Mies syyttää kusipääksi

Miten niin? Etkös sinä ole sen oman mielipiteesi jo kertonut siinä vaiheessa kun mies pyytää sinua olemaan hiljaa?

Tuntuu, ettet sinä hyväksy muuta lopputulosta kuin sen, että mies kääntyisi kannallesi. Ei sekään toisen mielipiteen kunnioittamista ole.

Konkreettiset esimerkit auttaisi tätä keskustelua. Jos on kyse asioista, joissa ei tarvitse saavuttaa yhteisymmärrystä tai kompromissia, niistä vääntämisen voisi vain lopettaa. Esimerkiksi minusta poliittiset väittelyt on ihan hauskoja, vaikka oltaisiinkin eri mieltä. Mutta ei tällaisia tarpeettomia väittelyitä ole mikään pakko käydä puolison kanssa. Perusarvot selvitetään jo seurustelusuhteen alkuaikoina ja jos erot on häiritsevän suuria, suhde loppuu alkuunsa. Mutta sellaiset erot mitkä on silloin hyväksytty, saa olla eikä asioista kehitetä riitoja eikä edes väittelyjä, jos molemmat ei ole niihin halukkaita.

Jos taas on kyse arkisemmista asioista, esimerkiksi kotitöistä, rahankäytöstä tai lasten kasvatuksesta, pitää tietysti saavuttaa jonkinlainen yhteisymmärrys. Tosin näidenkin asioiden perusteet on syytä minusta puhua läpi ennen kuin suhteessa otetaan ratkaisevia askeleita. Eli raha- ja kotityöjutut ennen kuin muutetaan yhteen, lastenkasvatuksen perusnäkemykset ennen kuin lasta aletaan yrittämään. Silloin voi vielä muuttaa suunnitelmia ja etsiä sopivamman kumppanin, jos todetaan että umpikujia on edessä. Tietysti tilanteet muuttuu, eikä kaikkia yksityiskohtia voida sopia ennen kuin asiat ovat oikeasti ajankohtaisia.

Jos jatkuvasti päädytään tilanteeseen, jossa asiasta vääntäminen ei johda muuhun kuin riitaan ja toisen hermostumiseen, tuskin on kyse vain keskustelutyylien erilaisuudesta. Vaan veikkaan, että puoliso on vain arvoiltaan ja mielipiteiltään liian erilainen. Jos olet mielipiteesi kertonut ja mies pyytää sen jälkeen sinua olemaan hiljaa ja jatkamatta keskustelua, hän on todennäköisesti sitä mieltä ettei keskustelu tulisi johtamaan mihinkään. Sinulla on mielipiteesi ja miehellä toinen, eikä mies ole valmis kääntymään kannallesi. Eikä se siitä muutu, vaikka paasaisit tuntikausia. Joten silloin on vaan paras "luovuttaa" eikä turhaan luoda uusia ongelmia kärjistämällä tilannetta entisestään.

Tietysti osin asiaan voi vaikuttaa omia keskustelutaitojaan kehittämällä. Rakentavaa keskustelua ei aloiteta tuomitsemalla toisen toimintaa tai mielipidettä tai julistamalla omaa mielipidettään, vaan kysymällä toiselta, millä tavoin hänen mielestään asia tulisi hoitaa. Voi tietysti tehdä ehdotuksia itsekin, varsinkin jos toisella ei ole esittää ratkaisuehdotusta. Keskustelua ei myöskään kannata aloittaa silloin, kun itse on hermostunut toisen toimintaan vaan rauhallisessa mielentilassa yleisemmällä tasolla. Näin ei saada vain käsiteltyä sitä yksittäistä erimielisyyden aihetta, vaan voi kehittää pysyvämpiä ratkaisumalleja. Sillä usein samat teemat toistuu, eli vaikka kotitöihin osallistuminen tai rahankäyttö. Eikä ole järkevää riidellä joka ostoksesta tai lattialle jääneestä sukasta erikseen.

Kyllä ne aiheet meillä on usein niitä arkisia asioita.

Esimerkkisi sukan lattialle jättämisestä sanominen ei ole riitelyä, vaan huomautus toisen häiritsevästä toiminnasta. Meillä huomauttelemme molemmat, sekä mies että minä, eri asioista. Nyt kun vaan asiaa mietin, on mies joskus syyttänyt mua riitelystä, kun oon toistamiseen huomauttanut häntä jostain. Itse kumminkin humauttelee mua jatkuvasti toisista jutuista.

Asioiden käsittelyä yleisesti voisi koittaa, mutta pelkään miehen ymmärtävän siinä kohtaa sen, mihin todellisuudessa viittaan, ja sama kierre on valmis...

 

Tuntuu, ettet sinä hyväksy muuta lopputulosta kuin sen, että mies kääntyisi kannallesi. Ei sekään toisen mielipiteen kunnioittamista ole.

