Maine Coon itku tuli täälläkin teidän puolesta :'(. Mitkään sanat eivät riitä, toivon vain voimia teille surussa! :hug:
Aloitin työt tällä viikolla ja sitten on saanutkin painaa. Hirvee stressi ollut päällä, kun tekniikka ei oikein toimi ja selvisi vielä, että tekemättömiä töitä on enemmän kuin kuvittelin
. Olen ihan poikki! Eilen jouduin kävelemään junalle normaalia pidemmän matkan ja yöllä se sitten kostautui järkyttävinä
pohjekramppeina. Heräsin useita kertoja kävelemään, kun vääntämällä en kramppia saanut asettumaan.
Närästys on täällä myös yleinen vaiva, pitänee kysyä Rennietä voimakkaampaa lääkettä, kun ääni rupee pettämään.
Rokotteesta, olin jo päättänyt etten ota rokotetta, mutta nyt alan kallistua sittenkin ottamaan. Luin tuota THL:n tiedotetta, niin mieli muuttui vähän rokotteelle myönteisempään suuntaan. Lisäksi mies on varuskunnassa töissä, joten tartuntariski sieltä suunnalta on aika kova. Kysäsen vielä viikonloppuna mieheltä, mitä se on mieltä asiasta. Onhan tää vauva kuitenkin meidän yhteinen.
SF-mitta oli maanantaina 15 cm ja meni sille keskimmäiselle viivalle. Neuvolatäti sanoi, että yleensä mitataan rv 20 alkaen, koska ennen sitä masu ei välttis ole vielä niin selkeä. Ei sanonut muuta sitten kuin, että sahaavaa liikettä tuo käyrä ei saisi tehdä.
Lumet on sulaneet pois ja toivottavasti pysyvätkin vielä pitkään poissa. Olen yksin täällä maaseudulla, koska mies on viikot pois jouluun asti. Lumityöt ei houkuta selkä kipeenä ja nivuset tulessa! Ja kyllä
liitoskivut ovat rantautuneet tännekkin, välillä jalkoja ei meinaa saada suoraksi, kun kipu on niin kova!
Huomenna puoliväli saavutettu. Ajateltiin sen kunniaksi käydä Lahdessa vaunuliikkeissä katsomassa oisko Emmaljungan vanhoja värejä alessa. Samalla käyn katselemassa itselle äitiyspaitoja Kärkkäiseltä, kun täällä Kouvolassa valikoimat on aika vähissä.
Maanantaina ultra, jännittää!
NinaRinsessa 19+6