kokemuksia huudatusunikoulusta?

no kuka nyt on sanonut että se lapsi kokonaan sinne hylätään? kysehän on siitä että lapselle viestitään että yöllä nukutaan, ja jos lapsella on "hätä" vanhemmat kyllä tulevat paikalle, vaikke eivät ihan vieressä koko aikaa olekaan.

mun tyttöni ainakin oli sellainen shownainen aikoinaan, että jos siinä vieressä seisoi, niin keksi kaikki maailman temput näyttää, ja sitten oli jo ihan yliväsy.

On ihan eri asia reagoida itkuun, kuin reagoida lapsen temppuihin. Kukaan ei käske seistä lapsen vieressä, vaan olla vain läsnä samassa huoneessa. Meinatko että lapsi nukahtaa paremmin huutamalla kuin temmpuilemalla? Koettu on miten huonosti lapsi voikaan nukkua joten ihan kokemuksestakin voin sanoa mikä toimii.

 

HUS UNIKOULU: EI SAA HUUDATTAA

Kiinnittymissysteemin vakiintuminen 6-10 kk:n iässä on vaihe, jossa olisi erityisen tärkeätä välttää lapsen turvallisuudentunnetta horjuttavia kiinnittymistraumoja. Monet vanhemmat oivaltavat tämän vaistomaisesti ja tuntevat epäluuloa yleisesti toistettua ohjetta kohtaan antaa lapsen huutaa huutonsa yksinäisyydessä. Huudattaminen toki johtaa usein siihen, että lapsi on oppinut nukkumaan yksin - ihminen on nopeasti ehdollistuva olento. Hän on kuitenkin samalla oppinut karvaan läksyn siitä, ettei hänen kokemustaan hädästä aiotakaan kuulla.

Tämän ikäinen lapsi ei pysty manipuloimaan toisia, vaan hän ilmaisee oman kokemuksensa tilanteesta ja odottaa siihen vastattavan. Vastauksen laatu vaikuttaa hänen sisäistyvään perusoletusmalliinsa siitä, kuinka aikuiset ja nimenomaan hänelle tärkeimmät aikuiset suhtautuvat häneen. Lapsen hädän ilmausten sivuuttaminen vahvistaa välttelevää, avun tarpeet tukahduttavaa kiinnittymismallia, joka rajoittaa lapsen tunne-elämän myöhempää kehitystä.

Tässä erityisen vaikeassa vaiheessa vauvat tarvitsevat paljon apua omien tunteiden säätelyssä. He tarvitsevat läsnäoloa, mutta omien unensäätelymekanismien vahvistamiseksi yön ja päivän pitämistä selkeästi erillään, selvästi toisistaan erottuvina.

Yksin nukkumisen vaikeuksissa ja siirtymäkohteen käytössä korostuu länsimaisen vanhemmuuskulttuurin erityinen vaikeus. Pyrimme korostamaan lapsen itsenäisyyden ensisijaista arvoa ja tukemaan kaikkea kehitystä, joka saa hänet selviämään jo varhain omillaan. Tämä ei kuitenkaan ollut ihmislajin kehityksellinen, evolutiivinen päämäärä, vaan lapseen on virittynyt vahva taipumus varmistaa kiinnittymisen kohteen läsnäolo ja läheisyys oudoissa ja uhkaavissa tilanteissa, joista pimeys on biologisesti keskeisin.

Nukkumiskäyttäytymisen tutkijat ovat todenneet, että siirtymäkohde tunnetaan ilmiönä ainoastaan teollistuneessa Euroopassa ja sen kulttuuria omaksuneissa maissa. Muualla, jossa pienet lapset nukkuvat läheisessä yhteydessä vanhempiinsa, äidin ulkopuoliselle kohteelle ei ole tarvetta. Lähellä nukkuminen näyttää toisten tutkimusten mukaan myös vähentävän lapsen heräilyä synkronoimalla lapsen ja äidin unirytmejä ja hengitysrytmejä toisiinsa. On näyttö siitäkin, että yhdessä nukkuminen vähentäisi kätkytkuoleman riskiä, koska lapsen hengityksen säätyminen äidin tahtiin vähentäisi äkillisen, hengityskatkokseen liittyvän hapen puutteen vaaraa. Vierellä nukkuminen on kuitenkin meidän kulttuurissamme paheksuttua, eikä meillä ole kulttuuriin liittyviä suojarakenteita vanhempien suhteen säilymiselle tässä tilanteessa vireänä.

 

Huudattamaan en alkaisi, jos sillä tarkoitetaan vauvan yksin jättämistä huutamaan. Itse tein niin, että otin pojan aina syliin, jos ei rauhoittunut taputtelulla. Rauhoittelin sylissä ja sen jälkeen takaisin sänkyyn ja taputtelin ja silittelin. Hyvin meni oppi perille muutamssa päivässä Kyllähän tässäkin vauva huusi, koska raivosi, kun ei saanut rintaa. Mutta vauva ei ollut yksin, aina olin rauhoittelemassa.

