Mies bilettämässä...

Me ollaan mun miehen kanssa sovittu, että uskottomuuden raja menee poskisuukoissa ja normaalissa halaamisessa. Puolin ja toisin. Kun mun mies ekan kerran ihastui toiseen, niin pakkohan nää asiat oli puhua ja itkeä läpi ja tehdä pelisäännöt selviksi molemmille ja löytää joku kompromissi, että molemmat on tyytyväisiä.
Joku kysyi tietääkö lapset. Lapset tietää, että isi on juhlimassa. Samalla lailla vastaan silloinkin kun on kavereiden kanssa bilettämässä jos kysyvät.
Mä en halua suhtautua tähän kamalan vakavasti. Sen verran miestäni tunnen, että jos annan juoksunsa juosta, niin hän on tyytyväinen elämäänsä. Mutta jos alkaisin yrittää rajoittaa, niin omille kintuilleni siinä kusisin.
 
lampunvarjo
Alkuperäinen kirjoittaja ihaa4:
Me ollaan mun miehen kanssa sovittu, että uskottomuuden raja menee poskisuukoissa ja normaalissa halaamisessa. Puolin ja toisin. Kun mun mies ekan kerran ihastui toiseen, niin pakkohan nää asiat oli puhua ja itkeä läpi ja tehdä pelisäännöt selviksi molemmille ja löytää joku kompromissi, että molemmat on tyytyväisiä.
Joku kysyi tietääkö lapset. Lapset tietää, että isi on juhlimassa. Samalla lailla vastaan silloinkin kun on kavereiden kanssa bilettämässä jos kysyvät.
Mä en halua suhtautua tähän kamalan vakavasti. Sen verran miestäni tunnen, että jos annan juoksunsa juosta, niin hän on tyytyväinen elämäänsä. Mutta jos alkaisin yrittää rajoittaa, niin omille kintuilleni siinä kusisin.
MUTTA OOTKO SÄ (!) TYYTYVÄINEN ELÄMÄÄS??????!!!!!! Meneppä peilin eteen ja kysy sitä itseltäs.
 
Alkuperäinen kirjoittaja ihaa4:
Me ollaan mun miehen kanssa sovittu, että uskottomuuden raja menee poskisuukoissa ja normaalissa halaamisessa. Puolin ja toisin. Kun mun mies ekan kerran ihastui toiseen, niin pakkohan nää asiat oli puhua ja itkeä läpi ja tehdä pelisäännöt selviksi molemmille ja löytää joku kompromissi, että molemmat on tyytyväisiä.
Joku kysyi tietääkö lapset. Lapset tietää, että isi on juhlimassa. Samalla lailla vastaan silloinkin kun on kavereiden kanssa bilettämässä jos kysyvät.
Mä en halua suhtautua tähän kamalan vakavasti. Sen verran miestäni tunnen, että jos annan juoksunsa juosta, niin hän on tyytyväinen elämäänsä. Mutta jos alkaisin yrittää rajoittaa, niin omille kintuilleni siinä kusisin.
mikäs se mukavampaa ku nusasta siellä ja täällä...lasten ja kodinhoitaja on sit vakkaria...
 
ei ikinä
Alkuperäinen kirjoittaja ihaa4:
Me ollaan mun miehen kanssa sovittu, että uskottomuuden raja menee poskisuukoissa ja normaalissa halaamisessa. Puolin ja toisin. Kun mun mies ekan kerran ihastui toiseen, niin pakkohan nää asiat oli puhua ja itkeä läpi ja tehdä pelisäännöt selviksi molemmille ja löytää joku kompromissi, että molemmat on tyytyväisiä.
Joku kysyi tietääkö lapset. Lapset tietää, että isi on juhlimassa. Samalla lailla vastaan silloinkin kun on kavereiden kanssa bilettämässä jos kysyvät.
Mä en halua suhtautua tähän kamalan vakavasti. Sen verran miestäni tunnen, että jos annan juoksunsa juosta, niin hän on tyytyväinen elämäänsä. Mutta jos alkaisin yrittää rajoittaa, niin omille kintuilleni siinä kusisin.
Mutta oletko sinä tyytyväinen elämääsi?
Kuullostaa tilanne lähinnä siltä että olet miehesi kynnysmatto, sori vaan..
 
vieraampi
Alkuperäinen kirjoittaja Mulla:
Luuletko oikeasti ettei miehesi mene sänkyyn ihastustensa kanssa? Täytyy sanoa, että naivi olet, jos noin todella uskot.. Onko sinulla samat oikeudet kuin miehelläsi?
niin varsinkin jos pyörii puolvuotta yhden misun kanssa......... niin kyllä se taitaa käydä polkaseen niitä..
 
