Kotisynnytys!

En ikinä rupiaasi siihen. Mulle on tärkiää, että apu vauvan kannalta on lähellä ja, että mä saan apua kipuun.

Eli sulla alhainen kipukynnys?

 

Ruma Elsa oli oikeassa

Joo, jos ei ole samaa mieltä on keskustelu asiatonta. Tsiiisus.

 

Ihmettelempä vaan, miksi aikuiset ihmiset ei pysty keskustelemaan kunnolla?

Heti piilo-ja ei piilokettuillaan vaan..

 

en ymmärrä! suomessa on niin hyvät palvelut, juuri synnytyksen suhteen, miksi vaarantaa oma ja lapsen henki?
en tiedä olisinko itse elossa enää jos siihen oisin ryhtyny, lapsi perätilassa jalat edellä.

 

En nyt tietenkään tiedä varmaksi, mutta mulla on se käsitys, että jos kotisynnytyksen haluaa, niin se on järjestettävä kaikin puolin itsenäisesti, lähinnä siis niin, että kätilö on hommattava kotiin. Ehkä lääkärinkin saa paikalle, jos tarpeeksi on rahaa. Jotenkin olen ymmärtänyt, että Suomessa ei voi saada ambulanssia odottamaan hälytysvalmiudessa, vaan ongelmatilanteissa se tilataan normaalisti hälytyskeskuksesta. Voin olla väärässäkin, mutta näin olen käsittänyt.

Oikeassa olet, mutta tää oli vaan kielikuva

Edelleenkin olen sitä mieltä että tuo sairaalan peti/jakkara sun muut on mun synnytyksissä muistuttanut teurastamoa joten SITÄ sotkua en kotiini huoli

 

[QUOTE="vieras";22685361]Mun mielipiteeni on, että esim. hollannissa tms. tiiviisti asutuissa erittäin pienien välimatkojen maissa kotisynnytys on varmaan ihan hyvä vaihtoehto riskittömissä raskauksissa ja valvotusti tehtynä. Siellä maantieteellisistä seikoista johtuen kotisynnytyksestä on voitu tehdä ihan virallinen vaihtoehto, joten nimenomaan kotisynnytysten kannalta asiantuntevia kätilöitä on runsaasti ja koko synnytyssairaalajärjestelmä on voitu suunnitella sen pohjalle, että myös kotona synnyttäminen onnistuu tietyt rajoitukset huomioiden turvallisesti.

Suomen olosuhteissa en pidä sitä äidin enkä lapsen kannalta tarpeeksi turvallisena vaihtoehtona. Ylivoimaisesti suurimmalla osalla sairaala on liian kaukana että kotisynnytys olisi missään mielessä järkevää. Tästä johtuen synnytyssairaalajärjestelmää ei ole myöskään suunniteltu kotisynnytyksen näkökulmasta, sitä ei ole missään mielessä kannattavaa sellaiseksi suunnitellakaan eikä kouluttaa erikseen nimenomaan kotisynnytykseen perehtynyttä henkilökuntaa, koska pitkien välimatkojen vuoksi näin harvaanasutussa maassa suurin osa synnyttäjistä ei synnytä kotona, jos ajattelee ollenkaan lapsensa etua. Jos Suomessa halutaan lähteä tavoittelemaan kotisynnytysten etuja, täytyisi ennemmin muuttaa sairaalahoitoa sellaiseksi, että näitä etuja olisi saavutettavissa myös sairaalan sisällä, jossa tarvittaessa apu on kuitenkin lähellä. Tässä rajalliset resurssit tulevat myös hyödynnetyksi tavalla, joka hyödyttää suurinta osaa synnyttäjistä.

Itse en synnyttäisi kotona, jos asuisin Suomessa. Ensimmäistä lasta en missään tapauksessa lähtisi synnyttämään kotona. Pyrkisin valmistautumaan sensijaan niihin haasteisiin, mitä sairaalaympäristö voi synnytyksen etenemiseen tuoda mm. harjoittelemalla erityisesti rentoutumaan ympäristöstä riippumatta.[/QUOTE]

Mitäh? :O Kaksplussalla ASIALLINEN puheenvuoro kotisynnytyksestä? Hienoa!