Näin lopetin yöimetykset ja siitä sitten imetyksenkin hiljalleen. Tosin poika oli juuri täyttänyt vuoden. Paljon nuoremmalle en olisi pystynyt tuota vielä tekemään.

 

no kuka nyt on sanonut että se lapsi kokonaan sinne hylätään? kysehän on siitä että lapselle viestitään että yöllä nukutaan, ja jos lapsella on "hätä" vanhemmat kyllä tulevat paikalle, vaikke eivät ihan vieressä koko aikaa olekaan.

mun tyttöni ainakin oli sellainen shownainen aikoinaan, että jos siinä vieressä seisoi, niin keksi kaikki maailman temput näyttää, ja sitten oli jo ihan yliväsy.

On ihan eri asia reagoida itkuun, kuin reagoida lapsen temppuihin. Kukaan ei käske seistä lapsen vieressä, vaan olla vain läsnä samassa huoneessa. Meinatko että lapsi nukahtaa paremmin huutamalla kuin temmpuilemalla? Koettu on miten huonosti lapsi voikaan nukkua joten ihan kokemuksestakin voin sanoa mikä toimii.

voi että täällä on rasittavia ihmisiä. mä en meinaa mitään, sanoinpa vaan miten meillä toimittiin. tyttö nyt 10 vee, eikä se kovin häiriintynyt ole vaikka joutuikin muutamia minuutteja huutamaan parina yönä ollessaan alle vuoden.

 

no kuka nyt on sanonut että se lapsi kokonaan sinne hylätään? kysehän on siitä että lapselle viestitään että yöllä nukutaan, ja jos lapsella on "hätä" vanhemmat kyllä tulevat paikalle, vaikke eivät ihan vieressä koko aikaa olekaan.

mun tyttöni ainakin oli sellainen shownainen aikoinaan, että jos siinä vieressä seisoi, niin keksi kaikki maailman temput näyttää, ja sitten oli jo ihan yliväsy.

On ihan eri asia reagoida itkuun, kuin reagoida lapsen temppuihin. Kukaan ei käske seistä lapsen vieressä, vaan olla vain läsnä samassa huoneessa. Meinatko että lapsi nukahtaa paremmin huutamalla kuin temmpuilemalla? Koettu on miten huonosti lapsi voikaan nukkua joten ihan kokemuksestakin voin sanoa mikä toimii.

Joo ei vauvan vieressä seistä, vaan mieluiten maataan ja itsekin "muka nukutaan", niin vauva saa hyvän esimerkin ja kaikki pysyy rauhallisena. ei temppuiluihin pidäkään reagoida

 

no kuka nyt on sanonut että se lapsi kokonaan sinne hylätään? kysehän on siitä että lapselle viestitään että yöllä nukutaan, ja jos lapsella on "hätä" vanhemmat kyllä tulevat paikalle, vaikke eivät ihan vieressä koko aikaa olekaan.

mun tyttöni ainakin oli sellainen shownainen aikoinaan, että jos siinä vieressä seisoi, niin keksi kaikki maailman temput näyttää, ja sitten oli jo ihan yliväsy.

On ihan eri asia reagoida itkuun, kuin reagoida lapsen temppuihin. Kukaan ei käske seistä lapsen vieressä, vaan olla vain läsnä samassa huoneessa. Meinatko että lapsi nukahtaa paremmin huutamalla kuin temmpuilemalla? Koettu on miten huonosti lapsi voikaan nukkua joten ihan kokemuksestakin voin sanoa mikä toimii.

voi että täällä on rasittavia ihmisiä. mä en meinaa mitään, sanoinpa vaan miten meillä toimittiin. tyttö nyt 10 vee, eikä se kovin häiriintynyt ole vaikka joutuikin muutamia minuutteja huutamaan parina yönä ollessaan alle vuoden.

joo mutta monet huudattaa kuukausitolkuulla joka yö

 

JUURI TEITÄ MORALISOIJA EN TÄHÄN KETJUUN KUTSUNUT VAAN IHMISIÄ JOILLA ON KOKOMUSTA UNIKOULUSTA!!!

 

no kuka nyt on sanonut että se lapsi kokonaan sinne hylätään? kysehän on siitä että lapselle viestitään että yöllä nukutaan, ja jos lapsella on "hätä" vanhemmat kyllä tulevat paikalle, vaikke eivät ihan vieressä koko aikaa olekaan.

mun tyttöni ainakin oli sellainen shownainen aikoinaan, että jos siinä vieressä seisoi, niin keksi kaikki maailman temput näyttää, ja sitten oli jo ihan yliväsy.

