Gallup: Oletko oikeasti onnellinen miehesi kanssa?

1. Oletko oikeasti onnellinen miehesi kanssa?
2. Kauan olette olleet yhdessä?
3. Jos et ole onnellinen miksi olet jäänyt suhteeseen?
4. Oletko pettäny miestäsi?
5. Bonus - kerro vielä jotain

ap aloittaa:

1. En. Välitän ja arvostan kyllä, niin kuin ystävää.
2. Reilut 4 v.
3. Pelko tulevasta, yksinäisyyden pelko, taloudelliset seikat, lapsi pieni, sukujen viha.
4. En.
5. ...

 

1. Oletko oikeasti onnellinen miehesi kanssa?
- Olen

2. Kauan olette olleet yhdessä?
-2 vuotta

3. Jos et ole onnellinen miksi olet jäänyt suhteeseen?
-

4. Oletko pettäny miestäsi?
- En

5. Bonus - kerro vielä jotain
- Ensimmäistä kertaa elämässä tuntuu siltä että tää on just sitä mitä mä kaipaan ja tarvitsen, on huonojakin hetkiä, mutta aina se elämä jaksaa meitä kantaa.

 

1. Olen
2. 14 vuotta yhteensä. Naimisissa kohta 12 vuotta.
3. -
4.-
Mellä paskataan mansikoita ja kustaan limonaadia. Mies on liian hyvä ollakseen totta, ainakin hyvinä päivinä.

 

1. kyllä olen
2. 5vuotta naimisissa 2vuotta seurusteltiin,yhteensä 7 vuotta
3. -
4. en ole
5. -

 

Tuohan on kuin minun suustani! No, vastaan silti itse.

1. En ehkä ole onnellinen tässä suhteessa, yhteisestä lapsestamme kuitenkin olen. On meillä hyviäkin hetkiä, 85% vaan on kuitenkin sitä paskaa.
2. 4,5 vuotta
3. Lapsi niin pieni, toinen tulossa mahassa. Tunnen tekeväni lasta/lapsiani kohtaan väärin jos eroamme. Pelko siitä, pärjäänkö yksin. Olen masentunut ja väsynyt, se että jäisin yksin kahden pienen kanssa pelottaa. Ja kyllä, se, miten suku reagoi. Olemme olleet naimisissa vasta 1,5v. Hävettäis, vaikka eihän se niille kuulu.
4. En.
5. Miten voi päästä yli kriisistä, syvästä sellaisesta?

 

[QUOTE="maissinaksu";23009662]1. Oletko oikeasti onnellinen miehesi kanssa?
2. Kauan olette olleet yhdessä?
3. Jos et ole onnellinen miksi olet jäänyt suhteeseen?
4. Oletko pettäny miestäsi?
5. Bonus - kerro vielä jotain
[/QUOTE]


1. Olen
2. 10v
3. -
4. Olen
5. Olemme olleet joskus asumuserossa ja se selivtti mitä elämältä halusi, jatkaa yhdessä

 

1. Oletko oikeasti onnellinen miehesi kanssa?
2. Kauan olette olleet yhdessä?
3. Jos et ole onnellinen miksi olet jäänyt suhteeseen?
4. Oletko pettäny miestäsi?
5. Bonus - kerro vielä jotain

1. Olen todella onnellinen.
2. 8vuotta.
3. ...
4. En
5. Rakastan miestäni enemmän kuin kuvittelin koskaan olevan edes mahdollista ihmiselle. <3

 

[QUOTE="maissinaksu";23009662]1. Oletko oikeasti onnellinen miehesi kanssa?
2. Kauan olette olleet yhdessä?
3. Jos et ole onnellinen miksi olet jäänyt suhteeseen?
4. Oletko pettäny miestäsi?
5. Bonus - kerro vielä jotain
[/QUOTE]

1. Kyllä. Suurimman osan ajasta jopa onnellisempi kuin suhteen alussa.
2. 6 vuotta
3. -
4. -
5. Naimisissaolo on ihanaa, kun mies on niin ihana.

