Helmikuun helmet 2017 *elokuussa*

Täällä meni sitte eilinen "vapaa ilta" nukkuessa 3 tunnin tirsat josta sit heräsin oksentamaan klo. 21 illalla. .. oksensin kolme kertaa, se olo oli jotain ihan kamalaa :sick: Painuin sit takas peiton alle ja kokoajan etoi ihan hirveesti mut en oksentanut enää, onneksi. Jossain vaiheessa nukahdin taas ja nukuin aamuun saakka. ..

Tänään työpäivä oli ihan kamalaa kidutusta, oksetti ihan koko päivän ja oli yhtä tuskaa olla jalkeilla ja koittaa touhuta lasten kans. Nyt ilta onkin taas menny sohvalla torkkuessa ja välillä oksentaessa. Milloin tää oikein helpottaa :(
 
Täällä meni sitte eilinen "vapaa ilta" nukkuessa 3 tunnin tirsat josta sit heräsin oksentamaan klo. 21 illalla. .. oksensin kolme kertaa, se olo oli jotain ihan kamalaa :sick: Painuin sit takas peiton alle ja kokoajan etoi ihan hirveesti mut en oksentanut enää, onneksi. Jossain vaiheessa nukahdin taas ja nukuin aamuun saakka. ..

Tänään työpäivä oli ihan kamalaa kidutusta, oksetti ihan koko päivän ja oli yhtä tuskaa olla jalkeilla ja koittaa touhuta lasten kans. Nyt ilta onkin taas menny sohvalla torkkuessa ja välillä oksentaessa. Milloin tää oikein helpottaa :(
Kuinka pitkällä siun raskaus on? En jaksa ruveta etsimään ja laskemaan tuolta etusivulta. Miulla on 14+0 ja oksentelu on selvästi vähentynyt.
 
Kuinka pitkällä siun raskaus on? En jaksa ruveta etsimään ja laskemaan tuolta etusivulta. Miulla on 14+0 ja oksentelu on selvästi vähentynyt.
Nyt rv12+1 . Selasin tuolta vanhaa ketjua missä olin mukana kuopusta odottaessa ja silloin mulla on näköjään pahoinvointi alkanu helpottaa just 12-13 viikoilla. Toivossa on nyt hyvä elää (y) Tosin en muista millä viikoilla mulla viimeksi sit taas jatkui se oksentelu. .. joskus loppupuoliskolla
 
Kaikki sympatiat haasu, toivottavasti sullakin pian helpottaisi pahoinvointi! :(

Muuten.. kaikki te, jotka ootte jo ton maagiset 12 saaneet täyteen, niin tuliko teille jotenkin erilainen olo..? Tai onko jonain muuna ajankohtana tuntunut jotenkin erilaiselta? Mulla itellä on nyt jotenkin... miten sen sanois.. helpompi ja onnellisempi olla, vaikka alusta asti ollut aika rento fiilis.. huomaan, että uskallan nyt myös jopa enemmän kokea yhteyttä vauvaan :love: Kait mä alitajuisesti pelkäsin niin paljon uutta keskenmenoa, että en edes uskaltanut ihan niin täysillä kiintyä pieneen.. :(

Oon vaan jotenkin niin häkeltynyt, että olenko mä tosiaan jo näinkin pitkällä.. tuntuu niin hurjalta, mutta myös niin ihanalta sanoa olevansa toisella kolmanneksella :love: Sori nyt tämmönen herkistelyviesti... :D

Cicada ja pieni pipu 12+3
 
  • Tykkää
Reactions: Theran
Kaikki sympatiat haasu, toivottavasti sullakin pian helpottaisi pahoinvointi! :(

Muuten.. kaikki te, jotka ootte jo ton maagiset 12 saaneet täyteen, niin tuliko teille jotenkin erilainen olo..? Tai onko jonain muuna ajankohtana tuntunut jotenkin erilaiselta? Mulla itellä on nyt jotenkin... miten sen sanois.. helpompi ja onnellisempi olla, vaikka alusta asti ollut aika rento fiilis.. huomaan, että uskallan nyt myös jopa enemmän kokea yhteyttä vauvaan :love: Kait mä alitajuisesti pelkäsin niin paljon uutta keskenmenoa, että en edes uskaltanut ihan niin täysillä kiintyä pieneen.. :(

