Kotisynnytys!

Itse olen teho-osastolla töissä, joten näen tietysti kaikesta vain sen raadollisimman puolen. Ja vastaan nyt sillä kokemuksella, mikä minulla on kiireellisistä tilanteista.

Ensinnäkin ymmärrän sen, miksi äiti haluaa synnyttää kotona. Synnytyssalissa patistellaan nopeasti suihkuun ja kärrätään ympäriinsä, kun taas kotona voit olla vaikka vuorokauden siinä samassa sängyssä, eikä kiirettä mihinkään tai pois kenenkään tieltä. Ja näkisin siis, että se kotisynnytys palvelee nimenomaan sitä äitiä, ei syntyvää vauvaa.

Olen kuitenkin sitä mieltä, että kotisynnytyksessä on liikaa riskejä hyötyihin nähden. Tässäpä muutama seikka, mitä voi miettiä:

a) Mistä tietää, miten ammattitaitoinen palkkaamansa kätilö on? Ihmisiä on hyvin erilaisia ja toiset toimii kiireellisissä tilanteissa paremmin kuin toiset. Myös meillä teho-osastolla on töissä erilaisia ihmisiä: Toiset osaavat hoitaa kiireelliset tilanteet rauhallisesti ja toimia määrätietoisesti, kun taas toiset ehkä keskittyvät hieman epäolennaiseen. Mutta onneksi sairaalassa on hätätilanteissa paikalla useita ihmisiä, jotka paikkaavat niitä toisen taitoja. Ja se, että on hoitanut tuhansia synnytyksiä, ei välttämättä kerro ihmisen stressinsietokyvystä paljoakaan.

b) Miten hyvin kotisynnytyksessä huomataan mahdolliset vaaralliset tilanteet? Kuinka tarkkaan vauvan vointia seurataan ja ymmärretäänkö sinne sairaalaan lähteä ajoissa? Entä jos painoarvio on ollut väärä? Kuinka hyvin äiti osaa rentoutua kotona, onko mielen pohjukoilla kuitenkin pelko siitä, meneekö kaikki hyvin?

c) American Journal of Obstetrics and Gynecology -lehdessä julkaistu kansainvälinen selvitys vertasi useiden eri maiden kotisynnytyksien lapsikuolleisuutta sairaalasynnytyksien vastaavaan lukuun. Tutkimuksen mukaan kotisynnytyksessä lapsikuolleisuus on keskimäärin 0,2 prosenttia kun sairaalasynnytyksissä se on 0,09.

d) Entä jos synnytys jatkuu hyvin pitkään? Sama kätilö ei voi kuitenkaan olla skarppina mukana hyvin pitkään ja varsinkaan toimimaan siinä hätätilanteessa keskellä yötä esim. vuorokauden valvomisen jälkeen.

e) Vaikka komplikaatiot kotisynnytyksissä olisi pienemmät, niin eikö se ennemminkin kerro siitä, että kotisynnyttäjiksi valikoituvat ne, joilla on hyvin pieni riski saada komplikaatioita? Jos on tiedossa joku riski, niin synnytys tapahtuu aina sairaalassa. Jos kotisynnytyksissä syntyisi samanlaisia lapsia kuin sairaaloissa, niin veikkaisin, että kuolleisuusluvut olisivat huomattavasti isommat. Eli luvut eivät niinkään kerro kotisynnytyksen turvallisuudesta, vaan siitä, että monet riskit osataan nykyään ennustaa hyvin.

f) Verenhukka on hyvin vaarallista synnytyksissä. Istukka tai revennyt kohtu voi vuotaa verta aivan älytöntä vauhtia ja kotona synnyttäneellä voi tulla liian kiire sairaalaan. Sairaalaan tullessa potilaalta yleensä otetaan esim. X-koe, jonka avulla verta ristataan potilaalle.. Kotona synnyttäneelle varmasti joudutaan antamaan ns. hätäveriä, jotka voivat aiheuttaa verensiirtoreaktion, koska ristattua verta ei ole saatavilla. Puhumattakaan sitten esim. lapsivesiemboliasta, jonka voisin kotona tapahtuessa kuvitella aiheuttavan melkein 100% äidin kuoleman.