Minäkään en esikoista uskaltaisi - tai siis uskaltanut - synnyttää kotona, mutta seuraavia harkitsen Asun todella lähellä useita eri sairaaloita ja kätilöksi todennäköisesti valikoituu henkilö jolla on aiempaa kokemusta kotisynnytyksistä.

Kaikista mieluiten synnyttäisin varmaan ns synnytyskodissa, enkä ymmärrä, miksei sellasia voisi perustaa... Eikö oikeasti olisi mitään synnytyskotimallia joka tulisi halvemmaksi kuin sairaalasynnytys? Jorvin sairaalan kupeeseen mahtuisi vallan loistavasti synnytyskoti!

Mutta siis - jos sellaista ei ole tulossa niin sitten varmaan kotona Johan minä olen eduskunnan rappusilla sadoille ihmisille kertonut, että jos Tammisaaren synnytysosasto suljetaan, niin mä synnytän seuraavan kotona! Validi syy synnyttää kotona, eikö?

 

[QUOTE="vieras";22685390]Ihmettelempä vaan, miksi aikuiset ihmiset ei pysty keskustelemaan kunnolla?

Heti piilo-ja ei piilokettuillaan vaan..[/QUOTE]

Kyllähän täällä kunnolla keskustellaan.Moni ei vain olisi voinut synnyttää kotona suurten riskien vuoksi.

 

Joo, jos ei ole samaa mieltä on keskustelu asiatonta. Tsiiisus.

Tulihan tuossa asiallinenkin puheenvuoro - vaikka kirjoittaja oli eri mieltä kanssani

Kaikki noi "KÄÄK VASTUUTONTA KUOLEMAKUOLEMAKUOLEMA APUA"-jutut on mun mielestä hieman liioiteltuja.

 

Eikö tärkeämpää olisi keskittyä ap siihen, että tällä toisella lapsellasi olisi kunnon isä, kuin vaahdota jostakin kotisynnytyksestä??

 

[QUOTE="sss";22685393]en ymmärrä! suomessa on niin hyvät palvelut, juuri synnytyksen suhteen, miksi vaarantaa oma ja lapsen henki?
en tiedä olisinko itse elossa enää jos siihen oisin ryhtyny, lapsi perätilassa jalat edellä.[/QUOTE]

Mihin perustat väitteesi, että kotisynnytys vaarantaa henkiä? Siis moderni kotisynnytys, sairaaloiden läheisyydessä, asianmukainen kätilö, normaalisti sujunut raskaus ja edellinen synnytys sujunut hyvin...

 

[QUOTE="vieras";22685418]Eikö tärkeämpää olisi keskittyä ap siihen, että tällä toisella lapsellasi olisi kunnon isä, kuin vaahdota jostakin kotisynnytyksestä??[/QUOTE]

Voi sellanen on jo

 

Oksitosiinimäärä on suurempi kotona, monella synnytys on voinut mennä pieleen nimenomaan sen takia, että ollaan sairaalassa. Toiset taas ovat ottaneet ties mitä lääkkeitä ja puudutuksia, makaavat selällään ja ihmettelevät, kun lapsi on väärässä tarjonnassa tai synnytys pysähtyy, ja väittävät kivenkovaa, että lapsi olisi kuollut ellei oltaisi oltu sairaalassa...

Nää on asioita, jotka eivät kuitenkaan riipu synnytyspaikasta vaan niihin voi vaikuttaa monin keinoin siellä sairaalassakin menettämättä kuitenkaan sairaalaympäristön tuomaa turvallisuutta, jos jokin menee äkillisesti ja vakavasti toisin kuin oli suunniteltu. Sairaalassa ei kenenkään ole pakko ottaa puudutteita jos ei koe että kivut ovat niin pahat että jo itsessään haittaavat synnytyksen kulkua eikä maata selälläänkään ellei siihen ole jotain erityistä syytä (joka luultavasti kotona pakottaisi synnyttäjän yhtälailla makuuasentoon). Monissa sairaaloissa on saatavilla tasan kaikki ne lääkkeettömät kivunlievityskeinot mitä kotonakin.

