Helmikuun helmiäiset 2016 *Joulukuussa*

Mulla taas on sen verran pieni vauvamaha, että nyt on jotkut varovasti tulleet kyselemään odotanko kolmatta ei mahan puolesta uskois että on loppuraskaus menossa, niin enemmän tulee kommenttia että: ai niin pian jo, ootkin jo loppusuoralla yms

Ooooii 30 POKS! On tää raskaus vaan hurjaa, menee niin nopeeta

En tiä miks tuntuu helpolta olla raskaana ja hoitaa samalla kahta _todella_ vilkasta taaperoa ainakin omia lapsia on suht helppo käsitellä, enkä ota ylimääräisiä paineita siitä mitä pitäisi tehdä, vaan teen ainoastaan sen mitä jaksan tosin ekassa raskaudessa muistan että nukuin koko ajan, ja tokassa stressasin paljon sitä kun en jaksanut kauheasti touhuta esikoisen kanssa. Nyt osaan ite ottaa raskausajan paljon rennommin

Taaskaan en muista mihin kaikkeen piti kommentoida... Ehkä myöhemmin sitten

 

minäkään en koe tätä raskautta raskaaksi kahden lapsen kanssa.mulla on lapsilla ikäeroa 3v4kk ja isompi on koulussa joten Se toki tekee osansa.vaikka saa tuon ekaluokkalaisen kans kyllä myös pinnaansa kiristellä.. Tulevan lapsen ja kuopuksen ikäero tulee olemaan noin 4,5 vuotta.ite Tykkään vähän isommista ikäeroista ku seurannu läheltä niitä pienen ikäeron tuomia haasteita mutta kuten joku jo sanoi kaikissa ikäeroissa omat hyvät ja huonot puolensa ja Se mikä sopii yhdelle ei aina sovikaan toiselle musta on kuitenki ajatuksena ihana että pian mulla on vauva,reipas tarhalainen ja koululainen,kaikki vähän erilaisissa vaiheissa <3

 

Ja hoitolaukkuasiassa täysin samaa mieltä maaliksen kanssa: ei tarvii olla iso, ja kunhan sinne mahtuu muutama vaippa, vaihtovaatteet, harso ja eväät niin se on hyvä

 

Tuon määkin muistan kun ekaa odottaessa sai vain olla! En kyllä nyt osaa sellaista kaivatakaan.. Mutta varsinkin vauva-aika oli silloin niin ihanaa kun sai oikeasti nukkua silloin kun vauvakin nukkui, eli toisin sanoen vaikka koko päivän. Nauttikaahan ensikertalaiset niistä päivistä, niitä ei saa takaisin! Toisaalta silti sitä tunsi itsensä niin väsyneeksi, ehkäpä juuri sen liian nukkumisen takia.
Nyt väsyttää jo ajatuskin siitä että yövalvomisten jälkeen pitäisi jaksaa herätä aamulla seiskalta laittamaan esikoinen valmiiksi eskariin, pukea vauvalle (ja tietenkin tolle 3-vuotiaallekin) toppakamppeet päälle ja yrittää olla vielä ajoissa, vaikka taivaalta satais mitä tavaraa päin naamaa.. Jostakin syystä huijaan itteeni toiveella hyvin nukkuvasta vauvasta, vaikka aikaisempien kokemusten perusteella meillä heräillään öisin vielä parin vuoden päästäkin No, aikansa kutakin, toukokuun jälkeen sitten helpottaa

 

Olin tänään äitiyspolilla sen raskausdiabeteksen takia. Hoitajan kanssa vähän vielä viilattiin ruokavaliota ja aloitan pillerimuotoisen hoidon nyt aluksi, jos sillä saataisiin sokerit alemmas ilman insuliinin pistämistä.
Lääkärin kanssa sitten ultrattiin, siellä se köllötteli pää alaspäin raivotarjonnassa, tosin useita kertoja päivässä ainakin vielä vedetään kuperkeikkaa ja vaikka mitä.
Mitat oli normaalit, paino nätisti keskikäyrällä. Kaikkia virtauksia ei saatu mitattua, kun alkoi tyyppiä niin ärsyttämään koko touhu, ettei pysynyt yhtän paikoillaan enää, nauroi lääkärikin että ihan terveeltä ja toimeliaalta vaikuttaa
Tohon tyyppiin rakastuu kyllä aina uudelleen kun sen näkee

Suurin yllätys olikin että kohdunkaula oli lyhentynyt 1cm
Sen, ja lantiokipujen takia kirjoitti sitten sairaslomaa äitiysloman alkuun asti.
Vasta kotona iski tajuntaan faktat, kun mies tokas et "teit sitten eilen tietämättäs viimesen työvuoron seuraavaan kahteen vuoteen"
Millähän tohon ajatukseen tottuu..