Ja kysymys kuuluu, että miksi siellä sairaalassa on pakko totella sitä kätilöä? Eikö sielläkin voi kääntyä juuri siihen asentoon kun itse haluaa, tuskin kukaan järjissään olevaa ihmistä sitoo sänkyyn kiinni. Tuossa tilanteessa ottaisin mukaan asiantuntevan Doulan, jonka kanssa olisin käynyt hyvin tarkasti läpi toiveeni ja joka osaisi vaatia kätilöä noudattamaan toivomuksiani..

Peesaan, olen entinen sh (6 vuotta teholla) ja on tullut nähtyä yhtä sun toista.

 

Mä en yhtään tajua tuota ajattelutapaa...että ei saisi mennä tilanteen mukaan, aika ajoin arvioida tilannetta uudestaan, ja tehdä päätöksiä sen mukaisesti mikä kullakin hetkellä järkevältä tuntuu.

Itse en synnyttäisi kotona, mutta muissa asioissa olen suosinut ns. pehmeämpää linjaa. Kieltäydyin esim. toisessa synnytyksessäni epiduraalista vaikka sitä tarjottiin, mutta pyysin sitä myöhemmin ja sen sainkin. Ja lapsen korvatulehduksissa emme yleensä ota heti antibioottia vaikka lääkäri 99% varmasti sitä tarjoaakin, vaan seurataan jospa tulehdus alkaisi paranemaan itsestään. Jos ei ala, niin haetaan antibiootti - juu, se sama mistä jo kerran tai peräti kaksi kertaa kieltäydyttiin. Ei ihan kotisynnytykseen verrattavaa, mutta saman periaatteen mukaan tuokin olisi väärin.

mulla on tuo kyllä tai ei linja melkein kaikessa mitä teen. valittet puoles ja pysyt sillä. mustavalkosta ajttelua, tiän mutta helpompaa ku joutua pähkäileen...:ashamed: ja useampia jokka ei ota kuuria korvatulehukseen, eikä ole hakeneet sitä ku on menny itekseen pois. putkittaan joutuvat kyllä oli niin monta tulehusta peräjälkeen.

 

Itse olen teho-osastolla töissä, joten näen tietysti kaikesta vain sen raadollisimman puolen. Ja vastaan nyt sillä kokemuksella, mikä minulla on kiireellisistä tilanteista.

Ensinnäkin ymmärrän sen, miksi äiti haluaa synnyttää kotona. Synnytyssalissa patistellaan nopeasti suihkuun ja kärrätään ympäriinsä, kun taas kotona voit olla vaikka vuorokauden siinä samassa sängyssä, eikä kiirettä mihinkään tai pois kenenkään tieltä. Ja näkisin siis, että se kotisynnytys palvelee nimenomaan sitä äitiä, ei syntyvää vauvaa.

Olen kuitenkin sitä mieltä, että kotisynnytyksessä on liikaa riskejä hyötyihin nähden. Tässäpä muutama seikka, mitä voi miettiä:

a) Mistä tietää, miten ammattitaitoinen palkkaamansa kätilö on? Ihmisiä on hyvin erilaisia ja toiset toimii kiireellisissä tilanteissa paremmin kuin toiset. Myös meillä teho-osastolla on töissä erilaisia ihmisiä: Toiset osaavat hoitaa kiireelliset tilanteet rauhallisesti ja toimia määrätietoisesti, kun taas toiset ehkä keskittyvät hieman epäolennaiseen. Mutta onneksi sairaalassa on hätätilanteissa paikalla useita ihmisiä, jotka paikkaavat niitä toisen taitoja. Ja se, että on hoitanut tuhansia synnytyksiä, ei välttämättä kerro ihmisen stressinsietokyvystä paljoakaan.

