**Maalismasut 2009** maaliskuussa

Paljon onnea kaikille uusille aideille! :heart:

Taalla ei tapahdu yhtaan mitaan, supistukset loppuivat eilen yolla ja tanaan ei ole tullut kuin muutama... :headwall: Harmittaa!!!!! :(

Muoks-

Vauva on siis vaihtanut asentoa ja makailee nyt mukavasti selka mun selkaa vasten... paakin on sitten noussut lahtokuopista. :headwall: Siksipa ei sitten synny!!!!!!!! :headwall:

 
Onnea pienen tytön syntymästä Nalle-Puh!

Hiljaiseksi on tosiaan mennyt täällä kärvistelijöiden puolella...

Pitäis ryhtyä lattianpesuun, mutta mahaa kiristää taas niin kovasti ja pikkuinen myllää tosissaan, kun radiosta tulee reipasta musiikkia. Piti laittaa volymea pienemmälle, jotta rauhottaois vähän...

Leppoisaa perjantai-iltaa kaikille ja jaksuja tuskaisille ja malttamattomille!
 
Pieni tyttömme syntyi 11.3 klo 6.15 LKS:ssä. Mitat olivat 3420g/51cm/pää 36cm. Tässä myös synnytyskertomus:

Elikkäs synnytystä yritettiin käynnistää maanantaina 9.3. oksitosiinitipalla. Kuusi tuntia sitä tiputettiin mutta ei halunnu vaan käynnistyä. Yöksi kavereiden luo ja aamulla yhdeksältä takaisin harkitsemaan tilannetta uudelleen.
10.3.09: Aamulla yhdeksältä oltiin sitten takasin äitipolilla. Olin jonkin aikaa käyrillä ja odottelun jälkeen päästiin sit lääkärin juttusille. Oli tilanne sen verran edistyny että voitiin puhkasta kalvot ja laittaa taas tippaan. Oli siinä myös puhetta että jos ei iltaan mennessä mitään tapahdu niin sitten leikataan. Tuumasin että sekin vielä ja sitten mentiin valmisteluhuoneeseen. Vaihdoin sairaalakamppeet ylle ja kävin läpi pakolliset toimenpiteet.