 

Mäkin oon välillä pohtinu miten useemman pienen lapsen kanssa pärjäis. Rankinta on varmaan, jos ikäero on kovin pieni, mutta toisaalta oon aina ajatellu et haluis lapset niin. Mulla itellä on hyvin samanikänen sisarus ja vanhempana toisesta on ollu erityisen kiitollinen. Samoin lähipiirissä sisarukset, joilla on ikäeroa max. 3 vuotta, tuntuu olevan läheisempiä kun sitten isommalla ikäerolla syntyneet. Tietenkin tossa vaikuttaa eniten ne elämäntilanteeseen ja kiinnostuksen kohteisiin liittyvät jutut. Ja toisaalta ehkä meno tolleen lapsena on sopuisampaa isommalla ikäerolla, meillä ainakin pienenä tapeltiin niin hulluna ettei mitään rajaa

 

Huh hei.. Täällä alkaa ilmeisesti työstressi kaikkoamaan kropasta, kun aamulla sai herätä jäätävä flunssaan. Kattotaan, kuinka kauan tämä pallo jaksaa yskimistä ja aivastelua kun valmiiksi jo särkee ihan joka paikasta. Hyviä flunssankarkotusvinkkejä otetaan siis vastaan

Oloa onneksi helpottaa hyvinkin paljon ajatus siitä, mitä tapahtu eilen Mies tuli töistä kotiin kolmen ison ruusun kans ja kun luin kukista ollutta korttia, tuo pölhö ukko meni polvillensa ja kortissa luki "tuutko vaimokseni?" Itkuhan siinä pääsi ja seuraavassa hetkessä oltiinkin jo menos sormuksia ostamaan eilinen oli siis sellanen "ihan jees" päivä

 

Karmaliini, aivan hirmuisesti onnea teille molemmille! Ihana kosinta! Se virne kestää monen monta päivää, ja monen vuodenkin päästä muistot tuosta hetkestä/päivästä herkistää.

Kiva kuulla, että pienet lapset + uusi raskaus ei kuitenkaan ihan hullu idea ole. Vaikka siis, kyllä meillä on tarkoitus ainakin kaksi lasta tehdä/saada, mutta tällä hetkellä ihmetyttää juuri tuo jaksaminen. Siskollani poikien ikäero on n.3v ja haaveilevat nyt kolmannesta, ja kotiäitinä oleva sisko on kyllä ihan loppuunpalamisen partaalla. Tilanne ei toki johdu ainoastaan lapsista, mutta en itse haluaisi samaan. Täytyy sitten vuoden/puolentoista päästä palata tähän mietteeseen ja katsoa miltä oma tilanteemme näyttää pikku kakkosen suhteen.

Mulla on tuollainen vähän isompi olkalaukku tälläkin hetkellä käytössä eväiden yms. kuljettamiseen, ja siitä tulee meille hoitolaukku. On sivutaskuja sisällä ja ulkona ja materiaalina helposti pestävää muovia, niin toiminee hyvin pienen tavaroillekin.

IMN, hyvä kuulla, että tilanteeseen on tulossa jotain järkeä. Ensi viikon neuvolaa odotellessa.

Meillä oli eilen toinen kerta perhevalmennusta, ja katsottiin synnytysvideo. Meinasi tulla tippa linssiin kun nuori nainen itki ponnistaessaan. Itse en haluaisi puoli-istuvassa asennossa pungertaa, ajatuskin kuulostaa luonnottomalta, mutta saa nyt nähdä missä asennossa tyyppi tulee ulos.