b) Miten hyvin kotisynnytyksessä huomataan mahdolliset vaaralliset tilanteet? Kuinka tarkkaan vauvan vointia seurataan ja ymmärretäänkö sinne sairaalaan lähteä ajoissa? Entä jos painoarvio on ollut väärä? Kuinka hyvin äiti osaa rentoutua kotona, onko mielen pohjukoilla kuitenkin pelko siitä, meneekö kaikki hyvin?

c) American Journal of Obstetrics and Gynecology -lehdessä julkaistu kansainvälinen selvitys vertasi useiden eri maiden kotisynnytyksien lapsikuolleisuutta sairaalasynnytyksien vastaavaan lukuun. Tutkimuksen mukaan kotisynnytyksessä lapsikuolleisuus on keskimäärin 0,2 prosenttia kun sairaalasynnytyksissä se on 0,09.

d) Entä jos synnytys jatkuu hyvin pitkään? Sama kätilö ei voi kuitenkaan olla skarppina mukana hyvin pitkään ja varsinkaan toimimaan siinä hätätilanteessa keskellä yötä esim. vuorokauden valvomisen jälkeen.

e) Vaikka komplikaatiot kotisynnytyksissä olisi pienemmät, niin eikö se ennemminkin kerro siitä, että kotisynnyttäjiksi valikoituvat ne, joilla on hyvin pieni riski saada komplikaatioita? Jos on tiedossa joku riski, niin synnytys tapahtuu aina sairaalassa. Jos kotisynnytyksissä syntyisi samanlaisia lapsia kuin sairaaloissa, niin veikkaisin, että kuolleisuusluvut olisivat huomattavasti isommat. Eli luvut eivät niinkään kerro kotisynnytyksen turvallisuudesta, vaan siitä, että monet riskit osataan nykyään ennustaa hyvin.

f) Verenhukka on hyvin vaarallista synnytyksissä. Istukka tai revennyt kohtu voi vuotaa verta aivan älytöntä vauhtia ja kotona synnyttäneellä voi tulla liian kiire sairaalaan. Sairaalaan tullessa potilaalta yleensä otetaan esim. X-koe, jonka avulla verta ristataan potilaalle.. Kotona synnyttäneelle varmasti joudutaan antamaan ns. hätäveriä, jotka voivat aiheuttaa verensiirtoreaktion, koska ristattua verta ei ole saatavilla. Puhumattakaan sitten esim. lapsivesiemboliasta, jonka voisin kotona tapahtuessa kuvitella aiheuttavan melkein 100% äidin kuoleman.

Ja kysymys kuuluu, että miksi siellä sairaalassa on pakko totella sitä kätilöä? Eikö sielläkin voi kääntyä juuri siihen asentoon kun itse haluaa, tuskin kukaan järjissään olevaa ihmistä sitoo sänkyyn kiinni. Tuossa tilanteessa ottaisin mukaan asiantuntevan Doulan, jonka kanssa olisin käynyt hyvin tarkasti läpi toiveeni ja joka osaisi vaatia kätilöä noudattamaan toivomuksiani..

Hei!

Kiitos asiallisesta viestistä - ja ilmeisesti myös asiantuntevasta C-kohtaan minun on sanottava, että jos kyseessä on se meta-analyysi niin tuloksiin ei välttämättä ole luottamista. www.scienceandsensibility.orgissa käsiteltiin sen puutteita mutta sivu ei jostain syystä nyt toimi :headwall:

Ei, kätilöä ei tarvitse "totella" mutta vaihtoehtona on tappelu. Minä olin niin vihainen ja uupunut jo kahdenkymmenen minuutin vääntöön, että olin ilmoittaa kätilölle lähteväni jalkakäytävälle synnyttämään...

Kokeneen doulan palkkaaminen on kyllä varteenotettava vaihtoehto, ja saattaa olla, että jo ihan taloudellisista syistä päädyn lopulta doula + sairaala yhdistelmään. Ja mahdollisesti polikliiniseen synnytykseen, jotta pääsisi oman kodin rauhaan pienokaisen kanssa heti. Eli yrittäisi saada niitä kodin hyviä puolia ja välttää sairaalan huonoja puolia, kuitenkin ottaen huomioon riskit. Seuraan naistenklinikan remonttia ja asiakasmääriä näissä "suurissa" jotka ovat minua lähinnä.