 

1. Oletko oikeasti onnellinen miehesi kanssa? EN OLE
2. Kauan olette olleet yhdessä? 15 VUOTTA, JOISTA KESÄLLÄ 14 VUOTTA NAIMISISSA
3. Jos et ole onnellinen miksi olet jäänyt suhteeseen? PIDÄN ELÄMÄNTYYLISTÄ (YHTEINEN TALO YM), PIENI LAPSI
4. Oletko pettäny miestäsi? EN OLE PAITSI EHKÄ MIETTEISSÄNI
5. Bonus - kerro vielä jotain ELÄMÄ EI SINÄNSÄ OLE HUONOA, EI RIITOJA TMS. MUTTA RAKKAUTTA EIKÄ HELLYYTTÄ OLE OLLENKAAN.

 

1. Olen :heart:
2. Reilu vuos, josta 3kk naimisissa
3.-
4. En
5. Mulla on aivan ihana mies, jolle tää hormoonihirmu sais näyttää vieläkin useammin kuinka rakas ja tärkeä hää mulle on!

 

[QUOTE="juu";23009724]Tuohan on kuin minun suustani! No, vastaan silti itse.

1. En ehkä ole onnellinen tässä suhteessa, yhteisestä lapsestamme kuitenkin olen. On meillä hyviäkin hetkiä, 85% vaan on kuitenkin sitä paskaa.
2. 4,5 vuotta
3. Lapsi niin pieni, toinen tulossa mahassa. Tunnen tekeväni lasta/lapsiani kohtaan väärin jos eroamme. Pelko siitä, pärjäänkö yksin. Olen masentunut ja väsynyt, se että jäisin yksin kahden pienen kanssa pelottaa. Ja kyllä, se, miten suku reagoi. Olemme olleet naimisissa vasta 1,5v. Hävettäis, vaikka eihän se niille kuulu.
4. En.
5. Miten voi päästä yli kriisistä, syvästä sellaisesta?[/QUOTE]



Halaus sinulle! Voisitko ottaa asian neuvolassa puheeksi tai jos se tuntuu vieraalta ajatukselta niin tilata vaikka psykologille keskusteluajan?

 

1. Olen, rakastan miestäni suunnattomasti
2. 6v
3. ...
4. En
5. Olen ensimmäistä kertaa onnellinen elämässäni ja se suurimmaksi osaksi mieheni ja tyttäreni ansiota

 

1.En. Sanonkin aina, että me vaan rallatellaan eteenpäin. Mieheni ympärillä on metrin paksuinen muuri, jonka hän on antanut siihen rakentua. Itse kaipaan ja rakastan häntä kuten ennenkin.

2. 8 vuotta

3. Olen/ollaan vissiin sitten niin kiinni toisissamme. Lisäks pelkään, miten pärjäisin lasten kanssa taloudellisesti. Ja ero olis lopullinen niitti, viimeinenkin toivon ripe siitä, mitä meillä olisi voinut olla. En pysty luopuun siitä vielä.

4.Kuin niin?

5. Eniten sattuu se, kun itse rakastaa, muttei toiseen saa mitään kontaktia. Katala temppu se on mieheltä mullekin, jos se ei välitä musta, muttei saa sanotuksi sitä. Myös mun elämä menee hukkaan.

 

[QUOTE="maissinaksu";23009662]1. Oletko oikeasti onnellinen miehesi kanssa?
2. Kauan olette olleet yhdessä?
3. Jos et ole onnellinen miksi olet jäänyt suhteeseen?
4. Oletko pettäny miestäsi?
5. Bonus - kerro vielä jotain

ap aloittaa:

1. En. Välitän ja arvostan kyllä, niin kuin ystävää.
2. Reilut 4 v.
3. Pelko tulevasta, yksinäisyyden pelko, taloudelliset seikat, lapsi pieni, sukujen viha.
4. En.
5. ...[/QUOTE]

1. Olen oikeasti onnellinen mieheni kanssa.

2. Olemme olleet yhdessä noin 8 vuotta.

3. -

4. En ole pettänyt miestäni.

5. Uskon että onni parisuhteessa on vähän kuin onni muussakin elämässä - valinnainen asia.
Me emme voi valita kaikkea mitä meidän elämässämme tapahtuu, mutta voimme valita sen, mitä sallimme tapahtumien itsellemme tehdä. Esimerkiksi läheisiä voi kuolla, talous voi kaatua jne. mutta se nouseeko ihminen surun jälkeen uudelleen jaloilleen kohti valoa vai käpristyykö hän katkeruuteen, on aina oma valinta.
Parisuhteessa ihminen voi luoda ongelmia; voi ruokkia epävarmuutta, jättää suhteen hoitamatta kuvitellen että sen pitäisi hoitua itsestään, voi etsiä parisuhdemallia roskaromantiikasta ja sitten kärvistellä kun elämä onkin muuta - tai sitten voi sitoutua kumppaniinsa, tehdä yhdessä töitä suhteen eteen ja tietoisesti valita onnen.