Laitetaanko se scalp-anturi yleisesti ottaen aina vauvan päähän ja onko se kovinkin iso vehje? Olen kuullut, että vauva saattaa synnytysen aikana änkeä kättä pään päälle ottamaan sitä pois, eikä kyllä huvittaisi synnyttää päätä ja kättä yhtä aikaa. Sattuuko se vauvaan?

Wendys, nyt vaan nauttimaan äippälomasta. Voihan siellä töissä käydä vielä sanomassa heipat työkavereille, ja kyllä niitä töitä ehtii tehdä sitten vapaiden jälkeenkin. Kateeksi käy, täällä töitä olisi edessä vielä viisi viikkoa. (Meinaan kylläkin väsähtää tuohon vuodenvaihteeseen...)

 

mutta ei tosiaan kannata sillä ajatuksella tehdä lapsia että niistä on sitte seuraa toisilleen. päälimmäisenä pitäkää mielessä se oma jaksaminen.

mulla on (väsyneellä) siskolla tosi pienellä ikäerolla lapset ja ne ei kyllä leiki keskenään ellei äiti oo kokoajan siinä ohjaamassa toimintaa. mulla taas nuo reilun 3 vuoden ikäerolla on ku paita ja peppu ja ihan bestiksiä. ja koen kyllä että on käynyt älyttömän hyvä tuuri että tuommoset kaverukset oon saanu ku se ei tosiaankaan oo mikään itsestäänselvyys Niitä kavereitahan lapset saa lisää sitten muualtakin, tarhasta ja koulusta löytyy, joskus naapuristakin

luonteet vaikuttaa IHAN hirveästi ja sisarukset on aina rikkaus, oli ikäero mikä tahansa

ja hauskana esimerkkinä voin kertoa että esim mulla on 7 vuoden ikäero isosiskoon ja 5 vuoden ikäero pikkusiskoon ja silti kaikilla on tällähetkellä lapset ihan samanikäisiä ja ollaan samassa elämäntilanteessa

 

Heippa pitkästä aikaa! Joku tuolla aikaisemmin kyselikin, että mitähän meille vähemmän kirjoittaneille mahtaa kuulua.
Töiden ja kahden isomman lapsen lisäksi en itse ole jaksanut tehdä mitään. Tämä on ollut sellainen raskaus, että väsymys ei ole hävinnyt ollenkaan ja pahoinvointikin on kulkenut matkassa melkein koko ajan.
Juuri ultrasta, jossa tarkastettiim istukan paikka. Rakenneultrassa vaikutti olevan hieman synnytyskanavan edessä, mutta nyt oli siirtynyt kunnolla takaseinämälle. Itse panikoin, että olisin istukan paikan takia joutunut leikkaukseen, mutta nyt saan synnyttää normaalista. Jos ei siis muita ongelmia tule. Sokerirasituksessa oöen jputunut käymään kaksi kertaa vahvan sukurasituksen vuoksi. Onneksi niissäkään ei mitään löytynyt.
Muistan jonkun kyselleen aikoja sitten sellaisesta viiltävästä, inhottavasta mahakivusta sivuilla. En silloin jaksanut vastata kysymykseen, mutta mulla sitä samaa ollut melkein päivittäin. Harkkasopistuksia tulee vähän väliä ja ovat ehkä vähän inhottavia, mutta eivät kipeitä. Loppuraskauden ajaksi yritän aktivoitua täälläkin. Nyt lukaan muiden kuulumisia.
Ei meillä kyllä enää ole paljon kärvisteltävää

Fanny 31+4

 

Hoitolaukusta: hommasin vaunujen oston yhteydessä Stokken hoitolaukun, jonka saa kätevästi napsautettua myös vaunuihin kiinni.

Tuo oli laukkuna juuri sopivan kokoinen, lisäksi reilusti taskuja ja sen verran neutraali ulkonäkö että ajattelin siirtää sen salikassiksi sitten myöhemmin.

Ajattelin, että kivempi kun on hoitolaukku kokoajan ns. valmiudessa eikä tarvitse aina siirrellä ja pakkailla tarvittavia tavaroita. Olen niin huonomuistinen, että kumminkin puolet tavaroista siinä tapauksessa nimittäin unohtuisi..

