Mikä perheessä mättää, jos lapsi alkaa juoda/polttaa 13-14-vuotiaana?

Kannattaa kasvattaa lapset halveksimaan muita? Omituinen, ellei jopa vahingollinen kasvatusmetodi

Minustakin kuulostaa vähän erikoiselta.

Kyllä meilläkin tosin vähän samaa yritettiin. Minua vaan ei voinut vähempää sen ikäisenä kiinnostaa, mitä vanhempani ajattelivat. Ajattelin heidän olevan ahdasmielisiä, kalkkeutuneita ja vanhanaikaisia.

Se meni kyllä sittemmin ohi. Nyt olen itse ahdasmielinen, kalkkeutunut ja vanhanaikainen.

 

Kannattaa kasvattaa lapset halveksimaan muita? Omituinen, ellei jopa vahingollinen kasvatusmetodi

Itse kun olen aina pyrkinyt korostamaan lapsille, että kaikki ihmiset ovat arvokkaita huolimatta puutteistaan, virheistään tai erilaisuudestaan. Kaikkien toimintatavoista ei tarvitse pitää, mutta ei silti saa ketään loukata tai halveksia. Keskustelemalla voi päästä hyviin tuloksiin, mutta en lähtisi tuolle linjalle, mitä muutamat esittivät.

 

Anteeksi, mutta 12-vuotiaan äitinä 13-vuotiaan juominen EI ole mielestäni millään lailla "normaalia teinimeininkiä", vaan kaukana siitä Oma tytär pyörii harrastuksensa kautta tuon ikäisten seurassa paljon, ja kilttejä tyttöjä ovat, eivät juo, polta tai vetelehdi kaupungilla viikonloppuisin.

Minä kyllä ajattelen niin, että kodillakin on merkitystä. Lähinnä sillä, että kuinka kiinnostunut lapsensa/ nuorensa asioista on, ja kuinka "puheyhteys" säilyy murrosiän vuosienkin aikana. Ohan fyysistä pahoinvointia tunsin, kun alaikäisten opiskelijoitteni kuulin suunnittelevan viikonloppuaan tyyliin "meille voi tulla juomaan perjantaina, äiti on illassa ja isä ryyppää, ei se tajua, jos me juodaan mun huoneessa." Uskon kyllä, että omalla käyttäytymisellä ja esimerkillä on vaikutuksensa.

Ja jos meillä alkaisi vuoden kuluttua juopottelua tytöllä olla (toivottavasti harrastus vielä kiinnostaa, ei ole aikaa viikonloppuisin moiseen ) tulee kyllä stoppi kuukausirahoille ja viikonloppuisin ollaan sitten enmpi kotosalla...

Samoilla linjoilla monessa asiassa.

 

Ottakaa huomioon, että ei ole kyseessä mikään yksi ja yleinen kotikasvatus, joka olisi täysin sama kaikille lapsille yhdessä perheessä. Vanhemmilla on erilliset ja erilaiset suhteet, kiintymyssushteet, lastensa kanssa. Näillä on merkitystä. Jos kiintymyssuhde toimii ja kasvatus on sen mukaista, ei "teinimeininkiä" samalla tavoin tule. Ei kyse ole mistään pelkästä mallioppimisesta, siis juoko ja polttaako perheen vanhemmat vai ei. Eikä edes siitä miten vanhemmat suhtautuu niihin "huonoihin muihin" teineihin. Kyse on siitä miten vanhempi suhtautuu juuri siihen lapseen. Ja on suhtautunut ihan vauvaiästä asti. Ei se "teinikapina" ihan tyhjästä leimahda... Miten te edes tässä valossa jaatte perheitä hyviin ja huonoihin? Voi olla oikein hyviä perheitä, ulkoisesti ja pitkälle sisäisesti myös, mutta perheessä voi olla se yksi teini, johon esim. äidillä on vaan viileämpi suhde. Tämä tietysti on hiukan tabu, siis se, että joku lapsista jää sivuun/vähemmälle/on eri vaatimukset ja odotukset/ on vain vanhemmilleen vähemmän mieluis, jos nyt suoraan sanotaan. Mikä ihmeen syy 13-vuotiaalla olisi alkaa hyvinvoivana käyttää säännöllisesti päihteitä? Huomatkaa, ettei välttämättä itse päihde ole se syy, vaan se mitä se teini siitä saa. Itsetuntoa, ehkä toisten ihailua, ehkä kontakteja vastakkaiseen sukupuoleen...tms. Kavripiirillä on hirveän suuri merkitys, mutta sitäkin voi miettiä ottamalla askeleen taaksepäin: miksi kaveriksi on valikoitunut juuri ne kaverit? Ihan pelkkää sattumaako? Ajatuksia?