 

No ei se varmaan kivaa ole =) Mutta mieluummin mä synnyttäisin kotona ja lähtisin tarpeen mukaan sairaalaan kun synnyttäisin sairaalassa alusta loppuun Eka kerta sujui ihan ok, mutta vain koska mulla oli tuuria. Ensimmäinen kätilö jonka sain oli ammattitaidoton ja yritti painostaa minua olemaan huonossa asennossa. Ties miten siinäkin olisi käynyt jos en olisi saanut toista, asiansa osaavaa kätilöä.

Niin, onhan se toki lapsen elämänalulle niin idealistista ja kehitykselle hyväksi, jos äiti menehtyy...varsinkin, jos lapsella ei ole sitä isääkään...

 

[QUOTE="pilvi";22685410]Kyllähän täällä kunnolla keskustellaan.Moni ei vain olisi voinut synnyttää kotona suurten riskien vuoksi.[/QUOTE]

Osa keskustelee, osa ei.
Eräskin muka suuri älyn jättiläinen vaan heittelee kuviansa..

Mä ymmärrän hyvinkin miksi ei synnyttäisi kotona, en tiedä itsekkään uskaltaisinko sitten kuitenkaan. Loppujen lopuksi.

 

[QUOTE="vieras";22685418]Eikö tärkeämpää olisi keskittyä ap siihen, että tällä toisella lapsellasi olisi kunnon isä, kuin vaahdota jostakin kotisynnytyksestä??[/QUOTE]

ei sillä isää tartte olla ku nimellisesti, äiti ei siitä kuitenkaan päästä irti ennen rippikoulua ellei se tissillä halua olla senkin jälkeen
Tai jos lapsi haluaa niin voi mennä ilman äitiä ja isää vaikka muutaman vuoden ikäisenä maailmalle.

 

pakko kommentoida, vaikken yleensä palstalla vastailekaan. Urani ei ole vielä järin pitkä, n.5v, mutta siltikin olen monta kertaa ollut tilanteessa, jossa normaaliäidin normaaliraskauden jälkeen alkuun normaalisynnytys muuttuukin epänormaaliksi ja tarvitaan pikaisia toimenpiteitä, kyse siis minuuteista eli kotisynnytykselle ehdoton EI!! ei vaikka se sairaala oliskin lähellä, ei, ei, ei...

 

Eikös se luonnonllinen raskaustiheys ollut jotain 3-4 vuotta, muistaakseni ap on niin sanonut. Hänen pitäisi siis pian tulla raskaaksi jotta se toteutuu.

 

[QUOTE="vieras";22685427]Nää on asioita, jotka eivät kuitenkaan riipu synnytyspaikasta vaan niihin voi vaikuttaa monin keinoin siellä sairaalassakin menettämättä kuitenkaan sairaalaympäristön tuomaa turvallisuutta, jos jokin menee äkillisesti ja vakavasti toisin kuin oli suunniteltu. Sairaalassa ei kenenkään ole pakko ottaa puudutteita jos ei koe että kivut ovat niin pahat että jo itsessään haittaavat synnytyksen kulkua eikä maata selälläänkään ellei siihen ole jotain erityistä syytä (joka luultavasti kotona pakottaisi synnyttäjän yhtälailla makuuasentoon). Monissa sairaaloissa on saatavilla tasan kaikki ne lääkkeettömät kivunlievityskeinot mitä kotonakin.[/QUOTE]

Kotisynnytyksen ja sairaalasynnytyksen suurin ero mun mielestä on se, että sairaalassa en tiedä yhtään minkälainen kätilö sieltä tulee eikä mulla välttämättä ole mitään valinnanvaraa. Mulla se eka kätilö nimenomaan painosti makaamaan selälläni täysin liikkumatta siksi, että saisi hienoja käyriä piirrettyä paperille. Mä sanoin, että asento on huono, että painan lasta kasaan ja kätilö siihen jotain, että lapsen sydänäänissä näkyy häikkää, pakko olla paikallaan jne. No tottakai näkyi kun oli huono asento Asiansa osaava kätilö tuli paikalle ja vapautti mut piuhoista, laittoi langattoman sykemittarin ja kaikki olikin ihan jees. Mä en halua, että mä joudun läpi synnytyksen taistelemaan jonkun imbesillin kanssa. Haluan valita kätilöni etukäteen.

