imetätkö puolitoista vuotiasta

\

Just tää siinä onkin hankalaa, kun vieroitettun lapsen saa rauhoitettua sillä että se saa sitä samanlaista (tai samantapaista) läheisyyttä hoitajalta kuin äidiltäkin, mutta kun lapsi kaipaa "tissejä" niin siinä on hoitajalla keinot aika vähissä. :ashamed:

Hm, no jopas. Vesimukista hörppyä jos ei tutti ole käytössä?
Meidän tissittelijä ei koskaan vieraalta tissiä kaivannut, ainoastaan minulta. Ja kovaan ääneen jos olin ollut pidemmän päivän poissa

 

\

\

Ja jos itse otat sen verran selvää, että maitoa ei enää itseasiassa aikuisenkaan ole välttämätöntä juoda - ei siis kenenkään nisäkkään maitoa. Sen vuoksi laktoosi-intoleranssi on yleinen, aikuisen elimistöä ei ole sovitettu "raakaan maitoon". Tutkimusta en tästä heitä, kun ei lonkalta tule mieleen enkä todellakaan halua vaikuttaa kiihkoilijalta.

Olen edelleen sitä mieltä, että yli vuoden ikäisen imetys ei ole lapselle tarpeellista. Jos se on äidille tarpeellista, on äidillä jonkinlainen kompleksi lapsestaan.

Sinä puhut nyt LEHMÄNmaidosta, se ei todella olekaan tarpeellista kenellekään. Äidinmaito sen sijaan on lapselle tarkoitettua, juuri hänen ravitsemustarpeisiinsa sopivaa ravintoa. Väitän, että mistään ei löydy todisteita siitä, että lehmänmaito tai täysi maidottomuus olisi lapselle jotenkin parempaa kuin äidinmaito yksivuotispäivän jälkeen.

Luepa Lionheart viesti uudelleen paksunnetusta kohdasta. Oli hyvä että ymmärsit silti, että puhuin lehmänmaidosta. Ei millään pahalla, mutta ottaa päästä tuo "pilkunviilaaminen jos ihminen ei osaa kielioppisääntöjä".

Pyydän sinua vielä lukemaan viestini kokonaan. Maito ei sinänsä ole pahasta, vaan se riippuvuussuhde äidin ja lapsen välillä joka ei enää taaperolle ole välttämätön.

Maito sinänsä on hyvää, mutta niinkuin taaperoimettäjät itsekin toteavat se on läheisyyden antamista ja vieläpä aikataulutettua sellaista. Sellainen äidin suunnitelmallisesti tuottama läheisyys voi sitoa lasta enemmän kuin on tarpeen enää tuossa iässä. Lapsen kuuluu saada itsenäistyä tuossa iässä. Hellä voi olla ilman rinnan antamistakin.

 

Jäi sitten eri nikki päälle, mutta olen Vieras :wave:
(Kun saisi pysyvän ja yleispätevän nimen keksittyä... )

 

\

\

Just tää siinä onkin hankalaa, kun vieroitettun lapsen saa rauhoitettua sillä että se saa sitä samanlaista (tai samantapaista) läheisyyttä hoitajalta kuin äidiltäkin, mutta kun lapsi kaipaa "tissejä" niin siinä on hoitajalla keinot aika vähissä. :ashamed:

Hm, no jopas. Vesimukista hörppyä jos ei tutti ole käytössä?
Meidän tissittelijä ei koskaan vieraalta tissiä kaivannut, ainoastaan minulta. Ja kovaan ääneen jos olin ollut pidemmän päivän poissa

Niin, itkua ja hammastenkiristystä. Onko se sen arvoista?
En imetä enkä imettäisi.

 

\

Luepa Lionheart viesti uudelleen paksunnetusta kohdasta. Oli hyvä että ymmärsit silti, että puhuin lehmänmaidosta. Ei millään pahalla, mutta ottaa päästä tuo "pilkunviilaaminen jos ihminen ei osaa kielioppisääntöjä".

Pyydän sinua vielä lukemaan viestini kokonaan. Maito ei sinänsä ole pahasta, vaan se riippuvuussuhde äidin ja lapsen välillä joka ei enää taaperolle ole välttämätön.

Maito sinänsä on hyvää, mutta niinkuin taaperoimettäjät itsekin toteavat se on läheisyyden antamista ja vieläpä aikataulutettua sellaista. Sellainen äidin suunnitelmallisesti tuottama läheisyys voi sitoa lasta enemmän kuin on tarpeen enää tuossa iässä. Lapsen kuuluu saada itsenäistyä tuossa iässä. Hellä voi olla ilman rinnan antamistakin.

Tässä voi jokainen omalla kohdallaan punnita kumpaa pitää tärkeämpänä: Sitäkö, että lapsi ei missään nimessä enää pidä äitiä ensisijaisena hoitajanaan vaan on jo "itsenäistetty"? Vai sitä, että lapsi saa hänelle parasta ravintoa eli äidinmaitoa?

En muuten näe taaperoimetyksessä mitään "suunnitelmallisesti tuotettua" tai "aikataulutettua", sillä lapsi saa rintaa kun itse pyytää (ja jos pyytää hankalassa paikassa, jossa äiti ei halua imettää, voi sanoa että saat myöhemmin), ja imetyskertoja ei yleensäkään ole kuin muutama vuorokaudessa. Äiti ei sitä rintaa tyrkytä kuin korkeintaan silloin kun lapsi on sairas ja tarvitsee sitä parasta ravintoa.