On ihan eri asia reagoida itkuun, kuin reagoida lapsen temppuihin. Kukaan ei käske seistä lapsen vieressä, vaan olla vain läsnä samassa huoneessa. Meinatko että lapsi nukahtaa paremmin huutamalla kuin temmpuilemalla? Koettu on miten huonosti lapsi voikaan nukkua joten ihan kokemuksestakin voin sanoa mikä toimii.

voi että täällä on rasittavia ihmisiä. mä en meinaa mitään, sanoinpa vaan miten meillä toimittiin. tyttö nyt 10 vee, eikä se kovin häiriintynyt ole vaikka joutuikin muutamia minuutteja huutamaan parina yönä ollessaan alle vuoden.

Sitä kun äiti aina nää miten oman lapsen perusturvallisuus voikaan olla häiriintynyt. Monet lapset esimerkiksi pelkäävät, että vanhemmat jättävät ja katoavat yön aikana, mutta eivät koskaan puhu tästä pelostaan ääneen.

 

hei jeesustelija mammat, eikö ap juuri pyytänyt että ei moralisointia. perustakaa oma ketjunne, jossa voitte kilpailla siitä kuka on paras äiti ja parhaiten hoitanut lapsensa.

 

JUURI TEITÄ MORALISOIJA EN TÄHÄN KETJUUN KUTSUNUT VAAN IHMISIÄ JOILLA ON KOKOMUSTA UNIKOULUSTA!!!

Itsellä esimerkiksi on todellakin kokemusta huonostinukkuvasta lapsesta ja kaikkea mahdollisia unikouluja kokeiltiin, ennen kuin päästiin asiantuntijan apuun. Juuri kokemuksen vuoksi "moralisoin".

 

no kuka nyt on sanonut että se lapsi kokonaan sinne hylätään? kysehän on siitä että lapselle viestitään että yöllä nukutaan, ja jos lapsella on "hätä" vanhemmat kyllä tulevat paikalle, vaikke eivät ihan vieressä koko aikaa olekaan.

mun tyttöni ainakin oli sellainen shownainen aikoinaan, että jos siinä vieressä seisoi, niin keksi kaikki maailman temput näyttää, ja sitten oli jo ihan yliväsy.

On ihan eri asia reagoida itkuun, kuin reagoida lapsen temppuihin. Kukaan ei käske seistä lapsen vieressä, vaan olla vain läsnä samassa huoneessa. Meinatko että lapsi nukahtaa paremmin huutamalla kuin temmpuilemalla? Koettu on miten huonosti lapsi voikaan nukkua joten ihan kokemuksestakin voin sanoa mikä toimii.

joo, täytyypä viedä tuo lapsi psykologille, ties mitä kaikkea kamalaa se onkaan kokenut, kun äiti on niin välinpitämätö.
eiköhän sitä turvallisuuden tunnetta saaa lapselle luotua ihan normaali elämässäkin.

voi että täällä on rasittavia ihmisiä. mä en meinaa mitään, sanoinpa vaan miten meillä toimittiin. tyttö nyt 10 vee, eikä se kovin häiriintynyt ole vaikka joutuikin muutamia minuutteja huutamaan parina yönä ollessaan alle vuoden.

Sitä kun äiti aina nää miten oman lapsen perusturvallisuus voikaan olla häiriintynyt. Monet lapset esimerkiksi pelkäävät, että vanhemmat jättävät ja katoavat yön aikana, mutta eivät koskaan puhu tästä pelostaan ääneen.

 

meillä poika nyt 9kk, ja parhaillaan unikoulu menossa.
eli me toimitaan niin että iltavellin ja hetken sylittelyn jälkeen omaan sänkyyn ja unilelu kainaloon, sanotaan että hyvää yötä ja poistutaan huoneesta. yleensä alkaa huutamaan het, annan huuta muutaman minuutin ja menen takaisin laittamaan tutin ja takaisin "nukkumaasentoon".
nyt ollaan 6 päivää/yötä tätä tehty. enää ei huuda kovinkaan paljoa, enempi vähän perjaatteessa kitisee, mutta nukahtaa jo n. 10-15 min. alkuun huusi kauan, saattoi mennä yli tuntikin ( eillä siis jo ennen unikoulua huudettu aina nukkumaan mennessä)

suurin muutos on havaittavissa, yöheräämisissä, herää, parahtaa kerran ,kaksi ja nukahtaa uudelleen. eikä siis tarvitse meidän mennä paikalle.

ja en imetä enään ja mä olen hoitanut pääsääntöisesti tän unikoulun, ettei liikaa muutoksia kerralla. mies kyllä alkuun kun vielä tavitsi kävi yöllä antamassa tuttia ja rauhoittamassa.