 

Jos kotona synnyttää ja luottaen siihen, että luonto hoitaa ja on hellä, niin on naiivi. Silloin on unohtanut, että luonto on myös julma ja luonnon lakien mukaan vain vahvimmat selviytyvät. Kun ei kuitenkaan tiedä (ennen kuin ehkä jälkeen päin) kuuluuko itse/lapsi heikkojen vai vahvojen kastiin, niin onko järkeä riskeerata sekä äidin että lapsen terveys ilman mahdollisuutta välittömään lääketieteelliseen apuun?

Tämän ajatuskuvion pohjalta en itse synnyttäisi kotona, kun on toinenkin vaihtoehto. Jos vaihtoehtoa ei ole, niin sitten lapsi syntyy missä syntyy.

 

Niin, onhan se toki lapsen elämänalulle niin idealistista ja kehitykselle hyväksi, jos äiti menehtyy...varsinkin, jos lapsella ei ole sitä isääkään...

Mutta lapsen kuolemako sitten olisi ollut lapselle hyväksi? En nyt ihan kässännyt sun pointtia

 

Jos nina on raskaana,niin onnea vain
Toivottavasti raskaus sujuu hyvin ja saat mahdollisuutesi synnyttää kotona.

 

Mihin perustat väitteesi, että kotisynnytys vaarantaa henkiä? Siis moderni kotisynnytys, sairaaloiden läheisyydessä, asianmukainen kätilö, normaalisti sujunut raskaus ja edellinen synnytys sujunut hyvin...

Mä perustan samaisen mielipiteeni siihen, että sairaalassa on niin monta kertaa paremmat valmiudet jos jokin meneekin pieleen synnytyksessä. Se kun ei ole mikään tae, että on hyvin sujunut ja normaali raskaus. Synnytyksessä voi käydä mitä tahansa.

 

Eli sulla alhainen kipukynnys?

Kannaattaas sunkin lukia kaikki. Mä olen ponnistanut lapsen maailmaan muutama tunti sen jälkeen kun puudutus on loppunut ja hvetin kipiää teki.

Mä olen elämäni aikana kokenut kipua varmasti paljon enemmän kuin moni muu koska mua on tökitty neuloolla, otettu luuydinnäyte, olen saanut sytostaattia ja sädehoitoa. Mä olen ollut niin kivuissani, että olen itkenyt sitä kipua ja sitä etten saa sen kivun taki nukuttua. Voin sanoa, että synnytys oli pieni juttu.

 

Mä en halua, että mä joudun läpi synnytyksen taistelemaan jonkun imbesillin kanssa. Haluan valita kätilöni etukäteen.

Kyllä tämä onnistuu myös sairaalasynnytyksessä.

 

Olen vähän ihmeissäni siitä, kuinka moni tässä ketjussa ilmoittaa varmana asiana, että joko hän itse tai hänen lapsensa olisi kuollut kotisynnytyksessä. Luulenpa, että tämän ketjun veroisiin kuolleisuuslukuihin ei ole päästy edes entisajan saunasynnytyksissä, saati sitten nykyaikaisissa, kätilön hoitamissa kotisynnytyksissä, joissa komplikaatioiden tullen otetaan välittömästi yhteys sairaalaan.

Hollannin ja Englannin esimerkit osoittavat, että matalan riskin synnyttäjille sairaaloiden läheisyydessä kotisynnytys on vallan toimiva vaihtoehto. Se, ettei se Suomessa ole samoilla reunaehdoilla vaihtoehto, kertoo lähinnä maiden kulttuurieroista. Kaikki lienevät yhtä mieltä siitä, että lapsen ja äidin terveys on ensisijainen asia. Mutta mielestäni sen jälkeen voi vallan hyvin arvostaa valinnanvapautta toissijaisena, mutta joillekin tärkeänä asiana.

Itse odotan esikoistani Suomessa, ja menen ehdottomasti sairaalaan.