Hellyyttä jokainen taaperoimijä saa aivan varmasti muutenkin kuin rinnasta, ei se tissi ole suussa aina kun lapsi on sylissä tai halattavana.

Toiset ovat sitä mieltä, että jo pienten vauvojen pitää olla itsenäisiä: nukahtaa itse ja kyetä syömään pullosta ja kelpuuttaa isä ja mielellään mummokin tasavertaiseksi hoitajaksi. Sinun mielestäsi yksivuotispäivänä koittaa tällainen maaginen hetki, jolloin lapsi ei saa enää olla liian kiintynyt äitiin. Mihin perustat tämän yksivuotisrajan, miksei saman tien vieroiteta jo kuusikuisena? Tai kolmikuisena?

Voisiko ajatella että luonto on tämänkin asian hoitanut niin, että lapsi vieroittuu sitten kun hänen on todella tarkoitus alkaa itsenäistyä? Se muutama vuosi lapsen elämästä on niin lyhyt aika, varsinkin kun ajattelee että vasta noin 18-vuotiaana hänen on ihan oikeasti tarkoitus pärjätä ilman vanhempiaan.

 

(Lionheartin teksti kursiivilla)

Tässä voi jokainen omalla kohdallaan punnita kumpaa pitää tärkeämpänä: Sitäkö, että lapsi ei missään nimessä enää pidä äitiä ensisijaisena hoitajanaan vaan on jo "itsenäistetty"? Vai sitä, että lapsi saa hänelle parasta ravintoa eli äidinmaitoa?

En minä halua ainakaan kilpailla mieheni kanssa siitä, kumpi on ensisijainen hoitaja Lapsi saa läheisyyttä kaikilta, niin minulta kuin isältään ja mummoltaankin. En halua riistää lapselta kiinteää suhdetta läheisiinsä eli arvottamista ensisijaisiin hoitajiin. Lapsi varmasti tuntee äitinsä rakkaaksi ilman tissiäkin.

Onko sinun mielestäsi sitten se vain aitoa rakkautta, että lapsi itkee tissisi perään? Että hän osaa ikävöidä sillä tavoin? Minun mielestäni se sitoo lasta.

En muuten näe taaperoimetyksessä mitään "suunnitelmallisesti tuotettua" tai "aikataulutettua", sillä lapsi saa rintaa kun itse pyytää (ja jos pyytää hankalassa paikassa, jossa äiti ei halua imettää, voi sanoa että saat myöhemmin), ja imetyskertoja ei yleensäkään ole kuin muutama vuorokaudessa. Äiti ei sitä rintaa tyrkytä kuin korkeintaan silloin kun lapsi on sairas ja tarvitsee sitä parasta ravintoa.

Lapsi oppii että äiti on aina saatavilla - mitäs sitten kun ei enää olekaan? Hänellä on ikävä ja sinä ajattelet että onpa ihanaa, olen hänelle tärkeä.

Hellyyttä jokainen taaperoimijä saa aivan varmasti muutenkin kuin rinnasta, ei se tissi ole suussa aina kun lapsi on sylissä tai halattavana.

Olen aivan samaa mieltä :heart:

Toiset ovat sitä mieltä, että jo pienten vauvojen pitää olla itsenäisiä: nukahtaa itse ja kyetä syömään pullosta ja kelpuuttaa isä ja mielellään mummokin tasavertaiseksi hoitajaksi.

Ehdottomasti on oltava monta läheistä hoitajaa, johon voi luottaa! Se, miksi lapsipsykologiassa puhutaan, että on vauvalla oltava yksi luottamuksellinen suhde tarkoittaa VÄHINTÄÄN YHTÄ TURVALLISTA SUHDETTA. Muut ihmiset eivät tätä sidosta uhkaa. Kunnioita siis mummoa ja lapsen isää sen verran, että annat heidänkin tulla tärkeiksi lapselle. En tarkoita pulloruokintaa, vaan sitä ettei äiti riiputa lasta itsessään keinotekoisin sitein - mitä yli vuoden ikäisen ruokinta jo on.

Sinun mielestäsi yksivuotispäivänä koittaa tällainen maaginen hetki, jolloin lapsi ei saa enää olla liian kiintynyt äitiin. Mihin perustat tämän yksivuotisrajan, miksei saman tien vieroiteta jo kuusikuisena? Tai kolmikuisena?

Siihen, että lapsi alkaa opetella liikkumista ja puhumista, selvästi tekee irtiottoa ja harjoittelee itsenäistymistä. Vanhemman on tätä tuettava ja tarjottava hoivaa, mutta ei taannutettava leikki-ikää lähestyvää lasta takaisin imeväisikäiseksi - joka muuten on alle vuodenikäinen.

Voisiko ajatella että luonto on tämänkin asian hoitanut niin, että lapsi vieroittuu sitten kun hänen on todella tarkoitus alkaa itsenäistyä? Se muutama vuosi lapsen elämästä on niin lyhyt aika, varsinkin kun ajattelee että vasta noin 18-vuotiaana hänen on ihan oikeasti tarkoitus pärjätä ilman vanhempiaan.

