Millä tapaa polyamorisessa perheessä kasvaminen on haitallisempaa lapsille, kuin uusperheessä kasvaminen?

Mietin, kun aina noissa poly-keskusteluissa joku huomauttaa, että monisuhteisessa perheessä kasvaminen on lapsille pahaksi. Eikö sitten yhtälailla uusperheessä kasvaminen ole? Yhtälaillahan siinä on enemmän ihmisiä mukana, kuin vain ne kaksi vanhempaa. Oikeastaanhan sen luulisi olevan pahempikin, kotejakin koteja on monta. Vai?

 

Ei yhtään millään tavalla. Toiset ei vain voi käsittää erilaisia elämäntapoja.

 

No jos ollaan uusioperheessä, ei isi tai äiti toivon mukaan enää käy köyrimässä sitä entistään..On selvät sävelet sen suhteen et missä roolissa kukin siinä perheessä on jne..Jotenkin tuntuu oudolta et saman katon alla voi asua vaikka äitin 3 miestä ja vaikka niistä kahden tyttöystävä..Saako siitä lapsi ns. terveen käsityksen parisuhteesta..

Ei, jotenkin toi ajatus ei vaan istu mun päähän, oon aika rajoittunut tuon suhteen..

 

[QUOTE="a p";26105765]Mietin, kun aina noissa poly-keskusteluissa joku huomauttaa, että monisuhteisessa perheessä kasvaminen on lapsille pahaksi. Eikö sitten yhtälailla uusperheessä kasvaminen ole? Yhtälaillahan siinä on enemmän ihmisiä mukana, kuin vain ne kaksi vanhempaa. Oikeastaanhan sen luulisi olevan pahempikin, kotejakin koteja on monta. Vai?[/QUOTE]

Voi muuten polyperheissäkin olla lapsilla monta kotia. Mä en usko, että perhemuoto on mikään ratkaiseva tekijä näissä asioissa. Uusperhe ja polyamorinen perhe ei tosiaan välttämättä kauheasti lasten kannalta eroa toisistaan. Ellei sitten siinä mielessä, että kuviossa on useita romanttisia suhteita, jolloin huonossa tapauksessa voi asiat mennä aika monimutkaisiksi. Jos siis tulee ongelmia. Uusperheitä ja polyamorisia perheitä on monenlaisia, joten vaikea niistä on mitenkään yleistämällä keskustella.

 

Ei varmaan polyamoria itsessään ole lapsille mitenkään vahingollista.

Mutta en tiedä yhtään polyamorista suhdetta, joka olisi kestänyt - sanotaan nyt vaikka 20 vuotta. Ja (anteeksi, arvoisat polyamorian kannattajat) tuntemani polyamorikot ovat iän ja elämänkokemuksen myötä muuttuneet tylsiksi perusheteroiksi tai sitten erakoiksi.

Kysymys voi tietysti olla yhteiskunnan ahdasmielisyydestä, joka on ajanut nämä ihmiset toteuttamaan yleistä normia. Tai sitten vain oman tuttavapiirini suppeudesta.

 

Saako siitä lapsi ns. terveen käsityksen parisuhteesta..

Kuka määrittelee suhteen "terveyden", sinäkö? Oletko saanut jonkinlaiset kattavammatkin valtuudet siihen? :O

 

Muuten asiaan puuttumatta - jokainen uusperheessä elänyt tietää, että ne roolit ei itseasiassa ole mitenkään vesiselvät, ei aikuisten eikä lasten välillä. Se, että exät ei enää "köyri" toisiaan, ei vielä tarkoita kuin fyysisen kosketuksen puutetta, ja psyykkiset jutut nyt vaan on astetta vaativampia kaikin puolin.

 

Kuka määrittelee suhteen "terveyden", sinäkö? Oletko saanut jonkinlaiset kattavammatkin valtuudet siihen? :O

Onko pakko heittäytyä vittumaiseks jos sanoo oman mielipiteensä?

Minun mielestäni se ei ole "terve, normaali parisuhde" missään mittakaavassa. Sori nyt vaan.

