Miksi olet lihava?

Kaikkihan varmasti ymmärtää, että jos syö enemmän ku kuluttaa niin lihoaa. Mut miksi syöt liikaa ja miksi et laihduta?

 

Ruoka on hyvää.

 

Minulla on raskaat luut ja varmasti jokin sairaus joka pitää kilot minussa kiinni...noiden täytyy olla syy ulkomuotooni.

 

"koska raskaana saa syödä" Joo-o, kiloja tuli 18kg joista putosi synnytyksen jälkeen vain 7kg.. :ashamed:
Olin raskausajan niin huonossa kunnossa, etten yksinkertaisesti kyennyt liikkumaan. Ei siis mikään paras kombo

Ja tässä yritän koko ajan pudotella. Heinäkuussa pitäisi painaa maximissaan 70kg. 10kg to go!

 

Olen raskaana, siksi en laihduta. Lisäksi olen mukavuudenhaluinen ja pidän syömisestä.

En tiiä kyllä olenko oikeasti edes lihava.

 

Pidän hyvästä ruoasta, en niinkään karkista yms. Annoskoot liian isot ja söin tupakan sijasta eli kaloreita liikaa per päivä 5v aikana.

 

Tunnesyöppö. Paljon käsittelemättömiä tunteita viimeaikona eikä loppua näy.

 

mulla lukee neuvolakortissa eka kerran puolivuotiaana, että velliannoksia pienennettävä.. että taidan olla syntynyt lihavaksi...mutta siis en ole koskaan kokenut tästä olevan itelleni haittaa, mutta muille varmaan haitta se et joutuu mua katteleen? onneks ei kavereile, perheelle eikä oppilaille ole ongelma..

 

Olen syönyt stressiin, että saisi paremman mielen ja pysyisi hereillä.
Olen lenkkeillyt vuosia 10-13km lenkkejä 3-5kertaa/vk, mutta näköjään karkkia on tullut vedettyä kumminkin enempi, kun perä on levinnyt älyttömästi..

 

Olen tunnesyöjä, lohtusyöjä, palkitsijasyöjä. Pitää syödä suruun, iloon, kiukkuun. Lohduksi, väsymykseen... Sitten vösyttää lisää ja on syötävä lisää...

 

Miä en ole lihava Ylimääräistä löllöä on siellä sun täällä sen takia että syöminen ja juominen on niin kovin mukavaa..

 

[QUOTE="Kati";25434182]Minulla on raskaat luut ja varmasti jokin sairaus joka pitää kilot minussa kiinni...noiden täytyy olla syy ulkomuotooni.[/QUOTE]

Minulla on varmasti sama vaiva

 

En ole mutta syön paskalääkkeitä, joilla voisin olla jopa 30kg lihavempi - hetkessä.

 

koska olen laiska ja mukavuudenhaluinen tunnesyöppö. Syön hyviin ja huonoihin tunteisiin ja oikein masentuneena vasta syönkin. Hiilarit on parasta mitä tiedän, ne lohduttaa aina.

 

ööö no siis varmaan perimä, neljä raskautta, vähäinen liikunta ja miehen hyvät keittotaidot voi sitä kynttiläillallisten määrää mitä mä oon meidän parisuhteen aikana syöny...

 

koska olen laiska ja perso makealle ja siiderille. ja perso hyvälle ruoalle. varmaan se on joku lapsuuden trauma että pitää itseään lääkitä pahoja olojaan, väsymystä jne sokerilla.
laiskuudesta kertoo se että minulle 'pitkä kävelymatka' olisi yli kilometri. jos siis johonkin pitäis mennä niin yli tuon menisin bussilla tai autolla. toisaalta saataisin lähteä viiden kilometrin kävelylenkille.

ja ymmärrän oikein hyvin miksi olen lihava. ymmärrän myös että mitä minun pitäisi muutttaa jotta laihtuisin. en vaan pysty siihen.