Luonto ei hoida asioita, kuten aiemmassa viestissä olen todennut vaan vanhempi luo rajat!

Jos ajattelet, että lapsi itsenäistyy sitten kun itse sen haluaa, niin saat kyllä kiusaksesi todella uhmakkaan ja repivällä tavalla irtioton tekevän lapsen. Haluatko, että lapsesi kääntyy sinua vastaan? Näin käy, mikäli 18-vuotiaaksi asti aiot hänen olla lapsi.

Ymmärrän, että vedit tuon täysi-ikäisyyden tuohon lakisääteisenä. Mutta ymmärrä sinäkin se, että lapsi tulee elämään maailmassa ilman sinua. Hänen on pärjättävä päivähoidossa, kerhoissa, harrastuksissa ja koulussa. Hänen on opittava itsenäisyyttä. Jos äiti ripustautuu lapseensa, se tulee lapselle taakaksi.

Vuoden ikä on hyvä ikä vieroittamiseen, sillä lapsi ei pistä siitä hanttiin. Myöhemmin voi olla että lapsi kääntyy sinua vastaan. Hän ei voi ymmärtää sitä, miksi häneltä viedään rinta pois.

Äidinmaito on hyvästä, mutta se tapa jolla sitä annetaan... Lapsi huutaa leikkikentän reunalta: "Tissiii, äitiii!". Hänelle jää jo muistot tästä. Myöhemmin, kun nuoruudessa tämä lapsi oppii yhdistämään rinnat seksuaalisuuteen on äidin kuva sitten mielessä... Tämä kärjistettynä. Mutta tosiaan, olisiko mukavampaa että lapselle jäisi kuva hellästä ja hoivaavasta äidistä ihan ilman että nännipihat siinä vilkkuvat?

On hienoa, että äidit jaksavat imettää lastaan. Mutta se ettei sitä osaa lopettaa...

 

\

En minä halua ainakaan kilpailla mieheni kanssa siitä, kumpi on ensisijainen hoitaja Lapsi saa läheisyyttä kaikilta, niin minulta kuin isältään ja mummoltaankin. En halua riistää lapselta kiinteää suhdetta läheisiinsä eli arvottamista ensisijaisiin hoitajiin. Lapsi varmasti tuntee äitinsä rakkaaksi ilman tissiäkin.

Onko sinun mielestäsi sitten se vain aitoa rakkautta, että lapsi itkee tissisi perään? Että hän osaa ikävöidä sillä tavoin? Minun mielestäni se sitoo lasta.

Ehdottomasti on oltava monta läheistä hoitajaa, johon voi luottaa! Se, miksi lapsipsykologiassa puhutaan, että on vauvalla oltava yksi luottamuksellinen suhde tarkoittaa VÄHINTÄÄN YHTÄ TURVALLISTA SUHDETTA. Muut ihmiset eivät tätä sidosta uhkaa. Kunnioita siis mummoa ja lapsen isää sen verran, että annat heidänkin tulla tärkeiksi lapselle. En tarkoita pulloruokintaa, vaan sitä ettei äiti riiputa lasta itsessään keinotekoisin sitein - mitä yli vuoden ikäisen ruokinta jo on.

En ole väittänyt, ettei isä tai mummo voi olla lapselle tärkeä hoitaja! Äiti on vain se, joka on rintaruokinnan takia se tärkein. Ja senkin takia, että äiti on yleensä se, joka lasta kotona täysipäiväisesti hoitaa. Lapsi kykenee kyllä luottamaan muihinkin, vaikka saakin rintamaitoa. Ja saa läheisyyttä muiltakin, vaikka kävisi äidin rinnalla. En ymmärrä, kuinka joku ruokinnan muoto voi mitenkään liittyä siihen, kuinka lapsi isäänsä kiintyy.

Miksi ajattelet, että lapsi itkee vain sen tissin perään kun äiti lähtee jonnekin? Alle yksivuotiaalle itkun syynä tietenkin voi olla nälkä, sillä rintamaitohan on tärkein ravinnonlähde vielä. Mutta kyllä taapero itkee yhtälailla isän kuin äidinkin perään, imettipä äiti tai ei.

Luonto ei hoida asioita, kuten aiemmassa viestissä olen todennut vaan vanhempi luo rajat!

Mihin tämän väitteen perustat? Vaikka se on sinun mielipiteesi, ei se ole ehdoton totuus.

Vuoden ikä on hyvä ikä vieroittamiseen, sillä lapsi ei pistä siitä hanttiin. Myöhemmin voi olla että lapsi kääntyy sinua vastaan. Hän ei voi ymmärtää sitä, miksi häneltä viedään rinta pois.

Siis vieroitus on etenkin ÄIDIN kannalta helppoa, kun lapsi unohtaa rinnan helposti. Itse vieroitin lapseni tutista tämän takia 1v4kk:n iässä, mutta se onkin täysin turha juttu, vahingollinenkin liian pitkään käytettynä. Äidinmaito ei ole turhaa eikä imeminen vahingollista.

Vieroituksen ei tarvitse olla kenenkään kannalta vaikeaa, kun lapsen annetaan vieroittua itsekseen. Johannes Virolainenkin oli muuten taaperoimetetty, ja hän muisteli lämmöllä saaneensa rintamaitoa vielä kouluiässäkin. Ei kertonut nähneesä painajaisia äidin rinnoista aikuisena .

