Kotisynnytys!

Mihin perustat väitteesi, että kotisynnytys vaarantaa henkiä? Siis moderni kotisynnytys, sairaaloiden läheisyydessä, asianmukainen kätilö, normaalisti sujunut raskaus ja edellinen synnytys sujunut hyvin...

Suomen olosuhteissa suurimmalla osalla ei ole mahdollisuuksia järjestää kotisynnytystä niin, että se olisi yhtä turvallinen kuin sairaalasynnytys mm. koska kotisynnytyksissä kokeneita ja ammattitaitoisia kätilöitä ei juuri ole ja välimatkat ovat suurimmalla osalla liian pitkät, että sairaalaan ehtisi hätätapauksessa ajoissa. Edellisten synnytysten ongelmattomuus taas ei ennusta mitään seuraavien suhteen.

 

Nina, ketjun aiheeseenhan tämä ei liity, mutta eikö sua pelota että lapsen isä joku päivä sitten ihastuukin ja rakastuukin toiseen naiseen ja ymmärtää mitä jää vaille, kun elää perheessä, jossa ei koe romanttista rakkautta?

 

Hollannin ja Englannin esimerkit osoittavat, että matalan riskin synnyttäjille sairaaloiden läheisyydessä kotisynnytys on vallan toimiva vaihtoehto. Se, ettei se Suomessa ole samoilla reunaehdoilla vaihtoehto, kertoo lähinnä maiden kulttuurieroista.

mä en sanoisi maantietoa kulttuuriksi, mut ihan kuin vaan.

 

[QUOTE="juupajuu";22685318]Kuule Nina TT mene muuanne vaahtoamaan tosta kotisynnytyksestä. Olisihan se varmaan toki kivan kuuloista kun kerrostalossa joku huutaa täyttäkurkkua synnytystuskiaan.[/QUOTE]

Mä en huutanut enkä kiroillut kertaakaan synnytyksen aikana. Mutta en silti varman uskaltaisi kotona synnyttää, tai ehkä jos asuisin sairaalan vieressä...

 

Olen vähän ihmeissäni siitä, kuinka moni tässä ketjussa ilmoittaa varmana asiana, että joko hän itse tai hänen lapsensa olisi kuollut kotisynnytyksessä. Luulenpa, että tämän ketjun veroisiin kuolleisuuslukuihin ei ole päästy edes entisajan saunasynnytyksissä, saati sitten nykyaikaisissa, kätilön hoitamissa kotisynnytyksissä, joissa komplikaatioiden tullen otetaan välittömästi yhteys sairaalaan.

Se voi johtua esim. siitä, että kokemuksiaan näissä ketjuissa kertovat helposti ne, joilla on kokemuksia ei-niin-hyvin-menneistä synnytyksistä. Itse tiedän kuolemanvaaran ainakin ihan varmasti, koska lapsi syntyi elottomana sairaalassakin. Viidessä minuutissa olimme leikkaussalissa, ja lapsi oli eloton. Silloin on ihan selvää, ettei hän olisi kestänyt aikaa, joka olisi kestänyt ongelman havaitsemiseen, ambulanssin tilaamiseen, sen tulemiseen, sairaalaan siirtymiseen ja vastaanotosta vielä leikkaussaliin siirtymiseen. Ei, vaikka olisimme olleet pääkaupunkiseudulla kotisynnyttämässä.

 

En ole oikeastaan ajatellut koko asiaa, koska mulle ei alatiesynnytys ole koskaan ollut vaihtoehto ja kun sektiota ei kotona taida saada, niin... Mulla siis teininä murtunut lantio ja häntäluu, joten lapsi ei mitenkään mahdu alakautta.

Miten Hollannissa määritellään, onko turvallista synnyttää kotona vaiko ei? Tehdäänkö siellä siis esim. loppuvaiheessa raskautta synnytystapa-arvio, mitataan lantio yms.? Sen olen ymmärtänyt (saa korjata, jos olen ymmärtänyt väärin) että jos tiedetään sikiöllä olevan jotain ''häikkää'', äidillä on perussairauksia tai raskaus on monikkoraskaus, tapahtuu synnytys sairaalassa.