Jossain vaiheessa siirryttiin sit synnytyssaliin ja siinä lääkäriä odotellessa söin lounaan. Lääkäri tuli sitten ennen puolta yhtä ja klo 12.40 puhkastiin kalvot ja laitettiin vauvalle pinni päähän jolla seurattiin sydänääniä. Taas odoteltiin ja klo 13.40 laitettiin sitten oksitosiinitippa jonka annostusta lisättiin noin puolen tunnin välein. Hörpittiin siinä sitten vielä kahvit ja supisteluja alkoi tuntumaan siinä kolmen kieppeillä ja niitä sitten alkoi tulemaan 3-5min välein. Pari tuntia jaksoin olla ilman lievityksiä mutta sitten päätin kokeilla jyväpussia joka helpotti oloa hieman. Tässä vaiheessa olin vasta pari senttiä auki. Seitsemän pintaan alkoi sitten tulla etova olo johtuen siitä että en saanut enää syödä leikkausuhan takia. Siinä sitä sitten yritettiin pärjätä jyväpussin kanssa. Oksitosiini lopetettiin kahdeksan aikaan ja päätettiin että jos supistukset loppuu niin lääkitys yöksi ja tilanteen katsastus aamulla. Eihän ne supistukset mihinkään kadonneet vaan tulivat n.4min välein. Kohdunsuu oli tällä hetkellä 3cm auki ja päätettiin jatkaa aamulla. Kymmenen aikaan sain syödä jogurtin ja sitten annettiin petidiiniä ja unilääkettä. Siinä kovasti toivoin että supistukset olisivat lakanneet ja olisin saanut nukkua mutta ei. Tässä vaiheessa supistukset tuntuivat jo tosi kivuliailta ja kätilö ehdotti ilokaasua. Olin ensin vastaan mutta kätilö sai suostutteli edes kokeilemaan. No eipä siitä mitään hyötyä ollut kuten ennakkoon jo arvasin mutta hengittelinpä silti. Ennen yhtä yöllä päätettiin kätilön kanssa että laitetaan epiduraali koska supistukset olivat niin voimakkaita ja tulivat 2-3min välein. Soitin miehellekin että nyt laitetaan puudutus ja niin hän sitten tuli kipin kapin takaisin. Yhden aikaan alettiin sitten laittamaan epiduraalia. Ensin kokeiltiin makuultaan mutta ei osunu oikeaan paikkaan. Käsky istumaan selkä kaarelle ja sitten onnistui muutaman tökkimisen jälkeen. Kätilö antoi siinä pisteltäessä akupainantaa joka todella auttoi kestämään ne kipeät supistukset. Huokaisin helpotuksesta kun tunsin että puudutus alkaa vaikuttamaan ja saisin yrittää nukkumista. Auttoihan se hieman yli tunnin ajan mutta sitten supistukset alkoivat tuntumaan vasemmalla puolen alavatsalla. Kätilö lisäili annosta mutta ei tehoa. Itkua vääntäen minä siinä sitten kärvistelin ja tässä kohtaa katkeaa filmi osittain koska mulle nousi kuume ja olin niin helkkarin väsynyt. Tässä vaiheessa kello oli kolmen pintaan ja olin 4cm auki. Ennen viittä oli laitettu toinen epiduraaliruisku ja kuumetta oli 38,9. Lapsivesi on ollut verensekaista ja olin 5cm auki. Supistukset tulivat 3min välein. Tämän muistan että ennen kuutta sanoin kätilölle että takapuolessa tuntuu oudolta, niinkuin siellä olis painetta. Kätilö sitten tarkasti tilanteen ja totesi että olen täysin auki ja voin alkaa ponnistamaan. Siinä sitten aloin ähisemään ja huomattiin että vauvan sydänäänissä tapahtuu laskuja. Siinä sitten joku alkoi valmistelemaan imukuppia ja minä yritin pungertaa vauvaa ulos. Vauva syntyi viidentoista minuutin päästä ilman imukupin apua napanuora käden, kaulan ja vartalon ympärillä. Agparit oli 6 ja 7. Hämärä muistikuva on siitä kun tyttö vietiin suoraan toiseen huoneeseen happikaappiin ja minua alettiin kursimaan kasaan. Sain ensimmäisen asteen repeämän. Kuumetta oli tällä hetkellä 39,1 ja pulssi 153. Jotain lääkettä ne olivat myös antaneet koska aloin hikoilemaan ku saunassa. Tyttöä odotellessa takaisin yritin syödä aamupalan (ei oikein maistunu) ja käydä suihkussa mutta jalat ei oikein kantanu. Vessassa sentään pääsin käymään kahden ihmisen tukemana. Tytön näin ekan kerran parin tunnin ikäisenä ja osastolle meidät kärrättiin sängyllä. Kotiin päästiin 16.3 koska mulle iski taas mystinen tulehdus ja tytöltä piti ultrata munuaiset. Onneksi kaikki oli kuitenki hyvin ja nyt täällä tuhistaan tyytyväisenä :)
Eli eka vaihe kesti 16h20min, toinen vaihe 15min ja kolmas 15min. Yhteensä 16h50min. Verta meni 800ml.

Kokemus oli tosi rankka mutta ihana palkinto siitä lopulta tuli :)
 
pikaisesti tulin kulumiset lukemaan :)

onnea jälleen kaikille vauvaantuneille!
synnytyskertomuksia mielenkiinnolla luen =)

Itse en ole tuolla vauvaantuneiden ketjussa vielä käynyt kuikkimassa... jospa sitä pysyis suunnilleen kärryillä sitten kun sinne asti pääsen ;)

Omaan oloon ei kummia.. aamulla oli erittäin puristava olo ja tiputtelin jotain limaa (???) mitä lie ollut.. nyt illasta taas alkaa vauva painaa niin paljon alas että niitä sähköisku tuntemuksia tulee koko ajan ja tuntuu että kintut lähtee alta.