 

Plääh miten te jaksatte jatkuvasti arvostella muita heidän ratkaisuistaan?? Eiköhän se imettäminen ole jokaisen oma ratkaisu...suvaitsevaisuutta please :heart:

 

Mua sitten ärsyttää tuollaiset "lopettakaa jo nää jutut"-kirjoitukset. eiköhän nämä palstat ole sitä varten että saa esittää omia mielipiteitään vapaasti ja väitellä toisten kanssa? Jos jotain ärsyttää niin ei tarvi lukea. Mun mielestä täällä on ihan asiallisesti kirjoiteltu kummastakin näkökulmasta, jokainenhan tekee kuitenkin omat ratkaisunsa tietenkin mutta koskaan ei ole pahitteeksi miettiä asioita myös muilta kannoilta, vai mitä?

 

Joopa joo ja asiallaista ihan varmasti on tollanen syyttely mitä tossa ketjussa on... taitaa mulla olla hiukka eri käsitys tosta asiallisesta :x
ai nii ja unohtu, et eihän sun oo pakko lukee jos ärsyttää nää lopettakaa jo jutut :kieh:

 

Vielä kerran jaksan täsmentää itseäni Lionheartille ja muille kiinnostuneille:

1. Lapsi ei tarvitse rintamaitoa yli vuoden ikäisenä. Tutkimuksia on olemassa puolin ja toisin, niihin voi vedota mutta ne voi taas toisella tutkimuksella kumota. Sanoisin, että enemmän on kokemuksia siitä että myöhäinen rintaruokinta on haitallista kuin että siitä olisi mitattavaa hyötyä.

Nämä hyödytkin on laskettavissa sitten äidin muusta tuohon liittyvästä toiminnasta (esim. rytmitetyistä ruokailuista, äidin todistetusti suuresta kiinnostuksesta lapsen ravitsemusta kohtaan verrattuna vaikka sellaisia äitejä kohtaan jotka eivät ole koskaan imettäneet esim. päihdeongelman takia jne.)

2. Lainaus aiemmasta viestistäni selkeyttämään ajatustani, että luonto ei hoida vieroitusta vaan se on vanhemman tehtävä:

Kaikki lapset eivät vieroitu itsestään. Sitä varten heillä on oltava ÄITI, vanhempi joka vieroittaa. Samoin kun äiti kieltää lasta kaatamasta kukkapurkkia tai syömästä multaa.

Lapselle on tärkeää myös se, että saa maistella esim. multaa LAPSEN NÄKÖKULMASTA. Sitä varten on oltava täysipainoinen vanhempi, joka määrää rajat. Yli vuoden ikäisen ei tarvitse olla riippuvainen äidistä ja imetys on riippuvuutta mikäli äiti itsekin sanoo sen olevan lapselleen läheisyyden kannalta tärkeää.

Vuoden iässä vieroittaminen sujuu kuten komentaminenkin. Lapsi sisäistää ajatuksen tissittömyydestä, kun aikuinen sen kertoo. Vaikeampaa se on uhmaikäistä alkaa vieroittamaan.

3. Korvaamattomuudesta lapselle Lionheart kirjoitti:

Tässä voi jokainen omalla kohdallaan punnita kumpaa pitää tärkeämpänä: Sitäkö, että lapsi ei missään nimessä enää pidä äitiä ensisijaisena hoitajanaan vaan on jo "itsenäistetty"? Vai sitä, että lapsi saa hänelle parasta ravintoa eli äidinmaitoa?

- Tämän lauseen vuoksi sanoin, että ei saa arvottaa äitiä ja isää erikseen. Isä voi rakastaa lastaan vaikka tätä imetetään, tottakai. Mutta Lionheart ilmaisi perusteluksi imetykselle, että lapsen on voitava pitää äitiä ensisijaisena hoitajanaan. Tämä osoittaa mielestäni, miten äiti yrittää keinotekoisesti pitää kiinni riippuvuussuhteesta.

Olen avoin keskustelulle yhä :wave:

Tällainen selvennys vain taas väliin, kun pointti näkyi unohtuneen ja sanojani oli irrotettu kontekstistaan.

 

\

Joopa joo ja asiallaista ihan varmasti on tollanen syyttely mitä tossa ketjussa on... taitaa mulla olla hiukka eri käsitys tosta asiallisesta :x
ai nii ja unohtu, et eihän sun oo pakko lukee jos ärsyttää nää lopettakaa jo jutut :kieh:

ehkäpä en ole lukenut sitten kaikkia kirjoituksia.. lähinnä tarkoitin näitä viimeisimpiä juttuja. Käytpä sinäkin näköjään täällä aina vain uudestaan lukemassa vaikka sua ilmeisesti nämä jutut ärsyttääkin, kumma juttu. mutta mielipiteesi tietenkin sinullakin.

 

\

Niin, itkua ja hammastenkiristystä. Onko se sen arvoista?
En imetä enkä imettäisi.