Oon vaan jotenkin niin häkeltynyt, että olenko mä tosiaan jo näinkin pitkällä.. tuntuu niin hurjalta, mutta myös niin ihanalta sanoa olevansa toisella kolmanneksella :love: Sori nyt tämmönen herkistelyviesti... :D

Cicada ja pieni pipu 12+3
Täällä myös rennompi ja iisimpi olo, vaikka tietenkin sitä seuraa itseään supertarkasti ja kiinnittää huomiota kaikkiin pieniinkin kipuihin yms.
Meillä on keskiviikkona nt-ultra ja sen jälkeen olisi tarkoitus kertoa perheille ja lähimmille ystäville!

-Vagabonda 12+2
 
Moikka! :) Oon seurannut tätä keskustelua siitä saakka, kun plussattiin, mutta en ole aiemmin uskaltanut kirjottaa. Ajattelin odottaa nt-ultraan asti, mutta en malttanut nyt enää odottaa. :)

Oon siis 28-vuotias, mies 27 ja esikoista odotetaan. Raskaus oli meille suuri yllätys ja samalla pitkän odotuksen tulos, joka sai alkunsa ivf-hoidoilla. Vauvaa yritettiin reilut puolitoistavuotta joista viimeiset 6 kuukautta hoidoissa. Tämä oli meidän ensimmäinen ivf-hoito, josta saatiin vain tämä yksi alkio, jonka sydänääniä viimeksi eilen dopplerilla kuunneltiin. :love: Tätä ennen meille tehtiin kolme inssiä tuloksettomina. Juhannusviikolla tein siis elämäni ensimmäisen plussatestin ja se oli kyllä mieletön yllätys, sillä ivf-hoito oli tosi rankka ja usko onnistumiseen oli tosi pieni. Täällähän taisi olla joku/jotkut muukin joka oli hoidoissa käynyt? :)

Mulla on vauvakuumetta ollut jo monta vuotta ja oon paljon pelännyt, saadaanko me ikinä lapsia. Uskomattomalta tuntuu, että jos kaikki menee hyvin, niin meille on nyt viimein vauva tulossa. :love:
Käytiin varhaisultrassa, kun viikkoja oli muistaakseni 7+2 ja kaikki oli silloin hyvin. Nyt nt-ultraan on aikaa viikko ja jännittää kyllä ihan tosi tosi paljon! Tänään viikkoja on 11+0.

Kaikkien pahoinvoivien viestejä oon lukenut suurella sympatialla, sillä oon itse oksennellut päivittäin viikolta 5 asti. Sairaslomalla oon ollut kaiken aikaa, sillä oon oksennellut kaikki aamut ja aamupäivät, välillä myös päivisin ja iltaisin, alkuun oli yksi yökin, kun kävin kolme kertaa oksentamassa. Nyt muutama päivä on mennyt vähän paremmin enkä ole oksentanut, kuin kerran kaksi päivässä. Paino on pudonnut, mutta viime lääkärikäynnillä oli pysynyt samana, niin ei tarvinnut tipututukseen lähteä. Mun pelastus on ollut se, että iltapäivisin ja iltaisin on useimmiten ollut suht hyvä olo ja oon pystynyt jotenkuten syömään ja juomaan.

