Keskenmenon jälkeen plussanneet keväällä 2013

Ihanaa lukea hyviä ultrakuulumisia :heart:

Myös serenadelle onnituulet maagisen rajan ylittämisestä! Voi kun itsekin pääsisi sinne asti!

Mulle on iskenut ihan kauhee keskenmenon pelko : / Pelkään jokaista vessakäyntiä (vaikkei viimeksikään vuotanut yhtään), pelkään tuulimunaa, pelkään kohdunulkoista... Ihan hölmöä kun ei se pelkäämällä miksikään muutu! Se plussan jälkeinen hyvä fiilis on tyystin kadonnut jonnekin. Raskausoireitakin on mielestäni liian vähän... Pitäisi nyt osata vaan nauttia ja murehtia sitten jos syytä tulee!

stellini 4+3

 

mumina Toivotaan että hemppa nousis

tillukas Aa, niin just. En oo koskaan kuullu tuosta peräsuolen laskeumasta, ainoastaan siitä kohdunlaskeumasta. Toivotaan että leikkausta ei tarvittaisi

kwaidan Höh, harmi kun akupunkitosta ei ollut hyötyä : / Pitäs kauheesti rannekoruja laittaa, niin niillä ehkä sais peitettyä. Tai sitten sanos vaan kaikille että on normaalia kapeammat hikinauhat Kukaan tuskin arvaa että kyseessä on pahoinvointirannekkeet

WP Kiva kuulla että vauva on ihan normikäyrillä kasvanut. Se muuten on tosiaan aika ikävän tuntosta, jos kunnolla myllää ja tuntuu että tulee läpi : / Pidetään kovasti peukkuja että vauva malttaa vielä sen pari viikkoa pysyä masussa, vaikka kovasti supisteleekin.

p.ö.m.p.p.i.s Tervetuloa tänne joukkoon :wave: Toivotaan kovasti että saat täällä pysyäkin seuraavat 8kk

mirvax Onnea hyvistä ultrakuulumisista

serenade Onnea maagisen 12rv:n saavuttamisesta :heart: Sitähän ei tiiä vaikka anopin vaisto osuis oikeeseen. Minunkin anoppi oli nähnyt edellisenä yönä ennen ku kerrottiin että oon raskaana, niin unta että pidän vauvaa sylissä ja ilmeisesti meillä oli ollu sillon ristiäiset. Yks vauvan nimistä oli ollut Justiina. Ja kovasti tyttöolo alkaa itelläkin oleen

stellini Tiiän niin tuon sun tunteen :hug: Minä plussasin jo 3+4, koska jotain oireita oli. Sitten ne vähäisetki katos, ja olin ihan varma että tää oli taas tässä. Aina vessassa käydessä piti paperi tarkistaa että tuleeko vuotoa. Pari ekaa viikkoa oli aika rankkoja jo parisuhteellekin, kun en vaan osannut nauttia raskaudesta, ja olin sitten tosi masentunu. Miehellekkin olin tosi tyly : / 6+1 pääsin vu:hun, koska edellinen raskaus oli kohdunulkoinen, ja pelkäsin sitä ultraa ihan järettömästi. Oireita ei edelleenkään ollut, ehkä vessassa sai rampata useemmin ku normaalisti, JOS joi enempi. Siellä se pieni sydän sitten kuitenkin sykki :heart: 7+5 oli pakko käydä vielä yksityisellä, koska oireet oli edelleen niin lievät, pientä pahoinvointia oli parina edellisenä päivänä ilmennyt. Ja ekassa ultrassa lääkäri vielä mainitti että kaikki on ok, mutta sikiöpussi vaikutti liian pieneltä viikkoihin nähen, ei yhtään hyvä juttu. No, ultrassa oli kuitenkin kaikki erittäin hyvin :heart:

ON: Tänne on kauhee väsymys iskeny. Ja pahoinvointi vaihtelee päivittäin. Yhtenä päivänä ei mitään, ja toisena sitten tosi ikävä olla :x Tuntuu että nuo rannekkeetkaan ei aina auta Mutta olo on erittäin luottavainen tän raskauden suhteen :heart: Kolmen viikon päästä on eka neuvola, jossa pääsee jo sitten kuunteleen pienen sydämen jumpsutustakin. Ja naama kukkii taas niinku teinillä Mulla on aina ollu tosi hyvä iho, vaikka en sen kummemmin oo siitä pitäny huolta, ja oon tupakoinutkin yli 10 vuotta. Tosi inhottava näin kolmekymppisenä ruveta kärsiin nuista finneistä :headwall: Mulle saa laittaa tyttöolon tuonne listaan.