 

[QUOTE="Jenis";26105856]Muuten asiaan puuttumatta - jokainen uusperheessä elänyt tietää, että ne roolit ei itseasiassa ole mitenkään vesiselvät, ei aikuisten eikä lasten välillä. Se, että exät ei enää "köyri" toisiaan, ei vielä tarkoita kuin fyysisen kosketuksen puutetta, ja psyykkiset jutut nyt vaan on astetta vaativampia kaikin puolin.[/QUOTE]

Mä olen elänyt uusioperheessä itse, oikeastaan parikin kertaa ja kyllä meillä ne roolit on ollu aika selviä. Välttämättä toki jokaisessa perheessä asia ei niin ole.

 

Mä olen elänyt uusioperheessä itse, oikeastaan parikin kertaa ja kyllä meillä ne roolit on ollu aika selviä. Välttämättä toki jokaisessa perheessä asia ei niin ole.

No, nimikkeet voi olla selviä - "äitipuoli", "velipuoli", mutta aika erikoinen uusperhe saa olla, jos esim. äitipuolen rooli, valta, vastuu, ei aiheuta minkäänlaisia pohdintoja tai harkintoja...

 

Onko pakko heittäytyä vittumaiseks jos sanoo oman mielipiteensä?

Minun mielestäni se ei ole "terve, normaali parisuhde" missään mittakaavassa. Sori nyt vaan.

Minä voin sitten omana mielipiteenäni sanoa että jos sinua kerran kiinnostaa muiden makuuhuone-elämä ja sen noinkin tarkka määrittely oikeaan ja väärään, niin et taida olla ihan terve.

Ja huom, koska tämä on oma mielipiteeni, niin se on ihan ookoo.

 

[QUOTE="Entinen Ksantippa S.";26105835]Ei varmaan polyamoria itsessään ole lapsille mitenkään vahingollista.

Mutta en tiedä yhtään polyamorista suhdetta, joka olisi kestänyt - sanotaan nyt vaikka 20 vuotta. Ja (anteeksi, arvoisat polyamorian kannattajat) tuntemani polyamorikot ovat iän ja elämänkokemuksen myötä muuttuneet tylsiksi perusheteroiksi tai sitten erakoiksi.

Kysymys voi tietysti olla yhteiskunnan ahdasmielisyydestä, joka on ajanut nämä ihmiset toteuttamaan yleistä normia. Tai sitten vain oman tuttavapiirini suppeudesta.[/QUOTE]

Mä uskon jollain tapaa siihen, että kuviot monimutkaistuu, mitä enemmän osapuolia on keskenään romanttisessa suhteessa ja etenkin, jos on vielä lapsia useamman kanssa. Eihän edes uusperheet ole millään tavalla ongelmattomia yleensä. Toki varmaan voi polyamorinen perhekin olla ihan onnellinen ja toimiva, mutta jotenkin uskon, että siinä on enemmän riskejä. Niitä on totta kai myös tavallisissa ydinperheissä, mutta toistaiseksi olen (luonnollisesti) törmännyt enemmän toimiviin ydinperheisiin (tai uusperheisiinkin) kuin polyamorisiin perheisiin. Sitten, kun on useita romanttisia suhteita kuviossa mukana niin se vaikuttaa väistämättä kaikkeen, jos edes joillain menee suhde solmuun. Uskon silti, että melkein kaikenlaiset perhemuodot voi toimia, jos niiden eteen tekee työtä.

 

Uusperhehän voi olla jopa haitallisempi lapselle kuin polyamorinen perhe.

Esimerkiksi jos polyamorinen perhe on ollut aina lapsen aikana siinä muodossaan ja pysyy, voi noilla puitteilla lapsi saada pysyvän, tasapainoisen ja rakastavan kodin.
Uusperhekuvioon päädyttäessä taas lapsi joutuu useimmiten kokemaan perheensä hajoamisen, uudet aikuiset ja mahdolliset heidän lapset elämässään sekä pahimmassa tapauksessa seuraamaan aikuisten välisiä konflikteja ja eripuraa.

 

Minä voin sitten omana mielipiteenäni sanoa että jos sinua kerran kiinnostaa muiden makuuhuone-elämä ja sen noinkin tarkka määrittely oikeaan ja väärään, niin et taida olla ihan terve.

Ja huom, koska tämä on oma mielipiteeni, niin se on ihan ookoo.