 

Onnelliset ensiodottajat täällä. Olen ollut viikon sairauslomalla töistä aiheutuneen stressin takia. Pissassa oli ketoaineita liian vähän syömisen ja juomisen takia. Hb oli laskenut myös -rautakuurille jouduin. Nyt olen ottanut levon ja juomisen/syömisen kannalta koko viikon. Ylimääräinen ultra tulee vauvan pienikokoisuuden takia. Huomenna yritän töihin. Käytiin eilen ostamassa vaunut ja turvakaukalo, ihanaa! Kaikin puolin mukava fiilis -Oulussa sataa sakeana lunta
Meekku 28+5

 

Mullakin periaatteessa alkoi nyt äitiysloma, koska koulu loppui. Valmistumisjuhla enää edessä. Töihin en pysty menemään enää, ku vointi sen verran kehno. Mutta kyllä tää voi olla tylsää! Oon ollu vasta muutaman päivän kotona ja tekeminen meinaa loppua kesken... telkkaristakaan ei tuu yhtään mitään ja liikkua ei oikein pysty. No, nyt vaan menee aika hitaammin. Virallinen äippäloma alkaa 11.1. Onneks on jouluhömpötyksiä niin kohta on jo tammikuu.

30+4, apuva!

 

Ikäeroista Tosiaan, kuten joku mainitsikin, eniten vaikuttaa lasten persoonallisuudet Oon lähipiirissä huomannut, että mikäli lapsi on kovin mustasukkainen vauvasta heti alkuun, on sitä tapaa/ajatusmallia vaikeaa myöhemmin kitkeä pois. Itse pyrin ottamaan esikoista mahdollisimman paljon mukaan vauvan hoitoon ja aina tähdensin sitä kuinka iso poika hän on ja pikkusisko on vielä ihan pieni. Siitä kai tuo voimakas "isovelivietti" juontaakin

Kolme vuotta ei mun mielestä oo vielä iso ikäero, vaan ihan sellanen keskiverto. Kuten mainitsinkin niin meidän lapset tulee tosi hyvin juttuun ja aina touhuavat yhdessä. Isoveikka auttaa siskoa mielellään, esimerkiksi antaa juotavaa ja avaa aamuisin turvaportin. Ihana aina kuulla se huuto "[Pojan nimi], tule avaamaan minulle portti!" ja poika nousee sillä sekunnilla sängystä päästämään siskon pois huoneestaan

Mulla on omiin veljiini 9 ja 12 vuotta ikäeroa, eli ei heistä ihan leikkikavereiksi ole ollut. Tai ennemminkin he ovat leikkineet mun kanssa, eikä olla leikitty yhdessä Kuulostaako tää nyt järkevältä? Hyvä sisarussuhde meillä kuitenkin on, tosin varmasti erilainen kuin pienemmällä ikäerolla olevilla. Oon aina ollu semmonen koko perheen vauva ja näin jälkikäteen ajateltuna oli teini-iässäkin kiva, ettei ne saarnat yöjuoksuista ym. tulleet aina "vanhusten" suista, vaan parinkympin loppupuolella olevilta veljiltä, jotka ehkä enemmän tajusi nuoren ajatusmaailmaa Nyt sitten aikusena ollaan aikalailla samoilla viivoilla kuin samanikäiset sisaruksetkin. Vaikka toki musta ollaan edelleen jatkuvasti huolissaan milloin mistäkin syystä No, iltatähti on aina iltatähti.

Karmaliinille paljon onnea!

sitruunapippurina Ei se anturi mun mielestä mikään iso vekotin ole. Ainakaan sen perusteella että kätilöt kutsuu sitä pinniksi Semmonen ihan ohut letku jonka päässä on pieni valkoinen "korkki". Korkeintaan pikkurillin pään paksuinen. Se laitetaan yleensä ainakin epiduraalin saaneille, käynnistyspotilaille ja muille, joilla on tarvetta seurata vauvan sykettä koko ajan. Ilman vesien menoa/kalvojen puhkaisua sitä ei voida laittaa. Mutta se anturin laittaminen ja sen kanssa oleminen on ihan pikkujuttu, ei sitä edes huomaa Ainoa vaan että sängystä ei sen jälkeen paljoa nousta.. Mutta sängyssä oon kyllä viihtynytkin
Meidän poika syntyi käsi pään päällä, mutta en kyllä ois sitä tiennyt jos mies ja äiti ei ois kertonut. Se pää itsessään on jo sen verran iso kapistus ettei siinä yksi kyynärvarsi paljoa paina Kai.. En tullut ajatelleeksi kun en tosiaan tiennyt

Meekulle paljon jaksamisia!