Härreguud ku tuli nuita hymiöitä palijon

Marlin ja murunen 8+4

 

stellini Mulla alko hirvee epävarmuus eilen kun olin salilla. Koko ajan oli tunne että pitäis mennä vessaan et vuoto alkaa sama jatkunu tänään ja töissä oli kauheet alapään jomotukset ja välillä vihloi. En muista enää onko se normaalia vai ei mutta pelkäämään laittoi vähän väliä pahinta... Toivotaan parasta että panikoin turhaan. Mieki oon välillä kauhistellu sitä ekaa ultraa et siellä kuitenkin selvii et on tuulimuna tai jtn... :/ turhaahan sitä panikoi mutta ei sille mitään mahda...

Mulla on tää vatsa järkyttävän turvoksissa! Jos pitää yhtään ihonmyötästä vaatetta nin tyhmäki tajuaa että oon raskaana. . Ja pitäis töissä yrittää ehkä vielä peitellä vaikka pari työkaveria tietääkin jo. Voiko se oikeesti jo tässä vaiheessa olla tämmönen?

p.ö.m.p.p.i.s rv 6+0

 

stellini ja pömppis I feel you! Koko raskauden ajan olen vessareissujen yhteydessä tirkistellyt paperia, että ei kai vaan ole mitään merkkiä vuodosta. Tapa vaan jäi päälle :ashamed: Nyt sitten tarkkailen sitä paperia kahta kauheemmin, mutta ihan siinä toivossa, että jotain edes näkyisi, joka voisi enteillä kohdunkaulan kypsyydestä ja synnytyksen käynnistymisestä! Vaan ei :kieh::headwall: Toivotaan kuitenkin, että teillä kummallakin pysyisi paperit verettöminä ja mielikin pikku hiljaa luottavaisempana :heart:

Marlin Hienoa, että olet uskaltautunut olla hieman luottavaisemmin mielin! Kovaa vauhtia kohti Np-ultraa

(.) Täällä ei tapahdu yhtikäs mitään ja huomenna poksuu jo rv 41!!! Tästä tulee varmaan se juhannusvauva, joka meidän esikoisesta piti tulla (syntyikin reippaasti heinäkuun puolinvälin tienoilla)! Murr

turhautunut kwaidan 40+6

 

Marlin, hyvä että sulla on luottavainen olo Ja oireetkin kestää kun tietää mistä johtuu! Naaman kukkimista täälläkin, mulla muutenkin iho reagoi tosi herkästi normaalienkin kiertojen aikana hormooneihin...

pömppis, voi meitä! Nyt vaan yksissä tuumin uskotaan että hyvä tästä tulee! Oletko muuten aikonut mennä varhaisultraan? Mullakin vatsan turvotusta nyt taas ollut eilen ilallla ja nytkin, edellisissä raskauksissa vatsa turposi alkuvaiheessa tosi paljon, eräs työkaveri huomasi silloin jo rv 8+ että "vauvamaha taitaa olla"... Saas nähdä miten nyt.

kwaidan, tsempit viimeisiin päiviin ennen vauvan ulos tuloa! Ja usko pois, ei tule siitä juhannusvauvaa Mutta odottavan aika on pitkä, varsinkin nuo viimeiset päivät matelee... Kuin myös täsä ihan alussa

stellini ja vasta 4+5, miten tämä aika ei oikesti kulu!!!?!

 

Täällä myös yksi paperin kyttääjä! :ashamed:
Ei siitä tavasta vaan pääse eroon. Ja nyt kun valkovuotoa tulee runsaasti ja se on tosi vetistä, niin hyppää tuon tuostakin vessassa tarkistamassa mitä se oli kun pöksyihin lorahti.