Niin että annoit vauvan huutaa yksin yli tunnin?
Ja yksin toisessa huoneessa. Kyllä näitä "kylmiä" äitejä riittää.
Vauvan ensimmäiset vuodet ovat tärkeitä kiintymyssuhteen rakentumisen kannalta ja juuri se ensimmäinen vuosi.
Minkälaisen kammon vauva saa itseensä kun ei hätään vastata?
Ei vauva pysty ajattelemaan tietoisesti että olenpa nyt unikoulussa,
ei tässä mitään hätää ole.
Vauva tuntee vain oman hätänsä ja tuskansa, hän ei pysty järjellä
ajattelemaan kuten aikuiset.
Mulle ei olis tullu mieleenkään huudattaa vauvaani.
en yhtään ihmettele että mielen häiriöitä on ihmisillä,
syvät ahdistukset jättävät jälkensä alitajuntaan.
Nythän tulee dokumentti nuorista eläkeläisistä.
Mistä nuo mielenterveysongelmat kumpuavat?
Äskettäin kuulin eräältä hoitoalan ihmiseltä kuinka
hänellä on jäänyt vauva-ajalta tukehtumisen tunne kun oli jätetty
yksin vaunuihin.. hän muisti sen.
Te ette tiedä kuinka kaikki vauva-ajan kokemukset varastoituvat
ihmisen mieleen, yksin jäämisestä jää ahdistus ja tuska mielen pohjalle.
Vaikkakaan se ei ole tietoisuudessa, se vaikuttaa.
Kokemusta on.

 

Huudatusunikoulua ei Searsien mukaan kannata kokeilla, koska lapsi oppii siitä turvattomuuden lisäksi vain sen, ettei tämän tarpeisiin vastata. Heräilyn todellinen syy ei selviä, mikäli oletetaan lapsen olevan hemmoteltu tai oppineen heräilemään.

Uimaopetus on oiva vertaus: eihän lasta heitetä veteenkään suinpäin, ja toivota tämän oppivan kerrasta uimaan. Eli ei myöskään laiteta pinnasänkyyn, ja toivota että osaa nukkua... Nukkumisjuttuja opetellaan vähitellen, aloittaen siitä ettei nukkumista tarvitse pelätä; nukkuminen on mukavaa eikä vauvaa hylätä olemaan yksin.

 

Liedloff kertoo hätkähtäneensä sitä, miten erilaisia intiaanilapset olivat verrattuina hänen tuntemiinsa länsimaisiin lapsiin. Yequana-vauvat, jotka saivat kyllikseen syliä, läheisyyttä ja kantamista, olivat rauhallisia, fyysisesti rentoja ja luottavaisia. Isompina, liikkumaan opittuaan, lapset olivat itsenäisiä, eivät takertuneet äiteihin tai hoitajiinsa eivätkä kitisseet näiden perään, vaan liikkuivat rohkeina ja tutkivat ympäristöään, palatakseen aina välillä tarkistamaan, että "tukipiste" eli äiti tai muu hoivaaja oli paikalla. Lasten motoriset taidot kehittyivät huomattavasti nopeammin kuin länsimaisten, vaunuissa ja pinnasängyissä makuutettujen lasten.

Liedloff siis kritisoi meidän länsimaista lastenhoitokulttuuriamme kovin sanoin siitä, miten vaistoista vieraantunutta se on. Äidit ehkä vaistoavat, mikä olisi oikein pienen vauvan kanssa - mutta eivät uskalla luottaa omaan vaistoonsa.

Yleensä lapset jo melko pian, saatuaan läheisyyttä kyllikseen, haluavat omasta aloitteestaan siirtyä omaan sänkyyn. Liedloffin mukaan alusta asti "perhepedissä" nukkuneet lapset yleensä haluavat siirtyä omaan sänkyyn kahden vuoden paikkeilla

 

meillä poika nyt 9kk, ja parhaillaan unikoulu menossa.
eli me toimitaan niin että iltavellin ja hetken sylittelyn jälkeen omaan sänkyyn ja unilelu kainaloon, sanotaan että hyvää yötä ja poistutaan huoneesta. yleensä alkaa huutamaan het, annan huuta muutaman minuutin ja menen takaisin laittamaan tutin ja takaisin "nukkumaasentoon".
nyt ollaan 6 päivää/yötä tätä tehty. enää ei huuda kovinkaan paljoa, enempi vähän perjaatteessa kitisee, mutta nukahtaa jo n. 10-15 min. alkuun huusi kauan, saattoi mennä yli tuntikin ( eillä siis jo ennen unikoulua huudettu aina nukkumaan mennessä)

suurin muutos on havaittavissa, yöheräämisissä, herää, parahtaa kerran ,kaksi ja nukahtaa uudelleen. eikä siis tarvitse meidän mennä paikalle.


ja en imetä enään ja mä olen hoitanut pääsääntöisesti tän unikoulun, ettei liikaa muutoksia kerralla. mies kyllä alkuun kun vielä tavitsi kävi yöllä antamassa tuttia ja rauhoittamassa.