Mites Marza?? on varmaan lähtenyt..

no mut telkun ääreen kun poju nukahti.

 
emmmaa, mökin muija ja LindaH23 onnea tyttövauvoista :heart:

Olihan siinä emmmaalla kans tarina - ei ihan helpolta tuo synnytys tosiaan kuulostanut ja kaikenlaista oli matkan varrella tullu vastaan. Hienoa, että kaikki meni kuitenkin hyvin!
 
myymä
onneaonneaonnea vauvoista :) :heart:

Täällä taas yksi aamu kun herään pettynyeenä. Ainoa hyvä puoli tässä aamussa on ollut se, että on supistellut jonkin verran. Ollaan lähdössä kohta tontille hommiin joten yritän savustaa vauvan tänään ulos ;)
Tähän hätään ei muuta...

myymä ja pikkuveli 40+2
 
mä en enää ala... tää ei tuu...ulos vaikka kuinka tekisi mitä... nyt viikon yliajalla.. edelliset lapset on tulleet ajallaan.. toinen 5pvää myöhässä ja ensimmäinen laskettuna... Ei sitten supistuksen supistusta ja verenpaineetkin taas oli hyvät... tiistaina on taas neuvola ja odottelen alkuviikosta Taysiin sitä kontrolli aikaa.... ehkä käynnistävätkin sitten samalla onhan se melkein kaksi viikkoa yliaikanen tuossa loppuviikosta...selkä särky on järkkyä välillä... mietittiin eilen neuvolassa olisko ne supistuksia? mutta en oikein osaa sanoa.. välillä kestää tunteja... ja välillä vartin tuo kipu...yöllä isompia juilimisia...ostin panadolin poretabseja ja ne auttaa oikein mukavasti ja nopeesti...ONNEE TAAS VAUVAUTUNEILLE!!! :heart: nyt ajattelinkin lähteä vähän lenkille ja mies lupasi viedä mut tänään pizzalle.. ajattelin samalla poiketa sokoksen 3+1 päiville... huoh, romahdan valmiiksi ruuhkaan..huoh! mutta tässä taas omaa napaa.. koitetaanhan kärvistellä ja voidaan hyvin(helpommin sanottu kun tehty) mamma 41+0
 
Meille syntyi poika 18.3 klo 1.33, 4300g, 53,5cm ja pipo 37cm. :heart: rv 41+4
Eilen päästiin kotiin, kirjottelen enemmän kun jaksan, synnytys meni hyvin.

Hömäkkä melkein saman kokoiset poitsut saatu, vähän paremmaks pistit! :D

Myhkäri+MÖLLIÄINEN 3 päivää
 
Onnea taas vauvoista Mahtavan kokoisia poikia myhkärillä ja Hömäkällä.

Täällä on samanlaisia fiiliksiä kuin myymällä, että aamulla herääminen on aina pettymys, kun mitään ei ole yöllä tapahtunut. Täytyy tänään lähteä vähän ulkoilemaan, kun ilma on mahtava. Meillä on myös miehen kanssa vuosipäivä muttei varmaan tehdä sen kunniaksi mitään erikoista. Molemmat on vaan odottamassa koko ajan, että jotain tapahtuu.

Tsemppiä kaikille!

Melita ja Samuel 41+3
 
Onnea taasen vauvautuneille!! Isot on pojat joillakin! Huhhuh.

No prkl, maalismamma, Melita, myymä mieki koin aamulla kans pettymyksen. Oli niin veistä väännetty olo kun ei tietoakaan pikkuisen ulostulosta. Ei supistele, ei mitään. Edelleenkään. En ymmärrä. :'(

Mömmis 40+0
 
Maalismamma, Myymä, Melita, Mömmis: jaksuja ja pitkää pinnaa, :hug: eihän nämä kaverit masuihin kuitenkaan pysyvästi jää ;) jossain vaiheessa joka tapauksessa tulevat ulos.
Tiedän tosin että odottavan aika on pitkä :whistle:
itsellä vielä viikko laskettun aikaan..
No, olen takonut päähäni että odotella vielä 2viikkoa ihan rauhassa... Se vauva kun ei ressaamalla ulos tule.
Sen poli käynnin jälkeen olin kyllä niin turhautunut jne mutta eilen päätin että touhutaan ja eletään entiseen malliin eikä koko ajan odotella että joko, joko.. niin ei tule sitten niitä pettymyksiäkään. tulee kun aika on.