Oikein olen tätä juttua miettinyt.
Ja tullut siihen tulokseen että joko hoitopaikassa jossa tähän olet törmännyt on negatiivinen suhtautuminen imetykseen, joka heijastuu asenteissa ja käytöksessä, jonka lapsi sitten huomaa ja on niin tuskaisen itkuinen äidin ja "tissien" perään. Tai sitten hoitajat eivät vaan muuten tunnu lapsista tutuilta ja turvallisilta.
En vieläkään osaa liittää tuota äidin perään itkua (jota pidän hyvänä asiana) imetykseen, ainoastaan koko päiväinen itku kertoo vahvasta "hyljätyksi tulemisen" tunteesta.
Kiitän kaikkia tahoja, niin ylhäällä kuin alhaalla ja siinä välissä, että meidän lapset ovat hoitopaikassa jossa voivat turvata aikuisiin ja saavat lohdun sylistä, ja kuva-albumista jossa on kuvia perheestä, eikä niiden tarvitse itkeä lohduttomina asenne ongelmien takia.

 

Kaikki lapset eivät vieroitu itsestään. Sitä varten heillä on oltava ÄITI, vanhempi joka vieroittaa. Samoin kun äiti kieltää lasta kaatamasta kukkapurkkia tai syömästä multaa.

Lapselle on tärkeää myös se, että saa maistella esim. multaa LAPSEN NÄKÖKULMASTA. Sitä varten on oltava täysipainoinen vanhempi, joka määrää rajat. Yli vuoden ikäisen ei tarvitse olla riippuvainen äidistä ja imetys on riippuvuutta mikäli äiti itsekin sanoo sen olevan lapselleen läheisyyden kannalta tärkeää.

Vieroittaa voi myös lempeästi. Kysynnän ja tarjonnan lailla. Eli tässä tapauksessa tissiä tuputtamatta, mutta sitä myöskään lapselta kieltämättä (ellei olla huonossa paikassa tms.). Tilalle voi keksiä jotain muuta hauskaa. Viitaten tuohon kukkapurkki vertaukseen

Ilmeisesti kukin tavallaan. Meillä lapset saavat maistella lähes kaikkea, näinhän lapsi maailmaan tutustuu. En halua sitä kieltää, toki pitää pitää huoli ettei suuhun mene mitään vaarallista.

Meillä on vielä 3 vuotiaskin riippuvainen äidistä. Tietenkin ravinnollisestikkin, mutta eniten henkisesti. On ollut aina. Hän on osittainimetetty 5 kuiseksi.
Tämä yli vuotiaaksi vain rinnasta maidot saanut on myös riippuvainen minusta. Mutta huomattavasti paremman perusturvan saaneena kestää paljon enemmän kuin isoveljensä ja on luottavaisempi ventovieraidenkin suhteen. Jos pahamieli tulee, niin kaikki sylit kelpaa. Paras ja turvallisin on silti äidin syli.
En koe luonoliseksi alkaa vieroittamaan lapsiani vielä piiiitkään aikaan. Annan luonnon hoitaa tämän, koska meillä muutkin asiat ovat hoituneet luonnostaan.

Minä olen pulloruokittu, äitini meni töihin ollessani 8 kuukautta vanha ja isäni hoiti minut kotona 3 vuotiaaksi. Silti äitini on se josta turvaa haen edelleen jos jokin mieltä painaa.
Äiti on kuitenkin aina äiti.

 

\

- Tämän lauseen vuoksi sanoin, että ei saa arvottaa äitiä ja isää erikseen. Isä voi rakastaa lastaan vaikka tätä imetetään, tottakai. Mutta Lionheart ilmaisi perusteluksi imetykselle, että lapsen on voitava pitää äitiä ensisijaisena hoitajanaan. Tämä osoittaa mielestäni, miten äiti yrittää keinotekoisesti pitää kiinni riippuvuussuhteesta.

EN tarkoittanut tuota, eikä sitä hyvällä tahdolla voi niin käsittääkään! Pienelle vauvalle äiti on ensisijainen hoitaja siksi että imettää, ei päin vastoin. Se tulee luonnostaan ja niin sen on oltavakin, nainen ja mies ei kerta kaikkiaan voi olla täysin tasa-arvoisia tässä asiassa.

Ja taaperoiässä ei taatusti ole lapsen kiintymyssuhteisiin mitään vaikutusta sillä, imetetäänkö häntä vai ei. Silloin lapsella on jo omat touhunsa isän kanssa ja toiset mummon kanssa, äidin kanssa omia touhuja on mahdollisen imetyksen ohella vaikka tiskaaminen (tai metsälenkit tai vaikka auton korjaaminen jos äiti sitä harrastaa).

Ei se taapero koko päivää rinnassa ole kiinni, kyllä hän ehtii leikkimään toisten lasten mukana ja luomaan suhteita läheisiin aikuisiin. Imetyshetket ovat sitten rauhoittumista varten.

Ja missä olet tavannut lapsen, joka ei ole vieroittunut itsestään, vaikka hänelle olisi siihen annettu mahdollisuus? Hyvin harva enää käy rinnalla kouluiässä, ja ne loputkin todennäköisesti vieroittuvat niihin aikoihin. Taaperoimetys ei silti tarkoita sitä, että kouluikään asti on imetettävä, monet vieroittuvat aiemmin tai imetys lopetetaan äidin tahdosta, mutta lapsen kanssa yhteisymmärryksessä. Lapsi ymmärtää hyvin paljon, eikä kolmi- tai nelivuotias saa traumoja jos äiti sanoo ettei halua enää imettää syystä tai toisesta (kunhan tämä perustellaan lapselle) .