Niin että annoit vauvan huutaa yksin yli tunnin?
Ja yksin toisessa huoneessa. Kyllä näitä "kylmiä" äitejä riittää.
Vauvan ensimmäiset vuodet ovat tärkeitä kiintymyssuhteen rakentumisen kannalta ja juuri se ensimmäinen vuosi.
Minkälaisen kammon vauva saa itseensä kun ei hätään vastata?
Ei vauva pysty ajattelemaan tietoisesti että olenpa nyt unikoulussa,
ei tässä mitään hätää ole.
Vauva tuntee vain oman hätänsä ja tuskansa, hän ei pysty järjellä
ajattelemaan kuten aikuiset.
Mulle ei olis tullu mieleenkään huudattaa vauvaani.
en yhtään ihmettele että mielen häiriöitä on ihmisillä,
syvät ahdistukset jättävät jälkensä alitajuntaan.
Nythän tulee dokumentti nuorista eläkeläisistä.
Mistä nuo mielenterveysongelmat kumpuavat?
Äskettäin kuulin eräältä hoitoalan ihmiseltä kuinka
hänellä on jäänyt vauva-ajalta tukehtumisen tunne kun oli jätetty
yksin vaunuihin.. hän muisti sen.
Te ette tiedä kuinka kaikki vauva-ajan kokemukset varastoituvat
ihmisen mieleen, yksin jäämisestä jää ahdistus ja tuska mielen pohjalle.
Vaikkakaan se ei ole tietoisuudessa, se vaikuttaa.
Kokemusta on.

se siellä yksinään tuntia huutanut, kyllä sitä käytiin rauhoittelemassa. mutta joo, teidän pyhimysten kanssa on ihan turha väitellä.

 

Tuntuu oudolta että jos nyt täytyis ryhtyä konkreettisia neuvoja antamaan miten
vauvojen kanssa ollaan, jos ei itse osaa.
Kun tehdään luonnonvastaisesti, ei ihme että on niin vaikeata.
Miksi mulla meni hyvin?
Siksi kun otin vauvani tarpeet huomioon, niin yksinkertaista se on.
Lukekaa kirja, jossa kerrotaan vauvan ja vanhemman vuorovaikutuksesta ja
läheisyyden merkityksestä(en muista kirjan nimeä).

 

Kiintymysvanhemmuus on sitä, mitä vanhemmat tekevät luonnostaan, jos "asiantuntijat" (unikoulun pitäjät) eivät pääse vaikuttamaan heihin. Kiintymysvanhemmuutta pidetään kiistanalaisena vain siksi, että se ei käy yksiin tiettyjen sosiaalisten trendien kanssa - kuten sellaisten, joissa korostetaan, että vanhempien on tärkeämpää sopeuttaa vauva heidän omaan elämäänsä kuin päästä kosketuksiin vauvan kanssa.

 

" Vauvan kantaminen, lapsentahtinen imetys, vauvan kanssa nukkuminen ja itkuun vastaaminen ovat tehokkaita tapoja muovata vauvasi käyttäytymistä nyt ja tulevaisuudessa".

Vastuullisella käyttäytymisellä on juurensa vastavuoroisuudessa - herkässä reagoimisessa toisen merkkeihin. Kun vanhemmat reagoivat asianmukaisesti lapsensa merkkeihin, heidän lapsissaan kasvaa kyky reagoida muiden tarpeisiin. Heistä tulee aikuisia, jotka osaavat vastata.

Jos haluat jonkun seuraavan ohjeitasi, sinun on ensin ansaittavan tämän luottamus. Luottamus kehittyy, kun täytät lapsesi tarpeet. Lapsi, joka luottaa siihen, että äiti ja isä tarjoavat ruokaa ja suojaa, luottaa äitiin ja isään myös silloin kun nämä sanovat "ei saa koskea". Auktoriteetti on kurinpidossa elintärkeää ja auktoriteetin on perustuttava luottamukselle.

Lapset, joiden vanhemmat eivät reagoi heidän viesteihinsä herkästi, joutuvat uskoaksemme muita todennäköisemmin myöhemmällä iällä kärsimään käyttäytymisen ongelmista kuten ylivilkkaudesta, impulsiivisuudesta ja keskittymiskyvyn puutteesta.

"Lapseni ensimmäiset vuodet harjoitin kiintymysvanhemmuutta, ja nyt minusta tuntuu, että minulla on jo enemmän erehtymisen varaa. Koska tarjosin lapselleni niin vahvan perustan, virheeni eivät huolestuta minua kovin paljoa, koska tiedän, etteivät ne todennäköisesti pysty mitätöimään aiempia tekojani."