Meillä on tää viikko tehty hidasta mutta varmaa joulusiivousta.. Eilen laitettiin jouluverhot keittiön ikkunaan, vaihdettiin jouluisemmat tyynynpäälliset olohuoneeseen ja semmosta Kohta ois eka satsi vauvanvaatteita pestynä ja sen jälkeen pitäiskin alkaa vessojen pesuun. Tää pesänrakennusvietti on kyllä raskauden parhaita puolia!

 

Wendys, hyvä, että sait saikkua! Nyt saat olla rennommin ja jättää työstressin vähemmälle. Mulla kävi edellisessä raskaudessa niin, että vähän kuin yks kaks yllättäen jouduin saikulle, vaikkakin vaan kaks viikkoa etukäteen, mt silti. Hieman oli totutteleminen.

Karmaliini, ihanaa, tuhannesti onnea!

Meillä tulee kaikille lapsille ikäeroa himpun vajaa kolme vuotta ja oon kokenut sen hyväksi. Ite oon välissä saanu olla hetken töissä ja tytöt on kuin kaverit toisilleen. Hyvät leikit saavat aikaiseksi ja seuraa heistä on ollu toisilleen jo nuoremman ollessa reilu yhden vuoden. Saas nähdä miten tämän kolmosen kanssa käy, kun on vielä eri sukupuoltakin. Tosin uskon isosiskojen hoivavietin olevan aika kova ja pikkuveikka saa osakseen varmasti paljon huomiota

 

Kylläpä pisti kivasti supistamaan kun tuolla auraamattomilla teillä yritti saada rattaisiin liikettä.. yön aikana satoi semmoset toistakymmentä senttiä märkää lunta joku päivä vielä synnytän tohon matkalle.

Pitäiai varmaan tilata muutosverokortti näin perjantaipäivän iloksi.. tän päivän kalevassa oli juttua että mm. äitiyspäivärahan ennakonpidätysprosenttia nostetaan 20:sta 25:een. Eipä se ainakaan mun kohdalla oo rahallisesti iso ero, mutta oon melko pennitarkka

 

Voi ku täälläki olis lunta, olis paljo pirteämpi mieli kaikinpuolin . Yölläki oikein heräs siihen ku vettä osu ikkunaan ja kävi kauhee tuuli.

Onko muilla vihlonu/särkeny toista rintaa? Yöllä nimittäin heräsin siihen ku vasemman puolen nänniä vihloi, mistähä vois johtua?

 

Just luin eilen myös tuosta veroprosentin korottamisesta. Eipä tuo, 25% mulla varmaan muutenki menee äitiyspäivärahasta kun 23% ei riittäny ja mätkyjä tuli

Kotihoidontuki sitten jatkossa varmaan kaipaa miutosverokorttia. Mutta no, tammikuussa käyn laskettaa verokortin kun sais eka ne kelan päätöket. 7.10 oon jo laittanu hakemuksen ja edelleen ei mitään. 2.1. Alkaa äitiysloma, että jos edes sinne mennessä sais.

Eilettäin liitoskivut laitto kyllä raihnaseksi elämän. Köveltiin ton esikoisen kanssa hänen tahtiaan kaverin luo leikkii ja illalla wn sohvalta ylös päässy. Tuntu että alakerta räjähtää

 

Joo lunta tuli tupaan täälläkin, ei naurattanu ei.
Kahden ison koiran kanssa en enää pysty yhtä aikaa kävelemään, pojan hoitoonvienti alkaa olla tosi tuskaisaa. Vatsa kramppaa ihan hulluna lenkkien jälkeen ja tulee supistuksia vaikka oikeasti matelen.

Väsymys on myös läsnä edelleen samoin kaikki työ ja koulustressi. Koulujutut ja näyttötutkinto on ens ti poissa päiväjärjestyksestä, työt nyt jatkuu aattoon saakka

Olo on aika hirveä, viikkoja on nyt 31+0, sfmitta oli 28, eli suht siro masu on. Painoa on tullu nyt 12kg, se ei silleen näy mutta toki tuntuu. En malta odottaa että saan vanhan kroppani takaisin ja jaksamisen siinä samalla. Ylipaino ei sovi mulle.