Plajon on taas vauva uutisia tullut =) Onnea kaikille!! :flower:

Tänä aamuna taas tuntu että ei jalka pidä ollenkaan alla ja koski ihan pirhanasti koko oikeaan jalkaan kun vaavi painoi jotain hermoa..meni kuitenkin ohi ja käytiin porukalla kävelemässä. ihana sää on =) B)
Pieni lepohetki kun poika kattoo pikku traktoria ja sitten taas leikit jatkuu..

danjuska ja vilma rv39+0
 
Kiitos danjuska noista sanoista :hug:

Nyt sitten päätin pyykätä kaikki vaatteet ja lakanat kerralla. Onpahan jtn tekemistä täksi päiväksi. Huomiseks on suunnitteilla leffailtapäivä, eli pitsaa ja mmm. limsaa. Nami. B)
 
PALJON ONNEA KAIKILLE NYYTIN SAANEILLE :flower:

Täällä yks joka ei jaksais enää tätä olotilaa LA:kin oli ja meni sitten eilen ja ei kaveria kuulu. Saimpa siis pitää oman synttäripäivän vain itselläni eli eilen tuli vuosi taas lisää mittariin =) 26.v !

Tsemppiä ja jaksuja muillekin odottelijoille kyllä ne sieltä tulee :)
 
Mömmis: Joo tosiaan ehkä helpommin sanottu kuin tehty ;) ja hiipiihän se omaankin mieleen välillä että miks ei vois jo tulla jne. mutta pitää pitää ajatukset muualla :whistle:

Tässä on pv puuhailtu ja sain jopa yhdet verhot ommeltua *tuulettaa*.. käsityöt kun ei meikäläisen alaa..
Mennyt ihan huomaamatta päivä tähän asti. Olen saanut omia tekemättömiä töitä tehdä kun mies on poitsun kanssa leikkinyt.
kohta taas ulkoilemaan ja hyvissä ajoin sitten saunaan.. ulkona saattakin taas tovi vierähtää..

Annamami
: Onnea!! :flower:

 
Kovasti onnea kaikille vauvautuneille!! Ja jaksamista vielä odottaville! :heart:
Olen jo pudonnut ihan kärryiltä mitä täällä kirjoitellaan. Ei ole oikeen ollut aikaa lueskella, mutta hyvä syyhän siihen on. ;)
Lyhyesti synnytyskertomusta... ELi maanantaina 9.3 heräsin 5.30 vessaan ja en enää saanut nukuttua kun oli sen verran outo olo. Sitten tajusin että supistuksiahan ne "oudot" on. Eli siitä lähtien supisteli tasasesti voimistuen 10 minuutin välein. Isäntä tuli töistä puoli neljän aikoihin ja tehtiin ruokaa. Supistukset oli joa aika napakoita ja pitkiä, väli alkoi selkeästi olemaan se 5 minuuttia. Ruan päälle lepäiltiin sohvalla ja aloin pakkailla vikoja kamoja laukkuun. Viiden jälkeen sanoin, että voitaisiin alkaa tekemään lähtöä ja isäntä meni jotenkin paniikkiin, että nyt vai, kai ehtii veskissä käymään!! :D Päästiin sitten liikkeelle ja autossa supisteli napakasti 5-3 minuutin välein. Laitoksella oltiin kuuden jälkeen. Käyrät otettiin ja kätilö hieman töykestä kysyi, että supistaako edes ollenkaan kun ei piirry mitään. Koko ajan oli supestellut ja sisätutkimuksessa olinkin jo 4 cm auki. Sitten vaan peräruiske ja veskiin, hieman odottelua ja pääsin saliin hieman kahdeksan jälkeen. Salissa sain heti ilokaasua joka auttoi ihan kivasti supistuskipuihin, jotka ei missään vaiheessa kuitenkaan ihan kestämättömiä ollut. Puudutuksistä keskusteltiin ja päädyttiin kohdunkaulanpuudutteeseen, koska synnytys oli jo niin hyvässä mallissa ja epiduraali olisi sitä saattanut hidastaa. Puudutus oli mielestäni todella hyvä, vie supistuskivut kokonaan pois. Pian tulikin kauhea paineen tunne takapuoleen ja olin 7cm auki. Sitten alkoikin jo ponnistuttamaan, mutta en saanut heti lupaa ponnistaa, kun en ihan kokonaan ollut auennut. Pian kuitenkin kohdunsuu oli auennut kokonaan ja sain alkaa ponnistamaan. Ponnistusvaihe kesti 4 minuuttia ja pikkunen oli maailmassa. Salissa siis ehdittiin olla alle 2 tuntia kun poika syntyi. :) Eli mielestäni oli todella helppo ja nopea synnytys, kokonaiskesto 6 tuntia. Todella mukava kätilö ja mukava ilmapiiri koko synnytyksen ajan. Ei jäänyt traumoja. :saint: Pari pientä repeämää jouduttiin tikkaamaan emättimestä, muuten ei vaurioitakaan tullut vaikka poika syntyi nyrkki poskella. Vauvalla oli sokerit ihan ok, eikä muutenkaan ole ns. sokerivauva. Rinnasat ei osaanut imeä, joten sain ekat maitonsa pullosta... Tämä harmittaa mua kovasti, mutta maidolla oli "kiire" tuon mun raskausdiabeteksen takia. Imemisen kanssa sitten ollaankin taisteltu, pojalla oli imuote ihan hukassa ja mulla maito tiukassa. Osastolla jouduttiin olemaan yks päivä ekstraa kun paino tippui liiaksi, eli sen 10% syntymäpainosta. Vieläkään ei olla saavutettu syntymäpainoa, mutta imetys sujuu jo hyvin ja maitoa tulee. Lisämaitoa ei ole enää tarvinnut antaa kotonakaan. Tosin imettää täytyy noin 2 tunnin välein, eli aika tissitelyä tämä elo nykyään. ;) Mutta kaikkinensa tämä vauva-arki rullaa oikein hyvin ja on tuo pikkunen niin ihana rakkauspakkaus! :heart:



