Gallup: Oletko oikeasti onnellinen miehesi kanssa?

1. Olen, äärimmäisen. Ensimmäistä kertaa elämässäni olen oikeasti rakastunut.
2. Noin 2 vuotta vasta.
3. -
4. En, ei ole käyny mielessäkään.
5. Bonus: Tämä on ensimmäinen suhde jonka syntymisen eteen olen tehnyt töitä.Yleensä olen antanut asioiden vaan tapahtua mutta tällä kertaa jouduin tekemään jotain. Miehellä takana ikävä suhde erittäin hankalan tapauksen kanssa joten sen ymmärtämiseen ettei kaikki naiset ole mustasukkaisia sekopäitä meni aikaa ja se vaati todistelua.

 

[QUOTE="vieras";23016131]Olen yrittänyt rakastaa miestäni vuosia. Hän on kaikin puolin hyvä mies. Haluaisin rakastaa häntä kovasti. Onko tahdonvoimassani vikaa vai miksi en vain rakasta? Vai voisiko olla, että puhut täyttä paskaa etkä oikeasti tiedä tai ymmärrä asiasta sen enempää kuin mitä olet omassa ihanassa elämässäsi kokenut?[/QUOTE]

ei meistä kukaan voi tietää sen enempää ku on omassa pienessä elämässään kokenut?? mutta siis mun vinkki kaikille onnettomille on, että tee asialle jotain!! kyllä jokainen ihminen ansaitsee onnea. jos et ole onnellinen, lähde! tee jotain! valittavia ihmisiä en voi kestää... jos ei asioita haluta muuttaa, niin sitten on turha valittaakaan....

 

1. Oletko oikeasti onnellinen miehesi kanssa? Ennen olin, nykyään en.
2. Kauan olette olleet yhdessä?kohta tulee 7-vuotta täyteen, josta 3 vuotta naimisissa
3. Jos et ole onnellinen miksi olet jäänyt suhteeseen? Olen odottanut, että mies muuttaa pelitottumuksiaan, mutta turhaan.
4. Oletko pettäny miestäsi?en, vaikka ottajiakin olisi
5. Bonus - kerro vielä jotain: kun saan kaikki asiat reilaan, lähden sanomatta miehelle mitään, kun ei kerran keskustelut ole tuottanut minkäänsortin tulosta...

 

[QUOTE="vieras";23016184]ei meistä kukaan voi tietää sen enempää ku on omassa pienessä elämässään kokenut?? mutta siis mun vinkki kaikille onnettomille on, että tee asialle jotain!! kyllä jokainen ihminen ansaitsee onnea. jos et ole onnellinen, lähde! tee jotain! valittavia ihmisiä en voi kestää... jos ei asioita haluta muuttaa, niin sitten on turha valittaakaan....[/QUOTE]

Äsken kyllä olit vielä sitä mieltä, että rakkaus on päätös... Ja kyllä sitä voi tietää enemmän kuin on omassa elämässään kokenut, jos vain haluaa. Mutta kuten sanoin, rakkaus ja onni ja oman elämänsä kulkuun vaikuttaminen ovat eri asioita. Ei tarvitse olla passiivinen lahna, joka vain ajautuu elämässään, mutta se, että tekee jotain ei takaa onnea eikä rakkautta.

 

[QUOTE="vieras";23016211]Äsken kyllä olit vielä sitä mieltä, että rakkaus on päätös... Ja kyllä sitä voi tietää enemmän kuin on omassa elämässään kokenut, jos vain haluaa. Mutta kuten sanoin, rakkaus ja onni ja oman elämänsä kulkuun vaikuttaminen ovat eri asioita. Ei tarvitse olla passiivinen lahna, joka vain ajautuu elämässään, mutta se, että tekee jotain ei takaa onnea eikä rakkautta.[/QUOTE]

päätös kai se on rakastaa tai olla rakastamatta?? tarkoitin alunperin sitä, että jos haluaa olla avioliitossa, niin kyllä se päätös ja tahto ovat tärkeitä asioita, ei kenenkään avioliitto ole onnellinen 50vuotta vain sillä että on passiivinen lahna ja odottaa että onni tippuu taivaasta?? oman onnellisuutensa eteen pitää olla valmis tekemään päätös ja työtä??

 

Tuo on ihan totta, että jokainen tuumailee näitäkin oman elämänkokemuksensa mukaan.

Itse koen tuon "onni on valinta" - ajatuksen vahvistuneen omassa elämässäni todella pahojen kokemusten myötä. Olen nähnyt esimerkiksi läheisten kuolemantapauksien ja suurien taloudellisten ementysten vaikuttavan pidemmän päälle eri ihmisiin kovin eri tavoin.
Kaikki toki surevat, kärsivät, voivat pitkään huonosti, mutta vaikkapa viiden vuoden päästä näkee selkeät erot: On niitä jotka ovat valinneet tavakseen onnettomuuden ja katkeruuden ja on niitä jotka ovat valinneet onnen ja viisastumisen.

