Mikä perheessä mättää, jos lapsi alkaa juoda/polttaa 13-14-vuotiaana?

Musta se on kasvatuksesta kiinni. Mulla oli sijaisperheessä tosi kova kuri (jopa liianki.) Mun piti tulla kotiin aina suoraan koulusta, en saanu mennä oikeestaan minnekkään. Kaverilla, kuka on nyt jo kolmekymppinen, oli juopot vanhemmat, ne anto tytön tulla ja mennä miten halus. Hän alko juomaan 12 vuotiaana, ja harrasti seksiä jo nuoresta pitäen, ja sama meno jatkuu vieläki...

 

meillä äiti ja isä ei polttaneet. Isä joi olutta hiukan viikonloppuisin. Kun olin teini, en ikinä polttanut tai juonut. Ekan kerran join vasta täysikäisenä ja olen ollut kohtuukäyttävä (enne suorastaan absolutistiin verrattava). Ja tupakkaan en koske.
Vanhempani halveksuivat ryyppääviä teinejä ja tupakoivia teinejä todella avoimesti ja puhuivat asiasta minun kuullen, niinpä se vaikutti minuun siten että en halunnut heidän halveksuntaansa ja en pyörinyt enää "hunsvotti" kavereiden seurassa. Enkä siis aloittanut pahoja tapoja teininä.
Näin aion kasvattaa omatkin lapseni ja toivon että sama kasvatus saisi ne pysymään kaidalla tiellä. Ja lisäksi usutan ne urheiluharrastuspiireihin, jolloin niillä ei jää aikaa pyöriä holtittomasti kaupungilla. Minä en nuorena kuulunut urheilijoihin ja se harmittaa, sillä elintapani oli sen mukaiset että olisin aivan hyvin voinut...

 

Eiköhän se ihan kotoa lähtöisin pitkälti ole. Jos kotona näkee juomista ja tupakoimista.

No ei kyllä pidä paikkaansa, mun vanhemmat ei juo eikä polta, kavereita mie seurasin.

 

Eikä teinin kokeilut tai kokeilemattomuudet kerro mitään fiksuudesta tai tyhmyydestä. Kapinointi kuuluu asiaan ja se näkyy eri perheissä eri tavoilla. Mun paras ystävä, jonka kanssa vedettiin ekat kännit 13-vuotiaina, valmistui 23-vuotiaana lääkäriksi. Itse ryhdyin samoihin aikoihin yrittäjäksi omalla alallani. Kumpikaan ei polta enää aikuisena, eikä alkoholiongelmiakaan ole.

 

Ei mikään. Kokeilut kuuluvat teini-ikään. Itsekin olen ihan tavallisesta perheestä. Isosiskoni alkoi liipustaa vasta 16 vuotiaana ja minä siinä siivellä aloitin kokeiluni jo 13 vuotiaana. Tietenkin vanhemmilta salassa. Railakasta menoa olivat viikonloput nuoruusvuosina, mutta ihan kunnollisia ja vastuuntuntoisia aikuisia meistä tuli. Koulumenestys ei rilluttelusta kärsinyt. Tupakkaa ei alettu polttamaan, vaikka toki sitäkin kokeiltiin. Kaveripiiri vaikuttaa hyvin paljon asiaan.

Nyt ollaan hyvissä ammateissa, on omakotitalot, mökit, autot, miehet ja lapset.

 

meillä äiti ja isä ei polttaneet. Isä joi olutta hiukan viikonloppuisin. Kun olin teini, en ikinä polttanut tai juonut. Ekan kerran join vasta täysikäisenä ja olen ollut kohtuukäyttävä (enne suorastaan absolutistiin verrattava). Ja tupakkaan en koske.
Vanhempani halveksuivat ryyppääviä teinejä ja tupakoivia teinejä todella avoimesti ja puhuivat asiasta minun kuullen, niinpä se vaikutti minuun siten että en halunnut heidän halveksuntaansa ja en pyörinyt enää "hunsvotti" kavereiden seurassa. Enkä siis aloittanut pahoja tapoja teininä.
Näin aion kasvattaa omatkin lapseni ja toivon että sama kasvatus saisi ne pysymään kaidalla tiellä. Ja lisäksi usutan ne urheiluharrastuspiireihin, jolloin niillä ei jää aikaa pyöriä holtittomasti kaupungilla. Minä en nuorena kuulunut urheilijoihin ja se harmittaa, sillä elintapani oli sen mukaiset että olisin aivan hyvin voinut...