Kuvassa poika n. vuorokauden ikäisenä.

Mukavia jatkoja kaikille!!

Riine ja Nipa :flower:
 
Onnea kaikille vauvan saaneille ja kiitos synnytyskertomuksista! Niitä on mukava lueskella.

Täällä ollaan vielä yhtenä kappaleena, supistelee tasaseen tahtiin mutta eipä juurikaan ole kivuliaita. Selkää ja mahaa poltellu tänään aina välillä, mutta ei supistusten yhteydessä. Mitäköhän ne meinaa?

Suunnistaja ja vauva 39+0
 
Mömmis, sulla on komee maha! Odottavan aika on totisesti pitkä, nyt voin sanoa että tiedän sen kokemuksesta. Kärsivällisyyttä ja voimia- :hug:

Tässä hieman kertomusta siitä, mitä tapahtui keskiviikkona 18.3.09. Viime viikollahan oli kahtena yönä suppaillut jo lupaavasti, mutta ne loppuivat sitten. Maanantaina aamusta käytiin äippäpolilla ja lekuri kattoi ultralla, että lapsivesi oli vähissä. Asiaa kysyttiin erikoislääkäriltä ja hän antoi luvan lähtä kotiin pariksi vuorokaudeksi. Jos mitään ei olisi tapahtunut, niin keskiviikkoaamuna takaisin polille jatkotoimia miettimään. Ja siis mitään uutta ja ihmeellistä ei tapahtunut ennen keskiviikkoaamua.

Olimme mieheni kanssa polilla hyvissä ajoin ennen kasia keskiviikkona. Kätilö otti käyrää ja hyvin heikkoja suppareita siinä näkyi ja harvakseltaan. Sitten päästiin ootteleen, että lekuri kattoo tilanteen. Kun päästiin lääkärin pakeille, ilmoitin jo kättelyssä että tähän hommaan olis saatava potkua. Tämä sanoi mulle heti kättelyssä, että on erittäin nihkeä käynnistämään synnytystä :kieh: , minä siihen että tartteetks mun nostaa meteli..... No, he ei siihen meteliinkään oikein reagoi.... :D . No, lapsivesi oli vähentynyt entisestään, sitä oli tosiaan enään muutama lätäkkö jossain vauvan niskan ja selän takana. Se puolsi käynnistystä. Sitten se, että aiemmat synnytykset oli olleet nopeita. Saleissa oli tilaa ja kohdunkaula oli kypsä. Vielä se siinä pyöritteli sikiökalvoja, että ne supparit saatais tulemaan. Olin kun päästiin sieltä, että jes, nyt tuli hommaan potkua :D