Tuosta verensiirtoreaktiosta - saako potilas siis hätäveriä vaikka veriryhmä olisi etukäteen tiedossa?

 

Musta ei olisi siihen että riskeeraisin oman henkeni (lapset jäisivät äidittömiksi) ja lapsen hengen, jonkun älyttömän päähänpiston takia...

 

Tuosta verensiirtoreaktiosta - saako potilas siis hätäveriä vaikka veriryhmä olisi etukäteen tiedossa?

No siis veriryhmllä ei sinällään ole merkitystä että onko se tiedossa tahi ei sairaalakäytännössä. Ne x-verikokeet on voimassa muutaman vrk jonka jälkeen koe uusitaan. Eli jos sulla on testattu veriryhmä ja vasta-aineet vaikka 3 kk sitten, annetaan hätäveret jossei tuota x-veriä ehditä testaamaan tilanteessa kun verensiirtoa tarvitaan.

 

Itse olen teho-osastolla töissä, joten näen tietysti kaikesta vain sen raadollisimman puolen. Ja vastaan nyt sillä kokemuksella, mikä minulla on kiireellisistä tilanteista.

Ensinnäkin ymmärrän sen, miksi äiti haluaa synnyttää kotona. Synnytyssalissa patistellaan nopeasti suihkuun ja kärrätään ympäriinsä, kun taas kotona voit olla vaikka vuorokauden siinä samassa sängyssä, eikä kiirettä mihinkään tai pois kenenkään tieltä. Ja näkisin siis, että se kotisynnytys palvelee nimenomaan sitä äitiä, ei syntyvää vauvaa.

Olen kuitenkin sitä mieltä, että kotisynnytyksessä on liikaa riskejä hyötyihin nähden. Tässäpä muutama seikka, mitä voi miettiä:

a) Mistä tietää, miten ammattitaitoinen palkkaamansa kätilö on? Ihmisiä on hyvin erilaisia ja toiset toimii kiireellisissä tilanteissa paremmin kuin toiset. Myös meillä teho-osastolla on töissä erilaisia ihmisiä: Toiset osaavat hoitaa kiireelliset tilanteet rauhallisesti ja toimia määrätietoisesti, kun taas toiset ehkä keskittyvät hieman epäolennaiseen. Mutta onneksi sairaalassa on hätätilanteissa paikalla useita ihmisiä, jotka paikkaavat niitä toisen taitoja. Ja se, että on hoitanut tuhansia synnytyksiä, ei välttämättä kerro ihmisen stressinsietokyvystä paljoakaan.
Tata makin tuolla edellisella viestillani halusin tuoda esiin
b) Miten hyvin kotisynnytyksessä huomataan mahdolliset vaaralliset tilanteet? Kuinka tarkkaan vauvan vointia seurataan ja ymmärretäänkö sinne sairaalaan lähteä ajoissa? Entä jos painoarvio on ollut väärä? Kuinka hyvin äiti osaa rentoutua kotona, onko mielen pohjukoilla kuitenkin pelko siitä, meneekö kaikki hyvin?
Tamakin liittyy ammattitaitoon, muuta ainakin Englannissa on todella tarkat ohjeet synnytyksen hoitoon (NICE-guidelines esim.)
c) American Journal of Obstetrics and Gynecology -lehdessä julkaistu kansainvälinen selvitys vertasi useiden eri maiden kotisynnytyksien lapsikuolleisuutta sairaalasynnytyksien vastaavaan lukuun. Tutkimuksen mukaan kotisynnytyksessä lapsikuolleisuus on keskimäärin 0,2 prosenttia kun sairaalasynnytyksissä se on 0,09.