(.) Pienokainen myllää tänään taas mahassa niin hurjasti, että huhhuh! Todella ihanaa kun ei tarvitse koko ajan epäillä että ollaanko siellä hengissä vai ei. Juuri nyt yrittää kaivautua lonkkaluiden alle, mutta nautitaan nyt tästäkin liikkeestä vaikkei se järin ihanalta tunnu
Mä olen alkanut jännittää myös, että aikooko tämä kääntyä raivotarjontaan ollenkaan. En ole tuntenut kuperkeikkoja varmaan viikkoon ja kaikki potkut tuntuu alaspäin tai sitten tuonne lonkkaluiden alle. Mulla on herttakohtu, joten on ilmeisesti suurempi riski jäädä perätilaan.

Kwaidanin puolesta jännitän edelleen, tuu sit heti kertoo kun bongaat merkkejä alkavasta synnytyksestä. Hurrrjan jännää!

-iitu 26+0 pokspoks :heart:

 

stellininiin toivotaan meille parasta nyt en tiedä siitä ultrasta.. mulla on reilu viikon päästä jo se nvla niin jos ei ennen sitä mitään kummempia niin varmaan oottelen sinne ihan
Mulla tää väsymys meinaa viedä voimat. Nukun jo 8 tunnin yöunet tunnin päikyt töiden jälkeen ja silti vaan väsyttää. Ihan hullua kun ei oo aikaisemmissa raskauksissa väsymystä ollu : / no eipä se auta ku nukkua. Joten hyvää yötä ja vointeja kaikille!

 

Pömppis ultrataanko teillä neuvolassa? Meillä ei sellaista mahdollisuutta ole mutta jossain kuulemma on!

Voi itku sentään kun tänään on taas ollut ihan ei-raskaana oleva olo : / Miksei mulla voisi olla kunnon oireita niin voisi yrittää olla vähän luottavaisempi?!? Yritän vaan jankuttaa itselleni että viimeksi oli kunnon oireet ja keskeytyi silti...

stellini 4+6

 

stellini Jos yhtään helpottaa, niin käyhän lukemassa edellistä pinoa, jossa about kaikki juuri plussanneet valittelevat vuorotellen oireiden puuttumista/vähyyttä/vaihtelua jne. Tässä pinossa on moneen otteeseen todettu se, että oireista ei voi päätellä mitään. Mutta jokainen meistä ymmärtää tuon epävarmuuden ja toiveen siitä, että saisi jotain konkreettista todistusta raskaudesta :hug: Toivottavasti pääset vielä pian nauttimaan ällöolosta, väsymyksestä, nippailusta tai muusta raskausoireesta, joita normaalitilassa ihminen kai kaiken järjen mukaan haluaisi vältellä

(.) *poks, poks* 41+0 :kieh::stick: Aaaaargh!!!

 

Voi kwaidan! (edellinen syntyi 41+0 vanhennuttua tunnin verran)

stellini Allekirjoitan täysin edellisen. Mutta jos yhtään lohduttaa, me -jos ketkä- tiedämme, mitä joudut käymään läpi. Keskenmenon kokenut ei enää tunne piinapäiviä, jotka ovat oviksesta kuukautisten alkuun; keskenmenon kokenut tuntee piinaviikot, jotka alkavat plussasta.

 

Kwaidan ja tillukas, kiitos! Juuri tuon takia tänne tilitänkin kun tiedän että tiedätte tunteen

Kwaidan, edelleen tsemppejä viimeisiin päiviin! Max. reilu viikko enää niin sulla on vauva :heart: Mutta voin vaan kuvitella miten hitaasti päivät kuluu... Ja kiitos vielä oireiden toivotuksesta, nyt mulla on vähän paha olo, jipii

Tillukas, hyvin sanottu noista piinapäivistä! Niin totta!