Kiintymysvanhemmuuden kirja - Onnellisen vauvan hoito-opas, kirjoittaneet William Sears & Martha Sears

 

Tieteen tuloksia:

Kiintymysvauvat voivat hyvin

Sekä ihmisvauvoilla että koe-eläinten vauvoilla tehdyt kokeet tuottivat tällaisia kiehtovia tuloksia:

1. Ihmisvauvoilla, joilla oli turvallinen kiintymyssuhde äiteihinsä, oli parhaat kortisolitasapainot.
2. Mitä kauemmin eläinvauvat olivat erossa äideistään, sitä korkeammaksi heidän kortisolitasonsa nousi.
3. Pitkään koholla oleva kortisolitaso saattaa heikentää kasvua ja immuunijärjestelmän toimintaa.
4. Äideistään erotetuilla eläinvauvoilla ilmeni epätasapainoa autonomisessa hermostossa, ruumiin fysiologian keskeisessä hallintajärjestelmässä. Heidän pulssinsa ja ruumiinlämpönsä eivät pysyneet vakaina, heillä ilmeni sydämen rytmihäiriöitä ja myös unirytmissä ilmeni häiriöitä, kuten vähentynyttä REM-unta. Samanlaisia fysiologisia muutoksia mitattiin päiväkoti-ikäisillä vanhemmistaan erotetuilla ihmislapsilla.
5. Äidistä erottaminen nosti siis kiihtymystä nostamalla kortisolitasot koholleen, mutta joskus se sai aikaan vastakkaisen reaktion: vetäytyneitä, masentuneita vauvoja, joiden kortisolitasot olivat tavallista matalammalla.
6. Eläinvauvoilla, jotka pysyivät lähellä äitejään, oli suurempina pitoisuuksina aivojen ja sydämen kasvulle välttämättömiä kasvuhormoneja ja entsyymejä. Ero äidistä tai vuorovaikutuksen puute sai näiden kasvua edistävien aineiden pitoisuudet putoamaan.

Kaikki tutkijat tulivat samaan tulokseen: äiti toimii vauvan jäsentymättömän fysiologian säätelijänä.

Kiintymyslapsista tulee kykeneviä vastuuseen.
Kiintymysvanhemmuus edistää läheisyyttä ja edistää empatiaa.

Tieteen tuloksia:
Varhainen kiinnittyminen edistää itsenäistymiskehitystä.
Vauva pesässä vai sylissä? Biologia tarjoaa vihjeen.

Pitkäaikaisen imetyksen etuja on monia. Rintaruokituilla on korkeampi älykkyysosamäärä.

Kantoliina helpottaa stressiä. Kantoliinavauvat itkevät vähemmän ja kiinnittyvät paremmin. Vauvan kantaminen on kiintymysvakuutus.

Nopea vastaaminen vähentää itkua. Vauvan itkettäminen ei perustu tosiasioihin.

Tieteen tuloksia:

Kunnon tiede tukee kiintymysvanhemmuutta.

Kuten kirjasta (Kiintymysvanhemmuuden kirja) käy ilmi, vauvakouluttajien eli unikouluttajien väitteille ei ole olemassa tuskin yhtään tutkimusnäyttöä.

 

Kiitos asiallisista kommenteista ja suksikaa suolle moralisoijat, aina teitä riittää.

Meillä alkaa vkl:na unikoulu, jossa lapsen vieressä ollaan rauhoittelemassa, mutta ei tietenkään tunti tolkulla jätetä yksin huutamaan.

Harmi, että juuri teille moralisoijille on siunaantunut kiltit ja hyvin nukkuvat lapset. Kyllä se ääni kellossa muuttuisi kun valvoisitte 6 kk...

 

Aika karua luettavaa (Malla Rautaparran kirjasta; Kantamisen kausi, aika raskaudesta sylihoitoon), miten lapsia on hoidettu menneinä aikoina Euroopassa ja jonka vaikutteet yhä elävät jonkinasteisina ja selittävät osaltaan asennetta esim. huudatusunikouluihin (kirjasta lyhennettynä muutamia lyhyitä pätkiä) :

"Kun vanhempien läheisyys ei ollut enää lapsen elinehto, sitä alettiin pitää haitallisena niin lapsen fyysiselle kuin moraalisellekin kehitykselle. Yksinolosta tuli arvokasta ja lasta alettiin kasvattaa jo varhain riippumattomaksi muiden ihmisten läheisyydestä. Tätä näkemystä on vahvistanut yhä laajeneva lastentarviketeollisuus. Monet lastenhoitovälineet korvaavat sylin, tai ne on tarkoitettu viihdyttämään yksinolevaa lasta.