d) Entä jos synnytys jatkuu hyvin pitkään? Sama kätilö ei voi kuitenkaan olla skarppina mukana hyvin pitkään ja varsinkaan toimimaan siinä hätätilanteessa keskellä yötä esim. vuorokauden valvomisen jälkeen.
Edelleen puhun omista kokemuksistani Englannissa, mutta aina voi vuoron vaihtuessa soittaa toisen katilon. Nain siis julkisen puolen sairaaloissa. Independent katiloilla on omat ohjeet tai usein ei ohjeita lainkaan, eli heidan toimia en kommentoi.
e) Vaikka komplikaatiot kotisynnytyksissä olisi pienemmät, niin eikö se ennemminkin kerro siitä, että kotisynnyttäjiksi valikoituvat ne, joilla on hyvin pieni riski saada komplikaatioita? Jos on tiedossa joku riski, niin synnytys tapahtuu aina sairaalassa. Jos kotisynnytyksissä syntyisi samanlaisia lapsia kuin sairaaloissa, niin veikkaisin, että kuolleisuusluvut olisivat huomattavasti isommat. Eli luvut eivät niinkään kerro kotisynnytyksen turvallisuudesta, vaan siitä, että monet riskit osataan nykyään ennustaa hyvin.

f) Verenhukka on hyvin vaarallista synnytyksissä. Istukka tai revennyt kohtu voi vuotaa verta aivan älytöntä vauhtia ja kotona synnyttäneellä voi tulla liian kiire sairaalaan. Sairaalaan tullessa potilaalta yleensä otetaan esim. X-koe, jonka avulla verta ristataan potilaalle.. Kotona synnyttäneelle varmasti joudutaan antamaan ns. hätäveriä, jotka voivat aiheuttaa verensiirtoreaktion, koska ristattua verta ei ole saatavilla. Puhumattakaan sitten esim. lapsivesiemboliasta, jonka voisin kotona tapahtuessa kuvitella aiheuttavan melkein 100% äidin kuoleman.
Kohdun repeytyminen normaalisynnytyksessa on niin pieni riski, etta sita on oikeasti aivan turha murehtia. Eri asia, jos taustalla on sektio tai vs. operaatio, jolloin julkisella puolella kotisynnytyksen saaminen on epatodennakoista. Edelleenkin, independent-katiloiden potilaista iso osa on varsinaisia riskisynnyttajia, jotka haluavat kotisynnytyksen hinnalla milla hyvansa. Esim. edellinen sektio, nyt vauva peratilassa ja kotisynnytys suunnitelmissa). Lapsivesiembolian riski vielakin pienempi. Nykyisin sitakin kyseenalaistetaan, etta onko edes olemassakaan. X-match otetaan raskauden aikana, ja ehtiihan sen toisen vaikka ambulanssissa tehda. Kotisynnytyksissa on katiloilla pari laaketta mukana kohdun supistamiseen.
Ja kysymys kuuluu, että miksi siellä sairaalassa on pakko totella sitä kätilöä? Eikö sielläkin voi kääntyä juuri siihen asentoon kun itse haluaa, tuskin kukaan järjissään olevaa ihmistä sitoo sänkyyn kiinni. Tuossa tilanteessa ottaisin mukaan asiantuntevan Doulan, jonka kanssa olisin käynyt hyvin tarkasti läpi toiveeni ja joka osaisi vaatia kätilöä noudattamaan toivomuksiani..

Kyllahan omista toiveista pitaa ja voi jutella katilon kanssa.

 

Näin on tosiaan ainakin ennen voinut tehdä, silloin ollaan sairaalassa ns. erityismaksuluokan potilaana. Silloin maksetaan erikseen palkka kätilölle ja lääkärille, ja lisäksi sairaalalle siitä potilaspaikasta jonkun erityisen maksuluokan mukaan. En tiedä onko tämä vielä mahdollista ja onko kaikkialla. Olen yhden tällaisen potilaan tavannut, ja käsittääkseni lasku oli tuhansia euroja.

Voi, HUS:ssa ei oo enää ollu sitten vuoden 2008 tuo eritysimaksuluokka käytössä.