 

entäs jos: Hienosti esitit asiat, ihan totta varmastikin joka sana.

Minuun ihan koskee tuo "normaalia teinimeininkiä" sanonta. Ihan kuin niillä sitten äitinä voisi pestä kätensä asiasta, ja olla miettimättä, mikä lapsella on, kun se on ihan vaan sitä normaalia teinimeininkiä. 13-vuotias on lapsi vielä, ja tyttö varsinkin voi humalassa joutua tilanteisiin, jotka sitten saattavat roikkua painolastina koko elämän ajan. Ainakin itse koen, että velvollisuuteni on suojella lastani tuossa iässä vielä...

 

paljon kotia syytetään ongelmista ei se aina mene niin,tiädän kaveripiirissä nyt aikuisia perheessä alko ongelmia tupakkia poltetaan lapsesta on kuitenkin kasvannut normaali aikuinen ei ole teininä viinan kanssa lätrännyt.

itse olen aika normaali perheestä isä urheilija,mulla oli paha murkkuikä kapina aloin juomaan 14v poltin tupakkia ja ajauduin huonoille teille.
silti olen normaali aikuinen ei enään ongelmia.

 

Minulla on ollut tosi kurjat kotiolot, alhoholismia, väkivaltaa, köyhyyttä, ja no joo, myönnetään myös tupakkaa ;-)
Minä en polta enkä juo, enkä myöskään ole väkivaltainen.
Tiedän, että turvallinen olo on lapsille parasta, kun kotona on hyvä olla, niin henkisesti kuin fyysisesti. Samoin lasten isä.
Kuitenkin, kaikesta tuesta ja huomiosta ja kasvatutuksesta riippumatta, vanhin lapsi joka on jo aikuinen, voi huonosti. Depressio jne. :-((
Toinen lapsi, koukussa huumeisiin :-((
Kolmas on vielä iloinen koululainen
Mitäkähän on mennyt vikaan?

 

Ja niin, alkoperheistä voi kasvaa myös ihan normaaleja aikuisia, jos muuta apua on saatavilla JA ne vanhemmat ovat ongelmastaan huolimatta olleet hyvissä väleissä lapseensa, rakastaneet ja huolehtineet parhaansa mukaan. Toki voi aina miettiä välittävätkö todella lapsistaan, jos jatkavat ongelmakäyttöään. Mutta pointtini on se, että sillä suhteella on väliä. Karsastan tietyssä mielessä yksittäistapauksen "yleistämistä" mutta itsellänikin oli ystäviä ongelmakäyttöperheistä, mutta ystävilläni oli silti avoimet, luottavaiset ja lämpimät välit vanhempiinsa. Heitä kuunneltiin ja heidän vanhempansa tekivät lastensa eteen kaiken minkä vaan ongelmiltaan, ja muutenkin, kykenivät. Ja sitten on niitä täysin raittiita perheitä, joissa lapset ovat lähinnä huonekalun asemassa: kuuluu hankkia ja kai ne sitten pärjää siinä mukana omillaan. Näillä ystävilläni ei ollut aikuista mitenkään emotionaalisesti tai psykologisesti läsnä. Valitettavan usein kyllä ongelmakäyttö aiheuttaa niin paljon haittaa lapsille, että en halua alkaa "alkovanhempia" tämän enempää hyysäämän. Toivon vaan, että ajatukseni on tavoitettavissa.

 

Eiköhän se ihan kotoa lähtöisin pitkälti ole. Jos kotona näkee juomista ja tupakoimista.

Njaah. Faija joi paljon kun olin lapsi/nuori ja pitkään olin sitä mieltä, etten ikuna viinaan koske. Tupakkiin tutustuin siltikin vaikkei kumpikaan vanhemmista ole koskaan polttanut.

 

entäs jos: Hienosti esitit asiat, ihan totta varmastikin joka sana.

Minuun ihan koskee tuo "normaalia teinimeininkiä" sanonta. Ihan kuin niillä sitten äitinä voisi pestä kätensä asiasta, ja olla miettimättä, mikä lapsella on, kun se on ihan vaan sitä normaalia teinimeininkiä. 13-vuotias on lapsi vielä, ja tyttö varsinkin voi humalassa joutua tilanteisiin, jotka sitten saattavat roikkua painolastina koko elämän ajan. Ainakin itse koen, että velvollisuuteni on suojella lastani tuossa iässä vielä...

Minä ajattelen, että tuolla "normaalia teinimeininkiä" -kommentilla tarkoitetaan lähinnä sitä, että yläasteiässä monet kokeilevat jo alkoholia tai tupakkaa. Että ymmärretään, ettei kyseessä ole minkään marginaaliryhmän ongelma vaan että asia alkaa olla ajankohtainen ihan tavisperheissäkin. Ei niinkään sitä, että se hyväksyttäisiin ja sitä pidettäisiin ihan sopivana puuhana.