 

hei kaikille!!
ja täällä myös yksi plussannut - nyt mennään 5+4 ja jokainen vessassakäynti on samaa jännitystä..oireiden tai niiden puuttumisen analysointia..komppaan niiiiiiin että km kokenut tosissaan tietää mitä on plussan jälkeiset piinaviikot..huhhuh. :kieh:
Inhottaa kun koko ajan miettii eikä osaa olla luottavainen. Itellä oli kkm n 8-9vkolla joten ei auta ku odottaa kiltisti..ja kai sitä vu haluaa mennä (taas - viime kerrallakin oli siinä kaikki hyvin)
että stellini - i feel your pain, kuten varmaan kaikki ketkä saanu km tai kkm..raskasta

 

starhopeonnea plussasta ja tiedän todella tuon tunteen.. alkuraskauden rasittavat vessareissut. Millon sitä uskaltaa oikeasti iloita tästä raskaudesta :/
stellini en tiedä ultrataanko täällä rutiinilla alussa mutta nvlassa mulle se täti sano että pääsen heti käymään ultrassa jos tuntuu että on tarvetta. Olen tässä vähän pähkäillyt josko kuitenkin soittaisin sinne ja kysyisin gyneltä pääsiskö kattomaan onko asiat ok että saia mielenrauhan.
Ärsyttää kun säikähdän jokaista vihlaisua ja kipua jotka voivat tietty olla ihan normaalia kasvukipua. :headwall: no hiljaa nää päivät kulkee eteenpäin

p.ö.m.p.p.i.s rv 6+3

 

Stellini, komppaan täältä kwaidania ja tillukasta: takuulla suurimmalla osalla tässä ketjussa (ja monissa muissakin ketjuissa) alku menee juuri tuota rataa: oireiden vähyyden ihmettelyä, uusien raskaustestien tekemistä ja keskenmenon pelkäämistä. Näin siis mullakin. Siellä ihan alkuviikoilla ei ollut oikein mitään oireita - mutta myöhemmin niitä ehti kyllä tulla ihan täyslaidallinen, kunnes sitten taas joskus 16-viikosta eteenpäin oli hyvinkin ei-raskaanaoleva olo. Siinä vaiheessa sitä kuitenkin jo aika hyvin luotti raskauteen vaikkei koko ajan mitään tuntemuksia ollutkaan. Itse ainakin olen todennut, että oireet tai oireettomuus ei kerro yhtään mitään mihinkään suuntaan, joten niiden pohjalta on oikeastaan ihan turha arpoa mitään.

(.) Viikot vierii ja mitään ihmeempää ei tapahdu, mitä nyt viikon New York -lomanen tuli suoritettua. Lennot oli helppo nakki, mutta perillä oleskelu ja kävely kyllä otti voimille. Eli jos on valinnanvaraa, suosittelen ajoittamaan kaupunkilomailut vähän varhaisempaan vaiheeseen Muuten vointi on hyvä ja tänään neuvolassakin kaikki edelleen ihan kohdillaan. Vauva on pää alaspäin ja toivottavasti pysyykin, eikä ryhdy enää kiepsahtelemaan siellä... töitäkin jäljellä enää ensi viikko ja sitten äitiyslomalle.

Scarleth 31+6

 

Tsemppiä teille alun piinailijoille! :heart: Ne on rankkoja aikoja ne. Hirmuista oireiden vahtaamista ja vessassa tosiaan tuli vahdattua paperia (ja oikeastaan vieläkin sama jatkuu, vaikkei samalla tasolla epävarmuus olekaan, onneksi). Toivottavasti kaikki saataisiin vihdoin se odotettu pienoinen syliin

(.) Täällä kuin ihmeenkaupalla liitoskivut on helpottaneet! Tietysti vieläkin sattuu tietyt jutut, eli ihan kivutonta sentään elämä ei ole, mutta sentään en irvistele joka askeleella ja pystyn kävelemään parin km matkoja ilman että illalla on paikat tulessa. Ihanaa
Oltiin esikoisen kanssa flunssassa tuossa, sekin alkaa helpottaa onneksi. Kipeyspäivät vauva oli oudon hiljainen ja kerkesin siitä tietenkin huolestumaan jo, mutta tajusin että olikin tainnut kiepsahtaa jalat alaspäin ja potkut osui enemmän tuonne selkäpuolelle, eli luultavasti iso osa liikkeistä ei tuosta johtuen tuntunut. Mutta nyt on sitä ilmeisesti pyörähdetty taas toisinpäin, mojovia potkuja tulee mahaan niin että koko äidin kroppa nytkähtää :kieh:
Onko muilla ollut paljon loppuvaiheessa pyörähtelyjä? Milloin vauva asettuu tai pitäisi viimeistään asettua pää alaspäin? Muistaakseni esikoinen hengaili oikeastaan kokoajan oikeassa asennossa, enkä osannut edes ajatella koko asiaa.