 

No siis veriryhmllä ei sinällään ole merkitystä että onko se tiedossa tahi ei sairaalakäytännössä. Ne x-verikokeet on voimassa muutaman vrk jonka jälkeen koe uusitaan. Eli jos sulla on testattu veriryhmä ja vasta-aineet vaikka 3 kk sitten, annetaan hätäveret jossei tuota x-veriä ehditä testaamaan tilanteessa kun verensiirtoa tarvitaan.

Ok Kiitos! Multa ei moisia testattu sairaalassa niin ihmettelin mistä on kyse...

 

Mom defies doctor, has baby her way - CNN.com

Ei sinänsä kuulu asiaan, mä en kolmen sektion jälkeen synnyttäis kotona mut laitoin nyt silti

 

Voi, HUS:ssa ei oo enää ollu sitten vuoden 2008 tuo eritysimaksuluokka käytössä.

Aivan. Siksi sanoinkin, että ennen kun en ollut varma onko käytössä enää, muistelinkin kuulleeni ettei olisi, mutta mulla ei ollut mitään varmaa tietoa tästä.

 

"Ape" kysyi palkatun kätilön ammattitaidosta. Lähes kaikissa minun henkilökohtaisesti tietämissäni kotisynnytyksissä on ollut läsnä sama kotisynnytyksiä hoitava kätilö jonka taustat on hyvin tiedossa, kukaan kotisynnytystä harkitseva siis ei saa "sikaa säkissä", ja valinnanvaraahan ei Suomessa kotisynnytyskätilöistä erityisemmin ole.

 

Tuossa tilanteessa ottaisin mukaan asiantuntevan Doulan, jonka kanssa olisin käynyt hyvin tarkasti läpi toiveeni ja joka osaisi vaatia kätilöä noudattamaan toivomuksiani..

Vaan kun monissa sairaaloissa doulan mukana olo tarkoittaa sitä ettei isä pääse synnytykseen mukaan. Kun on se älytön sääntö, ettei mukana saa olla kuin yksi tukihenkilö. :headwall:

 

Vaan kun monissa sairaaloissa doulan mukana olo tarkoittaa sitä ettei isä pääse synnytykseen mukaan. Kun on se älytön sääntö, ettei mukana saa olla kuin yksi tukihenkilö. :headwall:

Huh, onneks NKL sai olla v 2008... Mulla oli itselleni tukihenkilönä sisko mukana, mutta lapsen isä halusi myös olla paikalla ja munkin mielestä oli hyvä, että sai kokea lapsensa syntymän vaikkei enää oltu yhdessä. Olis tullu tiukka tilanne jos jommastakummasta olis pitäny luopua.

 

En tosiaankaan edes harkitsisi kotisynnytystä Suomessa. Tuskin siihen päätyisin muuallakaan, edes Hollannissa tms. paikassa, jossa se on yleistä ja ammattitaitoista väkeä riittää. Itse en kyllä sairaaloista pidä, mutta jos kaikki menee hyvin, niin sieltä pääsee kotiin parissa päivässä. Ja jos taas ei mene... niin silloin sitä vasta on hyvä siellä sairaalassa ollakin.

En ymmärrä joidenkin negatiivista asennetta kivunlievitystä kohtaan. Miksi ihmeessä se "luomuna" synnyttäminen on jotenkin niin helvetin hienoa, jos sattuu niin helkkaristi että tuntuu kuin poksahtaisi? Nyt kakkostani kun synnytin niin supistelin melkein kellon ympäri ennen kuin menin sairaalaan. 2cm auki. Siellä supistelin kauheissa tuskissa vielä pari tuntia eikä auennut yhtään. Sitten sain sitä mitälie morfiininjohdannaista kun en enää tiennyt miten päin siellä voisi olla. Auttoi heti, kävi edelleenkin kipeää mutta jokainen supistus ei tuntunut enää kuolemalta. Siinä meni sitten varmaan pari tuntia ja olin kokonaan auki ja päästiin ponnistamaan. Eikä muuten ole mikään ainoa tarina, jossa oikeasti kivun lievitystä on tarvittu aukeamiseen. Kai se olisi jotenkin ollut parempaa sitten siellä hajota, hakata seiniä ja huutaa kunnes lähtee taju?