Tuossa nimimerkki Entäs jos esitti hyviä ajatuksia ja joitakin niistä allekirjoitankin. Itsehän aloitin tupakoinnin 14-vuotiaana ja samoihin aikoihin sijoittuvat ensimmäiset alkoholikokeilut. Perheeni oli ihan normaali, turvallinen perhe.

Itse koin jollakin tavalla, etten koskaan riittänyt vanhemmilleni. Nyt aikuisena olen ymmärtänyt, että vaikka vanhempani antoivat minulle enemmän aikaa ja huomiota kuin sisarilleni, mikään ei vaan riittänyt. Olisin varmaan halunnut kaiken ajan ja huomion.

En usko, että vanhempani ovat toimineet mitenkään erityisen väärin tai huonosti. Minulle kaveripiirini antama malli vaan oli se tapa kapinoida, mikä kolahti. Ja toisaalta sillä sain aina vain lisää kaipaamaani huomiota. Olisin saanut (ja sainkin) sitä myös myönteisillä tavoilla, mutta tällä tavalla yhä vain enemmän. Silti koin, ettei minua huomioida tarpeeksi.

Olin jo pienenä lapsena tavattoman huomionhakuinen. Onneksi tämä piirre ei ole jatkunut aikuisiässä enää yhtä voimakkaana. Tai ainakin hallitsen sen paremmin...

 

jos oikein paljon ihmistä rajottaa, tulee kapinamieli..

 

Miten jotkut nuoret ovat fiksuja teininäkin ja toiset toista päätä, mistä johtuu?

Ei välttämättä mätä mikään, mutta muistappa että "fiksu" nuoruus, ei todellakaan takaa hyvää aikuisuutta automaattisesti, eikä toisinpäin..

 

Meillä ei ainakaan mättänyt mitään, äiti oli ollut kotiäitinä, mistään ei ollut puute, vanhemmat eivät riidelleet, meillä oli rajat ja säännöt, kaikelta pahalta koettivat parhaansa mukaan meitä suojata ja varoitella. 13-vuotiaana isommat tallitytöt opettivat polttamaan tupakkaa ja isosisko opetti 14-vuotiaana juomaan. Tuli toilailtua ja kokeiltua teininä, olin ihan hirviö-pentu, onneks mitään pahaa ei kuitenkaan sattunut. Mut ei ole vanhemmissa aina se vika, ihan nuoren päästä helposti se vika löytyy.

 

Miten jotkut nuoret ovat fiksuja teininäkin ja toiset toista päätä, mistä johtuu?

jaah, ei meidän perheessä mättänyt mikään vaikka aloitin polttamisen aj juomisen 13v
polttaminen tuli koulusta ja juominen.. noh.. eka kokeilu oli 13v vappuna ja vieläpä vanhempien hankkimilla juomilla... sain juomia kotibileisiin ja vappuna sekä koulun päättäjäisinä

 

Miten jotkut nuoret ovat fiksuja teininäkin ja toiset toista päätä, mistä johtuu?

Ei välttämättä mätä mikään, mutta muistappa että "fiksu" nuoruus, ei todellakaan takaa hyvää aikuisuutta automaattisesti, eikä toisinpäin..

Niinpä, yleensäkin se rajojen kokeilu tulee jokaiselle JOSSAIn vaiheessa. Onhan niitäkin nähty vaikka kuinka, jotka teininä olivat ihan herran terttuja ja sitten täysi-ikäisyyden myötä ihan oikeasti alkoholisoituivat, tai sitten löysivät kumppanin nuorena ja sitten 40-vuotiaana lähtevät elämään hurjaa nuoruuttaan joka jäi välistä. :attn:

 

Miten jotkut nuoret ovat fiksuja teininäkin ja toiset toista päätä, mistä johtuu?

Ei välttämättä mätä mikään, mutta muistappa että "fiksu" nuoruus, ei todellakaan takaa hyvää aikuisuutta automaattisesti, eikä toisinpäin..

jep..miksi fiksuista teineistä saattaa tulla narkkari/alkoholisti aikuisia?

jos näihin saisi vastauksen tuskin olisi rikollisuutta tai muita ongelmia

 

Miten jotkut nuoret ovat fiksuja teininäkin ja toiset toista päätä, mistä johtuu?

Ei välttämättä yhtään mitään vikaa perheessä, ihan kokeilunhalua vaan.

 

No meillä ei vanhemmista kumpikaan polttanut, eikä juonutkaan.
Kaverit oli ihan kunnollisia, koulussa hyvin menestyviä ja käyttäytyviä, ei mitään renttuja. Piti sitä tupakointia silti kokeilla jonkun aikaa, ennenkun urheilu veti pitemmän korren.

