tyrehtyä ennen aikojaan, esim. stressin takia. Ei kaikki lopeta vain siksi ettei se ollutkaan "kiva" juttu. Kaikilla ei ole tuki verkostoa, joille itkevän vauvan voisi jättää. Jos ihmiselle iskee masennus, niin todellakin tuntee olevansa "vanki" vaikkei sitä käytännössä olisi.

 

Sillon musta tuntuu mukavalta kun oon saanut nukuttua. Oma äitini hoiti vauvaa tässä taannoin kaksi yötä ja olin kuin eri ihminen sen jälkeen. Hän vaan asuu kaukana ja ei voi olla usein apuna Eli en tiedä olisiko masennuksesta kyse, koska levänneenä ajatukset ei ole näin kauheita.

Sinulle joka kysyit imetyksestä; maidon tulo heikentyi ja loppui. Kyllä, oma on vikani, mitäs en kerkeä huolehtimaan itsestäni ja syömisestäni.

olen refluksia epäillytkin, vielä kun saisi lääkärin uskomaan sen, mikä siinä on niin vaikeaa.. pitääkö tosiaan odottaa sinne 4kk ikään että joku lääkäri reagoi jotenkin. kaikki oireet vauvalla sopii refluksiin.

 

[QUOTE="vieras";23842695]voi jumalata. Mene pois!!!! Todella alhaista käytöstä.[/QUOTE]
Totuus sattuu aina koviten, eikös vain...

 

Sellaista ku koliikki ei ole olemassa. Vauvalla on joku syy, miksi itkee ja helppo leimata koliikiksi ku lääkärit ei jaksa tutkia. Vie toiselle lääkärille.

Tottakai vauva itkee syystä. Ja koliikin perimmäistä syytähän ei tiedetä. Itselleni tuli ensimmäisenä mieleen koliikki, koska tuntematta lasta on vaikea alkaa mitään allergiaa, refluksia tms. diagnosoimaan, varsinkin kun emme ole ammattilaisia. Tämä kuuluu sitten lääkäreille, joilta tulee vaatia tutkimuksia ongelmien poissulkemiseksi. Ja jos oma olemassa oleminen tuntuu vaikealta, on silloin hankala löytää voimia alkaa hankaamaan yleistä terveydenhoitoa vastaan. Toivon kuitenkin, että ap jaksaa näin tehdä.

 

Meidän huutojen syyksi paljastui maitoallergia. Todella yllätys, koska vauvan vanhemmat eivät ole allergisia yhtään millekkään. Maitoallergia ja refluksi myös voi aiheuttaa tosi kovia itkuja, ei siihen ne cuplatonit sun muut autakkaan, kuten ap:lla ei ole auttanu. Kahden tunnin pätkät yöllä on jo tosi hyvin, vois olla huonommin tuo puoli.

 

Hyi kamala! Että antaisit pienen nukahtaa hätäänsä, turvattomana, ilman äitiä! Nukahtaa itkuunsa, yksin kylmässä kolkossa maailmassa, tuntien ettei äiti rakasta, äiti välitä, äiti arvosta, äiti halua.

Ota yhteys sossuun ja anna lapsi sijaisperheeseen. Rakastavia koteja on lapsille paljon, rakastavia sylejä ja lapsesta voi kasvaa ihan oikea kunnon ihminen eikä mikään äitinsä hylkäämä heittiö, josta tulee ongelmalapsi ja -nuori!

Voi hyvänen aika sentään,ihan käsittämätöntä tekstiä! Äiti ei siis saa väsyä hetkeksikään lapsensa jatkuvaan itkuun. Ap halusi ymmärrystä tunteilleen ja tällaistä paskaa täällä suolletaan.

 

Miksi lopetit imetyksen? Eikö ollutkaan kiva juttu? Alkoiko/lisääntyikö itkuisuus imetyksen loputtua? Jos lisääntyi - vaihda äkkiä korvike. Yleensä kestää pari viikkoa, että vauvan elimistö sopeutuu uuteen ruokaan, apuna voi käyttää mm maitohappobakteeri-lisää. Ja jos et kerta imetä edes, niin entistä helpompi jättää vauva muitten hoitoon edes hetkeksi ja ottaa sitä omaa aikaa. Olet oman marttyyriäitiyden vanki korkeintaan! Ei kukaan pakota sinua olemaan neljän seinän sisällä "vankina".