 

Ei kivunlievityksessä mitään pahaa oo, mukavaahan se on että saa helpotusta kipuihin mutta eninten mietityttää kivunlievityksessä synnytyksen pysähdys, vauvan sydänäänten heikkenemiset yms..

 

Oksitosiinimäärä on suurempi kotona, monella synnytys on voinut mennä pieleen nimenomaan sen takia, että ollaan sairaalassa. Toiset taas ovat ottaneet ties mitä lääkkeitä ja puudutuksia, makaavat selällään ja ihmettelevät, kun lapsi on väärässä tarjonnassa tai synnytys pysähtyy, ja väittävät kivenkovaa, että lapsi olisi kuollut ellei oltaisi oltu sairaalassa...

Tottakai on tilanteita jotka tapahtuisivat kotonakin ja silloin riski on suurempi - mutta toisaalta sairaalaympäristö luo joitakin riskejä, ja on vaikea arvioida kummin päin on suuremmat riskit. Hollannissa tehdyn tutkimuksen mukaan (siellä kun kotisynnytys on hyvin tavallista) kotonasynnyttäminen ei ole yhtään sen vaarallisempaa kuin sairaalasynnytys.

Kyllä...mun lapseni oli väärin sillätavalla ettei olis tullu ulos sen enempää kotona kun sairaalassakaan. Ja synnytys pysähtyi turhaan yritykseen. Sun on aika turha mennä tolleen väittämään että koska toiset sitä ja tätä nin siksi niin ja näin. Sä tiedät vain oman synnytyksesi.

 

[QUOTE="myy";22684960]en ikinä ryhtyis moiseen. Oma lapsi olis kuollu jos kotona oltais oltu :/[/QUOTE]

meilläkin olisi varmasti yksi lapsi vähemmän jos olisin kotona synnyttänyt. TÄYSIN normaali synnytys kääntyi aivan viime hetkillä, ponnistusvaiheen lopuksi katastrofiksi. Josta selvittiin lopulta ehjin nahoin, ainoastaan syvä järkytys jäi omaan mieleeni. Kätilö sanoi jälkeen päin "onneksi olit sairaalassa ja apu lähellä"
Mutta jokainenhan itse arvioi meneekö rauhallisuus, kodikkuus, luonnonmukaisuus tms pehmeät arvot turvallisuuden edelle. Minulla ei mene

 

Juu, mikäs se kaupunkilaisten on puhuessa kun oletetaan että lähin sairaala on muutaman minuutiin päässä. Ja vaikka jossain Hollannissa jossa etäisyydet on todellakin pienet. Valitettavasti kehäteiden ulkopuolellakin asuu ihmisiä ja sellaisia joilla sairaalaan on matkaa satakin kilometriä. Siitä voi alkaa miettiä ottaako riskin vaikka istukan repeämisen suhteen, koska apua saamaan ei tule ehtimään.

 

meilläkin olisi varmasti yksi lapsi vähemmän jos olisin kotona synnyttänyt. TÄYSIN normaali synnytys kääntyi aivan viime hetkillä, ponnistusvaiheen lopuksi katastrofiksi. Josta selvittiin lopulta ehjin nahoin, ainoastaan syvä järkytys jäi omaan mieleeni. Kätilö sanoi jälkeen päin "onneksi olit sairaalassa ja apu lähellä"
Mutta jokainenhan itse arvioi meneekö rauhallisuus, kodikkuus, luonnonmukaisuus tms pehmeät arvot turvallisuuden edelle. Minulla ei mene

Peesi. Mulla ei olis kumpaakaan lasta ilman sairaalan apua; tosin olivat jossain tasolla riskiraskauksia joten kotisynnytys ei kai mitenkään olis tullut kuuloon...keskosina vielä syntyneet rv32 ja rv27+6

Luonnonmukaisuus on päivän sana. No siitä sitten voi olla montaa mieltä. Varmasti kotisynnytyksissä on monta hyvää puolta ja ei se sairaala ympäristö tietenkään kotia voita. Kuitenkin kun on itse lapsensa meinannut ihan oikeasti menettää, ja samalla myös oman henkensä on moiset kotkotukset unohtuneet tyysti. Tärkein on se että apua on saatavilla äkkiä. Istukan repeäminen ei ole leikin asia, nimimerkillä melkein tyhjiin vuotanut, sairaalassa. Ainoa mikä minut pelasti oli se että pääsin samantien kaavintaan ja sain uutta verta pussi tolkulla.