 

\

\

Niin, itkua ja hammastenkiristystä. Onko se sen arvoista?
En imetä enkä imettäisi.

Oikein olen tätä juttua miettinyt.
Ja tullut siihen tulokseen että joko hoitopaikassa jossa tähän olet törmännyt on negatiivinen suhtautuminen imetykseen, joka heijastuu asenteissa ja käytöksessä, jonka lapsi sitten huomaa ja on niin tuskaisen itkuinen äidin ja "tissien" perään. Tai sitten hoitajat eivät vaan muuten tunnu lapsista tutuilta ja turvallisilta.
En vieläkään osaa liittää tuota äidin perään itkua (jota pidän hyvänä asiana) imetykseen, ainoastaan koko päiväinen itku kertoo vahvasta "hyljätyksi tulemisen" tunteesta.
Kiitän kaikkia tahoja, niin ylhäällä kuin alhaalla ja siinä välissä, että meidän lapset ovat hoitopaikassa jossa voivat turvata aikuisiin ja saavat lohdun sylistä, ja kuva-albumista jossa on kuvia perheestä, eikä niiden tarvitse itkeä lohduttomina asenne ongelmien takia.

Ei hoitopaikassa ole minkäänlaista suhtautumista imetykseen. Ainoastaan olen huomannut että pikkuiset jotka saavat rintaa kotona tietyissä tilanteissa (nukkumaan meno, ruokailu...) kaipaavat sitä myös hoidossa ja ikävä iskee sitten voimalla päälle pitkin päivää. Tälläistä jatkuvasti uudelleen alkavaa ikävää ei vieroitetuilla lapsilla ole.
Vaikea asia, tämä on se mitä minä olen nähnyt ja halusin kertoa asian tämän puolen siksi, että sitä ei haluta äideille hoidossa sanoa koska "puolustautuminen" on juuri näin voimakasta kuin täälläkin.

Eräs äiti muuten käytti ruokatuntinsa siihen että kävi imettämässä lapsensa uneen koska lapsi oli sellaiseen tottunut - Tässä on minusta asenne kohdallaan; tehdään itse asialle jotain jos se koetaan tärkeäksi.

 

En imetä taaperoa, mutta olisin mielelläni imetänyt. Ehkä tämän kolmannen lapsen kohdalle "toiveeni" vielä toteutuu.

Läheisyyttä voi toki antaa muutenkin kuin imettämällä, silti imetys on ihan oma juttunsa. Meillä tämä puolitoistavuotias saa syliä ja halia, onkin niin suloinen että välillä saa enemmän kuin haluaisikaan... Isosisko varsinkin tuppaa tykkäämään liiankin tehokkaasti välillä

Itse en kyllä mene tuomitsemaan kenenkään taaperoimetystä, en myöskään sitä että imetetään vain vähän aikaa kun ei onnistu. Se minua vähän kummastuttaa, että ei edes haluta yrittää imetystä - toisaalta jokaisen lapsi on hänen omansa. Kovin ison lapsen imetystä välttäisin julkisesti, mutta alle vuoden ikäinen saa kyllä minusta olla rinnalla ihan missä vaan.

 

\

Ei hoitopaikassa ole minkäänlaista suhtautumista imetykseen. Ainoastaan olen huomannut että pikkuiset jotka saavat rintaa kotona tietyissä tilanteissa (nukkumaan meno, ruokailu...) kaipaavat sitä myös hoidossa ja ikävä iskee sitten voimalla päälle pitkin päivää. Tälläistä jatkuvasti uudelleen alkavaa ikävää ei vieroitetuilla lapsilla ole.
Vaikea asia, tämä on se mitä minä olen nähnyt ja halusin kertoa asian tämän puolen siksi, että sitä ei haluta äideille hoidossa sanoa koska "puolustautuminen" on juuri näin voimakasta kuin täälläkin.

Eräs äiti muuten käytti ruokatuntinsa siihen että kävi imettämässä lapsensa uneen koska lapsi oli sellaiseen tottunut - Tässä on minusta asenne kohdallaan; tehdään itse asialle jotain jos se koetaan tärkeäksi.

Ahaa, ok, tarkoititkin tuollaisia tilanteita. Ja minä olen nähnyt kyynel silmäisiä lapsia mm. ulkoilemassa, leikkihetkien aikana jne. (siis mielikuvissani) koko päivän tuskaisesti itkemässä.
No tuohon ei ihan vieroitusta tarvita, mutta toki olisi hyvä jo kotona pohjustaa jokin muu nukahtamis keino kuin tissi jne.
En ymmärrä miksette ottaisi puheeksi vanhempien kanssa tuota aihetta. Eikö se nyt ole aika turhaa lasten huudatusta.. Kauniisti puhuen ja oikeita sanoja käyttäen tuskin kukaan vanhempaa lasta imettävä hypää varpailleen. Sitä on jo ehtinyt ottaa niin paljon lokaa niskaansa, että asiallinen keskustelu tuntuu vain mukavalta.
Ei toki kannata lähetyä tyyliin: vieroittakaa nyt jo lapsenne, vaan mielummin että mitäs keksittäisiin tilalle hoitopäivän ajaksi.tms. =)

 

\

\

Ei hoitopaikassa ole minkäänlaista suhtautumista imetykseen. Ainoastaan olen huomannut että pikkuiset jotka saavat rintaa kotona tietyissä tilanteissa (nukkumaan meno, ruokailu...) kaipaavat sitä myös hoidossa ja ikävä iskee sitten voimalla päälle pitkin päivää. Tälläistä jatkuvasti uudelleen alkavaa ikävää ei vieroitetuilla lapsilla ole.
Vaikea asia, tämä on se mitä minä olen nähnyt ja halusin kertoa asian tämän puolen siksi, että sitä ei haluta äideille hoidossa sanoa koska "puolustautuminen" on juuri näin voimakasta kuin täälläkin.