Minä en ole koskaan ollut parisuhteessa väkivaltaisen ihmisen, alkoholistin tms kanssa enkä voi todella tietää miten moisessa tilanteessa toimisin. On tietenkin helppoa sanoa, että ei ikinä ylipäätään lähtisi moiseen suhteeseen, mutta mikäli olen oikein käsittänyt, aina noita ei voi tietää kylliksi ennalta.
Toivon kuitenkin, että lähtisin moisesta suhteesta oitis.
Toisaalta toivon kyllä enemmän, etten koskaan moiseen tilanteeseen joutuisikaan.

Ajatukseni että rakkaus ja onni parisuhteessa on valinta käsittelee ennen muuta tilannetta, jossa pariskunta on silmät auki ja toisensa oikeasti tuntien mennyt liittoonsa.
Osa valitse rakkauden jäähtymisen, muun haikailemisen, sen että odottaa toisen ottavan vastuun kummankin onnellisuudesta.
Ja sitten ennen pitkää todetaan, että "Tunne kuoli. Rakkaus loppui. Kasvoimme erillemme."

Osa taas valitsee rakastamisen, kunnioittamisen, työn yhteisen parisuhteen ja onnellisen tulevaisuuden eteen. Mikään ei kuole eikä lopu, koska suhde nähdään elinikäisenä matkana ja prosessina, johon kuuluu erilaisia vaiheita ja jossa jo oletusarvoisesti ollaan valmiita korjaamaan suuntaa aina, kun se on kääntymässä väärään.

 

juuri tota mummeliisa tarkoitin, onni on siis ehkäpä enemmän asenne kuin päätös? kelpaisko tää toiselle vieraalle?? siis se, että toinen haluaa valittaa joka asiasta ja kokee itsensä aina onnettomaksi, toinen taas valitsee toisin?

 

Mummeliisa ja toinen vieras,

En myöskään ole sanonut, että parisuhteen eteen ei tarivtse tehdä töitä tai että oma asenne ja teot eivät merkitse mitään. Mutta aina se ei riitä. Minä en halua olla onneton, en ole valinnut sitä. Minulla on hyvä mies, tulemme oikein hyvin toimeen ja meillä on periaatteessa kaikki edellytykset hyvään suhteeseen. Mutta, en vain rakasta häntä "sillä tavalla". Minä olin todella nuori mennessämme naimisiin. Vasta myöhemmin olen ymmärtänyt, että en ehkä ole koskaan häntä rakastanutkaan. Olen kyllä aina halunnut ja varmaan uskottelin itselleni juuri noin, että onni ja rakkaus ovat valintoja ja että voisin rakastaa häntä jos teen suhteen eteen töitä. Ja töitä olen tehnyt, välillä lähes epätoivoisesti, koska haluaisin todellakin rakastaa häntä. Töitä on takana jo 13 vuotta eikä rakkautta ole vieläkään tullut. Ei taida tullakaan. Siksipä olen vihdoin tajunnut, että minun on parasta lähteä tästä suhteesta, vaikka se onkin näennäisesti täydellinen eikä mies varmasti ymmärrä miksi ja se varmasti loukkaa häntä valtavasti, koska meillä ei ole mitään suuria ongelmia. Suhteessamme on vain yksi ihan pienen pieni vika, mutta se onkin se kaikkein tärkein... Elämä ei vain ole niin yksinkertaista kuin joskus haluamme uskoa.

 

1. Oletko oikeasti onnellinen miehesi kanssa? Toivottavasti tulevaisuudessa onnellisempi
2. Kauan olette olleet yhdessä? 12 vuotta
3. Jos et ole onnellinen miksi olet jäänyt suhteeseen? Uskon, että tämän suhteen eteen kannattaa ponnistella, että päästään paskan ajan yli.
4. Oletko pettäny miestäsi? En, mutta minua on petetty
5. Bonus - kerro vielä jotain Meillä on yksi lapsi ja talo rakenteilla, eletään vaihetta, jossa toisen huomioiminen helposti unohtuu monen muun asian alle...