Olisi kiva kyllä (näin tulevana terveydenhoitajana) saada lukea puolueeton juttu kotisynnytyksestä.

 

Nina, ketjun aiheeseenhan tämä ei liity, mutta eikö sua pelota että lapsen isä joku päivä sitten ihastuukin ja rakastuukin toiseen naiseen ja ymmärtää mitä jää vaille, kun elää perheessä, jossa ei koe romanttista rakkautta?

Miten miehen parisuhde estäisi meidän perhettä toimimasta? En ymmärrä pointtia. Kyllä mies voi ja saa rakastua jos haluaa. Ei haittaa mua! Olisin onnellinen ystäväni puolesta. Parhaimmillaan lapsille tulisi sitten vielä yksi välittävä aikuinen mukaan elämään.

 

Musta ei olisi synnyttämään kotona, vaikka olenkin synnyttänyt kaikki lapseni ilman kivunlievityksiä. Stressaisin varmaan vaan koko ajan sitä, että mitäs jos jotain sattuukin. Sen sijaan polikliinista synnytystä suosittelen lämpimästi, siinä pääsee vauvan kanssa kotiin 6h kuluttua synnytyksestä, jos sekä vauvalla että äidillä on kaikki hyvin. Polikliinisessa synnytyksessä on kuitenkin lista tiettyjä edellytyksiä, joiden tulee täyttyä, jotta kyseisenlainen synnytystapa olisi edes mahdollinen.

 

Mutta lapsen kuolemako sitten olisi ollut lapselle hyväksi? En nyt ihan kässännyt sun pointtia

ooksä niin vauhkona siellä ette osaa enää ees lukea? tässä lukee jos äiti menehtyy

 

Kotisynnytyksen ja sairaalasynnytyksen suurin ero mun mielestä on se, että sairaalassa en tiedä yhtään minkälainen kätilö sieltä tulee eikä mulla välttämättä ole mitään valinnanvaraa. Mulla se eka kätilö nimenomaan painosti makaamaan selälläni täysin liikkumatta siksi, että saisi hienoja käyriä piirrettyä paperille. Mä sanoin, että asento on huono, että painan lasta kasaan ja kätilö siihen jotain, että lapsen sydänäänissä näkyy häikkää, pakko olla paikallaan jne. No tottakai näkyi kun oli huono asento Asiansa osaava kätilö tuli paikalle ja vapautti mut piuhoista, laittoi langattoman sykemittarin ja kaikki olikin ihan jees. Mä en halua, että mä joudun läpi synnytyksen taistelemaan jonkun imbesillin kanssa. Haluan valita kätilöni etukäteen.

Mä en kyllä siitä syystä lähtisi valitsemaan kotisynnytystä, koska käytännössä siihenkään kätilöissä ei ole paljon valinnanvaraa, voi olla että on pakko ottaa vaan se, kenet saa kun kotisynnytyksiin tulevia kätilöitä on niin vähän. Ei siinäkään voi kauheasti vertailla kenen kanssa kemiat toimii.

Ennemmin ottaisin sairaalasynnytykseen mukaan luotettavan tukihenkilön, jonka tiedän olevan puolellani ja neuvottelutaitoinen ja luottaisin tuuriini kätilön suhteen, voihan olla että kohdalle sattuisi ihan huipputyyppikin. Toki ikävä kätilö on viimeisiä asioita mitä tuossa tilanteessa nainen kaipaa, mutta pienempi paha se on kuin se, että jotain yllättävää sattuu kotona ja apua ei ehdi saada ajoissa...

 

Miten miehen parisuhde estäisi meidän perhettä toimimasta? En ymmärrä pointtia. Kyllä mies voi ja saa rakastua jos haluaa. Ei haittaa mua! Olisin onnellinen ystäväni puolesta. Parhaimmillaan lapsille tulisi sitten vielä yksi välittävä aikuinen mukaan elämään.

voi jeesus.......