1900-luvun alussa äideille alettiin opettaa sairauksien ennaltaehkäisyä. Tärkeimmäksi seikaksi nousi puhtaus. Äidin piti puhdistautua lastenhoitoa varten huolellisesti. Hänen oli käsienpesun lisäksi puhdistettava rinnanpäät ja pukeuduttava puhtaisiin, ennenkuin hän saattoi ottaa lapsen syliin. Äidin ruumiin eritteitä pidettiin lapselle haitallisina. Puhtaudesta huolehtiminen vierotti lapsen äidin läheisyydestä, sillä jos äiti noudatti ohjeita kuuliaisesti, hän ei voinut lähestyä lasta spontaanisti. Vielä enemmän läheisyyttä vähensivät mekaaniset aikataulut. Neljän tunnin imetysrytmi tunnettiin 1900-luvun alussa kaikkialla länsimaissa eikä lasta saanut imettää kerrallaan 15-20 minuuttia kauempaa.

Lapsen koulutus säännölliseen elämään aloitettiin muutenkin varhain, sillä jo vastasyntyneelle suositeltiin laadittavaksi aikataulu koko vuorokaudeksi. Äidin tuli noudattaa sitä johdonmukaisesti lapsen reaktioista riippumatta. Näin lapsesta kehittyi asiantuntijoiden mukaan nopeasti ennakoitava ja helppohoitoinen. Hän oppi imemään, nukkumaan ja ulostamaan säännöllisin väliajoin.

Synnytyssairaaloissa lapsi erotettiin äidistään välittömästi synnytyksen jälkeen 12-24 tunniksi. Äiti sai sairaalaoloaikana lapsen lähelleen vain imetystä varten, neljän tunnin välein.

Lastenhoidon asiantuntijat olivat sitä mieltä, ettei pikkulapsi tarvitse ihmisiä ympärilleen - päinvastoin seurustelua pidettiin kehitykselle vahingollisena. Lapsi piti jättää ensimmäisten kuukausien aikana yksin ja läheisyyttä tuli myöhemminkin rajoittaa muutamaan minuuttiin kerrallaan. Vielä 1960-luvulla ilmestyneessä lastenhoito-oppaassa neuvottiin leikkimään alle yksivuotiaan kanssa korkeintaan 15 minuuttia kerrallaan, eikä silloinkaan leikkiseurana saanut olla kuin yksi aikuinen.

Erityisen jyrkkää kantaa edusti amerikkalainen psykologi J.B. Watson, josta tuli yksi länsimaisen lastenkasvatuksen tiennäyttäjistä. Hän kehotti vanhempia olemaan lapsenhoidossa järkeviä, välttämään rakkauden ilmaisuja ja rajoittamaan fyysisen läheisyyden hoitotoimenpiteisiin. Muusta läheisyydestä lapselle oli vain haittaa, sillä se teki lapset riippuvaiseksi vanhemmistaan. Lapsen itkuunkin hän kehotti suhtautumaan välinpitämättömästi. Mitään uutta tämä läheisyyskielteinen ideologia ei ollut, pikemminkin se vahvisti aiempaa asennetta lapsiin. Eurooppalainen maatalousyhteisö oli korotsanut kurinalaisuutta lastenkasvatuksessa jo vuosisatojen ajan, kristillisiin arvoihin vedoten. Lapsen synnynnäinen taipumus pahuuteen piti taltuttaa, ja vanhempien suoranainen velvollisuus oli murtaa lapsen tahto säännöillä.

Länsimainen lastenhoitovalistus on korostanut lasten yksin nukkumisen tärkeyttä niin pitkään, että lastensänky tuntuu vastasyntyneen tärkeimmältä välineeltä. 1900-luvun alussa lastenhoidon asiantuntijat alkoivat pitää yksin nukkumista välttämättömänä lapsen itsenäistymiskehitykselle. Lapsi tuli totuttaa yksin olemiseen heti syntymän jälkeen, niin päivin kuin öin.

Kun kehto tuli Suomeen 1500-luvulla, lasta ei enää otetu mukaan työmatkalle, vaan saatettiin jättää koko päiväksi kehtoon. Lasta kuitenkin keinutettiin paljon, sillä sitä pidettiin kehitykselle tärkeänä. Muutaman vuosisadan kuluessa kehtokin joutui epäsuosioon. Äitejä kehotettiin hankkimaan lapsille kiinteäjalkaisia sänkyjä, sillä kehdon keinutuksen uskottiin hemmottelevan lasta ja haittaavan tämän kehitystä. Kehtoa paheksuttiin myös siksi, että sen keinutus vei hoitajalta aikaa."

 

JUURI TEITÄ MORALISOIJA EN TÄHÄN KETJUUN KUTSUNUT VAAN IHMISIÄ JOILLA ON KOKOMUSTA UNIKOULUSTA!!!

