Kamalia uutisia. :'(

Tänään tuli käytyä lääkärissä tarkistettavana.
Vatsa oli alkuillasta aivan tulessa ja koko päivän on ollut veristä vuotoa.
Sydämensuke löytyi vielä ja kohdunsuulla ei muutoksia..kotiin tuskailemaan.
Vatsakivut voivat johtua ihan vain stressaamisesta kuulemma ja nyt pitäisi välttää stressiä.
Vielä,kun joku kertoisi miten se tapahtuu?

Ja tietty unohdin kysyä siitä nukahtamislääke asiasta.

 

Yrita parjailla. Vieta aikaa lapsiesi kanssa, ehka se saa ajatukset vahan valoisammaksi.

 

käsittääkseni tuota tässä ketjussa jo aiemmin mainittua rauhoittavaa lääkettä käytetään tarpeen mukaan myös raskauden aikana, ihan turvallisesti.

 

:'(

Voimia todella paljon!! :hug:

 

Alkaa olla parempi olo.
Vielä kun uni tulisi.
Lasten kanssa touhuilu ja itsensä kiireisenä pitäminen on auttanut.
Mietin tässä,että osaisiko joku neuvoa mistä Tampereen linkkuaseman läheltä menis bussi TAYSiin ja paljon siellä on paikallisliikenne maksu?
Joku reilu 3 km matka vissiin olisi..en vaan usko,että jaksan kävellä.

 

Linja-autoasemalta täytyy kävellä Hämeenkadulle koskipuistoon. Ei ole kovin pitkä matka.
Kertamaksu on 2.50e.

 

[QUOTE="vieras";26171617]Linja-autoasemalta täytyy kävellä Hämeenkadulle koskipuistoon. Ei ole kovin pitkä matka.
Kertamaksu on 2.50e.[/QUOTE]

Kiitos.
Sairaalalle voisin varmaan kävellä,mutta takaisin tuskin jaksan.

 

Onko uutta tietoa? Melkein tirahti kyynel lukiessa tätä kamalaa lapsen ja äidin kohtaloa.

 

Isot :hug: :hug:

 

Alkaa olla parempi olo.
Vielä kun uni tulisi.
Lasten kanssa touhuilu ja itsensä kiireisenä pitäminen on auttanut.
Mietin tässä,että osaisiko joku neuvoa mistä Tampereen linkkuaseman läheltä menis bussi TAYSiin ja paljon siellä on paikallisliikenne maksu?
Joku reilu 3 km matka vissiin olisi..en vaan usko,että jaksan kävellä.

Parhaiten selviää reitti tuolta TKL /aikataulut/Repa Reittiopas

 

Halauksia, ja voimia ap:lle.
Itse olen "säästyny" päätökseltä vauvan elämän jatkamisesta, kun hän kuoli kohtuun. Ja olisi ollut vaikeavammainen, eikä mitään toivoa elinkelpoisuudesta.
Elämäni on kyllä muuttunut sen jälkeen, ihan perusarvoja myöten. Joka vuosi vauvan syntymäpäivä muistuttaa asiasta, mutta suru on nyt vuosien jälkeen ns. arkku-vaiheessa, eli surun voi ikäänkuin ottaa esille, ja surra, sitten sen laittaa takaisin mielen syövereihin, ja se on taustalla mukana.

Koskaan en kuitenkaan unohda, kukapa lapsensa unohtaisi <3

 

[QUOTE="madame";26173311]Onko uutta tietoa? Melkein tirahti kyynel lukiessa tätä kamalaa lapsen ja äidin kohtaloa.[/QUOTE]


Ei mitään uutta tietoa.
Keskiviikkoon saakka odottelua ja ihmettelyä.

 

Tietääkö joku sattuuko se lapsivesipunktio tms paljon?

 

Tietääkö joku sattuuko se lapsivesipunktio tms paljon?

Riippuu aika paljon siitä, joka sen tekee. Mun kohdalla ei sattunut oikeastaan ollenkaan. Pieni pisto, vähän niinkuin hyttysen pisto.

 

Tietääkö joku sattuuko se lapsivesipunktio tms paljon?

Punktio ei kyllä sattunut yhtään, mutta se veden imeminen tuntui ilkeältä. Ei kuitenkaan tehnyt mitenkään kipeää. Paljon voimia ap:lle!

 

Tietääkö joku sattuuko se lapsivesipunktio tms paljon?

Olen ollut istukkabiopsiassa ja lapsivesipunktioissa eikä ne satu, tuntuu hieman ikäviltä mut mun mielestä ei satu. Nyt en muista millä rv:llä olet mut istukkabiopsia tehdään pienemmillä viikoilla ja lapsivesipunktio vähän isoimmilla viikoilla, lähemmäs 20 silloin lapsivettä on tarpeeksi.

 

Voimia!
Sen verran kokemusta itselläni on lapsista joilla isot aivot eivät ole kehittyneet on että yhdessä työharjoittelupaikassa vuosia sitten oli reilun vuoden ikäinen poika jonka isot aivot eivät olleet kehittyneet lainkaan, oli laitoshoidossa, nenämahaletkulla ruokinta ja melko jatkuvaa liman imemistä. Ns. tästä maailmasta hän ei tietenkään tiennyt mitään, ei aisteja jne.
En tiedä pitäisikö tätä sanoa, voi vaikeuttaa tilannettasi. Oli kuitenkin äärettömän suloinen yksilö ja perheelleen rakas. Ilmeitäkin oli vaikka eivät ne tietenkään olleet vasteita mihinkään mitä ympärillä tapahtui. En tiedä kuinka pitkään hänen elämänsä on jatkunut, paljon komplikaatioita oli esim. keuhkokuumetta jne.