 

Olen vähän ihmeissäni siitä, kuinka moni tässä ketjussa ilmoittaa varmana asiana, että joko hän itse tai hänen lapsensa olisi kuollut kotisynnytyksessä. Luulenpa, että tämän ketjun veroisiin kuolleisuuslukuihin ei ole päästy edes entisajan saunasynnytyksissä, saati sitten nykyaikaisissa, kätilön hoitamissa kotisynnytyksissä, joissa komplikaatioiden tullen otetaan välittömästi yhteys sairaalaan.

Hollannin ja Englannin esimerkit osoittavat, että matalan riskin synnyttäjille sairaaloiden läheisyydessä kotisynnytys on vallan toimiva vaihtoehto. Se, ettei se Suomessa ole samoilla reunaehdoilla vaihtoehto, kertoo lähinnä maiden kulttuurieroista. Kaikki lienevät yhtä mieltä siitä, että lapsen ja äidin terveys on ensisijainen asia. Mutta mielestäni sen jälkeen voi vallan hyvin arvostaa valinnanvapautta toissijaisena, mutta joillekin tärkeänä asiana.

Itse odotan esikoistani Suomessa, ja menen ehdottomasti sairaalaan.

Noh, ennen vanhaan ne, jotka olivat kapealanteisia, eivät jatkaneet geenejään eteenpäin vaan kuolivat synnytyksiin. Ihmiset tekevät vähemmän ruumiillista työtä ja kropat kehnommassa kunnossa, luulisin. Olen kuullut lukuja, että ennen vanhaan joka neljäs synnytys koitui kuolemaksi äidille/lapselle.

Sitä en ymmärrä, miksi moisessa asiassa otetaan yhtään riskejä. Onko oma mukavuus tärkeämpää kuin lapsen henki? Todella tiukassa paikassa aivovamma tms. syntyy minuuteissa, nopeammin kuin edes helikopteri hakee kotoa.

Kun lukee tätä palstaa, selvinnee, että oppikirjan mukaista synnytystä harvoin on. Synnytyksen kulkua ei voi ennustaa ja ne ovat aina erilaisia. Itse olin vuotaa kuiviin ekaa lastani saadessa; kotona ei olisi ollut kuutta pussia plasmaa saatavilla. Syntyessäni lapsiveteni oli vääränväristä ja tuli hirveä haloo - kotiin olisin ehkä kuollut vastasyntyneenä. Olin pitkähkön ajan sairaalassa, vaikka äitini pääsikin jo kotiin.

Kuinka moni antaa lapselleen tehdä vaikka kitarisaleikkauksen kotona tai hoidattaa hampaansa keittiössään tms.? Miksi se vauva on niin vähäpätöinen asia, ettei ansaitse sitä suurinta mahdollista turvaa, mitä voi olla?

 

[QUOTE="vieras";22685545]mä en sanoisi maantietoa kulttuuriksi, mut ihan kuin vaan.[/QUOTE]

Kysymys on nimenomaan kulttuurista. Hollantilainen ystäväni synnytti kotona, vaikka hän asuu huomattavasti kauempana synnytyssairaalasta kuin minä täällä Suomessa.

Eli tarkennetaan: Hollannissa yhteiskunnan tukema kotisynnytys on tapauskohtaisesti mahdollinen. Täällä Suomessa se ei ole mahdollinen missään tapauksessa. Mitä maantietoa se on?

 

Keskittyisit nyt siihen opiskeluun ja jätä ne miesjutut ja lastenhankkimiset sitten myöhemmälle iälle, jos vielä kiinnostaa.

 

No siis, pyörittelin ajatusta päässäni kun tyttöä odotin, mutta ajatukseksi se kuitenkin jäi.
Vaikkakin meidän ihana terkka antoi ihan ohjeetkin siltä varalta jos tyttö oliskin päättänyt syntyä nopeasti ja kotona.

 

Vaikka synnytys sujuis ok, niin entäpä jos vaikka istukka ei irtoaiskaan normaalisti?