Olen yllättänyt itseni järjestelemässä kaappeja ja laittamassa kotia ihan uudella innolla, liekö kyseessä paljon puhuttu pesänrakennusvietti vai vain kevätaurinko ..
Keittiön kaapit on "kerrankin" järjestyksessä, ostin uuden olohuoneen maton ja eteinen on saanut uuden ilmeen, vauvan pinnasänkyynkin ostin pehmusteet. Mies on saanut huutia kun ei ole kiinnittänyt jo viikkoja sitten hankittuja naulakoita lasten vaatteille. Parka, ei parane asettua hormoonihirmua vastustamaan

Kaunista kevätpäivää teille kaikille! (heh, ehkä aika toiveikasta puhua keväästä vielä, mutta tuo aurinko on niin huumaavan ihana!)

mumina 30+0 POKS

 

Tervetuloa uusille!!! :heart:

Ja tsemppiä paljon noihin ekojen viikkojen piinailuihin ja vessapaperin tarkastelukeikkoihin. Voin kertoa että olin itse ihan samanlainen, tarkastuksia tuli tehtyä ja paljon. Ajattelin että sitten kun se maaginen 12 vkoa on täynnä, niin varmasti piina vähän helpottaa, mutta no jaa.. Keskenmenon pelko on tietysti laantunut niinkuin on riskikin, mutta kyllä sitä silti miettii ja kehittelee kauhukuvia päässään. Noh, täytyy vaan uskoa ja luottaa että kaikki menee hyvin ja yrittää nauttia raskausajasta. On se kuitenkin ainutlaatuista. :heart:

serenade 12+5

 

Tervehdys kaikille!
Ihan hävettää miten epäaktiivinen olen ollut tämän ketjun seurailussa tai kirjoittelussa. Työt, opiskelut, tuleva muutto.. kiirettä pitää.
Ajattelin nyt kuitenkin tulla kertomaan, että odottelu jatkuu, rakenneultrassakin on käyty. Kaiken pitäisi olla ihan hyvin. Sukupuolta emme saaneet toiveesta huolimatta tietää. Raskausviikkoja pitäisi olla nyt 21-22. Joka ultran jälkeen LA siirtyy myöhemmäksi. Nyt jo 11 päivää alkuperäisestä. Taisi kroppa tosiaan mennä sekaisin km:sta. Vieläkään ei ole vauvalle yhtään mitään hankittuna. Ajattelin, että tämä epäilys helpottaa rakenneultran jälkeen, mutta ei nähtävästi. Jossain vaiheessa täytyy varmaan jotain ostaa, ettei sitten ihmetellä vauva sylissä kun mitään ei ole.
Onko joku käynyt 3D ultrassa?
Vähän pohdin pitäisikö sellaiseen panostaa, on niin kovin kallis kuitenkin. Tai sitten vaan odottaa taas reilu 4kk, että vauva on olemassa ja voi sen sukupuolen tarkistaa itse Kiinnostaisi se 3d kyllä muutenkin, ihan kokemuksena.
Kaikkea hyvää kaikille täällä oleville ja tänne tuleville! =)

 

Kwaidanille kovasti jaksamisia ja kärsivällisyyttä viimesiin päiviin. Kyllä se vauva ens viikolla viimestään on sylissä :heart:


Täällä kans yks paperinkyttääjä On ilmeisesti ihan "normaalia" meillä km:n kokeneilla. Nyt en tosin oo enään reiluun viikkoon paperia vessareissulla kattonu, kun ultrassa pienellä oli kaikki hyvin. Ja tää mun pahoinvointi kyllä pitää huolen että ei tarvi murehtia onko kaikki kunnossa :x

Marlin ja murunen 9+0 (taas poksuu)

 

Mun on pakko kirjoitella tänne ja purkaa vähän omia tuntoja. Toki ymmärrän, jos ei tämä ketju ole vielä plussaamattomalle tarkoitettu ja sitten tän voi tietysti poistaa.