 

1. Oletko oikeasti onnellinen miehesi kanssa?
Olen :heart:
2. Kauan olette olleet yhdessä?
Vajaa 4 vuotta
3. Jos et ole onnellinen miksi olet jäänyt suhteeseen?
-
4. Oletko pettäny miestäsi?
En
5. Bonus - kerro vielä jotain
Enpäs kerrokaan

 

[QUOTE="juu";23009724]Olen masentunut ja väsynyt, se että jäisin yksin kahden pienen kanssa pelottaa. Ja kyllä, se, miten suku reagoi. Olemme olleet naimisissa vasta 1,5v. Hävettäis, vaikka eihän se niille kuulu.

MIksi sitten teit toisen lapsen...?

 

1. Parisuhteessa ihminen voi luoda ongelmia; voi ruokkia epävarmuutta, jättää suhteen hoitamatta kuvitellen että sen pitäisi hoitua itsestään, voi etsiä parisuhdemallia roskaromantiikasta ja sitten kärvistellä kun elämä onkin muuta - tai sitten voi sitoutua kumppaniinsa, tehdä yhdessä töitä suhteen eteen ja tietoisesti valita onnen.

<3

olet viisas nainen

 

1. Olen onnellinen. Tottakai huonoja hetkiä mahtuu elämään, mutta tällä hetkellä kaikki on paremmin kuin hyvin.
2. Seurustelu alkoi jo teininä, kihloissa on oltu kohta 15 vuotta ja naimisissa 10.
3. -
4. Huonoina aikoina oli lähellä...
5. Joskus on aikoja, jolloin rakastaminen on nimenomaan tahdon asia. Onneksi molemmilla on tahtoa riittänyt.

 

[QUOTE="maissinaksu";23009662]1. Oletko oikeasti onnellinen miehesi kanssa?
2. Kauan olette olleet yhdessä?
3. Jos et ole onnellinen miksi olet jäänyt suhteeseen?
4. Oletko pettäny miestäsi?
5. Bonus - kerro vielä jotain [/QUOTE]


1. Olen todella onnellinen. Jaksan välillä oikein ihmetellä, miten voi olla näin hyvä olo.'
2. yhdessä oltu 14 vuotta, naimisissa siitä viisi
3. -
4. En ole, ei ole tullut edes mieleen.
5. Uskon, että olemme sielun kumppanit, kuin luotuja toisillemme. Kestetään yhdessä elämän haasteet, hän on ensirakkauteni. Jos jotain kamalaa kävisi ja tiemme syystä tai toisesta eroaisivat, en usko koskaan samanlaista puhdasta onnentunnetta saavuttavani. Sydämeni ei ole koskaan särkynyt, joten jos sellainen tapahtuisi, putoaisin todella korkealta ja kovaa.

 

1. Oletko oikeasti onnellinen miehesi kanssa?
Olen pääosin tyytyväinen ja onnellinen mieheni kanssa ja ylipäätään elämässäni

2. Kauan olette olleet yhdessä?
Maaliskuun alussa tulee 2 vuotta, naimisissa ½v

3. Jos et ole onnellinen miksi olet jäänyt suhteeseen?
-

4. Oletko pettäny miestäsi?
En.

5. Bonus - kerro vielä jotain
Uskon, että parisuhde on juuri niin hyvä ja onnellinen kuin miten paljon siihen on valmis panostamaan. Onni rakennetaan, onnenhuuma tulee ilmaiseksi (suhteen alussa!)

 

1. Oletko oikeasti onnellinen miehesi kanssa? En
2. Kauan olette olleet yhdessä? 16v
3. Jos et ole onnellinen miksi olet jäänyt suhteeseen? Tyhmyyttäni ja laiskuuttani kai. Lasten takia myös ehkä. Ja taloudellisista syistä.
4. Oletko pettäny miestäsi? En.
5. Bonus - kerro vielä jotain Haluaisin lähteä ja lujaa mutta pienten lasten takia se ei ole mahdollista. Mies on kiltti ja auttavainen mutta yksinkertainen ja vastuuta pakoileva lapanen. Tuntuu että mulla on neljä lasta. Olen väsynyt ja surullinen ja itkuinen. Ja ihan loppu.