 

ooksä niin vauhkona siellä ette osaa enää ees lukea? tässä lukee jos äiti menehtyy

Juu, mutta luitko sä sitä kirjotusta mihin vastasit? Sanoin, että sairaalassa sattui kohdalle ammattitaidoton kätilö - ken tietää mitä olisi voinut tapahtua jos en olisi vastustellut ja jos ei kätilö olisi vaihtunut. Sinä kommentoit siihen jotain äidin menehtymisestä ja isättömyydestä. Kertoisitko ystävällisesti mitä tarkoitat? Ei, ei olisi hyvä jos sairaalassa ammatittaidoton kätilö olisi onnistunut painostamaan minua tekemään niin huonoja päätöksiä, että joku olisi kuollut...

 

[QUOTE="vieras";22685637]Vaikka synnytys sujuis ok, niin entäpä jos vaikka istukka ei irtoaiskaan normaalisti?[/QUOTE]

Sit lähettäis sairaalaan...? Rakettitiedettä tämä ei ole. Jos ei siis istukkaa saisi ulos kotioloissa, kätilön tarvikkeilla.

 

[QUOTE="vieras";22685637]Vaikka synnytys sujuis ok, niin entäpä jos vaikka istukka ei irtoaiskaan normaalisti?[/QUOTE]

Tai vauva tarvitsee välitöntä tehohoitoa?

 

Syökäämme istukka.

 

Olen samaa mieltä NCM:n kanssa. En mitenkään väheksy heitä, jotka haluavat synnytyksensä hoitaa kotona, ja ymmärrän perusteet. Minulle se on jo ennen lasten saantia ollut riski, jota en ole valmis ottamaan. Kuten sanottua, jos olisin ottanut, minulla olisi yksi lapsi vähemmän. Pienistä välimatkoista viis, kun sairaalassakin joudutaan hätäsektioon, lapsi on saatava elvytykseen max. 10 minuutissa. Juurikaan mistään ei ehditä sairaalaan ja leikkaussaliin niin nopeasti, ellei ambulanssihenkilökunta tosiaan odota synnyttäjän huoneen ovella paarit valmiina. Ja kuten NCM sanoo, monia muitakaan toimenpiteitä ei tehdä kotona. Synnytys sellaisenaan, jos se sujuu hyvin, ei ole mikään lääketieteellinen toimenpide. Parhaimmillaan se sujuu niin, että yksikään ammattilainen ei sekaanu asiaan. Mutta vakavimmillaan se tarvitsee nopeaa apua, jota kotona ei ole saatavilla.

 

Mikä siinä kotisynnytyksessä on sitten niin hienoa ja tavoiteltavampaa verrattuna sairaalassa tapahtuvaan synnytykseen?
Onko se pelkästään äidille mukavampaa vaiko myös lapselle?Onko tutkittua tietoa?

 

Sit lähettäis sairaalaan...? Rakettitiedettä tämä ei ole. Jos ei siis istukkaa saisi ulos kotioloissa, kätilön tarvikkeilla.

Verenhukka voi kasvaa kovin suureksi siinä vaiheessa, ja leikkaussaliin olis päästävä välittömästi.

 

Ei, ei olisi hyvä jos sairaalassa ammatittaidoton kätilö olisi onnistunut painostamaan minua tekemään niin huonoja päätöksiä, että joku olisi kuollut...

Tähän on pakko sanoa, että mä en oo koskaan kuullu et lapselle olisi jotain sattunut tai lapsi olis kuollu siihen että äiti synnyttää makuuasennossa - siis että se kuolema olisi siitä johtunut.
Mut aina palstalla oppii jotain uutta

 

Keskittyisit nyt siihen opiskeluun ja jätä ne miesjutut ja lastenhankkimiset sitten myöhemmälle iälle, jos vielä kiinnostaa.

Hei kiitos, tällasta mä just pyysinkin! Eikä yhtään alentuvasti sanottukaan tai mitään

Miesjutut olen jättänyt toistaiseksi, nou hätä Lapsia ja opiskelua osaan tasapainotella ihan hyvin. En mä enää valmistuttuani halua jäädä kotiin niin parempihan ne on nyt tehdä...