Mä voisin haluta liittyä facebook-ryhmään jos nt-ultrassa on kaikki hyvin. :)

Listaan mut voi lisätä 27.2/ Mustikk4/ 28/ TAYS / 1.lapsi
 
  • Tykkää
Reactions: Theran
Moikka! :) Oon seurannut tätä keskustelua siitä saakka, kun plussattiin, mutta en ole aiemmin uskaltanut kirjottaa. Ajattelin odottaa nt-ultraan asti, mutta en malttanut nyt enää odottaa. :)

Oon siis 28-vuotias, mies 27 ja esikoista odotetaan. Raskaus oli meille suuri yllätys ja samalla pitkän odotuksen tulos, joka sai alkunsa ivf-hoidoilla. Vauvaa yritettiin reilut puolitoistavuotta joista viimeiset 6 kuukautta hoidoissa. Tämä oli meidän ensimmäinen ivf-hoito, josta saatiin vain tämä yksi alkio, jonka sydänääniä viimeksi eilen dopplerilla kuunneltiin. :love: Tätä ennen meille tehtiin kolme inssiä tuloksettomina. Juhannusviikolla tein siis elämäni ensimmäisen plussatestin ja se oli kyllä mieletön yllätys, sillä ivf-hoito oli tosi rankka ja usko onnistumiseen oli tosi pieni. Täällähän taisi olla joku/jotkut muukin joka oli hoidoissa käynyt? :)

Mulla on vauvakuumetta ollut jo monta vuotta ja oon paljon pelännyt, saadaanko me ikinä lapsia. Uskomattomalta tuntuu, että jos kaikki menee hyvin, niin meille on nyt viimein vauva tulossa. :love:
Käytiin varhaisultrassa, kun viikkoja oli muistaakseni 7+2 ja kaikki oli silloin hyvin. Nyt nt-ultraan on aikaa viikko ja jännittää kyllä ihan tosi tosi paljon! Tänään viikkoja on 11+0.

Kaikkien pahoinvoivien viestejä oon lukenut suurella sympatialla, sillä oon itse oksennellut päivittäin viikolta 5 asti. Sairaslomalla oon ollut kaiken aikaa, sillä oon oksennellut kaikki aamut ja aamupäivät, välillä myös päivisin ja iltaisin, alkuun oli yksi yökin, kun kävin kolme kertaa oksentamassa. Nyt muutama päivä on mennyt vähän paremmin enkä ole oksentanut, kuin kerran kaksi päivässä. Paino on pudonnut, mutta viime lääkärikäynnillä oli pysynyt samana, niin ei tarvinnut tipututukseen lähteä. Mun pelastus on ollut se, että iltapäivisin ja iltaisin on useimmiten ollut suht hyvä olo ja oon pystynyt jotenkuten syömään ja juomaan.

Mä voisin haluta liittyä facebook-ryhmään jos nt-ultrassa on kaikki hyvin. :)

Listaan mut voi lisätä 27.2/ Mustikk4/ 28/ TAYS / 1.lapsi
Heippa Mustikka ja tervetuloa! Ja onnea!
 
Kaikki sympatiat haasu, toivottavasti sullakin pian helpottaisi pahoinvointi! :(

Muuten.. kaikki te, jotka ootte jo ton maagiset 12 saaneet täyteen, niin tuliko teille jotenkin erilainen olo..? Tai onko jonain muuna ajankohtana tuntunut jotenkin erilaiselta? Mulla itellä on nyt jotenkin... miten sen sanois.. helpompi ja onnellisempi olla, vaikka alusta asti ollut aika rento fiilis.. huomaan, että uskallan nyt myös jopa enemmän kokea yhteyttä vauvaan :love: Kait mä alitajuisesti pelkäsin niin paljon uutta keskenmenoa, että en edes uskaltanut ihan niin täysillä kiintyä pieneen.. :(

Oon vaan jotenkin niin häkeltynyt, että olenko mä tosiaan jo näinkin pitkällä.. tuntuu niin hurjalta, mutta myös niin ihanalta sanoa olevansa toisella kolmanneksella :love: Sori nyt tämmönen herkistelyviesti... :D

Cicada ja pieni pipu 12+3
Ei ole vielä helpottunut olo. Koska olen saanut sen km rv15+5. Vaikka kaiken piti olla hyvin ultrienkin mukaan. Vielä odotan niitä "turvallisia" viikkoja..:/
 
Dopplerista, mä oon kerran saanut kuulumaan rv11 mutta sen jälkeen en oo saanut sydänääniä kuulumaan. Nt ultra oli 12+1 ja siellä kaikki hyvin joten en panikoi. En ehkä vaan osaa käyttää tota doppleria tai sitten kosteusvoide ei riitä vaan pitäs olla se geeli.
Pahoinvoinnista, täällä on kans kärsitty rv6 lähtien kovasta pahoinvoinnista joka jatkuu edelleen, nyt siis rv 12+6. Aavistuksen helpottanut, mutta kärsin ylävatsakivuista jotka aiheuttaa huonoa oloa ja kovia kipuja. En tiedä onko kyse närästyksestä vai mistä, mutta tosi epämiellyttävä vaiva.
 