Meillä siis np-ultra vaihtui 6.3 viikoilla 12+3 onnellisesta jännityksestä yhdeksi kamalimmista kokemuksista koskaan kun täysin puun takaa ilman mitään ennakko-oireita havaittiin, ettei vauvalta löytynyt sydänääniä.
Koko vastasi suunnilleen 8+5 kokoista alkiota, eli lisäjärkytystä omalla tavallaan loi se, että itse olin silitellyt vatsaani, mieheni oli suukottanut aamulla meidät molemmat ja olimme molemmat odottaneet tulevaa esikoistamme autuaan tietämättöminä siitä että lapsemme on kuollut miltei kuukausi sitten.
Kumpikaan meistä ei osannut millään tätä odottaa ja itse itkin täysin hysteerisenä kykenemättä tekemään mitään muuta kuin vaatimaan kätilöraukkaa ultraamaan "vielä kerran", kerta toisensa jälkeen. Ammattitaitoisena henkilönä hän toki ultrasi monen monituista kertaa sekä itse, että kollegansa ja lääkärin kanssa, joka sitten pahoitellen tilanteemme totesi ja neuvoi käytännön asiat keskeytyksen, aikataulutuksen ja muun kanssa.

Koko yhteisen kolmen vuoden taipaleemme aikana näin mieheni itkevän ensimmäisen kerran silloin, kun pääsimme sairaalasta ulos ja takaisin autoon. Kotona hävitettiin alkuraskauden ultrakuvat, materiaalit, kaikki. Suljettiin laatikko, johon olimme kasanneet muutamia asioita pientämme varten.
Keskeytystä varten mukaanannetut lääkkeet laitoin emättimeen samana iltana ja muutaman tunnin päästä tästä alkoikin prosessin fyysinen, sangen kivulias puoli. Menetys iski päin kasvoja joka ikinen vessareissu ja aina kun könysin lääkekaapille hakemaan lisää Buranaa ja muita kipulääkkeitä jotka kurkkuun kumottuna muistuttivat siitä, ettei ole mitään syytä jättää niitä syömättä. Kaksi vuorokautta täyttä helvettiä, jonka jälkeen muutaman päivän normaalihko, runsas vuoto eikä enää mitään.

Tänään uskaltauduin tekemään raskaustestin, joka odotetusti näytti negatiivista. Ohi on.

Päätimme heti, että yritämme uudestaan. Ehkä inhimillisestikin yritin keksiä tälle jotakin syytä, sillä sanat siitä, etten olisi voinut tehdä mitään toisin eivät tuntuneet todelta. Hieman haluttomasti ottivat uudestaan klamydia-, kuppa- sun muut näytteet, jotka näyttivät negatiivista - aivan kuten ennenkin. Sairasta ehkä, mutta omalla tavallani olisin halunnut esimerkiksi klamydiadiagnoosin tai edes jotakin, jolla tämä olisi ollut selitettävissä. Koko raskausaikana en tupakoinut tai juonut ja ehkä ensimmäistä kertaa elämässäni keskityin täysillä ruokavalioni parantamiseen, söin vitamiineja ja odotin.

Nyt kun raskaustesti on näyttänyt negaa toivon, että pääsen ihan pian liittymään uudestaan onnellisten odottajien joukkoon. Emme aio odottaa yksiä kuukautisia, vaikka se lienee tarpeellista olisikin. Uudet pelot ovat tämän kokemuksen myötä astuneet mukaan elämäämme, mutta ehkä meillekin oma pieni saadaan.

Anteeksi sekava vuodatus.