Kuulostaa tutulle. Mun vanhemmat toimi aikalailla samalla tavalla. Kuultiin usein kuinka "ala-arvoista" sakkia on juovat ja polttavat teinit, ja se ainakin mua henk.koht tavallaan nosti ylemmäs, sillä en tahtonut kuulua "roskasakkiin".

 

Oma tyttäreni on 15 ja vuoden verran haissut tupakalle, kumpikaan vanhemmista ei polta. Normiperhe.

 

Mä en ainakaan mun vanhempia syytä omasta teinikännäämisestä tai siitä että poltan. Isä ei oo koskaan röökiä maistanutkaan, alkoa otti mutta kohtuudella. Äiti poltti ja otti alkoa todella kohtuudella...

 

Hahah, ihan perusvirhe on tuudittautua siihen, että perheessä on oltava jotain vikaa

 

meillä äiti ja isä ei polttaneet. Isä joi olutta hiukan viikonloppuisin. Kun olin teini, en ikinä polttanut tai juonut. Ekan kerran join vasta täysikäisenä ja olen ollut kohtuukäyttävä (enne suorastaan absolutistiin verrattava). Ja tupakkaan en koske.
Vanhempani halveksuivat ryyppääviä teinejä ja tupakoivia teinejä todella avoimesti ja puhuivat asiasta minun kuullen, niinpä se vaikutti minuun siten että en halunnut heidän halveksuntaansa ja en pyörinyt enää "hunsvotti" kavereiden seurassa. Enkä siis aloittanut pahoja tapoja teininä.
Näin aion kasvattaa omatkin lapseni ja toivon että sama kasvatus saisi ne pysymään kaidalla tiellä. Ja lisäksi usutan ne urheiluharrastuspiireihin, jolloin niillä ei jää aikaa pyöriä holtittomasti kaupungilla. Minä en nuorena kuulunut urheilijoihin ja se harmittaa, sillä elintapani oli sen mukaiset että olisin aivan hyvin voinut...

Kuulostaa tutulle. Mun vanhemmat toimi aikalailla samalla tavalla. Kuultiin usein kuinka "ala-arvoista" sakkia on juovat ja polttavat teinit, ja se ainakin mua henk.koht tavallaan nosti ylemmäs, sillä en tahtonut kuulua "roskasakkiin".

Jee! Jollakin muullakin tämä keino on toiminut, eli kannattaa varmaan siis kasvattaa omatkin lapset näin

 

Vaikee sanoa. En mä tiedä oliko meillä kotona jotain vikaa vai ei, aloin tupakoida ja juoda 15v. Mutta kait musta sitten lopulta kasvoi aikuinen tai jotain. Se oli välivaihe, käyttäydyin aika holtittomastikin välillä. Juon välillä edelleen, lasin tai kaksi viiniä joskus viikonloppuna ja pari kertaa vuodessa saatan innostua baariinkin kavereiden kanssa. Tupakoinnin lopetin parikymppisenä.

Ei se kaikki ole aina kotioloista kiinni, joidenkin vaan pitää saada kokeilla. Vanhemmat ei ole aina maailman napa. Rikkonaisesta päihdekodeista voi tulla raittiita ja fiksuja teinejä ja ehjistä ja tavallisista kodeista voi tulla remuavia teinejä. Voi olla vaikutusta tosin kotioloilla paljonkin, mutta ne eivät yksin kerro mitä tapahtuu.

Mulla sama juttu. Ihan hyvä ja onnellinen koti minulla oli. Isäni lopetti tupakoinnin ollessani alakouluikäinen ja alkoholia käytettiin maltillisesti. Äitini ei ole koskaan polttanut.

Muut sisarukseni aloittivat alkoholikokeilunsa huomattavasti myöhemmin. Tupakointi heillä jäi kertakokeiluun.