Ei ole vielä helpottunut olo. Koska olen saanut sen km rv15+5. Vaikka kaiken piti olla hyvin ultrienkin mukaan. Vielä odotan niitä "turvallisia" viikkoja..:/
Voih.. :( Mikä ois sulle se helpotuksen viikkoraja..? Aina vaan kuullut puhuttavan tosta, että kun 12 vkoa täynnä ja riskit pienenee niin mulle se oli jotenkin iso askel.. mun keskenmenokokemus on kuitenkin aika alusta jotain rv7..
 
Voih.. :( Mikä ois sulle se helpotuksen viikkoraja..? Aina vaan kuullut puhuttavan tosta, että kun 12 vkoa täynnä ja riskit pienenee niin mulle se oli jotenkin iso askel.. mun keskenmenokokemus on kuitenkin aika alusta jotain rv7..
Varmaan puolessa välissä.. Kun liikkeet on selkeitä ja säännöllisiä. Traumaattinen kokemus kontrollikäynnillä kun elävän sikiön sijaan masussa lepäili kuollut vauva. En osannut ollenkaan pelätä että niin olisi käynyt. Ei niillä viikoilla.
Nyt ottavat kyllä vakavasti mun huolen terveydenhuollossa. :)
 
Muistaakohan joku mun aikaisempaa vuodatusta mun ensimmäiseltä neuvolakäynniltä, kun kerroin, että sen käynnin seurauksena laitoin neukkatädin vaihtoon.
Hän mm sanoi, että viikon 14 jälkeen on ns. turvallisilla vesillä. Ihmettelin sitä silloin (en ääneen), kun olen aina kuvitellut sen maagisen rajan olevan just viikolla 12. Vaikka itse uskon, että mitä vaan voi tapahtua missä vaiheessa tahansa. Lähipiirissä kohdannut menetyksiä puolessa välissä ja syntymän jälkeenkin.
 
Hei kaikki :)
Itsekkin ilmottaudun keskusteluun teitä jo 1kk:den seuranneena.
Olen siis pohjoisen "tyttöjä" 30w ja mieheni on 40w. Alettiin yrittämään lasta 2015 vuoden tammikuussa ja ensimmäinen plussa pärähti jo saman vuoden heinäkuussa,mutta se ilo jäi välitettavasti lyhyeen (kesken 5+4).
Sen jälkeen ei kuulunut mitään ja menimme mieheni kanssa lapsettomuus tutkimuksiin 2016 keväällä, jossa ei löydetty mitään syytä lapsettomuudelle. Silloin päätimme lääkärin kanssa,että syksyllä 2016 aloittaisimme inseminaatiot jos ei mitään kuulu.
No hupsista hei kun tikutin plussan tuossa kesäkuun puolessa välissä:love:. Nyt menossa rv 11+1 ja ensiviikolla olisi ultra (rv 12+3) :D.

Itse olen ollut se onnekas joka on saanut "nauttia" oireettomasta alkuraskaudesta. Mitä nyt rinnat arat, ja joskus etova olo :sick:. Oksentanut en ole vielä kertaakaan. Tässä nyt lyhyesti minusta ja raskaudestani..

Listaan voi lisätä 27.2/ Maria1985/30/ L-PKS / 1
 
Tervetuloa Mustikka4 ja Maria!