 

1. Oletko oikeasti onnellinen miehesi kanssa?
2. Kauan olette olleet yhdessä?
3. Jos et ole onnellinen miksi olet jäänyt suhteeseen?
4. Oletko pettäny miestäsi?
5. Bonus - kerro vielä jotain

1. En
2. 6 vuotta
3. Lapsenhoitojärjestelyt sujuvat helpommin. Tämäkin on kyllä sellainen syy, että tuosta huolimatta varmaan erotaan ennemmin tai myöhemmin. Tai tuohan ei siis ole oikea syy olla eroamatta.
4. Olen
5. en tiedä mitä kertoisin

 

1. Olen
2. 5,5 vuotta, josta 4,5 vuotta naimisissa
3. -
4. En
5. Ukko sopii mulle hyvin, ihan tavallista miestä en varmaan enää kelpuuttaiskaan. Vaikka tavallinen tuoki on, noin pintapuolisesti.

 

1. Olen oikeasti onnellinen mieheni kanssa.

2. Olemme olleet yhdessä noin 8 vuotta.

3. -

4. En ole pettänyt miestäni.

5. Uskon että onni parisuhteessa on vähän kuin onni muussakin elämässä - valinnainen asia.
Me emme voi valita kaikkea mitä meidän elämässämme tapahtuu, mutta voimme valita sen, mitä sallimme tapahtumien itsellemme tehdä. Esimerkiksi läheisiä voi kuolla, talous voi kaatua jne. mutta se nouseeko ihminen surun jälkeen uudelleen jaloilleen kohti valoa vai käpristyykö hän katkeruuteen, on aina oma valinta.
Parisuhteessa ihminen voi luoda ongelmia; voi ruokkia epävarmuutta, jättää suhteen hoitamatta kuvitellen että sen pitäisi hoitua itsestään, voi etsiä parisuhdemallia roskaromantiikasta ja sitten kärvistellä kun elämä onkin muuta - tai sitten voi sitoutua kumppaniinsa, tehdä yhdessä töitä suhteen eteen ja tietoisesti valita onnen.

Tarkoitatko että ihminen tulee onnelliseksi kenen tahansa kumppanin kanssa, kun vain päättää niin ja tekee kovasti töitä suhteen eteen? Tarkoitatko että syvää tunnetta=rakkautta kumppania kohtaan ei tarvita?

 

1. Olen onnellinen mieheni kanssa, KYLLÄ!
2. Vuosi ollaan seurusteltu, kihloissa 8kk ja häät elokuussa
3. -
4. En
5. Bonuksena kerrottakoon että 6vuotta sitten meillä oli mahdollisuus jo yhteiseen elämään.
Itse olin kuitenkin vielä liian nuori ja kokematon, että olisin uusioperhe-elämään uskaltanut lähteä. Pelkäsin etten pysty kantamaan lasten mukana tullutta vastuuta.

Elämä ohjasi meidät eri teille ja eri parisuhteisiin, mutta kumpikin ikävöi toista tuon 5vuoden ajan. Aika-ajoin tultiin toistemme mieliin ja pohdittiin mitä kuuluu ja kuinka mukava olisi taas nähdä.
Vuosi sitten törmättiin sattumalta.
Mies oli eronnut 4vuoden parisuhteestaan ja itse pistin edellisen jo kuolleen parisuhteen poikki (missä oikeasti roikuin vain sen takia että pelkäsin yksinäisyyttä ja miten tulen taloudellisesti toimeen. Eropäätöksen tein siltä pohjalta että yksin olisin, koska nykyisen kanssa ei puhuttu että aloitetaan suhde kun edellisestä pääsen "eroon"..

Olen itse kypsynyt tuon viiden vuoden aikana, ja olin valmis uusioperheeseen. Päivääkään en vaihtaisi pois. Haluan miehen kanssa kaiken, ja mies haluaa kanssani kaiken.
Huomioidaan ja ymmärretään toinen toisiamme. Rakastetaan, arvostetaan ja kunnioitetaan. Varmasti tulee vaikeita aikoja vielä, mutta missä suhteessa niitä ei tulisi?