 

Mun lapsista kaks on maistaneet viinaa ekan kerran täysi-ikäisinä , ja kaks sitte 13-14-vuotiaina. Samalla tavalla kasvatettuja - mutta eri kaveripiiri ja erilaiset harrastukset.

 

Sitäpaitsi kaikki te teinien vanhemmat, jotka tuudittaudutte uskoonne täydellisestä vanhemmuudestanne: minunkaan vanhempani eivät todellakaan tiedä vieläkään, että join jo 13-vuotiaana. Taisin jäädä ekan kerran kiinni vasta lähes täysi-ikäisenä. En nimittäin ollut mikään tyhmä. Eli teidänkin fiksut lapsenne saattavat salata teiltä asioita. Jos ovat koskaan missään yötä muualla, kuin teidän valvovien silmienne alla, niin voivat hyvinkin juoda. Sitä taas en usko, että tupakointia pystyy kukaan salaamaan tupakoimattomilta vanhemmilta. Mutta jos vanhemmatkin polttaa, niin...

 

Kotioloista ja kotioloista. Kuitenkin saman perheen lapsista voi toisesta tulla kovinkin "kunnollinen" toisen omaksuessa kaikki paheet jo hyvin nuorena. Ja tämäkin siis myös perheissä joissa kumpikaan vanhemmista ei tupakoi eikä juuri käytä alkoholia.

Tietenkään vanhempien tupakointi ja runsas alkoholin käyttö ei tee lapselle hyvää, mutta kyllä noita huonoja tapoja voi omaksua muualtakin kuin kotoa.

 

Omasta teiniajasta sen verran vähän aikaa (nyt 25), että muistan aika kirkkaasti sen johtuvan kaveripiiristä ja kokeilunhalusta. Olen ns. hyvästä perheestä ja elin hyvän lapsuuden ja teiniajan. En usko, että suoranaisesti johtuu kotioloista tai kasvatuksesta.

Ja jos johtuu, niin ehkä lähinnä siten, että pelkää vanhempien reaktioita niin kovasti, että ei uskalla ottaa riskiä joutua läksytettäväksi. Suurin osa teineistä haluaa kai kokeilla viinaa ja tupakkaa ihan mielenkiinnosta.

Ja kyllä mä muistan sen fiiliksen, kun ekan kerran otin pikku kännin tai poltin tupakkaa ihan henkeen, se tuntui kivalta ja jännältä, enkä häpeile sitä myöntää. Tutussa porukassa juotiin sweet perryä ja jaettiin muutamat tupakat. Se oli aika mukavaa aikaa. Nykyään juon silloin tällöin kohtuudella ja poltan lähinnä humalassa,lopetin arkipolttamisen vuosi sitten.

Mistä näitä tietää, tuskinpa se kuitenkaan se kasvatus suoranaisesti on sillä tavalla, että se pystyisi tappamaan sen mielenkiinnon tupakkaan ja viinaan. Sitä ei pysty tappamaan kotikasvatus tai koulun terveystiedon tunnit.

 

Ei mikään. Kuulostaa ihan normaalilta teinimeiningiltä.

 

Ensin luulin tietäväni vastauksen, mutta en sitten lopulta tiennytkään Kavereilla on todella suuri merkitys uskoakseni kuitenkin joka tapauksessa. Muut vaikuttavat seikat mielestäni vaihtelevat suuresti.

 

Väitän että yleensä suurempi vaikutus on kaveripiirillä kuin kotioloilla.

 

Ei välttämättä mätä mikään. Teini on vaan sattunut löytämään paheita harrastavaa seuraa... Mä olen maistanut tupakkaa ja alkoholijuomia ensimmäisen kerran 13-vuotiaana ja samaa rataa ovat menneet kaikki kaveritkin.

ei siinä muuta tarvita

 

Anteeksi, mutta 12-vuotiaan äitinä 13-vuotiaan juominen EI ole mielestäni millään lailla "normaalia teinimeininkiä", vaan kaukana siitä Oma tytär pyörii harrastuksensa kautta tuon ikäisten seurassa paljon, ja kilttejä tyttöjä ovat, eivät juo, polta tai vetelehdi kaupungilla viikonloppuisin.