Tiedätkö, toisen auttamisessa syyllistäminen ja haukkuminen on niitä "keinoja", jotka eivät auta ketään, korkeintaan pönkittää tuon haukkujan ja syyllistäjän omaa egoa. Tosin uskon, että tuolla asenteella liikkeellä olevilla ei varmasti usein muuta tarkoitusta olekkaan.

 

[QUOTE="vieras";23842710]Totuus sattuu aina koviten, eikös vain...[/QUOTE]

Sinä olet sairas.

 

[QUOTE="vieras";23842690]Tolleen on helppo sanoa, jos ei ole ollut itkevää vauvaa tai siitä vauva-ajastra on kauan, niin on ehtinyt unohtaa sen huudon määrän ja muun.[/QUOTE]

Nuorimmat kaksoset ovat vähän päälle vuoden ja kenenkään lapsen ei ole meillä hätäänsä tai yksinäisyyttään itkeä. Korkeintaan hetken epämukavaa oloa, kun on ollut nälkä tai vaippa likainen, mutta nopeasti on itkuun reagoitu aina, sylia annettu ja sylissä kannettu. Kerhoissa yms ihastellaan miten iloisia ja positiivia meidän lapset ovat. Ja esikoinen (6v) on moniallerginen, ollut syntymästään asti, keskimmäinen (4v) sairastanut mm korvakierteen ja kaksoset nyt vain muuten työllistävät ja vaativat hoivaa kahden edestä. Eli on itkua mahtunut, mutta siihen on reagoitu ja aina on ollut syy. Lääkärit ovat kuunnelleet ja tutkineet, ottaneet todesta. Onkin kyllä käytetty lastenlääkäreitä yksityisellä lääkäriasemalla eikä luotettu neuvolan/arvauskeskuksen kandeihin.

 

olen refluksia epäillytkin, vielä kun saisi lääkärin uskomaan sen, mikä siinä on niin vaikeaa.. pitääkö tosiaan odottaa sinne 4kk ikään että joku lääkäri reagoi jotenkin. kaikki oireet vauvalla sopii refluksiin.

Sitten se on sitä!! Nyt kaivelet netistä tietoosi jonkun yksityisen HYVÄN lääkärin, joka on perehtyny noihin refluksijuttuihin vauvoilla ja viet vauvas nyt heti tällä viikolla sinne. Saanko kysyä, että mistä kaupungista olet?? Jos joku voisi sulle tähän vinkata jonkun hyvän lääkärin.

Mä tiedän kuinka raskasta tuo on! Itsellä oli siis maitoallerginen vauva, jonka oireet leimattiin koliikiksi eikä kukaan suostunu julkisella tutkimaan. Siitä viisastuneena mä kehotan muita oppimaan virheestäni (koska vein yksityiselle vasta 1-vuotiaana ja silloin vasta sai diagnoosin), että viekää vauva heti hyvälle lääkärille!!! Vauva ei itke turhaan, siihen on oikeasti joku syy. Ja jos epäilet refluksia, olen melko varma, että olet oikeassa! Älä odota enää yhtään. Koska siihen on olemassa tosi hyvät lääkkeet reseptillä ja sit itkut loppuu.

 

Meidän poika oli pienempänä myös hyvin itkuinen eikä viihtynyt yksin. Lääkäreillä rampattiin niin yksityisellä kuin terkkarissa. Allergiat tutkittiin. Öisin ei nukkunut kuin pätkiä. Mistään ei apua saatu. Poika nyt 11kk ja hänen olonsa parantunut, siihen auttoi aika ja unikoulu. Minun olo edelleen huono kun masennus todettu vasta äskettäin. Siihen olis pitänyt puuttua aikaisemmin. Kuten jo edellä kerroin hae neuvolasta apua itsellesi.

 

Hyi kamala! Että antaisit pienen nukahtaa hätäänsä, turvattomana, ilman äitiä! Nukahtaa itkuunsa, yksin kylmässä kolkossa maailmassa, tuntien ettei äiti rakasta, äiti välitä, äiti arvosta, äiti halua.