Ensin piti päästä saliin jo klo 10. Pikaisesti käytiin kahvilla ja mies haki kassit autosta. Palattiin polille. Sitten tuli tieto, että saliin päästään klo 10.30. No, lähdettiin lenkille.... :) , yhdeksän kerrosta portaita ylös ja alas ja kiertotietä takaisin polille. Sellainen reipas lenkki, että vähän hengästytti. Välillä tuntui kiristelyjä. koko ajan kätilö sitä mieltä, että ootte seuraavat jos ei nyt joku just tuu ponnistaan. Supparit alkoi sitten tasaisesti 4 - 5 min. välein. Meillä oli sitten ihan rattoisaa siinä käytävällä miehen kanssa, katottiin rauhassa telkkua ja naureskeltiin 3,5 tuntia. Niin, ja siinä meidän takana lepotilassa oli joku synnytysavun esittelijä, sellainen härvilä, jossa synnyttäjä voi rentoutua tms, siis kätilön työtä ja työasentoja helpottamaan. Ihan mielenkiintoinen kapistus. Olisin saanut mennä kokeileen, en mennyt kun totesin, että en uskalla, pysyn tässä että saan supat pysyyn päällä.
Kätilö kävi siinä välillä että hei, te ootte vieläkin täällä. Rauhoittelin siinä, että supparit tulee säännöllisesti ja on imakoita, mutta pärjään niitten kanssa kuitenkin, ei hätää. Lekuri meni ohi, että vielä ootte täällä. Huikkasin perään, juu ei hätää, supistelee säännöllisesti :) . Totesi, ettei sitten tarttekaan käynnistää, hyvä juttu.
Klo 14 päästiin saliin sitten ja siihen tuli 2 lääkäriä puhkaiseen kalvoja. Siinä vaiheessa olin auki jo 7 cm. Kalvot saatiin puhkaistua ja vauvalle pinni päähän. Supat syveni heti, olo oli aika tuskainen kun ei ollut mitään missä roikkua ja suihkuun en uskaltanut ees pyytää päästä. Myöhemmin kuulin, että olis ollut mahdollista. Saliin kun päästiin klo 14, ponnistamaan 15.10 ja emäntä maailmassa klo 15.25. Mä katoin, että synnytys olisi kestänyt 5 tuntia 25 min, mutta papereihin oli merkitty kestoksi 4tuntia 55 min ja jälkeisvaihe 12 min. JOhonkin oli kadonnut puolituntia siitä, no sillä ei oo mitään merkitystä loppujen lopuksi. Varsin nopea synnytys ja luomu. Onneksi ei tarvinnut käynnistykseen käyttää oksitosiinia, huoh!

Loppuhyvin, kaikki hyvin. Tuloksena yliaikainen, eimikäänniinpienityttö, siis ristin hänet emännäksi, paino 4400 gr ja 53 cm pitkä, pipo 35,5 cm. Ja oli ehtinyt kakkia lapsiveteen, tulehdusarvot ei kuitenkaan onneksi koholla. Yliaikaisuuden huomasi siitä, että iho oli syntymän jälkeen kuiva kun ei ollut enään lapsivettä ja iho hilseili ja huomasi tosiaan, että se oli kuiva. Kun hällä oli 3 laskettua aikaa, niin se ensimmäinen taisi olla kaikista lähimpänä eli 5.3. Nyt on onneksi tyttö maailmassa ja homma ohi.

Tsemppiä teille loppupuolen odottajille. Se odottavan aika on niiin sairaan pitkä |O , kun oottaa ja oottaa mutta mitään ei tapahdu.

Iloista kevään odotusta
Muija ja emäntä 3 vrk
 
Hei kaikille :wave:

Jos nyt ehtis kirjoitella teille jotakin, nyt kun on kaksi pientä talossa niin ei paljon koneella istuskella. Eli sunnuntaina 15.3 ei ollut mitään tuntemuksia tulevasta synnytyksestä. Hengasin täällä koneella liki koko päivän kun neiti oli fammon luona kylässä ja mies istui naapurissa nauttimassa päiväkaljaa.