Enkä ollut mikään ahdistunut, vaan iloinen ja kiltti teini.
Mulla ei koskaan ollut mitään vaikeeta vaihetta nuorena ja olin tosi läheinen äitin ja isin kanssa.

Kaverit kävivät kyllä discoissa ja ryyppäämässä (ei kylläkään joka viikonloppu), mutta mä taisin yläasteen aikana kaks kertaa olla mukana discoreissulla.

Se röökinpoltto 13-14-vuotiaana oli vaan kokeilunhalua. Ei sen kummempaa.

 

Ei sen tarvi läheskään aina olla kiinni perheestä, vanhemmista.Miten selitätte sen, että lapsia useampi ja ainoastaan yks kokeilee tupakkaa,alkoholia jne?
Meillä oli todella vaikeeta pojan kanssa 13-16v iässä...monenmoista hän kokeili ja teki,mutta ei onneksi huumeita.Välillä tuntui epätoivoiselta ja olimme jo yhdessä vaiheessa miettimässä hänelle ns koulukotia, mutta yritimme vielä; ja se kannatti.Ysiluokan keväällä hän järkiintyi ja rauhoittui.Kesällä tulee ikää 19v ja on muuttunut melkoisesti =)
Toisilla se murrosikä ja aikuisuuteen kasvaminen ottaa todella lujille.

 

Aina olin luokkani paras..harrastin jatkuvasti..olin sosiaalinen ja kavereita riitti, mutta viinakin maistui..Olin sellanen pahis enkelin vaatteissa..ja naama,kuin jokeripurkissa uitettu.

 

Ei kai siihen ole yksiselitteistä vastausta.. yhtä hyvin voi kysyä, mikä saa aikuiset ihmiset tupakoimaan? Eikö se ole vielä typerämpää? Jokainen aikuinen ihminen ainakin on taatusti tietoinen tupakoinnin haittavaikutuksista.

 

jos oikein paljon ihmistä rajottaa, tulee kapinamieli..

tai sitten kyse ei ole mistään kapinasta... eikä se ole turhan paha asia että kokeilee teininä noita..
mä ja mun sisarukset on vanhempien luvalla koittanut alkoholia, vanhemmat on ne ostanut... ja 4 lapsesta voi yhden käden sormilla laskea ne kerrat kun on sen humalatilan takia sattunut jotain.. ja nekin on ollut kotiintulo ajasta myöhästyminen tai vastaava... meillä on aina voinut mennä kotiin, oli kunto mikä hyvänsä ja koskaan ei ole mitään rangaistusta saanut humalassa olsota... me ollaan suht hyvin pysytty niissä juomissa mitkä meille on hankittu eikä kukaan aikuisiälläkään ole kontrollia menettännyt...
mutta esim mun kaveripiirissä oli monta sellaista tyttöä jotka ei kotoa saanut juomia, ja vanhempine mielestä eivät edes saaneet juoda.. ja heillä meni turhan lujaa... ja menee muuten edelleen.. eivät tunnista rajojaan ja juovat itsensä kamalaan kuntoon.. ihan niinkuin teininäkin...
jossain vaiheessa teini kokeilee alkoholia ja parempi että vanhemmat sen tietää että missä ja milloin

 

Teini saa sen mallin ympäristöstään. Jos on tottunut siihen että perheessä, suvussa, tuttavissa on tupakoivia ja juopottelevia henkilöitä niin kynnys itse kokeilla on varmasti pienempi.
Toistaalta joillekin riittää se kavereiden malli, jos frendit polttaa sitä itsekin helpommin kokeilee.
Nuoruus kun on kuitenkin kokeilun aikaa.
Enemmän mä ihmettelen miksi ihmiset aloittavat ryyppämisen ja tupakoinnin aikuisina. Silloin kun pitäis olla jo järkeä päässä ja ymmärrystä sen suhteen mikä on haitallista.

 

Mä en usko, että perheessä TÄYTYY olla mitään vikaa jos lapsi alkaa polttaa.

 

Eiköhän se ihan kotoa lähtöisin pitkälti ole. Jos kotona näkee juomista ja tupakoimista.

No ei välttämättä. Mun mielestä ennemminkin siitä, onko nuori perusolemukseltaan ahdistunut vai iloinen.

No ei kyllä tämäkään pidä paikkaansa. Seuralla on suurin vaikutus tuossa iässä. Kilteinkin enkeli kokeilee viinaa ja tupakkaa huonossa seurassa sillä paineet on niin kovat. Jos et uskalla kokeilla, saat osaksesi pilkkaa ja ivaa.