Ota yhteys sossuun ja anna lapsi sijaisperheeseen. Rakastavia koteja on lapsille paljon, rakastavia sylejä ja lapsesta voi kasvaa ihan oikea kunnon ihminen eikä mikään äitinsä hylkäämä heittiö, josta tulee ongelmalapsi ja -nuori!

Kai sitä nyt monikin äiti on joskus ollut niin väsynyt ja tympääntynyt, että on ajatellut ap:n tavoin. Parempi jättää huutamaan kuin ravistella turhautuneena ja lopen väsyneenä.

Soita ap sinne neuvolaan ja itke ja vaadi apua.

 

Sillon musta tuntuu mukavalta kun oon saanut nukuttua. Oma äitini hoiti vauvaa tässä taannoin kaksi yötä ja olin kuin eri ihminen sen jälkeen. Hän vaan asuu kaukana ja ei voi olla usein apuna Eli en tiedä olisiko masennuksesta kyse, koska levänneenä ajatukset ei ole näin kauheita.

Sinulle joka kysyit imetyksestä; maidon tulo heikentyi ja loppui. Kyllä, oma on vikani, mitäs en kerkeä huolehtimaan itsestäni ja syömisestäni.

olen refluksia epäillytkin, vielä kun saisi lääkärin uskomaan sen, mikä siinä on niin vaikeaa.. pitääkö tosiaan odottaa sinne 4kk ikään että joku lääkäri reagoi jotenkin. kaikki oireet vauvalla sopii refluksiin.

Kamalaa että jossain on lääkäri joka ei usko vanhempaa siitä että lapsi itkee. Kannattaa soittaa uudelleen kunnalliseen ja pyytää toinen lääkäri tai johonkin palvelevaan puhelimeen ja kysyä mistä saisit apua jotta sinut otettaisiin tosissaan. Kamalaa jos tunnet olevasi jo niin väsynyt että haluaisit lähteä pois.
Jos kukaan ei ota vauvan oireita tosissaan kannattaa alkaa soittelemaan itselle apua, kyllä ne lääkärit viimeistään sitten havahtuu että jotain on pielessä.
Älä turhaan koita kantaa suurta taakkaa yksinäsi vaan hae rohkeasti apua ennen kuin masennut liiaksi...

 

paljon äidillä on ikää?

 

[QUOTE="vierailee";23842724]Voi hyvänen aika sentään,ihan käsittämätöntä tekstiä! Äiti ei siis saa väsyä hetkeksikään lapsensa jatkuvaan itkuun. Ap halusi ymmärrystä tunteilleen ja tällaistä paskaa täällä suolletaan.[/QUOTE]

Tekstistä paistaa vahvasti läpi täysi välinpitämättömyys lapsen itkun syystä ja lapsen hylkäämisestä yksin sänkyynsä itkemään. Toki saa väsyä, mutta se, että siihen väsymykseen vedoten jättää lapsensa (ja itsensä) hoitamatta ja mielummin käyttää ajan nettipalstalla hakien sääliä kuin hoitaen hädissään olevaa, apua tarvitsevaa lasta sylettää ja pahasti...

 

[QUOTE="äiti";23842751]paljon äidillä on ikää?[/QUOTE]

Meinasin juuri kysyä samaa, veikkasiin että hätäseen 20v... jos sitäkään.

 

Sun on nyt pakko saada nukkua, kun kerran sanot itsekin, että se parantaa sun oloa. Voisitko pistää kamat kassiin ja mennä vanhempiesi luokse sinne kauas, missä he asuvatkaan? Ovatko vanhempasi vielä töissä? Jos ovat, niin voisivat silti antaa sulle mahdollisuuden nukkua päiväunet kun kotiutuvat töistä ja sitten viikonloppuna voisivat auttaa sua enemmänkin.

Lisäksi lähtisin sinne yksityiselle lääkärille ja heti. Meidän itkevästä vauvastä tuli kuin uusi, kun nivustyrä löytyi ja leikattiin. Siihen loppui itkut. Mutta omalääkäri ja neuvolalääkäri olivat moneen kertaan vakuuttaneet, että ei nivustyrä ole kipeä ja että vauvojen kuuluukin itkeä. Paskat sanon minä. Yksityisen kautta päästiin nivustyräleikkaukseen TAYSiin akuuttina.

Tsemppiä sulle!