Eräs äiti muuten käytti ruokatuntinsa siihen että kävi imettämässä lapsensa uneen koska lapsi oli sellaiseen tottunut - Tässä on minusta asenne kohdallaan; tehdään itse asialle jotain jos se koetaan tärkeäksi.

.....
En ymmärrä miksette ottaisi puheeksi vanhempien kanssa tuota aihetta. Eikö se nyt ole aika turhaa lasten huudatusta.. Kauniisti puhuen ja oikeita sanoja käyttäen tuskin kukaan vanhempaa lasta imettävä hypää varpailleen. Sitä on jo ehtinyt ottaa niin paljon lokaa niskaansa, että asiallinen keskustelu tuntuu vain mukavalta.
Ei toki kannata lähetyä tyyliin: vieroittakaa nyt jo lapsenne, vaan mielummin että mitäs keksittäisiin tilalle hoitopäivän ajaksi.tms. =)

Vastaan tähän, vaikka en hoitohenkilökuntaa olekaan:

Vanhemmilla on lapsestaan kasvatusvastuu, vaikka lapsi on päivähoidossa. Vain silloin, jos voi katsoa vanhempien menettelevän poikkeuksellisen huonosti kasvatustilanteessa, on "ammattilaisilla" oikeus puuttua asiaan.

Ja useinhan näissä jutuissa käy niin, että äiti ottaa nokkiinsa. Ulkopuoliset kun eivät koskaan tiedä paremmin kuin oma äiti (vaikka tosiasiassa hoitotäti näkisi lapsen päiväkäyttäytymistä paljon enemmän kuin oma äiti).

Olisikin oikeestaan tosi hyvä, jos joku itse samassa tilanteessa oleva ottaisi asian isosti esille, jolloin äiti ei ajattelisi olevansa holhottava...

 

\

Vastaan tähän, vaikka en hoitohenkilökuntaa olekaan:

Vanhemmilla on lapsestaan kasvatusvastuu, vaikka lapsi on päivähoidossa. Vain silloin, jos voi katsoa vanhempien menettelevän poikkeuksellisen huonosti kasvatustilanteessa, on "ammattilaisilla" oikeus puuttua asiaan.

Siis eikö voi edes kysyä vanhemmilta, että olisiko näillä ajatusta mitä voitaisiin tehdä noille ikävä itkuille? Ei kai se olisi puuttumista..? Vai onko?
Aika järjettömiä toisinaan nuo kaiken maailman pykälät!

 

moi kaikille! me äidit olemme kaikki erilaisia,jotkut haluavat imettää pitkään taaperoaan ja toiset ei sitä halua tehdä! mutta kumpikin on oikein,ei voi sanoa että on väärin imettää tai väärin jos ei imetä!!!!! suurin osa taapero imettäjistä ei imetä sen takia että olisivat tärkeimpiä.korvaamattomia lapselle,isä yhtä tärkeä! vaan sen takia että äiti ja taapero viihtyvät läheisyydessä jonka saavat imetyksellä! äidit jotka eivät imetä saavat yhtä paljon läheisyyttä jollain toisella tapaa....läheisyyttä saa monella eri tavalla!!! äidit jotka eivät pysty,halua,viitsi tai jostain muusta syystä imetä lasta saavat lapsen läheisyyden vain eri tavalla kuin imettävät äidit! minä itse imetän 1,6 vuotiasta taaperoa,imetän koska viihdyn ja lapsi myös.en ravinnon takia,lapsi syö ja juo muutakin.mutta meidän imetys tuokiot saavat meidät molemmat nauttimaan läheisyydestä!tämä on vain minun mielipide tästä asiasta.onnellista loppu vuotta kaikille äideille,imetit tai et taaperoasi!

 

KYLLÄ! Aion imettää. Lapsi nyt reilun vuoden ikäinen ja vielä mennään n.6:lla imetyksellä vuorokaudessa. Ikinä ei ole pulloa saanut, eikä myöskään ole mitään kiirettä lehmään. :heart:

 

Meillä myös imetetään 1v 7 kk "vauvaa". Olisin halunnut vieroittaa jo n. vuoden iässä, mutta kun poika ei halunnut vieroittua, eikä tavallinen maito maistu oikein vieläkään vaikka monta kertaa päivässä sitäkin tarjoan. Toisaalta ajatukset ovat hirveän ristiriitaiset kun itse voisi jo lopetella mutta näen kuinka tärkeää se on vielä lapselle, niin onko minulla oikeus sitä kieltääkään, kun joka tapauksessa olen vielä kotona? Tottakai sitten kun hoitoon mennään niin vieroitetaan, joko hyvällä (toivottavasti) tai pahalla. Aivan yhtä hyvin olisin voinut antaa myös pullosta maidon koko ajan, mutta kun sekään ei kelvannut, vaikka kuinka yritettiin. Kaitpa se lapsi sitten on niin viisas, että tietää mikä hänelle on parasta. (enkä nyt tarkoita vain omaa lastani, vaan myös muita)