 

Tykkään niiiiiin paljon suklaasta! Ja leivoksista.

 

Koska olen laiska ja itsekuria on liian vähän. Toisinaan saan innon päälle ja painoa lähtee reilustikin (pari vuotta sitten yli 20 kg), mutta vanhoihin tapoihin palaudun liian helposti.

 

Olen tapasyöjä, syön suorastaan huomaamattani. Tai siis söin, nyt on toinen ääni kellossa ja vakaa suunta alaspäin.

Olen aina pitänyt makeasta ja ollut jo vuosia hirmuisessa sokerikoukussa.
Olen syönyt lasten ruokien jämät.
Olen syönyt edellispäivän ruokien jämät, "ettei tarvitse heittää roskiin"
Olen syönyt, kun ruoka oli niin hyvää ja se näkyy olevan edelleen tarjolla. Lusikallisen aina ohimennen.
Olen syönyt ihan vain tekemisen puutteeseen.
Olen lohtusyönyt.
Tykkään leipoa, ja jonkunhan ne leivonnaiset on syötävä.
Olen syönyt mielitekoon.
Olen syönyt suolaista, joten vielä voisi syödä makeaa.
Olen syönyt makeaa, joten vielä voisi syödä suolaista.
Tätä herkkua on vain kerran vuodessa, annetaan siis mennä.
Huomenna jotain muuta "harvinaista herkkua."


Riittääkö, vai jatkanko? Tuolla tavalla kertyi parikymmentä kiloa, nyt olisi jotakuinkin kolmasosa pudotettu, hyvään suuntaan mennään.

 

tunnesyöppö minäkin ja ruoka on nyt vaan hyvää. enkä liiku läheskään tarpeeksi.

 

Mä oon laihduttanut yks tuhat kertaa. Ja mä jopa aina onnistun mun laihdutuksessa! Viimeksi lähti 30 kiloa 1,5 vuoden aikana ja kas kummaa, siitä on vuosi ja 15 on tullut takaisin Sit mä taas jossain vaiheessa havahdun, että ei helvetti, pakko laihduttaa taas...

Ja syy siis: mä rakastan hyvää ruokaa ja herkkuja ja mä en jaksa liikkua. Tiedän, että sen muutoksen pitäis olla pysyvä, mutta kun MINÄ EN HALUA. Yksinkertaista

 

Viiden lapsen (jotka tehty n. 7:ssä vuodessa) raskauksista on jääny painoa 5kg/raskaus. Syy: väsymys/ainainen unen puute, kiire, kiireinen mies; en pääse liki koskaan mihinkään ilman lapsia, karkki: piristeenä kun väsyttää, tulee hyvä mieli kun sitä syö ja on vuosien mittaan aiheuttanu riippuvuuden.

Siinäpä ne päällimmäiset syyt. Ja kyllä, aion pudottaa painon pysyvästi pois sitten kun elämä edes pikkasen helpottaa..mutta nyt on hyvä näin. Lapsilla on iloinen pehmeän pullea äiti eikä ainaisella kuihdutuskuurilla oleva hermoheikko laihduttaja-äiti..

 

Söin vuosikaudet lääkettä joka nostaa ruokahalun ja makeanhimon ihan toisiin sfääreihin. Oli pakko syödä sitä lääkettä, vaihtoehtoja ei ollut. No,paino nousi ja nousi ja nyt sit kun oon vasta muutama kk sitten lopettanut sen lääkkeen ottamisen, ni eihän se paino hetkessä putoa... hyvä alku kyllä on jo

 

syön väsymykseen, juhlaan, iloon, suruun, masennukseen -ja yleensä suklaata!! sokeririippuvainen olen. ja oivariinia rakastan leivän päällä. siinä syyt 30kg ylipainoon.

 

Olen normaalipainoinen mutta vartalonmalli on omena vy on 82cm. Varmaan jos harrastais aktiivisemmin liikuntaa niin vatsa ei muistuttaisi palloa.