 

1. Oletko oikeasti onnellinen miehesi kanssa?
-Olen onnellinen parisuhteestani ja rakastan miestäni äärettömän paljon.

2. Kauan olette olleet yhdessä?
15 vuotta, josta naimisissa 10 vuotta.

3. Jos et ole onnellinen miksi olet jäänyt suhteeseen?
-

4. Oletko pettäny miestäsi?
En todellakaan!

5. Bonus - kerro vielä jotain
Uskon todella että mieheni on sielunkumppanini. Elämä ei ole todellakaan aina helppoa. Välillä on vaikeitakin aikoja joiden läpi pääsemme toisiamme tukien. Saa näyttää tunteitaan, hyviä ja pahoja, puhumme niistä. Tiedämme ettei toinen ole koskaan lähdössä pois kun ei kestäisi. Me kestämme kaiken yhdessä. Nauramme paljon. Huumori on elämän suola. Hellimme toisiamme, teoin ja sanoin. Rakastamme lapsiamme. Luotamme toisiimme. Olemme sitoutuneet toisiimme. Viihdymme yhdessä. Kaipaamme toisiemme seuraa erossa ollessamme. Mieheni on minulle se oikea. Koskaan en usko että löytäisin toista ihmistä joka tuntee ajatuksenikin. Pienestä sanastakin hän jo ymmärtää. Jokaisen vitsini tajuaa. <3

 

1. Olen
2. 5 vuotta
3.-
4. en
5.-

 

1. En ole

2. 4v

3. En jaksa etsiä enää parempaa.

4. En todellakaan.

5. Olen katkera niehelle monesta asiasta joita hän ei ole suostunut kanssani selvittämään/neuvottelemaan mikä on johtanut minun joustamisiin ja omista asioista luopumisiin. Life´s a bitch and then you die.

 

1. Olen todella onnellinen
2. 14 vuotta yhdessä, 11 vuotta naimisissa
3. -
4. En, enkä koskaan voisi tehdä niin
5. Meidän välillä on edelleen "alkuhuuman" kipinä, joka saa perhoset lentelemään vatsassa tietyissä tilanteissa, ja olon tuntumaan vastarakastuneelta. Välillämme vallitsee kunnioitus ja luottamus toista kohtaan, ja parisuhde rakentuu näiden perusasioiden varaan. unohtamatta jokapäiväistä hellyyttä, ja toisen huomioimista arjen keskellä.

 

1. Oletko oikeasti onnellinen miehesi kanssa?
-en tiedä. On hänessä paljon hyvää mutta myös sellaisia piirteitä joista joskus sanoin etten tule koskaan hyväksymään miehelläni.

2. Kauan olette olleet yhdessä?
-6 vuotta

3. Jos et ole onnellinen miksi olet jäänyt suhteeseen?
-ei se ole niin helppoa, mä sairastuin ja on lapset joista mies tappelis viimeseen asti enkä mä todellakaan halua heitä menettää. plus että hän on kyllä monella tapaa hyvä mies, mutta.....

4. Oletko pettäny miestäsi?
-en ole.

5. Bonus - kerro vielä jotain
----

 

[QUOTE="maissinaksu";23009662]1. Oletko oikeasti onnellinen miehesi kanssa?
2. Kauan olette olleet yhdessä?
3. Jos et ole onnellinen miksi olet jäänyt suhteeseen?
4. Oletko pettäny miestäsi?
5. Bonus - kerro vielä jotain

ap aloittaa:

1. En. Välitän ja arvostan kyllä, niin kuin ystävää.
2. Reilut 4 v.
3. Pelko tulevasta, yksinäisyyden pelko, taloudelliset seikat, lapsi pieni, sukujen viha.
4. En.
5. ...[/QUOTE]



1.Olen
2.13 vuotta
3.
4.En
5.

 

[QUOTE="maissinaksu";23009662]1. Oletko oikeasti onnellinen miehesi kanssa?
2. Kauan olette olleet yhdessä?
3. Jos et ole onnellinen miksi olet jäänyt suhteeseen?
4. Oletko pettäny miestäsi?
5. Bonus - kerro vielä jotain

1. Olen onnellinen
2. 11 vuotta takana, 5 avioliitossa
3. En ole pettänyt
4. Kriisejä on ollut monta, mutta oikesti, kaiken voi selvittää, jos molemmat ovat halukkaita.

 

En ole onnellinen eikä mieskään ole. Elämä ja arki on yhtä ainaista riitaa ja sanakopua.
Yhdessä ollaan oltu 5 vuotta ja lapsi sekä taloudelliset seikat ovat syyt, miksi tätä helvettiä vaan jatkuu.
Saattaisin pettää, mutta ei ole aikaa eikä tilaisuuttakaan siihen. Eikä kyllä halujakaan..
Bonuksena kerrottakoon, että kolmas erokin alkaisi tuntua siltä, että jollakin mättää ja pahasti...

 

1. Olen
2. 9 vuotta, josta naimisissa 5 vuotta. Yksi lapsi, toinen tulossa.
3. -
4. En
5. Toki arki on joskus puuduttavaa ja tasapaksua, mutta kelläpä ei ois. Eihän se ensihuuma ikuisesti kestä.