Kyllä mä olen tyytyväinen elämääni, ainakin omaan elämääni ja parisuhteeseeni olen melko tyytyväinen. Ainahan kaikessa on parantamisen varaa. Ja ehdottomasti mun mies on tän arvoinen. Mä oikeasti koen tän pikkujuttuna, samanlaisena kuin kuukautiskivut: säännöllisin välein tulee ja kuuluu elämään. Jos mun miehellä ei olis tällaista ominaisuutta, sillä olis jokin toinen ominaisuus josta mä napiseisin täällä.
 
vieras
Jos mä olisin sä niin mä olisin sit kyl ollut perjantaina tapaamassa omaa uutta poikaystävää ja lauantaina olis sit miehen vuoro.... tavata pimatsuaan kyllähän toi kuuluu sit molemmille
 
Alkuperäinen kirjoittaja ihaa4:
Kyllä mä olen tyytyväinen elämääni, ainakin omaan elämääni ja parisuhteeseeni olen melko tyytyväinen. Ainahan kaikessa on parantamisen varaa. Ja ehdottomasti mun mies on tän arvoinen. Mä oikeasti koen tän pikkujuttuna, samanlaisena kuin kuukautiskivut: säännöllisin välein tulee ja kuuluu elämään. Jos mun miehellä ei olis tällaista ominaisuutta, sillä olis jokin toinen ominaisuus josta mä napiseisin täällä.
Eihän tossa sitten mitän ole jos on kerran sovittu juttu.
Mä ymmärsin että sua ketuttaa tilanne ja siksi purnaat?
Jos näin niin sitten täytys ehkä sopia uudet pelisäännöt...
 
vieras
Pakko sanoa että tuollainen ei todellakaan ole _normaalia_ perhe elämä, mutta minkäs teet kun itse tahdot kynnysmattona elää, ei onneksi ole mun murheeni ja todellakin onneksi.
 
Alkuperäinen kirjoittaja Lentokala:
Alkuperäinen kirjoittaja ihaa4:
Kyllä mä olen tyytyväinen elämääni, ainakin omaan elämääni ja parisuhteeseeni olen melko tyytyväinen. Ainahan kaikessa on parantamisen varaa. Ja ehdottomasti mun mies on tän arvoinen. Mä oikeasti koen tän pikkujuttuna, samanlaisena kuin kuukautiskivut: säännöllisin välein tulee ja kuuluu elämään. Jos mun miehellä ei olis tällaista ominaisuutta, sillä olis jokin toinen ominaisuus josta mä napiseisin täällä.
Eihän tossa sitten mitän ole jos on kerran sovittu juttu.
Mä ymmärsin että sua ketuttaa tilanne ja siksi purnaat?
Jos näin niin sitten täytys ehkä sopia uudet pelisäännöt...
Ehkä mä olen vaan napiseva luonne.
;) Tilanne mua ei sinällään kamalasti ketuta, vaan se että mä en osaa antaa jutun olla.
Mutta kiitos kaikille, että olen saanut purkaa tuntojani, nyt mä meen oikeesti nukkumaan.
Hyvää yötä!
 
No
kai sinäkin saat välillä bilettää poikaystäviesi kanssa? Mun mielestä sun pitäis antaa miehesi maistaa omaa lääkettään. Mitenkäs se mahtaisi suhtautua, jos osat oiskin toisin päin?
 
v-ras
Alkuperäinen kirjoittaja ihaa4:
Kyllä mä olen tyytyväinen elämääni, ainakin omaan elämääni ja parisuhteeseeni olen melko tyytyväinen. Ainahan kaikessa on parantamisen varaa. Ja ehdottomasti mun mies on tän arvoinen. Mä oikeasti koen tän pikkujuttuna, samanlaisena kuin kuukautiskivut: säännöllisin välein tulee ja kuuluu elämään. Jos mun miehellä ei olis tällaista ominaisuutta, sillä olis jokin toinen ominaisuus josta mä napiseisin täällä.
NORMAALIIN perhe-elämään ei kuulu ukon lumpustaminen jonkun heitukan kanssa puolivuotta ja sitten pari vuotta taas väliä ja uudestaan joku kiertoon ja sitten puolen vuoden päästä lemput.Jestas nainen,missä sun itsekunnioitus on!Olosuhteiden pakosta yrität tuohon sopeutua,että saisit edes jotenkin pidettyä sen "kultakimpale" ukkosi.
Jos tosiaan haluat tuollaista elämää elää,niin ihmeessä,mutta mä en hyvällä syylläkään kutsuisi tuota normaaliksi perhe-elämäksi.Lapsia käy sääliksi!
 

Yhteistyössä