Minä kyllä ajattelen niin, että kodillakin on merkitystä. Lähinnä sillä, että kuinka kiinnostunut lapsensa/ nuorensa asioista on, ja kuinka "puheyhteys" säilyy murrosiän vuosienkin aikana. Ohan fyysistä pahoinvointia tunsin, kun alaikäisten opiskelijoitteni kuulin suunnittelevan viikonloppuaan tyyliin "meille voi tulla juomaan perjantaina, äiti on illassa ja isä ryyppää, ei se tajua, jos me juodaan mun huoneessa." Uskon kyllä, että omalla käyttäytymisellä ja esimerkillä on vaikutuksensa.

Ja jos meillä alkaisi vuoden kuluttua juopottelua tytöllä olla (toivottavasti harrastus vielä kiinnostaa, ei ole aikaa viikonloppuisin moiseen ) tulee kyllä stoppi kuukausirahoille ja viikonloppuisin ollaan sitten enmpi kotosalla...

 

Niin, tosiaan, ei _välttämättä_ mikään. Tai vanhemmat saattavat tupakoida ja "siirtää" tavan lapsilleen, ilman sen kummempia taustatarinoita. Tai sitten nuorella ottaa teini-ikä tavallista kovemmalle. Nuoruus on kokeilujen aikaa.

 

meillä äiti ja isä ei polttaneet. Isä joi olutta hiukan viikonloppuisin. Kun olin teini, en ikinä polttanut tai juonut. Ekan kerran join vasta täysikäisenä ja olen ollut kohtuukäyttävä (enne suorastaan absolutistiin verrattava). Ja tupakkaan en koske.
Vanhempani halveksuivat ryyppääviä teinejä ja tupakoivia teinejä todella avoimesti ja puhuivat asiasta minun kuullen, niinpä se vaikutti minuun siten että en halunnut heidän halveksuntaansa ja en pyörinyt enää "hunsvotti" kavereiden seurassa. Enkä siis aloittanut pahoja tapoja teininä.
Näin aion kasvattaa omatkin lapseni ja toivon että sama kasvatus saisi ne pysymään kaidalla tiellä. Ja lisäksi usutan ne urheiluharrastuspiireihin, jolloin niillä ei jää aikaa pyöriä holtittomasti kaupungilla. Minä en nuorena kuulunut urheilijoihin ja se harmittaa, sillä elintapani oli sen mukaiset että olisin aivan hyvin voinut...

ja on toiminut myös omilla lapsillani. Raittiita ja reippaita ovat. Suosittelen
Kuulostaa tutulle. Mun vanhemmat toimi aikalailla samalla tavalla. Kuultiin usein kuinka "ala-arvoista" sakkia on juovat ja polttavat teinit, ja se ainakin mua henk.koht tavallaan nosti ylemmäs, sillä en tahtonut kuulua "roskasakkiin".

Jee! Jollakin muullakin tämä keino on toiminut, eli kannattaa varmaan siis kasvattaa omatkin lapset näin

 

Tuon ikäisillä sanelee melkein eniten se kaveripiiri tekemiset. Sitä siis kannattaa alkaa seuraamaan. Mutta välillä on niinkin, että kotiolot ovat huonot ja siitä johtuu. Ei ole niin yksinkertaista tuo.

 

Kannattaa kasvattaa lapset halveksimaan muita? Omituinen, ellei jopa vahingollinen kasvatusmetodi

 

en sanoisi että kotia ja kotikasvatusta voi syyttää. Vai mitä ja ketä silloin syytellään jos on esimerkiksi perhe jossa kaksi lapsista tupakoi ja juo alkoholia nuorena ja toiset kaksi taas eivät ?

se, että syytellään kaveripiiriä huonoksi seuraksi taas tuntuu enemmänkin siltä että ajatellaan "ei meidän kullanmuru vaan ne muut" , etenkin kun useimmiten sellaisen ryyppäävän ja tupakoivan lapsiporukan vanhemmista jokainen ajattelee samoin...