 

Tietääkö joku sattuuko se lapsivesipunktio tms paljon?

Ei satu, pikkuinen nippaisu tuntuu, mutta ei ole niin paha kuin vaikka kyynärpäästä otettu verinäytteen otto.

 

Olen ollut istukkabiopsiassa ja lapsivesipunktioissa eikä ne satu, tuntuu hieman ikäviltä mut mun mielestä ei satu. Nyt en muista millä rv:llä olet mut istukkabiopsia tehdään pienemmillä viikoilla ja lapsivesipunktio vähän isoimmilla viikoilla, lähemmäs 20 silloin lapsivettä on tarpeeksi.

Viikkoja 30 ja risat...
Mulle tehdään huomenna joku kromosomitutkimus,joka kai tehdään samallatavalla kuin tu lapsivesipunktio,voin olla väärässäkin,mutta ainakin pitkä neula viedään vatsan päältä vatsaan..
Pelkään kuollakseni neuloja..

 

Viikkoja 30 ja risat...
Mulle tehdään huomenna joku kromosomitutkimus,joka kai tehdään samallatavalla kuin tu lapsivesipunktio,voin olla väärässäkin,mutta ainakin pitkä neula viedään vatsan päältä vatsaan..
Pelkään kuollakseni neuloja..

Toivottavasti miehesi on tukemassa sinua. Jaksamista!

 

Aivojen "keskiviivaa esim ei erottunut ollenkaan..
Ja niskassa oli myös kai jotain..

Mä olen miettinyt itkien,että olen julma ihminen koska toivn että lapsi menehtyisi ennen syntymäänsä,jotten itse joutuisi tekemään mitään päätöksiä.
Tiedän,ettei minusta olisi vakavasti vammaisen lapsen äidiksi.
Mitä elämää se edes olisi ellei koskaan oppisi kävelemään,puhumaan..lisänä olisi liuta muita sairauksia ehkä.
Kuinka paljon se menetys sattuisi,kun tottuisikin siihen lapseen ja rakastaisi vielä enmmän?

Jotain hemmetin pahaa mun on täytynyt tehdä tässä elämässä.

Aiemmissa raskauksissa olen polttanut tupakan tai pari päivässä,tässä raskaudessa alussa lopetin tupakoinnin ja olen elänyt terveemmin kuin ennen ja nyt sit käy näin.

Siis missä vaiheessa tämä huomattiin?
Itselläni on kuollut täysin terve vauva synnytkyksessä ja tiedän mitä käyt läpi. Ja uusessa raskaudessa rv 15 todettiin lapsen kuolleen (vaikka ei sitten sitä ollutkaan) ja rakenneultrassa hänellä todettiin myös aivojen puuttuminen (mitä ei sitten todellisuudessa ollutkaan) Kaikkia mahdollisia kämmejä ne lääkärit voi tehdäkkin.
Voimia sinulle ja perheellesi.

 

[QUOTE="mies";26177976]Toivottavasti miehesi on tukemassa sinua. Jaksamista! [/QUOTE]

Ei se oikein vois olla töistä pois,joten sanoin,että meen yksin.
Saanpahan sit pillittää ja olla niin tunteellinen,kuin halua ilman,että pitää tisen "takia" yrittää olla vahvempi,kuin on.

 

Viikkoja 30 ja risat...
Mulle tehdään huomenna joku kromosomitutkimus,joka kai tehdään samallatavalla kuin tu lapsivesipunktio,voin olla väärässäkin,mutta ainakin pitkä neula viedään vatsan päältä vatsaan..
Pelkään kuollakseni neuloja..

Hyvin harvalla se sattuu. Minulla sattui vähän, mutta se oli kipua lonkassa.

Jos pelkäät neuloja, voit mainita siitä etukäteen. Jos joku lähtee mukaan, se on hyvä apu. Tennispallo, jonka puristeluun keskityt. Taskunalle (ystävälleni annoin sen, jotta voi sitä puristella kun ahdistus iskee). Tai korvakuulokkeet ja rauhallinen musiikki hiljaa taustalla.

Periaatteessa mikä vain mikä auttaa ja minkä koet avuksi, se voi olla vain se, että sulkee silmät.

Kohta se keskiviikko onkin jo. Voimia.

 

[QUOTE="kolmas";26178001]Siis missä vaiheessa tämä huomattiin?
Itselläni on kuollut täysin terve vauva synnytkyksessä ja tiedän mitä käyt läpi. Ja uusessa raskaudessa rv 15 todettiin lapsen kuolleen (vaikka ei sitten sitä ollutkaan) ja rakenneultrassa hänellä todettiin myös aivojen puuttuminen (mitä ei sitten todellisuudessa ollutkaan) Kaikkia mahdollisia kämmejä ne lääkärit voi tehdäkkin.
Voimia sinulle ja perheellesi.[/QUOTE]

Viikoilla 29 huomattiin,että aivojen rakenteessa on vikaa.

 

Viikoilla 29 huomattiin,että aivojen rakenteessa on vikaa.

Hirmuisen myöhään ku rakenneultrassa pitäisi nämä asiat kyllä huomata jo. Itse en enään luota yhteenkään lääkäriin ja ultraajaan