Mitä kivunlievitykseen tulee, liian harvoin muistetaan sitä että kipu voi aiheuttaa äidin elimmistössä aika rajujakin reaktioita. Enkä siis puhu kivun tuntemuksen siedosta, vaan vaikkapa kohoavasta verenpaineesta. Joskus kipua siis on ihan äidin ja lapsen hyvinvoinnin vuoksi syytä lievittää. Ei entisaikohin toki kipulääkeitä ollut, mutta olihan lapsivuodekuolleisuuskin ihan jotain toista luokkaa...

 

Kerokaa mulle miten kykenisitte elämään sellaisen syyllisyyden kanssa, jossa lapsi kuolisikin kotisynnytyksessä. Tai vaikkapa ambulanssissa matkalla sairaalaan? Mä en vois elää koskaan normaalisti koska varmasti kyselisin kokoajan itseltäni: Mitäs jos olisinkin synnyttänyt sairaalassa? Lähellä apua...

Varmasti kotisynnytys on mukavampi äidille. Mutta missä tässä on nyt se niin paljon vouhkattu epäitsekkyys jota äidin tulisi harrastaa?

 

Eipä olisi ainakaan tarvinnu mennä sektioon...

 

Sitä mieltä olen, että ymmärrän sen idean, että pitäis olla mukava ympäristö. Mutta niin se vain on, että sairaalat on pystyneet vähentämään Suomessa synnytyskuolleisuuden tosi vähäiseksi. Itse en koskaan synnyttäisi kotona, koska haluan säilyä hengissä ja sairaalassa siihen on paremmat edellytykset.

 

Olisit keskeyttänyt kotona synnyttämisen ja mennyt sairaalaan kun synnytys ei edistyisikään sopivaa tahtia.

tyrsk.

 

[QUOTE="vieras";22687324]Sitä mieltä olen, että ymmärrän sen idean, että pitäis olla mukava ympäristö. Mutta niin se vain on, että sairaalat on pystyneet vähentämään Suomessa synnytyskuolleisuuden tosi vähäiseksi. Itse en koskaan synnyttäisi kotona, koska haluan säilyä hengissä ja sairaalassa siihen on paremmat edellytykset.[/QUOTE]

Peesi tälle. Kaikessa ei ole tarvetta palata entisaikoihin; varsinkin kun tilastot puhuvat karua kieltään vauvojen ja äitien kuolemista.

Kukaanhan ei pakota kivunlääkitykseen jos sillä linjalla tahtoo luomuna mennä. Mutta kuten tuolla aiemminkin joku mainitsi, kipu voi aiheuttaa hyvinkin rankkoja, fyysisiä oireita. Lisätä mm. verenvuotoa. Siksihän esimerkiksi onnettomuuksissa olleille ihmisille ensimmäisenä laitetaan suonen sisäistä kipulääkitystä. Saadaa kroppa hieman tasaisempaan tilaan. Toki tuossa voi piillä se syy miksi joskus kipulääkitty synnytys venyy. Ihmisten kropat kun reakoi hyvin eritasoisesti, jos niin voi sanoa.

 

Joillekin varmaa kotisynnytys sopii, mutta kuollut olisin ja lapsi myös jos kotona oltais oltu.
En saanut kipulääkettä, liikuin koko ajan, ei ollut oksitosiinitippaa mutta kohtu repesi. Ne tärkeät 4 minuuttia pelastivat minut ja vauvani. Asiantunteva henkilökunta, aikuisten teho ja riittävä verivarasto pitivät minut hengissä. Vuoto leikkauksessa 4500ml. Kotoa sairaalaan olisi matkaa 15 minuuttia.