Ei. Hyväksyn sen, että ollaan eri kannalla, kunhan kumpikin pysähtyy kuuntelemaan ja ymmärtämään myös toisenkin kannan molemmin puolin. Ei tarvitse silti kääntyä kokonaan vain toisen kannalle. Sitten jos on joku tosi tärkeä asia, joka ei vain toimi ollenkaan semmoisenaan eriävine mielipiteineen, pitää löytää kompromissi, joka miellyyttää kumpaakin (edes osittain).

 

Vastaan tähän nyt aluksi.

Monesti en saa sanoa omaa mielipidettäni edes loppuun, kun mies jo pyytää olemaan hiljaa. Hän monesti katkaisee koko lauseeni puhumalla minun puheeni päälle omaa kantaansa. Sitten kun koitan sanoa omaa kantaani loppuun tulee se komento olla hiljaa.

Nyt luen viesti loppuosan...

Miten et tajua?? Kai se ny käskee sun pitää pääs kiinni, koska se on niin lopen kyllästynyt sun jankaamiseen. Pidä se pääsi kiinni jonkun aikaa ja kato huviksee mitä tapahtuu, ihan vaikka 2kk.

 

Kyllä sitä pyydetään olemaan hiljaa jos ei pystytä keskustelemaan niin kuin aikuiset. Se että huutamalla käsketään toista olemaan hiljaa ole sekään fiksua.

Niin, se hiljaisuutta pyytävä ei kykene keskustelemaan rakentavasti ja aikuismaisesti, koska on niin kiihtyneessä tilassa.

 

Mikä on niin tärkeää, että pitää olla aina oikeassa?

Mä en jaksa enää vääntää samaa.

Jos olisit lukenut aikaisemmat keskustelut tietäisit jo, ettei ole kyse siitä, että kuka on oikeassa. Kelaapas keskustelua hieman taaksepäin.

 

AP vaikuttaa äärimäisen ärsyttävältä, ihme ettei ole vielä turpaan saanut. Mä olisin jo lyönyt jos tahalaan noin ärsytettään päivästä toiseen. Mikä helvetti sua oikein vaivaa?

Väkivaltaisuushan on hyväksyttävä veto ongelmiin?

Mistä näitä talipäitä oikein sikiää.

 

Väkivaltaisuushan on hyväksyttävä veto ongelmiin?

Mistä näitä talipäitä oikein sikiää.

Sä itse harjoitat henkistäväkivaltaa.

 

Miten et tajua?? Kai se ny käskee sun pitää pääs kiinni, koska se on niin lopen kyllästynyt sun jankaamiseen. Pidä se pääsi kiinni jonkun aikaa ja kato huviksee mitä tapahtuu, ihan vaikka 2kk.

Mitä silloin 2kk:n ajan erimielisyyksistä puhumattomuuden jälkeen tapahtuu?

a)Mies on tyytyväinen ja onnellinen parisuhteessa?

b)Mun mitta täyttyy lopullisesti, kun mun mielipiteet kumotaan 2kk:n ajan täysin ja jätän miehen?

Jotain muuta?

 

...keskustelun ja väittelyn/riitelyn ero.

Miten nyt yleensäkin keskustellaan-äänen painoin, sanoin jolloin tilanne pysyy neutraalina, ihan sillai arkisesti.
Kun tästä äänensävy, keskustelun tarkoitusperät muuttuu, muuttuu myös keskustelu joksikin muuksi.
Toisethan eivät tietämättään ymmärrä tätä eroa edes ystävyys tai työsuhteissa. Ei kenelläkään ole oikeutta alkaa sanomaan mitään mielipiteitä toisen toiminnasta...
Ei töissäkään pomo saa ottaa työntekijää joka päivä huoneeseensa keskustelemaan asioista pariks tuntia, se on kiusaamista, henkistä pahoinpitelyä - pomo sanoo että jos et istu ja kuuntele niin saat potkut.

Ja sori vaan freezyllekin, oli se asia mikä tahansa...niin kun on myös niitäkin ihmisiä jotka pystyvät pitämään sen oman käytöksen niin neutraalina, ettei toinen hermostu.
Työyhteisössä näitäkin voi tavata jossei kotona..