Illalla meille tuli kello 19 kahvivieraita. Kyselivät kovasti että koskakohan tapahtuis jotain. Tuumasin että on vielä viikko laskettuun että ei sitä tiedä vaikka vasta kolmen viikon päästä olisi vauva sylissä. Lähtivät 20.00 kotiin saunomaan ja me painuttiin telkkarin eteen.

20.20 tuli aivan kauhea supistus. Kauhea hiki pukkas päälle ja paita lensi nurkkaan. Kädetkin oli ihan hikiset. Viiden minuutin päästä tuli toinen. Siitä meni pari minsaa kun mies kysyi että vieläkö supistaa ja minä vastasin ettei vielä vaan taas! 20.35 soitin äidille että jos vois lähteä meille yöksi varmuuden vuoksi, mutta mitään kiirettä ei ole. Matkaa meille 50km. 20.04 soitin että taitaakin olla kiire,älä jää täyttelemään ristikoita.

Otin pari panadolia ja painuin suihkuun. Esikon aikaan se auttoi, mutta ei nyt. Pois suihkusta, hyvä kun sain puettua kun supisti niin kovasti. 20.40 laitoin kengät jalkaan ja käskin miehen soittaa äidille että missä viipyy, me mennään nyt ja jätetään neiti nukkumaan ja ovet auki. Oli ihan puolen kilsan päässä niin jäätiin odottelemaan.

Kun äiti tuli niin lähdettiin heti sairaalaan. perillä oltiin 22.00. Ei muuta kun tutkittavaksi, ajattelin että varmaan käyrälle pistävät. Lääkäri törkkäs sormet sisään ja tokaisi: 7-8 senttiä auki, suoraan saliin. Olin ihan :eek:

No saliin sitten ja sanoin että ilokaasua heti kiitos ja sitä sain. Siinä sitten kärvistelttin ja sanoin että haluan että vauva syntyy vasta 16.päivä. Siinä sitten hikoiltiin ja kärvisteltiin ja puolenyönaikaan puhkaistiin kalvot. Minä imppailin ilokaasua ja mies hieroi selkää. Noin 01.40 alettiin ponnistamaan, piti laittaa tippaa kun supistukset oli niin lyhyitä. Jossain vaiheessa kätilö sanoi että pitkää, tummaa tukkaa näkyy. Vastasin että älä vedätä, esikko on blondi ja syntyessään kalju. Sitten sanoin miehelle että viime hetken veikkaus, kumpi tulee. Molemmat veikattiin poikaa ja poika sieltä tulikin. Tarjonta ei ollut ihan täydellinen, siksi ponnistusvaihe oli pitkähkö, 37 min. Eli poika syntyi 02.17. Vaikka tarjonta oli mitä oli, en revennyt, enkä saanut yhtäkään tikkiä :)

Tiistaina sitten lähdettiin kotiin ja eilen oltiin tarkistuksessa ja kaikki oli ok ja paoino nousussa. Kotona kaikki on sujunut ok, paitsi isosisko 1v4kk on vähän turhan innokas hoitaja. Törkkii silmiä ja nenää ja kaivelee suuta ja etsii hampaita...No kyllä se tästä. Yöt poika nukkuu hyvin, herää kerran syömään, viime yönä se kerta oli 05.30 ja mies totesi ettei nyt enää mikään yö ole.

Mutta nyt pitää mennä iltapuuron keittoon. Käyn täällä tsekkailemassa, kuka mitäkin on saanut, mutta kommentit taitaa jäädä aika harvalle. Tsemppiä kaikille odottaville! Harmi että nämä kirjoittelut nyt jää niin vähälle :/

chromo
 
Mä kirjoitin äsken pitkät pätkät, mutta hui painoin jotain nappia, niin KAIKKI katosi.
Palaan uudelleen asiaan, kun olen saanut vi..... pois. Tyhmä minä.

ONNEA KAIKKI VAUVANSAANEET JA TSEMPPIÄ MEILLE LOPUILLE. OTAMME TEIDÄN RESINALLA KIINNI.

Jadekettu + masuasukki 39+0 :heart:
 

Yhteistyössä