 

Mää en enää ees muista miltä kroppa näytti ennen raskautta uuteen kroppaan sitä on kuitenkin taas totuteltava.. joka kerta se jotenkin muuttuu.

Mulla ei oo suoranaisesti vihlonu nännejä, mutta tuntuu kuin joku tökkisi nuppineuloilla niihin ja vieläpä syvälle.. ihan kuin ois jotkut tiehyet tukossa. Jotain maidon tapaista ainakin heruu jo.

 

Kiitos tsempistä sitruunapippuriina ja Alisa_84!
Onhan tää toisaalta helpotus, muutaman viikon mittaisen pätkän oon aikasemminkin tässä syksyllä ollut saikulla, kun on supistellut. Ja hampaita on saanut kiristellä urakalla kun työnantajan kanssa on ollut vähän eri näkemys siitä millaisia vartijan töitä ja kuinka pitkiä vuoroja raskaana oleva pystyy tekemään.
Silti vannoutuneena työnarkomaanina tuntuu kummalliselta ettei tämä ole mikään väliaikanen muutaman viikon ratkaisu, vaan oikeesti mun työ on nyt olla kotona

Mäkin oon nyt löytäny ihan uuden innon joulun laittamiseen, kun jaksaa muutakin kun työvuoron jälkeen kaatua sohvalle. Miehen esikolle pidetään ens viikolla synttäreitä (virallinen 23.12) ja joulua vietetään ensimmäistä kertaa niin, että anoppi ja sen mies tulee meille käymään, joten tulee kyllä siivoamis ja leipomis into tarpeeseen

Ikäeroista on täällä juteltu, meillä miehen esikko täyttää jouluna 3v ja minusta se on varmasti aika sopiva ikäero. L on suhtautunut ihan kivasti sisaruksen tuloon ja kertoilee jo kovasti kuinka hoitaa sitten vauvaa. (mm. suosikki iltasatukirja on tällähetkellä "minusta tulee isoveli" )
Muutenkin hänelle on tärkeää olla isin iso poika
Toki mustasukkaisuuteen ollaan varauduttu, L kun änkee väliin jo silloin, kun mies istuu lattialle silittämään meidän koiraa ja jos muutenkin tuntuu ettei saa tarpeeksi huomiota niin sillon heittäydytään niin pieniksi ja osaamattomiksi että iskän olisi autettava jopa kävelemisessä
Pahin paikka varmasti tulee olemaan se kun L:n viikko meillä on ohi ja aika mennä viikoksi äidille, ja nuorempi sisarus saa jäädä isin luo. Eron hetki kun muutenkin on ollut pojalle aina vaikea
Mutta eiköhän kaikki palaset ainakaan loksahda kohdilleen

Voisitten sitä lumisadetta lähettää tänne eteläänkin päin, vettä sataa ja tuulee, tuntuu ettei päivä valkene ollenkaan

 

Mä kans ihmettelen tota kelan hitautta, lokakuussa laitoin kans äitiysraha hakemuksen meneen ja edelleen ne odottaa tietoja verottajalta, saisivat nyt päätettyä ennenku se on ajankohtainen.

Tosiaan ihmeellisiä noi vihlaisut tai kivut nänneissä, tuntuu niinku suonta vetäis mut vaan tisseistä. Jotain kirkasta/valkoista tulee välillä, tiedä sit mitä on.

 

Ikäeroa meidän veljeksille tulee 5,5 vuotta, mikä on kyllä enemmän kuin ajattelin. Toiveissahan ikäero olisi ollut juuri se n. 3v, mutta kun kolme vuotta joutui yrittämään, niin ei voi mitään. Pääasia, että toinen olis nyt tulossa <3

Mä ihastuin IKEAn hoitolaukkuun. Siinä tarvittavat lokerot, tarrakiinnitykset, ei ihan perusmusta ja sen saa vielä hienosti hoitoalustaksi, kun joskus nuo esim. huoltsikoiden tai kauppojen hoitohuoneiden alustat (jos niitä edes on) on aika törkyisiä. Tokihan kertakäyttöset ajaa samaa asiaa (ja käytänkin vielä siinä päällä), mutta tuopa vähän pehmeyttä sinne alle.