Ja tuo väkivalta-asia..
Mää olen omallekin miehelleni sanonut, ett mikä ihme ihmisellä pitää viirata päässä, että tieten tahtoen painostaa tuollein päälle, kun toinen sanoo ett nyt riittää.
Mää väitän, niin kuin olen omalle miehellekin sanonut, ett tollasella ihmisellä Ei ole Käsitystäkään millainen on suuttunut ihminen. Sillä jos olisi edes jotain käsitystä, niin kyllä sielä pitäisi edes joku pieni herne yhdistyä jonnekin ja ihan jo itsesuojeluvaiston pitäis pistää se suu kiinni - mutta kun ei, jatkaa vaan.
Sillä olen samaa mieltä, että jos olet kaikkien kanssa samaa mieltä, niin on ihme ettei mitään ole käynyt.
Meinaa kaikilla ei ole miehesi lehmänhermoja ja kaikki eivät vain tyydy piirtelee ristejä seiniin.
Mutta niin kuin moni on sanonu, oma valintasi. Miehesi tuskin kauaa jaksaa käytöstäsi.
Ja meilläkin on ihan se, että minä en halua, että lapseni oppii kotona miten törkeästi puolisoa saa kohdella. Siksi meillä, minulla, on nyt täysin nolla-linja asian kanssa.
Ja vielä kun kysyit niitä keskustelun ja "keskustelun" eroja, nii meillä jopa kaks vuotiaskin huomaa sen eron - ja rupee huutaa isille että isi ei keskustele isi lopeta. Ihmettelen miten aikuiset ihmiset eivät näe sitä eroa, kun pienet lapsetkin sen huomaavat

 

Sori. "kaikkien kanssa samaa mieltä",
Piti kirjoittaa, että kaikkien kanssa samanlainen.

 

Vastaan tähän nyt aluksi.

Monesti en saa sanoa omaa mielipidettäni edes loppuun, kun mies jo pyytää olemaan hiljaa. Hän monesti katkaisee koko lauseeni puhumalla minun puheeni päälle omaa kantaansa. Sitten kun koitan sanoa omaa kantaani loppuun tulee se komento olla hiljaa.

Nyt luen viesti loppuosan...

suht sekava geissi mut nyt ymmärsin miehesi saa puhuu mut sä et ja jos puhut miehesi ottaa sen raskaasti?

noh harmauteen uppoat syvemmälle ja syvemmälle jos et voi ees puheen tasolla olla oma ittes? sä kuullostat fiksulle jos pystyt kuunteleen ja miettimään sitä toisenkin kantaa keskustelu tilanteessa se on hyvä piirre

tohon hiljasuuteen se että joskus kun muakin vituttaa ja pyydän et nyt on parempi olla hiljAaa kiihtynyt mieli vaan noh kiihdyttää lisää. mut jos joka päivä joka asiasta ni emmä ainakaan pystyis oleen sellasen naisen kaa.

tottakait saa sanoa toisen toiminnasta jos se on loukkaavaa

 

Mitä silloin 2kk:n ajan erimielisyyksistä puhumattomuuden jälkeen tapahtuu?

a)Mies on tyytyväinen ja onnellinen parisuhteessa?

b)Mun mitta täyttyy lopullisesti, kun mun mielipiteet kumotaan 2kk:n ajan täysin ja jätän miehen?

Jotain muuta?

Hän alkaa keskustelemaan, kun lopetat sen painostuksen. Mikä tässä on niin vaikeaa tajuta?
Miksi olet edes ottanut ihmisen jolle et ole koskaan saanut sanoa mielipidettäsi?

 

"Kun sä sanot miehellesi, että oot eri mieltä tosta miehesi sanomasta. Ymmärrätkö ja hyväksytkö sä itse kumminkin sen miehenkin kannan omasi lisäksi?"

..En nyt ole varma mitä ymmärtäminen ja hyväksyminen sitten tarkoittaa....? Jos oikeasti ymmärtäisin ja hyväksyisin, nii sithän olisin samaa mieltä? En ole.

Ei. Se, että hyväksyisit aviomiehesi mielipiteen, ei tarkoittaisi, että olisit samaa mieltä hänen kanssaan. Se tarkoittaa, että et itse pakota häntä olemaan samaa mieltä sinun kanssasi. Olette molemmat eri mieltä jostain asiasta ja se on molemmillle (tai siis pitäisi olla) OK. Ihan yksinkertaista minun mielestäni.

Itse en ymmärrä abortinvastustajia. En ymmärrä, miksi joidenkin mielestä abortti on murha enkä siis osaa nähdä siinä mitään väärää. Nuorempana minulla olikin tapana kinastella abortinvastustajien kanssa keskustelupalstoilla. Mielessä oli vain yksi tavoite: runnoa mielipiteeni läpi ja saada kaikki vastustajat kääntämään kelkkansa ja hyväksymään abortti.

Nyt vähän vanhempana ymmärrän, että se kinastelu oli hyödytöntä. Kukaan ei vaihtanut mielipidettään kirjoitusteni takia, joten luovutin. Mielipiteeni abortista ei ole tietenkään muuttunut miksikään, mutta en enää yritä väkisin saada niitä vastustajia muuttamaan mieltään. En usko, että tulen koskaan ymmärtämään abortinvastustajan ajatusmaailmaa, mutta hyväksyn sen, että en voi muuttaa hänen mielipidettään.

Niin kuin aiemmin sanoin, tämä on minun mielestäni ihan yksinkertainen asia. Sinun ei tarvitse olla samaa mieltä aviomiehesi kanssa, mutta sinun tulisi hyväksyä se, että hän on eri mieltä sinun kanssasi.