Onhan sekin tavallaan kokemus, että on ollut väsynyt usein heräilevän vauvan kanssa, ja etsinyt tietoa,lukenut, konsultoinut - ja joutunut kokemaan, että perinteisen unikoulun pitäminen ei ole lapsen etujen mukaista ja jättänyt sen pitämättä. Jos lukisit vaan niiten kokemuksia, jotka ovat pitäneet huudatus-unikoulua, saisit viestin "sen jälkeen nukkui ja onhan se ihan normaali" - eihän äiti helposti myönnä, että oli ehkä iso virhe, eikä ksilötapauksessa toki pysty päättelemään, mikä siitä johtuu. Mutta jos vaikka tuon "vieraan" etsimien materjaalien lukemisen jälkeen yksikin äiti jättä unikoulun pitämättä ja lapsensa saa turvallisuuden kokemuksen sen ansiosta, sitten tänne kirjoittaminen jo kannatta!

Ja vaikka kuinka väsynyt äiti on - onhan se vaan yksi vaihe elämästä, mutta jos turvallisuus siitä vauvalla käsri, se vaikuttaa hänen koko elämänsä!

Jossain oli joskus sen tassuttelun ohje netissä, kun meidän esikonen (6v) oli vauva... Se oli hyvä, mutta en muista, mistä sen löytäisi.

 

Kiitos asiallisista kommenteista ja suksikaa suolle moralisoijat, aina teitä riittää.

Meillä alkaa vkl:na unikoulu, jossa lapsen vieressä ollaan rauhoittelemassa, mutta ei tietenkään tunti tolkulla jätetä yksin huutamaan.

Harmi, että juuri teille moralisoijille on siunaantunut kiltit ja hyvin nukkuvat lapset. Kyllä se ääni kellossa muuttuisi kun valvoisitte 6 kk...

Luuletko että huudattaminen on tie autuuteen?!? Luuletko tosissaan, että heräilyt loppuvat? Vauvat heräilevät jopa 2-vuotiaiksi. Ei unikouluista ole mitään hyötyä, haittaa vain. Ja tuossa iässä vauvasi on herkimmillään. No, tee miten parhaaksi näet, mutta veikkaan, että tilanteenne pahenee radikaalisti ja vauva itkee jo nähdessään pinnasängyn. Sitä kestää sitten monta vuotta. Ja kun on lastensängyssä, hän juoksee sieltä teidän luo, koska perusturvallisuus ei ole kehittynyt. Noin se vain menee. Unikoulut ei tepsi kuin hetkeksi

 

Me pidettiin esikoiselle "huudatusunikoulua" ja varmaan noin vuoden ikäisenä tai aikaisemmin aloiteltiin. Eli annettiin huutaa sängyssään jopa puoli tuntiakin. Meillä ei tosiaankaan mitkään tassuttelut auttaneet. Mentiin ihan vaan fiilisten mukaan ja aika äkkiä homma meni niin, että tuli vaan tosi lyhyt itku ja sitten nukahdettiin ja usein alkoi itsekseen nukkua ilman itkua. Lapsi nukkui sitten yönsä muutenkin paremmin. Yölläkin annoin aina itkeä yksin vähän aikaa jos heräs ja näin nukahti aina helpommin ja nopeammin, kuin jos ois mennyt sinne väliin sekoittamaan. Nyt meillä on kuopus reilun kuukauden ja sitten yli puolivuotiaana aletaan kattoa hänen nukkumisiaan, esikoisenkin kanssa ois varmaan voinu vähän aiemmin jo rajoittaa yösyöpöttelyä ja tissille nukahtamista jne, Tsemppiä sinne unikouluun ja älä välitä noista moralisoijista!

 

Tuntuu oudolta että jos nyt täytyis ryhtyä konkreettisia neuvoja antamaan miten
vauvojen kanssa ollaan, jos ei itse osaa.
Kun tehdään luonnonvastaisesti, ei ihme että on niin vaikeata.
Miksi mulla meni hyvin?
Siksi kun otin vauvani tarpeet huomioon, niin yksinkertaista se on.
Lukekaa kirja, jossa kerrotaan vauvan ja vanhemman vuorovaikutuksesta ja
läheisyyden merkityksestä(en muista kirjan nimeä).

Oisko se tämä kiintymysvanhemmuuden kirja?

Unikouluista:

Vauvakoulutus ei ole sopusoinnussa äidin biologian kanssa. Vauvakoulutus tuhoaa herkkyyttä. Kun signaalit jättää tarpeeksi kauan huomiotta, kyky niiden tulkintaan menetetään. Sitten on luotettava aikatauluihin ja ulkopuolisiin neuvojiin, jotka kertovat mitä vauvan kanssa tulee tehdä.

Vauvakouluttajat käskevät äitiä luottamaan kirjaan tai vauvakouluttajan sanaan. Se ohittaa kokonaan mutkikkaan järjestelmän, jota vanhemmat voivat käyttää oppiakseen todella tuntemaan lastaan ja ymmärtämään tätä.