Täälläkin vähän kauhulla odotetaan mitä on sitten kun talvella pitäs lähteä esikkoa viemään päikkyyn heti aamusta. Ei ole siitä kokemusta vielä. Ollaan kovin aamu-unisia koko poppoo, onneksi voi sitten jäädä kotiin jos siltä kovin tuntuu.

Mä en viimeksi nlalääkärillä antanut sen tehdä sisätutkimusta, kun meille tuli hieman riitaa mun perussairauksien hoidosta ja multa meni täysin luottamus koko lääkäriin. Vähän se nyt harmittaa, kun ei tiedä mitä tuolla kohdunkaulalla tapahtuu vai tapahtuuko mitään. Joka päivä on kuitenkin tosi kovaa painontunnetta. Muutama päivä sitten mahan muoto muuttui hyvinkin radikaalisti, joten ilmeisesti tyypillä on joku uusi mieliasento siellä. Onko kukaan muu huomannut radikaaleja asennonvaihtoja masussa tässä vaiheessa?

Toivottavasti ei taas päädy perätilaan. Synnytystapa-arvio olisi äippäpolilla helmikuun alussa. Jännittää mitä jos synnytys alkaa jo ennen. Ymmärrän kyllä, ettei kovin paljon etukäteen ole järkeä siellä käydä.

En tykännyt yhtään siitä anturista, joka sinne vauvan päähän laitettiin ekassa synnytyksessä. Synnytys kun kesti vaikka kuinka kauan, ja ne johdot ärsytti. Pakko siinä oli vessassa käydä yms. ja verta vuotelin koko ajan muistaakseni. Notkoselkäisenä tuo selällään makaaminen jollakin kovemmalla alustalla on yhtä tuskaa jo tässä vaiheessa raskautta. Nukkuminen kuitenkin parasta vielä selällään, jos käännyn kyljelle, yleensä alkaa potkut ja liikehdintä, ihan kuin masussa ei tykättäis.

Joku valitteli toisen rinnan vihlontaa. Itsellä ollut sellasta pientä vihlontaa ja ekassa raskaudessa näillä päivillä oli pahempaakin vihlontaa ja tuli myös jotain nestettä muutamat kerrat.

Meillekin lunta kiitos. Joka päivä saa kuravaatteita yhä pestä päikyn jälkeen ja olis jo kiva saada nuo talvitamineet käyttöön (paitsi itellä on tasan yks toppatakki ja toppahousuista ei vetoketju mee kiinni, mutta pysyy ylhäällä henkseleillä , niillä sitten pitäs viikko viettää lapin lomalla uuden vuoden tuntumissa)

Ä74 ja poju 30+0

 

Ihmettelen tuota KELA asiaa, mulle päätös saatiin aikaiseksi parissa päivässä. Ettei teillä vaan ole mitään lisätietopyyntöjä missään sähköisenä??

 

Kiitos kaikille onnitteluista

Kelan papereita on täälläkin odoteltu lokakuun puolivälistä lähtien.. stressaa koko ajan ku niitä ei kuulu ja töihin pitäis kirjanpitäjälle se ilmotus jo lähettää

Mulla on koko odotusajan vihlonu/särkeny/pakottanu ja kutittanu rintoja ja etenkin nännejä, joten siihen alkaa jo pakostakin tottua

Meillä tuntuu tuo napero nyt vasta keksineet tuon kuperkeikkojen tekemisen.. Pari viikkoa sitten hermoilin perätilaa, viimeviikolla juhli jo käännöstä, kun potkut alkoikin tulla kylkikaarelle ja eilen totesin, että taas potkitaan välillä kylkeen ja välillä pissarakkoon, eli taas on keikahdus käyny.. Mulla on ensviikolle lähete äippäpolille ja toivon, että ne siellä ultraa ja saa tarkempaa kuvaa edes sen hetkisestä asennosta, jos vaikka oppis ite paremmin tunnistamaan pään ja pepun muodon. Olis vähän helpompi kartottaa asentoja näin enskertalaisena

Karmaliini 31+2