Meillä on vihdoin huomenna nt-ultra. 24 h ja 10 min pitäisi odottaa :) Mies on innoissaan koska on viimeksi nähnyt sen pavun varhaisultrassa, itse näin vauvan näköisen olennon pari viikkoa sitten. Silti jännittää onko kaikki hyvin, ja mitä lähemmäs ultraa mennään sitä enemmän huolettaa ja sitä hitaammin aika kuluu.

Olen ihan sekaisin viikoista, huomenna tarkentuu myös missä kohtaa raskautta oikeasti mennään. Itsekin olen odottanut sitä 12 viikon rajaa, vaikka tuskaisesti tiedostan ettei riskit ja huolet siihen lopu. Haluaisin kovasti vain nauttia tästä melkein vuosikymmenen odotuksen jälkeisestä raskaudesta. Huoh.
 
Ei ole vielä helpottunut olo. Koska olen saanut sen km rv15+5. Vaikka kaiken piti olla hyvin ultrienkin mukaan. Vielä odotan niitä "turvallisia" viikkoja..:/

Theran, en muista oletko aikaisemmin maininnut mitään siitä, että löytyikö keskenmenolle mitään syytä? Vai jäikö asia mysteeriksi? Joka tapauksessa, kenenkään ei pitäisi kokea tuollaista, on varmasti ollut raskasta :(
 
Theran, en muista oletko aikaisemmin maininnut mitään siitä, että löytyikö keskenmenolle mitään syytä? Vai jäikö asia mysteeriksi? Joka tapauksessa, kenenkään ei pitäisi kokea tuollaista, on varmasti ollut raskasta :(
Synnytys käynnistettiin lääkkeillä sairaalassa. Vauvalle tehtiin ruumiinavaus ja ei löydetty mitään syytä eikä mitään poikkeavaa. En halunnut vauvaa yhteistuhkaukseen joten pidettiin omat hautajaiset. Kyllä se oman lapsen hautaaminen oli kova paikka. Ja se että ei tiedetä mihin toinen kuoli.. :(
 
Varmaan puolessa välissä.. Kun liikkeet on selkeitä ja säännöllisiä. Traumaattinen kokemus kontrollikäynnillä kun elävän sikiön sijaan masussa lepäili kuollut vauva. En osannut ollenkaan pelätä että niin olisi käynyt. Ei niillä viikoilla.
Nyt ottavat kyllä vakavasti mun huolen terveydenhuollossa. :)
Eikä.. :( No ymmärrän jos ei samalla tavalla vielä pysty rentoutumaan.. onneksi sentään tosiaan otetaan huolet enempi tosissaan :)
 
Mulla toisaalta on jo rennompi fiilis, kun 12 viikkoa on täyttynyt, mutta toisaalta taas nyt kun ollaan jo näinkin pitkällä niin entistä kamalammalta tuntuu se ajatus että jos nyt jostain syystä vauva kuolisikin. .. En oo koskaan kokenut keskenmenoa enkä voi sanoo miltä se tuntuisi , olis viikkoja minkä verran vaan, mutta jotenkin oon aina ajatellut että pienillä viikoilla se olis helpompi hyväksyä...? Mun anoppi on aikoinaan menettänyt tyttären joskus viikoilla 22 . Koskaan ei löytynyt syytä miksi vauva oli kuollut :(

Meillä alkaa huomenna wc remontti ja lähdetään koko poppoo ystäväperheen luokse evakkoon ainakin viikoksi näillä näkymin. Toivottavasti tosiaan toi remontti ei kovin paljoa veny viikkoa pidemmälle! Mä oon niin koti-ihminen ja onhan se nyt vähän ahistavaa muutenkin joutua toisten nurkissa pyörimään, vaikka tosi avosylin kyllä ottavat meidät heille :love: Mutta en tosiaan voi nyt remontin aikana ottaa hoitolapsia joten pieni loma on edessä ja tulee kyllä hengähdystauko ihan tarpeeseen :)
 
  • Tykkää
Reactions: Qwerty_
Tervetuloa mukaan uudet jutustelijat!