 

No huh huh!!Kerkesin kakkos sivulle ku jo meni hermo..Vaikka eiolis mitään järkee imettää enää 1,5v niin silti se lapsi haluaa sitä ja on tottunut läheisyyteen ja eikö ole aika tyhmästi ajateltu et kuvottaa kun joku imettää julkisesti sen ikäistä..Taitaa olla vaan äiti jolla maito ei riittänyt ja käy kateeks sit niitä mun mielestä se on hieno asia et imettää itsellä 1v taapero ja imetän enää yöllä ja sekin pakko pikku hiljaa jättää koska toinen jo tulossa..Minä itse tykkäsin imettää niin kauan kun sain tietää toisesta raskaudesta sen jälkeen siirryin yö syöttämiseen..Nykyään se ei ole enää herkkua syöttää edes yöllä koska rintoihin sattuu..Mutta älkää viitsikö valittaa niistä jotka syöttää niin pitkään kuin vaan mahdollista se on todella hienoa..Lapsellista on haukkua sellaiset pystyyn..

 

\

No huh huh!!Kerkesin kakkos sivulle ku jo meni hermo..Vaikka eiolis mitään järkee imettää enää 1,5v niin silti se lapsi haluaa sitä ja on tottunut läheisyyteen ja eikö ole aika tyhmästi ajateltu et kuvottaa kun joku imettää julkisesti sen ikäistä..Taitaa olla vaan äiti jolla maito ei riittänyt ja käy kateeks sit niitä mun mielestä se on hieno asia et imettää itsellä 1v taapero ja imetän enää yöllä ja sekin pakko pikku hiljaa jättää koska toinen jo tulossa..Minä itse tykkäsin imettää niin kauan kun sain tietää toisesta raskaudesta sen jälkeen siirryin yö syöttämiseen..Nykyään se ei ole enää herkkua syöttää edes yöllä koska rintoihin sattuu..Mutta älkää viitsikö valittaa niistä jotka syöttää niin pitkään kuin vaan mahdollista se on todella hienoa..Lapsellista on haukkua sellaiset pystyyn..

Mielestäni ei ole mitään lapsellista siinä, jos perustelee itsensä ja mielipiteensä.

Minulla maito riitti vallan hyvin, pakkaseenkin asti vaikka taaperoimetystä en enää halunnutkaan harrastaa. Siinä 14 kuukauden jälkeen imetyksestä tulee niin väkinäistä. Puuron sekaan kuitenkin laitoin minäkin rintamaitoa vielä pitkään, kun sitä pakkasesta löytyi :wave:

Vauvat kuitenkin vauvoina. Taaperot ei enää ime. Imevä vauva on suloinen, mutta sätkivä, sylissä potkiva eikä siihen enää kunnolla mahtuva satasenttinen pötkö on jo ihan muuta kuin suloinen imeväinen, ja varsinkin se äiti joka sen siihen taittelee... Se imevä on jo tunne-elämäänsä valmisteleva lapsi.

Riippuvainen äiti ei auta terveessä kehityksessä. Siitä riippuvuudesta tässä mun juttelussa on päällimmiltään kyse. Kyseenalaistakaapa itsekin vähän imetysmotiivejanne. Lainaamani kommentoijakin tuumasi, että imettää kivusta huolimatta. Urhoollisuuttako tässä kalastellaan vai mitä?

Pahinta on mun mielestä just tuollainen tilanne, että "vanha vauva" hylätään sitten suoraan tissiltä uuden tieltä. Se se vasta jäljet jättää. Miettikäähän, jos lapsi on tottunut saamaan äidiltä sen maidon ja maku hormonien vaikutuksesta muuttuu ja sitten tulee toinen siihen maailman parhaaseen paikkaan!

Kyllä sen vieroittamisen tulee tapahtua ennen pikkukakkosta tai -kolmosta. Ei auta, että äiti haluaa urhoollisesti näyttää PYSTYVÄNSÄ imettämiseen (vrt. edellisen kommentoijan uskomus, että vastustajat eivät itse voisi tuottaa enää maitoa) vaan koska lapsi on mieltänyt sen asian jo itselleen kuuluvaksi ja kaikkihan tässä korostavat miten se läheisyys on lapselle niiin tärkeää (vrt. edellisen kommentoijan ensimmäinen lause). Julmaa minusta.

Ne jotka tietävät imettävänsä oikeista syistä (esim. pahasti allerginen lapsi tm.) eivät tästä hermostu. Ne jotka tietävät imettävänsä juuri tuosta riippuvuudesta johtuen, hermostuvat. Tehkää sitten asialle jotain, katkaiskaa se riippuvuus ja luokaa aitoa sitomatonta läheisyyttä tilalle!

Tässä on myös se juttu, että kun lapsi tottuu imemään maitonsa läheisyydessä, niin hän tulevaisuudessakin päätyy "lohtusyömiseen" kun on yksinäinen olo tms. Ettekö ajattele näin pitkälle lainkaan?

Enempää en jaksa tähän ketjuun viestittää. Ellei mene perille, niin ei mene. Toivottavasti sain ainakin jonkun miettimään. :wave: