Lokakuun Onnenmurut 2012 **Heinäkuussa**

Meitä on jo 127 odottajaa!

Lasketutajat
(nimimerkki ~ ikä ~ mones ~ synnytyssairaala)

28.9
Jo ~ 31v ~ ensimmäinen ~ ulkomailla ~ poikaolo ~ poikalupaus

29.9
Masu12 ~ 28v ~ ensimmäinen ~ PHKS ~ tyttölupaus

30.9
Bamboo81 ~ 31v. ~ kolmas ~ KOS
sp ~ 24v ~ ensimmäinen ~ TAYS/PHKS
kusma ~ 25v ~ ensimmäinen ~ K-SKS
Vimme ~ 29v. ~ kolmas ~ K-HKS ~ poikalupaus

1.10
Laa_ ~ 23v. ~ kolmas ~ SeKs
_Lumi_ ~ 31v. ~ toinen ~ JS ~ tyttölupaus
Lakukissa ~ 28v ~ toinen ~ TYKS ~ poikaolo

2.10
Mrs.Muddy ~ 24v. ~ kolmas ~ TAYS
Ikiäiti ~ 39v. ~ seitsemäs ~ SATKS ~ poikaolo
Joshua87 ~ 25v. ~ kolmas ~ SeKS
nalle_puh ~ 31v ~ kolmas ~ TAYS ~ poikalupaus
Milk ~ 33v. ~ toinen ~ TYKS
-TSJ- ~ 21v ~ toinen ~ K-HKS
Marjuskainen76 ~ 35v ~ neljäs ~ K-SKS
Nellimo ~ 27v ~ ensimmäinen ~ OYS ~ poikalupaus


3.10
no4 ~ 32v ~ neljäs ~ SeKS
Tanyaz ~ 27v. ~ toinen ~ KOS ~ poikalupaus
Apina25 ~ 25v. ~ ensimmäinen ~ ?

4.10
Fantteli ~ 35v. ~ kolmas ~ LKS ~ poikalupaus
Odecca ~ 28v ~ ensimmäinen ~ KOS
nurmo ~ 27v. ~ ensimmäinen ~ K-SKS ~ poikaolo ~ tyttölupaus

5.10
Tittirii ~ 31v. ~ toinen ~ OYS
Espera ~ 35v. ~ ensimmäinen ~ ?
Minki ~ 22v. ~ toinen ~ KYS ~ tyttöolo ~ tyttölupaus
LumiLinnea ~ 34v. ~ toinen ~ EKKS ~ tyttölupaus
verkar ~ 31v ~ toinen ~ PS
Lillimuks ~ ? ~ ? ~ KYS ~ poikaolo ~ poikalupaus

6.10
_Janzku_ ~ 22v. ~ ensimmäinen ~ TAYS ~ poikalupaus
Jensar ~ 33v ~ toinen ~ JS ~ poikalupaus
Kata89 ~ 23v ~ ensimmäinen ~ OYS ~ tyttölupaus
Öhkis ~ 27v ~ ensimmäinen ~ KYS ~ tyttölupaus

7.10
Taatu ~ 29v. ~ toinen ~ TAYS ~ poikaolo ~ poikalupaus
nellinu ~ 23v. ~ toinen ~ KOKS
Lirppu81 ~ 31v. ~ kolmas ~ ?
ainuu ~ 27. ~ ensimmäinen ~ KOS ~ tyttölupaus

8.10
ttty ~ 26v. ~ ensimmäinen ~ TAYS
Lykke ~ 39v. ~ toinen ~ PS
Laara85 ~ 27v. ~ ensimmäinen ~ MHSO ~ tyttöolo ~ tyttölupaus
Tipitii75 ~ ? ~ kolmas ~ KOKS ~ poikalupaus

9.10
Daalis ~ 35v. ~ toinen ~ KOS ~ tyttölupaus
Murmeli88 ~ 24v ~ ensimmäinen ~ PHKS ~ poikaolo ~ tyttölupaus

10.10
memmiina ~ 20v. ~ ensimmäinen ~ OYS
onnellinen84 ~ 27v. ~ ensimmäinen ~ KOS
Karsu87 ~ 24v. ~ ensimmäinen ~ TAYS/VAS ~ poikalupaus

11.10
LittlePrecious ~ 23v. ~ ensimmäinen ~ PKKS ~ tyttölupaus
Pinusti ~ 28v. ~ toinen ~ TAYS/VAS

12.10
Sannuli79 ~ 32v. ~ toinen ~ SATKS ~ poikalupaus
Lilyanna ~ 33v. ~ toinen ~ KYS ~ tyttölupaus

13.10
Vadelma82 ~ 29v. ~ toinen & kolmas ~ OYS
Piiti_* ~ 27v. ~ ensimmäinen ~ ?
Tiinu* ~ 23v. ~ ensimmäinen ~ K-SKS
IMN ~ 19v. ~ toinen ~ OYS ~ tyttöolo ~ tyttölupaus
saraheinä ~ 28v. ~ toinen ~ OYS
Minnuli77 ~ 34v ~ ensimmäinen ~ TYKS ~ poikalupaus

14.10
Sakuliini ~ 29v. ~ toinen ~ PKKS
Unelma kolme ~ 35v. ~ kolmas ~ NKL ~ tyttölupaus
3tulee4 ~ 24v ~ toinen ~ JS ~ tyttöolo
-Kärpässieni- ~ ? ~ kolmas ~ ?
jomppis ~ 29v ~ ensimmäinen ~ KOS ~ poikalupaus
stressihiiri ~ 36v ~ kolmas ~ P-KKS ~ poikalupaus
marsali 24v ~ ensimmäinen ~ KYS ~ poikalupaus
Piirto ~ 29v ~ neljäs ~ OYS
santsuma ~ 23v ~ ensimmäinen ~ ?
Maria__ ~ 25v. ~ ensimmäinen ~ TYKS ~ poikalupaus

15.10
Timotei ~ 31v. ~ toinen ~ ?
TiitiNasu ~ 30v ~ kolmas ~ JS
shaana ~ 28v ~ ensimmäinen ~ EKKS
Hortensia ~ 31v ~ ensimmäinen ~ ?

16.10
aava olivia ~ 27v ~ neljäs ~ SeKS
tyttöne ~ 21v ~ ensimmäinen ~ ?

17.10
Suandra ~ 25v. ~ ensimmäinen ~ K-HKS
kiyoko ~ 30v. ~ ensimmäinen ~ OYS ~ tyttölupaus
Hömpi ~ 23v. ~ toinen ~ K-HKS ~ tyttölupaus
hesmeli ~ 22v ~ ensimmäinen ~ KAKS
tiituli81 ~ 30 ~ toinen ~ KOKS ~ tyttöolo ~ poikalupaus
Sanz ~ 30v ~ ensimmäinen ~ VAS/TAYS ~ tyttölupaus
karolii ~ 33v ~ ensimmäinen ~ KOS

18.10
ruuvih ~ 32v. ~ kolmas ~ KYS ~ poikalupaus
Zande ~ 25v ~ toinen ~ SATKS
Ann-ie ~ 23v. ~ ensimmäinen ~ K-SKS ~ poikaolo ~ tyttölupaus
Marge* ~ 30v ~ kolmas ~ KOKS

19.10
Sabrinafair ~ 28v. ~ ensimmäinen ~ OYS ~ tyttölupaus
naapuri ~ 30v. ~ ensimmäinen ~ NKL ~ tyttöolo ~ poikalupaus
Sartsa00 ~ 25 ~ ensimmäinen ~ SATKS
Noolie ~ 21v ~ ensimmäinen ~ KOS
Pakkastyttö ~ 36v. ~ toinen ~ SATKS ~ tyttölupaus
sankofa79 ~ 33v ~ kolmas ~ Kät/H ~ tyttöolo ~ tyttölupaus

20.10
Tiimarinvihko ~ 25v. ~ kolmas ~ TYKS
Anime ~ 30v. ~ ensimmäinen ~ OAS ~ tyttöolo ~ tyttölupaus
bobo ~ 32v ~ toinen ~ NKL ~ tyttölupaus
lllllaura ~ 19 ~ ensimmäinen ~ KOKS ~ tyttölupaus

21.10
Rockabella@ ~ 25v. ~ toinen ~ TAYS
Neiti-81 ~ ? ~ neljäs ~ ?
muhvi ~ 27 ~ neljäs ~ SeKS ~ poikalupaus
mille84 ~ 27v ~ toinen ~ KAKS

22.10
ail ~ 36v. ~ viides ~ NKL ~ tyttölupaus
kardemumma ~ 31v. ~ toinen ~ TYKS ~ poikalupaus
BloodyEnd ~ 21v ~ ensimmäinen ~ TAYS
Santtura- ~ 21v ~ toinen ~ JS
piipero86 ~ 25v ~ neljäs ~ KAKS
Crocus76 ~ 36v. ~ viides ~ OAS ~ poikalupaus
Jipsu ~ 21v ~ toinen ~ SATKS

23.10
deedee ~ 18v ~ ensimmäinen ~ NKL ~ poikalupaus
lindalii ~ 24v ~ ensimmäinen ~ JS

24.10
aloe_vera ~ ? ~ toinen ~ OYS
iit84 ~ 27v ~ toinen ~ EKKS
Zesi ~ 24v ~ ensimmäinen ~ HYS ~ poikalupaus
Pinde89 ~ 22v ~ ensimmäinen ~ KOS ~ tyttölupaus
latepöö ~ 19v ~ ensimmäinen ~ PHKS ~ poikalupaus

25.10
lena- ~ 22v. ~ ensimmäinen ~ OYS ~ tyttölupaus
Henna-Riikka75 ~ 37v ~ ensimmäinen ~ KOKS ~ poikaolo ~ poikalupaus
Calumet ~ ? ~ neljäs ~ SATKS/VAS

26.10
DsariaL ~ ? ~ toinen ~ PKKS
Mezzzy82 ~ 30v ~ toinen ~ NKL
miia009 ~ 25v ~ toinen ~ K-SKS ~ tyttölupaus

27.10
zanie ~ 27v ~ ensimmäinen ~ KOS ~ tyttölupaus

28.10
tintinko ~ 27v ~ kolmas ~ OYS ~ tyttölupaus

29.10
minibebis ~ 27v ~ ensimmäinen ~ TYKS
poikatyttö ~ 35v ~ kolmas ~ K-SKS ~ tyttölupaus
pikkumyy1 ~ 24v ~ ensimmäinen ~ LS
emmaoo ~ 26v ~ ensimmäinen ~ KOKS ~ poikalupaus

30.10
hentunliisa ~ 28v. ~ toinen ~ OYS

31.10
Pampula 84 ~ 27v ~ ensimmäinen ~ OYS
Cetinje ~ 30v ~ ensimmäinen ~ KOS
Zonde ~ 25v ~ ensimmäinen ~ NKL ~ tyttölupaus

LA ei vielä tiedossa
neulainen ~ 30v. ~ toinen ~ K-HKS
~~~


Poikia 28
Tyttöjä 33


Rakenneultrat on käyty





Synnytyssairaalat ja niiden lyhenteet:

JS = Jorvin sairaala
SAS = Salon aluesairaala
KOS = Kätilöopisto
NKL = Naistenklinikka
PS = Porvoon sairaala
EKKS = Etelä-Karjalan Keskussairaala
HYS = Hyvinkään sairaala
K-HKS = Kanta-Hämeen Keskussairaala
K-PKS = Keski-Pohjanmaan Keskussairaala
KAKS= Kainuun keskussairaala
K-SKS = Keski-Suomen Keskussairaala
KOKS = Kotkan keskussairaala
KYS = Kuopion Yliopistollinen Sairaala
Kät/H = Kätilöopisto, Haikaranpesä
LKS = Lapin Keskussairaala
LPKS = Länsi-Pohjan Keskussairaala
LS = Lohjan aluesairaala
MHSO = Malmin terveydenhuoltoalue/Pietarsaari
MKS = Mikkelin keskussairaala
OAS = Oulaskankaan aluesairaala
OYS = Oulun Yliopistollinen Sairaala
PHKS = Päijät-Hämeen Keskussairaala
PKKS = Pohjois-Karjalan Keskussairaala
Ras = Raahen aluesairaala
SKS= Savonlinnan keskussairaala
SeKS = Seinäjoen Keskussairaala
SatKS = Satakunnan Keskussairaala
TAYS = Tampereen Yliopistollinen Sairaala
TYKS = Turun Yliopistollinen Keskussairaala
VAS = Vammalan aluesairaala
VKS = Vaasan Keskussairaala
VSAS = Vakka-Suomen aluesairaala
ÅCS = Ålands centralsjukhus

~~~

Suuren surun kohdanneet:
mamiko
mimianna
Hellun martta
Iippari
valoa
_Sunflower
Sussu-72
MeaMansikka
MiNalo
Jiiii
anu84
Sachie
Sike
Perhosia
Miramei

~~~
Edelliset keskustelut:

http://kaksplus.fi/keskustelu/lapsen-saaminen/odotusaika/2089934-lokakuun-2012-vauvoja/

http://kaksplus.fi/keskustelu/lapsen-saaminen/odotusaika/2091220-lokakuun-onnenmurut-2012-helmikuussa/

http://kaksplus.fi/keskustelu/lapsen-saaminen/odotusaika/2104644-lokakuun-onnenmurut-2012-maaliskuussa/

http://kaksplus.fi/keskustelu/lapsen-saaminen/odotusaika/2119477-lokakuun-onnenmurut-2012-huhtikuussa/

http://kaksplus.fi/keskustelu/lapsen-saaminen/odotusaika/2133788-lokakuun-onnenmurut-2012-toukokuussa/

http://kaksplus.fi/keskustelu/lapsen-saaminen/odotusaika/2147505-lokakuun-onnenmurut-2012-kesakuussa/


Päivityspyynnöt punaisella, kiitos!

 

Kiitokset uudesta pinosta Henna-Riikalle!

kardemummmalle unohtui muuten kertoa, että tuttuni myy phil&teds-sisarusrattaita Oulussa, taitavat olla viime vuoden mallia =) Voin kysellä lisää jos oot kiinnostunu

 

Hellou pitkästä aikaa mahat kasvaa kovaa vauhtia <3 hurjaa kun yks syyskuulainen oli saanu pienen 28+5 olisko ollu 16.6 kuitenkin niin tytön mutta hyvin on lähtenyt kasvuun sokerirasitus oli ja meni puhtaasti läpi. Supisteluja ollut tällä viikolla tunnin välein, välillä 3-4:kin tunnissa, mutta lepo auttanut asiaa. Onneksi. En halua sairaalaan vaan lepäileen.... Painoa tullut vain 6 kiloa tähän mennessä. Ihan sopivasti. Kaikki hankinnat tehty. Mitä nyt vaunuja odottelen postista saapuvaksi. Huonekkin on valmis <3 hengenahdistuksia on useesti. Varsinkin syönnin jälkeen. Lääkärissä tällä viikolla kaikki ok. mitäs teille muille kuuluu? Vaivoja? Vai voiko niiltä välttyä?

Onko kellään kokemusta rintapumpuista? Olisko ainu hyvä merkki?

Kusma ja hattivattityttö 27+0 POKS!

 

Rintapumpuista voin kertoa oman, jyrkän mielipiteeni Sain jännetupentulehduksen käyttäessäni rintapumppua tätä mallia Google-kuvahaun tulos kohteessa http://www.verkkoapteekki.fi/images/rintapumppu_saadettava.jpg, eli pumpataan ylös-alas-ylös-alas ja vaiva loppui heti kun ostin sellaisen "kahvallisen", jota ikäänkuin puristellaan. Tottakai sähköinen olisi varmaan kätevin, mutta pelkään jotenkin laittaa sähkövempeleitä rakkaiden rintojeni lähelle Ainu on varmasti hyvä merkki, itselläni on joku halpis Yksi tärkeä juttu on myös se, että pumppuun sopivat myös tavalliset tuttipullot ja usein mukana onkin jonkinlainen adapteri, että sekä "tavalliset", että aventin isommat pullot käyvät kierteisiin.

Kirppissaldo yhdeltä päivältä 60e, saa taas kohta "ylimääräistä" shoppailurahaa Paitsi oikeastaan tärkeämpää on että pääsen noista ylimääräisistä pojan vaatteista eroon, että saa varastoon lisää tilaa. Joten oululaiset: Paljekirppis, pöytänro 165 on täynnä poikien vaatteita kokoa 50-> Muutamia äippävaatteitakin ja lasten kirjoja löytyy.

IMN & Tuutikki 25+1

 

Tulin vain pikaisesti merkkaamaan pinon. Kiitos Henna-Riikalle uudesta pinosta!

 

Kiyoko: On olemassa muitakin hyviä lääkkeellisiä kivunlievityksiä kuin epiduraali, myös ensisynnyttäjille. Kannattaa selvittää kaikki mahdollisuudet.

Sannuli79: Tsemppiä teille ja kyllä varmasti kaikki menee hyvin. Hyvä, että tilannetta tarkkaillaan säännöllisesti.

 

Mä voisin liittyä tänne? La on 24.10 ja poika tulossa ja sairaalana on phks

 

Ja olen 19, ja ensimmäistä odotan

 

Heippa kaikille pitkästä aikaa!
Jostain syystä ei ole aikaa oikein ollut viime aikoina piipahtaa tänne.
Tänään mulla polksuu viikot eli tänään on rv 26+0

Tällä kertaa minut ajoi tänne se, että halusin päästä vähän avautumaan anopistani ja huomasinkin sitten että täällä olikin jokunen aika sitten anoppiasioista tullut keskustelua
Minulla ja omalla anopillani on kyllä mielestäni ihan ok suhde, tullaan toimeen ihan hyvin mutta on hetkiä kun minua ärsyttää aivan suunnattomasti pienetkin asiat. Nyt viime kevään aikana anoppi ilmoitti kuinka iloinen on millaisen miniän on saanut! Se kyllä lämmitti sydäntä, mutta jonkin verran sitä sanomista osaa epäillä sillä ajoittain tuntuu, että se ihminen on täysin muiden ihmisten miellyttäjä kun sitten selän takana voidaan sanoa oikeat mielipiteet. Itse olen sitä mieltä, että ei ketään tarvitse kehuksella jos sitä ei oikeasti tarkoita! Sitten voi olla vaan hiljaa. Itse kun en miksikään "ruskeakieleksi" koskaan aio ryhtyä!
Meidän tilanne on se että anoppi on aika yksinkertainen ja aina vaikuttanut siltä että ei omista minkäänlaista itseluottamusta ollenkaan. Sekaantuu meidän elämään pienemmissäkin asioissa, yrittää päteä asioissa joista ei tiedä mitään, luulee tietävänsä aina kaikesta ja kaikista kaiken, tekee täysin vääriä johtopäätöksiä kysymättä miten asiat oikeasti ovat, ja on ylipäätään erittäin pettynyt ja katkerotunut omalle elämälleen koska ei ole toiminut määrätietoisesti tehdäkseen niitä asioita joista on unelmoinut ja mitä on halunnut tehdä koko elämänsä ja syyttää siitä tietenkin muita. Uskokaa tai älkää mutta sellaisen ihmisen kanssa on välillä todella vaikeaa Anoppi ja appi asuvat noin 10km päässä meistä ja kun mies on ainoa lapsi tulee heidän luonaan kyläiltyä jonkin verran kun mies on kuitenkin todella läheinen vanhempiensa kanssa, ja sen sitten kyllä huomaa koska on oltu tekemisissä enemmän kun sietokyky alkaa olla loppu;D
Omat vanhempani ovat erooneet jo minun ollessa pieni joten elämässäni on vain äiti. Isään minulla ei koskaan ole ollut kunnollista suhdetta ja hän asuu kaiken lisäksi 500km päässä meistä. Äitiini suhde on sitäkin vahvempi Molemmat tulemme hyvin toimeen äitini kanssa joka yksin on auttannut minua ja miestäni vuosin varrella todella paljon, meidän on helppo olla äitini kanssa sillä äiti osaa olla reilu ja ymmärtää olla puuttumatta asioihimme ja ymmärtää että meidän elämä on meidän elämää. Anoppi todellakin sitten on ihan eri maata. Ilmeisesti hänen kohdallaan oma lapsuus vaikuttaa häneen suuresti...? Raskauden alusta saakka minusta on tuntunut siltä että appivanhemmat eivät ole kovin innoissaan tästä ensimmäisestä lapsenlapsestaan. No, aina ovat käyttäytyneet kyllä asian kuin asian suhteen TODELLA vaisusti, heiltä ei näe suuria tunteita koskaan! Silloin kun heille tulevasta vauvasta kerroimme anoppi sanoi, että tulevat kyllä auttamaan meitä kun puhuimme siitä mitä vauvalle pitäisi hankkia ja jos esim. mieheni vanha pinnasänky on tallella. Mieheni oli ihan varma että heti äitinsä alkaa innoissaan hamstraamaan vauvanvaatteita ympäri eri liikkeitä koska oli aivan varma että hän on TODELLA innoissaan tulevasta vauvasta. Mutta toisin kävi! Oma äitini sen sijaan on ostellut jo ihania vaaleanpunaisi vaatteita meille, ollaan todella kiitollisia niistä vaikkakin mitään ei olla pyydetty. (Äitistä niin huomaa että on innoissaan kun on saamassa toisen lapsenlapsen joka on tyttö sillä ensimmäinen lapsenlapsi on/oli poika) Miestäni ja minua sitten alkoi tässä muutama viikko sitten ärsyttää TODELLA anopin käytös. Miehestä kun tuntuisi mukavalta että hänenkin äitinsä olisi vauvasta innoissaan ja tietenkin haluaisi että hänenkin äitinsä ostaisi meille jotain(häntä ottaa niin aivoon kun omat vanhemmat eivät vaikuta ollenkaan innostuneilta). Anopin ja apen naapurissaan on pieni tyttö jolle on osteltu vaikka mitä! Ja aina sitä sitten ylistetään heidän puolestaan. Tuntuu hiukan kurjalta. Mies sitten kerran oli tiuskannut äidilleen että on se kumma että naapurin kakaralle voidaan ostella vaikka mitä mutta oma tuleva ensimmäinen lapsenlapsi ei näytä kiinnostavan! Anopin vastaus sitten tähän oli se että ei kuulemma halua/pysty ostamaan meille mitään kun pelkää että se ei miellytä minua että ei halua että suutun jos vaate on vääränlainen ja en tykkää siitä! Huhhuh! Sanon minä vaan! Se raukka ihminen on niin epävarma että innokkuudesta huolimatta se vie voiton siinä ihmisessä! Minusta niin käsittämätöntä miten voi ajatella noin sairaalloisesti! Mieheni oli sitten tiuskannut hänelle, että: Nyt vähän itseluottamusta äiti! En ymmärrä miten anoppi on saanut minusta sellaisen kuvan, että olisin niin hurjan tarkka vauvanvaatteiden suhteen (vaikka oma poikansa oikeasti on ylipäätään vaatteiden suhteen paljon snobimpi!D ja haluaa urheiluvaatteiksi lapselle esim. vaan Adidasta), minä joka tähän asti olen hankkinut kaikki vauvanvaatteet huuto.netistä ja kirpputoreilta! Luonteeltani olen siis määrätietoinen ja päättäväinen mutta sillä ei mielestäni ole tekemistä sen kanssa etten osaisi olla kiitollinen asioista joita lahjana saan. Nimittäin koskaan en ole hänen antamiaan synttärilahjojakaan tuominnut tai moittinut! Satun nyt vain olemaan sellainen ihminen joka tietää mitä haluaa ja jos päätän jotain myös pidän huolen siitä että toteutan toiveeni Ilmeisesti se on sitten anopista todella pelottavaa koska itse on täysin minun vastakohta kun ei ole omia unelmiaan saanut toetutettua vaan elänyt elämänsä miehensä pillin mukaan. Voi vaan todeta, että minun anoppini on aika KUMMALLINEN! Näin ilmeisesti toimii itseensä luottamattomaton miellyttäjäihminen!?

Itse asiassa olen hieman loukkaantuntu tällä hetkellä anopille, sillä tuntuu todella pahalta että yli 7 vuotta ollaan tunnettu toisemme eikä se ihminen vieläkään tunnut minua tuntevan! Tekee vain eri tilanteista omat päätelmänsä. On ilmeisesti tehnyt omat johtopäätöksensä minunlaisista ihmisistä, että määrätietoiset ihmiset ei voi olla kiitollisia ja tyytyväisiä, sillä hänen mielestään suutun kaikesta mahdollisesta ja ihmeelliisimmistä jutuista koska on monet kerrat kysynyt mieheltäni jälkeenpäin pikkuasioista jos olin suuttunut, ja niin ei todellakaan ollut. Joten anoppi oli tehnyt oman johtopäätöksensä Minusta ei mitenkään kivaa että joku tekee noinTämä asia nyt vaivaa jostain syystä extrapaljon! Ja masentaa!( Mitä voi tehdä tuollaiselle ihmiselle? Haluaisin niin kysyä anopilta että mitä olen tehnyt kun ajattelee minusta noin... Mitäs tästä sanotte??

Nyt tuli pitkä teksti! Pahoittelen!!

Mutta tästä kaikesta huolimatta ihanaa kesäistä maanataita kaikille!
Laara ja pikkupulla 26+0

 

Moi kaikille! Täällä olisi vielä lokakuinen odottaja, olen kyllä lukenut ketjua aivan plussaamisesta lähtien, mutta nyt pitkälle sairaslomalle jääminen sai aktivoitumaan. Meillä on tulossa ensimmäinen lapsi, synnytyssairaala KOS ja rakenneultrassa tyttölupaus, LA 7.10, ikä 27.
Muuten kaikki on mennyt tosi hyvin, mutta supistusten takia olen joutunut olemaan ajoittain sairaslomalla, kunnes nyt passitettiin lepuuttamaan äitiyslomaan asti.

ainuu ja tyttö 26+1

 

En tiedä onko tästä ollut keskustelua tuossa aiemmissa, mutta onko teillä minkäkokoiset mahat ja miten tunnette liikkeitä ja missä kohti?

Itsellä jo aika iso masu, liikkeet tuntuvat pääosin tuossa navan alapuolella, välillä tuntuu tuossa navan vasemmalla puolella =) Useasti päivässä tuntuvat, nyt ollut muutama päivä kun vain muutaman kerran tuntunut, mutta on varmaan ihan normaalia että välillä vähän vaimenee ja vähenee kun se pikkuinen vaihtaa asentoa

 

Moikka!!

Eipä ole pitkään aikaan tullut kirjoiteltua, mutta ahkeraan olen lukemassa käynyt. Tällä kaikki hyvin.Masu kasvaa ja liikkeitä tunnen jatkuvasti. Välillä masu on ihan toispuoleinen kun pikkunen venyttelee,vaihtaa asentoa ja tekee kuperkeikkaa =)
Vielä olisi muutama viikko töitä ja sitten kesäloma!!
Oletteko vielä saanut kutsua perhe/synnytysvalmennukseen? Tänään poksuis 27! Hurjaa kuinka aika juoksee
Niin ja Poikalupaus annettiin meille. Jostain syystä en saa väriä nyt vaihdettua..

Aurinkoista päivänjatkoa kaikille!!

 

Minä ainakin tunnen päivittäin (ja öisin vauvan liikkeet ja alkaa olla aika napakoita potkuja ja iskuja jo. Tosiaan välillä maha on ihan vinkuralla, varsinkin mahalleen katsoessa kun toinen pistää tivolin pystyyn masussa
Jossain toisessa ketjussa luin pesänrakennusvietistä ja arvelinkin kysyä, onko se jollain muullakin kadoksissa kuin mulla? Koko kesäkuun olin hirmu tarmokas ja touhusin ja keräsin kasaan kaiken tarvittavan, pinnasänkykin on noutoa vaille minun. Nyt tuli jotenki nii vetämätön ja tumpelo olo, eikä jaksais kiinnostaa enää mikään muu ku löhnöily ja se, että aika menis äkkiä, ja saisin oman seuralaiseni maailmaan Mahakin alkaa siinä mielessä olemaan jo kookas (ja alkanut ummetus ei helpota asiaa), että kuumalla on tukala olla ja hengästyn herkemmin. Olenkin koittanut lisätä liikuntaa pyöräilyn merkeissä, jotta en ihan pääsisi rupsahtamaan,kyllä taas kirosin ku katoin peiliin yks ilta ja näin ne selluliitti-koivet!

 

Laara85 Anoppisi kuulostaa niin samalta kuin omani että hetken epäilin kyseessä olevan sama henkilö Selvinpäin ei anoppi puhu minulle mitään, tai jos puhuu niin lähinnä mieheni kautta ja silloinkin pätee asioissa joista ei oikeasti tiedä mitään. Humalassa sitten melkeinpä palvoo minua; "Voi kun oot niin kaunis", "Oot mulle niin rakas", "Onpa sulla ihanat vaatteet" jne. Tuntuu niin nuoleskelulta kuin olla ja voi. Anoppi ja appi luulevat ilmeisesti että oma perheeni on jotenkin rikas ja "parempi" kuin he ja pitävät minua täytenä snobina, vaikka olenkin ihan keskituloisesta uusperheestä. Heille kuitenkin riittää perusteeksi se että vanhemmillani on omakotitalo, uusi auto, kesämökki ja muuta omaisuutta, jotka ovat säästöillään/säästäväisyydellään hankkineet. Tämän takia eivät ilmeisesti minulle "uskalla" jutellakaan.

Vauva tuntuu olevan tosi alhaalla ja liikkeet käyvätkin ajoittain tosi kipeää. Tuntuvat siis ihan alamahalla, joskus hieman lähempänä napaa. Muutenkin liikkeet ovat tosi suuria "muljahduksia" ja harvemmin potkuja.
Masu tuntuu kasvavan nyt lähinnä leveyttä ja olo onkin välillä tosi tukala. Istuminen on hankalaa kun pitäisi olla täysin ranka suorassa, ettei tunnu mitenkään ahtaalta.

Valmennuksiin ei mennä (eikä ilmeisesti kutsutakaan?) kun toinen tulossa. Ei käyty myöskään esikoisen kanssa, koska silloin Oulussa niissä sattui olemaan joku tauko ja koko asia unohtui. Synnäriin tutustumisetkin oltiin lopetettu OYSissa esikoisen aikoihin, mutta olin ollut tutustumassa sinne jo aikaisemmin kaverin seurana Siinä samalla taidettiin näyttää jokin synnytysvideokin ja puhua kivunlievityksistä. Kävin siis esikoista odottaessani synnäritutustumisessa ja jonkinlaisessa synnytysvalmennuksessa jo rv 6-7

Pesänrakennusvietistä oli puhetta. Mulla tuli toissapäivänä joku ihme tunne että pitäisi pakata sairaalalaukku ja koota pinnasänky. Järki kuitenkin sanoi että ei vielä, ainakin laukun pakkaamisen kohdalla. En sitten tiedä mistä tuokin "tuntemus" johtui

Omassa olossa ei muuten kummempia. Eilen alkoi alapäätä vihloa inhottavasti jostain kohdunsuun läheltä. Vihlonnan aikana ei pystynyt edes kävelemään kun tuntui että jalat lähtee alta. Liekkö sitten vauva jotenkin painanut hermoja. Eilen illalla sitten nukkumaanmennessä supisti pari kertaa peräkkäin tosi kipeästi ja ehdin jo säikähtää, mutta onneksi loppuivat sitten samantien.
Ensi viikon torstaina olisi sinne kontrolliultraan meno vauvan pienikokoisuuden vuoksi. Niiiin toivon että tyttö on pysynyt tyttönä, muuten on paljon palauteltavaa kauppoihin En ole uskaltanut repiä hintalappujakaan irti vauvanvaatteista.

IMN & Tuutikki 25+3

 

vauvan liikkeet tuntuvat alavatsalla kovana möyrimisenä ja välillä pikkuinen puskee itseään niin että tuntuu kuin napa repeäisi liikkeet eivät kuitenkaan tee kipeää, vielä... Ihoa kutittaa välillä niin paljon että pitää useamman kerran päivässä rasvata.
Pesänrakennusvietistä... Tahtoisin jo laittaa kaikki tavarat valmiiksi ja pyykätä vaatteet vaatteita alkaa olla ihan tarpeeksi, mutta mietin vain että kannattaisko 50-senttisiä vaatteita kuitenkin ostaa? Kaikki hokee mulle että niin pieniä vaatteita ei tarvi ostaa koska niitä tulee äitiyspakkauksessa ja sukulaisilta lahjaksi vauvan synnyttyä (vaikka vähän epäilen koska kaikki sukulaiset asuu niin kaukana että tuskin tulevat vauvaa katsomaan..) ja eihän vauva edes käytä niin pieniä vaatteita kauaa. En ole kokenut vauvojen hoitaja, mutta luulisin että vastasyntyneen käsittely olisi helpompaa jos pikkuiselle voisi pukea sopivan kokoisia vaatteita eikä ylisuuria.

Lena & Onni 23+5

 

liikkeistä Miellä kans heilutaan niin että mahakin heiluu. Huvittavan näköistä Aina sillointällöin vihlaisee inhottavasti kun tyttö hyppii virtsarakon päällä tai potkii tuonne alaspäin. Supistuksia ei oo ollu, tai ainakaan ei oo tajunnu et sellaisia ois. Kuuluisko niitä harjoitussupistuksia jo tulla?

pesänrakennusvietti olis täälläkin kova, mut kun siihen uuteen kotiin päästään vasta elo-syyskuussa. huoh... odottavan aika on piiiitkä.

Lilyanna Mitä muita sellaisia oikeesti toimivia on? Tarkoitan siis että toimis niin hyvin että oikeasti ottais sen kivun hyvällä tuurilla kokonaan pois.

 

50cm vaatteita olen ainakin itse ostellut, lähes yhtäpaljon kuin 56cm. Riippuu toki paljon vauvasta, esim. kaverin n. 3900g syntyessään painanut möhkäle ei ikinä mahtunut 50-senttisiin ja käyttää nyt 1kk ikäisenä jo 62-senttisiä. Meillä kuitenkin esikoinen käytti 50cm kokoa 2kk ikään asti ja oli paljon kivempi kun vaatteet olivat ns. istuvia. 56cm menivät 3,5kk ikään saakka.
Äitiyspakkauksen vaatteet ovat pääosin 60-70 senttisiä (ainakin 2009). Itse olen yrittänyt etsiskellä kaikista pienimpiä vaatteita käytettyinä ja hyväkuntoisina ja joitakin olen ostanut uutena. Niiden käyttöikä on tosiaan niin lyhyt, että kirppiksilläkin myytävät yhdellä lapsella olleet ovat lähes uudenveroisia.

Harjoitussupistukset ovat tosi yksilöllisiä ja kaikille niitä ei tule ollenkaan. Ei niitä myöskään välttämättä edes huomaa muuten kuin masun kiristymisenä. Niiden ei oikeastaan kuuluisi edes olla kipeitä, ainakaan ennen loppuraskautta. Esikoisen aikoihin harkkasuppareita alkoi tulla vasta rv 30 jälkeen, nyt taas on tullut jostain rv 13 asti.

kiyoko Mikään kivunlievityshän ei vie kipuja kokonaan pois, eikä saakaan, mutta esimerkiksi PCB-puudutus on monilla ollut ihan toimiva. Ilokaasukin auttaa varmasti jonkin verran alkuvaiheessa, jos vain malttaa odottaa ja noudattaa ohjeita Tietenkin kaikissa kivunlievityksissä on "sivuoireensa", kuten ilokaasulla pahoinvointi, mutta sitäkään ei tule läheskään kaikille. Itse en olisi ilman ilokaasua pärjännyt epiduraalin laittoon saakka. Riippuu ihan ihmisestä että mikä auttaa ja miten, mutta jos kipua tahtoo lieventää niin kannattaa kokeilla kaikkea mitä tarjotaan, vaikka olisikin kuullut ettei jokin olisi jollekin muulle sopinut.

 

Tervetuloa latepöö ja ainuu!

Laara85 Tsemppiä sulle anopin kanssa! Ymmärrän kyllä tuon ärsytyksen tunteen, vaikka anoppimme ovatkin hyvin eri syistä ärsyttäviä. Viime aikoina koittanut vain rehellisesti puhua anopin kanssa asioista. Toki tämä ei ole kaikkien ihmisten kanssa kovin helppoa, jos eivät ole tottuneet tunteistaan juttelemaan, kuten omat appivanhempani ja välillä tuntuu, että se vain pahentaa tilannetta, kun anoppi ei ole tottunut siihen, että hänelle uskalletaan sanoa eriävä mielipide.

Liikkeitä tuntuu päivä päivältä voimakkaammin. Just kun yks päivä kirjoitin, ettei ole vielä yöllä häirinneet, samana yönä en meinannut saada nukuttua, kun oli niin kovat kickboxingit menossa. Ja iltaisin, kun mies lukee meille (se ihanuus sai idean lukea joka ilta vauvalle :heart: ) ja makoilen sohvalla, saattaa liikkeet ihan nähdä.

Pesänrakennusviettiä ei täällä ole näkynyt. Tuossa miehen sairauden aikana on tuo kodin siisteys vähän lipsunut molempien voimavarojen puutteessa, joten paljon olis kyllä tekemistä. Kaapeista pitäis raivata kunnolla tilaa, että mahtuu lapsen vaatteita ja tarvikkeita. Ei vain yhtään huvittais aloittaa. Oon ajatellut, että viimeistään sitten äitiyslomalla, mutta ei ehkä olis sinnekään hyvä ihan kaikkea jättää, jos sitten ei olekaan siinä kunnossa, että pystyy touhuamaan.

ON: Mulla alkaa tuo selkä kipeytyä tosissaan. Työ on joinakin päivinä istumatyötä ja joinakin päivinä seisomatyötä. Molempi tuntuu olevan pahempi. Seisomapäivinä pitää vielä nostella noita leipälaatikoita ja se on ihan tuskaa. Tänään taas täällä toimistolla on pitänyt koko ajan vaihtaa asentoa ja venytellä ja painella tuota selkää, että selviää. Varasin huomiseksi ajan raskausajan hierontaan, mutta jos siitä ei ole apua, on pakko olla pois ainakin nuo seisomispäivät. Näinä toimistopäivinä voi kuitenkin ihan rauhassa vaihtaa asentoa ja huokailla ja olla vaikean oloinen, mutta seisomispäivinä pitäis jaksaa olla superpirteä asiakkaiden edessä ja siitä ei tule mitään, jos selkä on näin kipeä. Tiedä sitten, olisko jostain tukivyöstä apua.

Miehelle myönnettiin tammikuun loppuun asti osa-aikasairaseläke. Oli siis tässä välissä työkokeilussa, mutta näytti siltä, ettei voimavarat riitä vielä kokopäivätyöhön. Kovasti olisin toivonut, että riittäis, mutta toisaalta onhan se sitten ihana, että on kotona enemmän, kun lapsi syntyy.

 

Liikkeitä on tuntunu jo kuukauden verran, alkuun oli vaan melko alhaalla pientä möyrimistä, nyt tyttö alottaa bileet illalla kun ite meen makuulle ja reiluja potkuja on, näkyy kunnon hytkymisenä ulkopuolelle ja tuntuu navan yläpuolellakin Yhtenä iltana kun pidin läppäriä mahan päällä niin potkas muutaman kerran oikeen reilusti, koneki tipahti sängylle Eilen tuli ekat harjotussupistukset tai ainakin luulen niin. Maha kiristy kesken kävelyn kovaks palloks ja etenkin navan alla. Ei sattunu, mutta hetki piti olla vähän kyyryssä ja paikallaan..

Paatintappi 23+1

 

Pesänrakennusvietti on hieman nostanut päätään, vaikka kauheasti ei tarvitse tavaraa hankkia, kun on esikoisen kaikki kamat vielä tallella. Mutta ainahan sitä jotain pientä täytyy hankkia, että uudella tulokkaalla olisi edes jotain omaa eikä vain isoveljeltä perittyä
Turvotus on iskenyt nyt parin viime viikon aikana päälle oikein kunnolla, jalat on jo heti aamusta ihan pökkelöt ja iltaa kohti vain pahenee vaikka olen käyttänyt tukisukkia aamusta iltaan. Ja tuskin tähän vaivaan on kesähelteillä tiedossa mitään helpotusta... Voi ahdistus... Onko muilla ollut samaa vaivaa?

 

Heippa!

Liikkeet ovat jo jonkin aikaa olleet todella napakoita ja mies on myöskin tuntenut ne jo pidemmän aikaa.. Nopeasti ne voimistu, ku alussa meinasin et eikö ne ala tuntumaan ollenkaan. Vauva heittää vattassa selkeesti kärrynpyörää kun ikinä ei tiedä et missä ne liikkeet tänään alkaa tuntumaan. Hassua, kun esikoinen oli rakenneultran jälkeen ainoastaan pää alaspäin ja potki siis ylävatsaa. Nyt vauveli tosiaan potkii ihan joka suuntaan. Ties osaako ees asettua oikeinpäin.

Maha on muodoltaan mielestäni selkeä poikavatsa ollut ainakin tähän asti. Nyt on ehkä hivenen myös levinnyt. Ja tyttöähän meille siis pikkasen lupailtiin.

50 senttisistä vaatteista sanosin sen verrran, et onneks en esikolle ostellut kun herra oli syntyessään jo 53cm eli ei olis niihin kauaa sopinut. Ja tosta lahjaks saamisesta, niin tuskin kauheen moni ostaa niin pientä, vaan ihan tarkotuksella vähän isompaa et varmasti mahtuu. On meilläkin niitä ihan muutamia jostain saatu ja veikkaan et jos tyttö tulee ni saadaan ehkä hetkeks käyttöönkin, mut jos tulee toinen poika ni varmaa yhtä valtava kun esikoinenkin.

Pesänrakenusvietti on yllättäen täälläkin ihan hukassa. Mä olen kuitenkin sellanen ihminen luonnoltani et tykkään järjestellä ja touhuta. Johtusko siitä, kun ollaan yritetty kattella uutta kämppää.. No siis joo, pienet vaatteet on hoitopöydän laatikossa, mut siihen se sit jääkin. Mut eipä meillä hirveesti tehtävääkään oo. Eniten mietityttää noi nukkumisjärjestelyt, kun esikko nukkuu kuitenkin vielä pinniksessä.

Harjoitussupistuksista vielä sen verran, et täällä ei esikkoa odottaessa ennen synnytyksen käynnistämistä koettu ainuttakaan supistusta. Joka neuvolakäynnillä kyseltiin et joko supistelee ja aina sai vaan vastailla et no ei vieläkään. Tässä raskaudessa myöskään en ole kokenut ainuttakaan enkä oikeestaan odota kokevanikaan..

kiyokolle voisin vielä mainita, et eihän sitä aina epiduraalia kerkee muutenkaan saamaan. Mulla oli esikon aikana oikeestaan se ja sama mitä kivunlievitystä saisin, kunhan se ei ois epiduraali (en tie miks, jotenki se vaa pelottaa mua). No synnytys olikin sit tosi nopea. Kerkesin saamaan ilokaasua supistusten aikana ja se helpotti yllättävän paljon. Sit sain vielä kohdunkaulapuudutuksen, mut sen hyödystä en osaa sanoa. Synnytys oli mielestäni helppo, mut kyllähän se ponnistusvaihe sattu aika paljon. Luulen et tää tuleva mennään aika samoilla kuvioilla jos vaan onnistuu.

Jipsu & Pömppis 24+2

 

Helteistä heinäkuuta

Taitaa tulla taas meikäläisen kuukausittainen raportti kuulumisista.

Tervetuloa uusille!

En näköjään ole ainut kenellä istumatyö tekee tiukkaa. Millään ei saa enää ruotoa hyvään asentoon ja työtuolin säädöt on ihan tapissaan. Töitä olisi 30.8 saakka, mutta en jaksa uskoa että sinne asti pystyn/kykenen. Laskeskelin että tämän vuoden sairaspoissaolot mukaan lukien voisin jäädä huoletta sairaslomalle 23.7, jolloin siis saisin täyttä palkkaa ilman tulojen laskua. Tarkoittaa siis sitä, että vuodessa saa olla 60 päivää sairaana täydellä palkalla, jonka jälkeen sairasajalta saa palkkaa enää 2/3 osaa täydestä. Yritän sitkutella ainakin tuonne saakka jos vointi antaa vaan periksi. Muutoinhan olen oikein hyväkuntoinen, ainakin neuvolatarkastuksissa.

Viime perjantaina kävin lääkärineuvolassa jossa mitattiin kohdunkaulan pituus, joka oli täysin normaali. Samassa yhteydessä nähtiin erittäin selvästi, että rakenneultran tyttölupaus pitää todellakin paikkansa

Vaivojakin löytyy jo pikkuhiljaa. Fyysisesti tuskallista oli parisen viikkoa kestäneet kivuliaan peräpukamat (ah ihanuutta..), jotka onneksi nyt helpottivat, hetkeksi! Eiköhän tilanne räjähdä jälleen kun vauva kääntyy ympäri ja tilanteen kruunaa sitten synnytys aikanaan.

Muutoinkin olo on käynyt raskaaksi ihan sananmukaisesti. Tahti on hidastunut ja ketteryydestä ei enää tietoakaan. Massu on kasvanut muutaman viikon aikana kovasti ja on tosi edessä. Massu heiluu ja nyrkkiä heristellään jatkuvasti Välillä liikkeet on suorastaan tuskallisia osuessaan makiasti alakertaan tai kylkiin.

Supistuksia tulee ja menee päivittäin, mutta ovat ihan normaaleja harjoitussuppareita.

Pesänrakennusviettiä löytyy, mutta lähinnä tavoitteena on saattaa vuosikausia keskeneräisenä roikkuneita asioita valmiiksi ennen vauvan syntymää. Varastoa on maalailtu ja olen keikkunut telineillä parissa-kolmessa metrissä ihan säännöllisesti.

Kiyoko; Ymmärrän huolesi, mutta valitettavasti täysin kivutonta synnytystä ei ole olemassakaan. Kaikesta selviää ja kivun unohtaa kyllä aikanaan..tai ainakin aika kultaa muistot. Epiduraali on varmaan kuitenkin se tehokkain, mutta sekään ei tuo kuuta taivaalta jos ajoitus menee mönkään. Eivät mielellään annostele sitä useita kertoja ja voi sattua niinkin että teho loppuu juuri ponnistusvaiheeseen eikä uutta annosta enää voida antaa. Uudelleensynnyttäjille laitetaan epiduraalin sijaan usein spinaalipuudutus, joka on lyhytvaikutteisempi.

Itse sain esikoisen kanssa kohdunkaulanpuudutteen (paraservikaali=PCB) juuri oikeaan aikaan noin puoli tuntia ennen ponnistusvaiheen alkamista ja auttoi kovasti. Siihen saakka menin ilokaasulla mikä sekin oli oikein hyvä siihen pisteeseen saakka.

LumiLinnea ja pikkukakkonen 26+5

 

Juu, ihan sama oli miullakin ku Jipsulla! Tosin epiduraali oli miun ainut tavoite, jonka sanoin heti kun pääsin synnärille. Sitä alettiinkin valmistelemaan heti käyrien oton jälkeen, mutta ikinä ei ehditty antamaan kun viimeisenä etappina oli kalvojen puhkaisu ennen sitä. Siitä alkoi sit semmoinen rytinä ettei enää puhettakaan että olisi ehtinyt enää vaikuttaa..eli nopiaan tultiin meilläkin

 

Hihi, sain tänään postissa punaisen vaunukopan :heart: En voi olla ihastelematta sitä, enkä siksi raaskinutkaan viedä varastoon vaan jätin eteiseen pyörimään

Aikaisempien synnytysten kivunlievityksistä oli puhetta ja voisinpa minäkin tarkentaa tuota aiemmin kertomaani. Eli mullahan synnytys käynnistettiin. Käynnistystä yriteltiin ensin noin vuorokauden ajan lääkkeellisesti, mutta kivuliaita/tarpeeksi voimakkaita supistuksia ei tullut, vaan huomasin ne pelkästään käyrältä. Tämän jälkeen siirryttiin synnytyssaliin puhkaisemaan kalvot ja samaan syssyyn laitettiin oksitosiinitippa. Ensimmäiset 3cm avauduin melko hitaasti ja siihen saakka pärjäsinkin ilokaasulla, kunnes juurikin tuon kolmen sentin kohdalla yritettiin laittaa PCB-puudutusta. En kuitenkaan pystynyt olemaan selälläni, joten sitä ei saatu laitettua. Samaisen 3cm kohdalla sitten laitettiin epiduraali "omalla vastuulla" (suositus taitaa olla sen 4cm?) ja parissa-kolmessa tunnissa alkoikin sitten ponnistusvaihe. Ilokaasua vedin siis koko toimituksen ajan. Käyrässäkin olin kuin liimattuna, tosin en tiedä olisiko se ollut niin "pakollista".
Ammeeseenkin pyysin päästä, mutta hieman veemäinen kätilö sitten tokaisi että siitä tuskin on apua jos en kerran edes PCB-puudutuksen aikaa pysty olemaan aloillani.. Ja se kun oli ainoa "synnytyssuunnitelmani" että pääsisin veteen joksikin aikaa :/ Suihkuunkaan kun en saanut mennä tipan kanssa.

Verkar Mulla on myös nilkat melko möhkäleet.. Kipeät eivät ole kuin vasta iltaisin, mutta ei kyllä mitkään nätit Yleensä kun olen saanut kehuja siroista nilkoistani, niin tämä näky tuntuu jo tosi oudolta. Sen verran mitä omia nilkkojaan nyt enää edes näkee masun takaa

 

Epiduraalista: Mulle kävi esikoisen synnytyksessä niin että epiduraali ei toiminut kunnolla, ensimmäinen annos vaikutti vain toispuoleisesti ja lisäannoksia ei saanut siihen tahtiin kun olisi tarvinnut. Tuntia ennen ponnistusta laittoivat pyytämäni lisäannoksen sijaan oksitosiiniä lisää ja kivut olivat valtavat sen kanssa kun epiduraali ei enää lieventänyt ja synnytys oli saatava loppuun vauvan tilan takia. Joten ponnistus meni kaikkine mahdollisine kipuineen ja lisäkipuineen tuon oksitosiinin lisäämisen takia ja tuosta jäi minulle ainakin paska maku suuhun kun olin luullut aina että epiduraalista "pääsee taivaaseen" ja jotkut jopa nukkuvat yms. Ei ainakaan omalla kohdalla käynyt näin:|