 

Fujin :hug: :hug: :hug: Olet tervetullut kuumeilemaan meidän muiden keskenmenon saaneiden kanssa tänne http://kaksplus.fi/keskustelu/lapsen-saaminen/vauvakuume/2220012-keskenmenon-jalkeen-kuumeilevat-talvella-2012-2013-a/

 

Voi Fujin :hug::'( Tervetuloa tuonne ketjuun mistä Pölö- mainitsi. Siellä on monen monta kohtalotoveria ja sieltä saa mitä loistavinta vertaistukea kyllä ja siellä saa purkaa tuntojaan hyvällä omatunnolla.

 

... 41+3 ... Ei mulla muuta. :stick::vampire::$:kieh:

 

Sori kwaidan, pakko tykätä vaikka nyt just ei varmaan siellä naurata

Fujin, osanottohalaus! Onneksi näissä ketjuissa pyörii ihan saman kokeneita, joten tukea saat varmasti. Paljon tsemppiä ja onnea uuteen yritykseen!

(.) 4 työpäivää äitiysloman alkuun, jei. Pidän siis vähän ekstralomaa tässä, viralliseen aikaan jos aloittais äittärin niin olis vielä kaks viikkoa. Sitten ajattelin pari päivää vaan LORVIA, jonka jälkeen aloitan armottoman siivouksen ja vauvanvaatteiden pyykkäyksen. Ah, odotan niin innolla!!

Scarleth 32+1

 

Kwaidan Ajattele positiivisesti, enään muutama yö ja pääset synnyttään. Joko luonnollisesti tai sitten käynnistettynä :hug: Meijän nuorempi mukula synty sektiolla 42+0, eikä sitä ennen antanu merkkiäkään että itestään syntys. Enkä nyt halua lisätä sun epätoivoo. Tiiän vaan miltä susta tuntuu

).( Mun pahoinvointi on hävinny...jee. Silti ei yhtään pelota etteikö kaikki ois kunnossa. Kyllä mää vahvasti uskon että lokakuussa meille tulee vauva. Mun iskä meni sitten eilen möläyttään lapsille että meille tulee vauva....dääm. Kysäs ruokapöydässä että onko kiva ku tulee pikkusisarus. Eihän se tienny tieten että halutaan oottaa ultraan ennen ku kerrotaan. Ja eipä siinä, eihän nuo meijän lapset ois etes tajunnu koko asiaa, mutta miehen 11v poika oli kans siinä. Ja eihän sekään haittaa, mutta hänhän tieten kertoo äitilleen. Pitää toivoo että malttaa pitää salaisuuden, kun sitä pyydettiin. Lapset ei eka meinannu uskoo etes että mullon vauva mahassa

Marlin ja murunen 9+3

 

Moikkamoi!
Ilmoittaudun mukaan tänne teidän kanssanne. Eli olen 36v, toinen lapsi tulossa, kmt 10/2010 JA 5/2011. LA ois 16.10. Nyt olisi rvt 10+3, vähän helpottuneemmalla mielellä mennään. Täällä niin hyvin asiat, että neuvolan puolesta olen päässyt kahteen VUaan, joissa molemmissa löytyi syke ja lapsi liikuskeli. Pömppis ja muut jaan niin tuon tunteen paperin kyttäämisestä. Mulla kans valkovuotoa niin runsaasti, että tuntuu kun valuu.
Fujin otan niin osaa. Mulla itselläni kävi ekassa kmssä niin, että edellisenä yönä alkoi valtaisa vuoto ennen np ultraa. Vuotoa tuli niin paljon kerralla, että pyörryin kotona. Oli kyllä hurja kokemus ja tuo jälkivuoto on niin järkyttävää. Ihana kuulla, että miehesi on ollut kovasti mukana odostuksessasi, siitä on iso apu kun toinen ymmärtää. Tsemppiä ihan hurjasti. Keskenmeno on kyllä sellainen asia mitä ei tajua ennen kuin itse sen kokee. Mulla kaikki raskaudet on kans ollu et oireita ei juuri ole, joten ei ole mitenkään huomannut, että oiret yhtäkkiä jotenki loppuisi.

Heinis & kirppu 10+3