Tänään oltiin nt-ultrassa, ja kyllä oli helpottava käynti :) Vastasi viikkojaan vaikka muuta oletettiin eli ystävänpäivänä pysyy tuo la :) Siellä oli hirmuisen aktiivinen pirpana, morjesteli, nieleskeli ja hääräili mennessään <3 <3 Tänään uskaltaudutaan paljastamaan jo isommille sisaruksillekin uutiset :)

Äippä ja pirpana rv 13+0
 
Kiitos, että saa tulla mukaan! :) Piinamiina, hauskaa olla samassa ketjussa jälleen. :):)

Essi93, mulla on ollut närästystä, se alkoi jo paria päivää ennen testin tekoa. Välillä tuntuu ihan kamala paine tossa rintalastan takana/ylävatsassa. Rennietä oon imeskellyt aina pahimpiin oloihin ja se on auttanut vähän. Välillä tuo närästys on tosi inhottavaa, kun röyhtyyttää niin paljon ja sit tuntuu et se välillä pahentaa pahoinvointiakin.

Aiemmin täällä puhuttiin mahan koosta ja mulla on kanssa selvä kumpu varsinkin iltaisin näkyvillä.
Ylihuomenna ajattelin mennä kokeilemaan miten töissä jaksan. Olisi kaksi iltavuoroa niin niistä olisi ainakin nyt helpompi alottaa, kun saa rauhassa aamulla yrjöillä jos ja kun yrjöttää. :LOL: Saa nähdä miten saan mahan piiloteltua :love: kun en vielä aio töissä kertoa. Joku tarkkasilmäinen voi hyvinkin erottaa vauvamahaksi.
 
Mahasta: multa on tänään kaksi eri henkilöä eri paikassa kysynyt olenko raskaana! Omasta mielestä näkyy vähän jo, mutta ei niin paljoa että kenenkään pitäisi ruveta kyselemään. Toinen toki sanoi, että hänelle tuli vain heti sellainen tunne kun näki minut eikä mahasta pelkästään päätellyt. Musta aika hurjaa, että puolitutut kysyy noin suoraano_O Enkä voinut hymyssä suin valehdella, mulla on surkea pokka :) Mutta kun lukee näitä juttuja vielä 12rv jälkeen keskenmenoista niin vähän kyllä miettii keille uskaltaa kertoa...

Kerttu ja murmeli 10+5
 
  • Tykkää
Reactions: maria1985
Mahasta: multa on tänään kaksi eri henkilöä eri paikassa kysynyt olenko raskaana! Omasta mielestä näkyy vähän jo, mutta ei niin paljoa että kenenkään pitäisi ruveta kyselemään. Toinen toki sanoi, että hänelle tuli vain heti sellainen tunne kun näki minut eikä mahasta pelkästään päätellyt. Musta aika hurjaa, että puolitutut kysyy noin suoraano_O Enkä voinut hymyssä suin valehdella, mulla on surkea pokka :) Mutta kun lukee näitä juttuja vielä 12rv jälkeen keskenmenoista niin vähän kyllä miettii keille uskaltaa kertoa...

Kerttu ja murmeli 10+5
Mä en ymmärrä näitä ketkä kysyy heti suoraan kun pieni pömppis näkyy, eri asia jos on ihan selvästi raskausmaha mutta... Voisi olla kiusallista jos ei olisikaan raskaana :D
 
Milloin olette ajatelleet kertoa töissä esimiehellenne,että olette saamassa perheenlisäystä?.
Itse sinnittelen niin pitkään kuin mahdollista ennen kuin kerron.
Itselläni on se hyvä puoli,että tällähetkellä toimistollani on vain minä. Kun muut ovat muualla töissä (olen konsultti),Minun ei tarvi peitellä kenenkään takia ja asiakkaan luona kun käyn niin päälläni yleensä isot työvaatteet :whistle: :geek:
 
Ultrassa viimein käyty, ja huolimatta kaikista epäluuloista, pienellä oli asiat hienosti. Ainakin jos ei oteta lukuun että hän näytti kananpojalta, jolla ihmisen irtopää. Pari päivää saikkua alavatsakipujen takia, ihan tervetulleita vapaita.

Metsäminttu 12+4
 

Yhteistyössä