 

[QUOTE="maissinaksu";23009662]1. Oletko oikeasti onnellinen miehesi kanssa?
2. Kauan olette olleet yhdessä?
3. Jos et ole onnellinen miksi olet jäänyt suhteeseen?
4. Oletko pettäny miestäsi?
5. Bonus - kerro vielä jotain

1. OLEN onnellinen!
2. Kohta 18 vuotta
3-
4. en
5. Rakastun mieheeni uudestaan ja uudestaan. Hän on maailman IHANIN miehenä, isänä jne!

 

[QUOTE="maissinaksu";23009662]1. Oletko oikeasti onnellinen miehesi kanssa?
2. Kauan olette olleet yhdessä?
3. Jos et ole onnellinen miksi olet jäänyt suhteeseen?
4. Oletko pettäny miestäsi?
5. Bonus - kerro vielä jotain
[/QUOTE]

1. Kyllä ja ei
2. 5 vuotta
3. Vaikeita aikoja on ollut mutta niiden yli päästyä, on helppo olla taas onnellinen.
4. En
5. Alku aikoina meillä oli oikeasti tulikoe, kuinka suhde kestää.

 

1. Oletko oikeasti onnellinen miehesi kanssa?
2. Kauan olette olleet yhdessä?
3. Jos et ole onnellinen miksi olet jäänyt suhteeseen?
4. Oletko pettäny miestäsi?
5. Bonus - kerro vielä jotain

1. En ole tällä hetkellä. Meillä on ihan sopuisaa, mutta tuntuu että ollaan vaan ystäviä. Arki toimii hyvin ja mies on älyttömän hyvä isä, mutta intohimo ja aito kiinnostus toista kohtaan puuttuu..
2. 6 vuotta, joista kihloissa 3.
3. Toivon vielä, että asiat saataisiin järjestymään.
4. En.
5. Mieheni ei sytytä minua yhtään.

 

1. Oletko oikeasti onnellinen miehesi kanssa?

- Välillä olen, välillä en. Suurimmaksi osaksi en.


2. Kauan olette olleet yhdessä?

- Juuri pari päivää sitten tuli 4 vuotta täyteen


3. Jos et ole onnellinen miksi olet jäänyt suhteeseen?

- Huono itseluottamus, pelko tulevasta, pelko yksinäisyydestä. Pelko siitä etten löydä ketään, en ole koskaan ollut miesten ensimmäinen valinta. Siksi etten jaksaisi aloittaa kaikkea taas alusta jonkun toisen kanssa. Pitkällinen taistelu siitä että olemme pysyneet yhdessä, joka tuntuisi menevän aivan hukkaan jos eroaisimme..


4. Oletko pettäny miestäsi?

- Olen

 

[QUOTE="maissinaksu";23009662]1. Oletko oikeasti onnellinen miehesi kanssa?
2. Kauan olette olleet yhdessä?
3. Jos et ole onnellinen miksi olet jäänyt suhteeseen?
4. Oletko pettäny miestäsi?
5. Bonus - kerro vielä jotain

1. Olen onnellinen. Elämäämme on mahtunut vaikeitakin aikoja, mutta rakkautta ja hyviä hetkiä on ollut enemmän kuin vaikeuksia.
2. Olemme olleet yhdessä 23 vuotta ja siitä 18 vuotta naimisissa.
3. Pitkä suhde, lapset, rakkaus ja voittopuolisesti hyvät ajat auttavat jaksamaan huonoina aikoina.
4. En ole pettänyt.
5. Rakastuin 17-vuotiaana mieheni silmiin, hymyyn ja huumorintajuun. On edelleen sykähdyttävää kun katseemme kohtaavat vaikkapa täyden huoneen toiselta puolen ja pelkkä katse saa perhoset lentämään mahanpohjassani.

 

[QUOTE="martha";23017918]1. Oletko oikeasti onnellinen miehesi kanssa?
2. Kauan olette olleet yhdessä?
3. Jos et ole onnellinen miksi olet jäänyt suhteeseen?
4. Oletko pettäny miestäsi?
5. Bonus - kerro vielä jotain

1. En ole tällä hetkellä. Meillä on ihan sopuisaa, mutta tuntuu että ollaan vaan ystäviä. Arki toimii hyvin ja mies on älyttömän hyvä isä, mutta intohimo ja aito kiinnostus toista kohtaan puuttuu..
2. 6 vuotta, joista kihloissa 3.
3. Toivon vielä, että asiat saataisiin järjestymään.
4. En.
5. Mieheni ei sytytä minua yhtään.[/QUOTE]

Kuulostaa ihan mun elämältä... Paitsi, että mulla on toivo mennyt.

 

1. Oletko oikeasti onnellinen miehesi kanssa? Olen
2. Kauan olette olleet yhdessä? 9 vuotta
3. Jos et ole onnellinen miksi olet jäänyt suhteeseen? -
4. Oletko pettäny miestäsi? En. Ei kuulu mun tapoihin.