Heh, se on ihan ok, se on sinun henkilökohtainen mielipiteesi joka ei mun persausta kaivele hetkeäkään..

 

No jos ollaan uusioperheessä, ei isi tai äiti toivon mukaan enää käy köyrimässä sitä entistään..On selvät sävelet sen suhteen et missä roolissa kukin siinä perheessä on jne..Jotenkin tuntuu oudolta et saman katon alla voi asua vaikka äitin 3 miestä ja vaikka niistä kahden tyttöystävä..Saako siitä lapsi ns. terveen käsityksen parisuhteesta..

Ei, jotenkin toi ajatus ei vaan istu mun päähän, oon aika rajoittunut tuon suhteen..

Miten määritellään terve parisuhde? Saako lapsi mielestäsi terveen parisuhteen mallin homo- tai yksinhuoltajaperheessä?

 

No lapsi saa tietenkin huonon ja väärän perhekuvan, aivan kuten homojen lapset tai yksinhuoltajien lapset. Perheeseen kuuluu 1 äiti ja 1 isä, kaikki muu on luonnotonta ja pelottavaa ja kamalaa!!!!

 

Eiköhän tämäkin asia riipu täysin vanhemmista ja siitä kuinka täyspäisiä ne ovat. Satavarmaa on se että polyamorisessa suhteessa elävät ihmiset ovat yhtä inhimillisiä kun muutkin joten ajatus siitä että lapset voisivat paremmin polyamorisessa perheessä on puppua.

 

Uskon silti, että melkein kaikenlaiset perhemuodot voi toimia, jos niiden eteen tekee työtä.

Näin minäkin uskon. Polyamoria vain taitaa vaatia niin paljon, ettei useimmista siihen pitkällä tähtäimellä ole.

Eikös 1800-luvulla perustettu useampiakin kommunistisia utopiayhteisöjä, jotka sitten kaatuilivat käytännössä polyamorian aikaansaamiin ongelmiin (lue: vihaisiin nuoriin miehiin). Tosin vikana taisi olla myös se, että moni oli kiinnostuneempi polyamoriasta kuin itse kommunismista...

 

No jos ollaan uusioperheessä, ei isi tai äiti toivon mukaan enää käy köyrimässä sitä entistään..On selvät sävelet sen suhteen et missä roolissa kukin siinä perheessä on jne..Jotenkin tuntuu oudolta et saman katon alla voi asua vaikka äitin 3 miestä ja vaikka niistä kahden tyttöystävä..Saako siitä lapsi ns. terveen käsityksen parisuhteesta..

Ei, jotenkin toi ajatus ei vaan istu mun päähän, oon aika rajoittunut tuon suhteen..

Niin, ENÄÄ. Mutta on köyrinyt. Kyllä se vähän hämmentävää voi lapselle olla sekin, että ensin on äiti ja isi ja yhtäkkiä onkin äiti + mies ja isi + nainen ja nuo mies ja nainen tuovat vielä tahoiltaan jotain muita lapsia mukaan ja äiti ja isä alkaa niitäkin pitää lapsinaan (vai alkaako?) jne. Ja jos kuvio vielä on toistuva tai väliin mahtuu muuta seurustelua tms säätöä. Tuostako lapsi sitten saa sen käsityksen "terveestä parisuhteesta"?

Jokaiseen suhteeseen käsittääkseni lähdetään ajatuksella, että se kestää. Silti suurin osa ihan normi parisuhteistakin päätyy eroon, miksi monisuhteilta pitäisi odottaa jotain yli-inhimillisyyttä...?

Mikä muuten tarkalleen tekee polyamoriasta mielestäsi epätervettä?

 

Eiköhän tämäkin asia riipu täysin vanhemmista ja siitä kuinka täyspäisiä ne ovat. Satavarmaa on se että polyamorisessa suhteessa elävät ihmiset ovat yhtä inhimillisiä kun muutkin joten ajatus siitä että lapset voisivat paremmin polyamorisessa perheessä on puppua.

No periaatteessa niillä lapsilla voi kuitenkin olla enemmän rakastavia vanhempia perheessä eli kyllä ne siinä mielessä saattaa voida jopa paremmin. Mutta tietysti nämä asiat riippuu eniten itse ihmisistä, ei määrästä.

 

Uusperhehän voi olla jopa haitallisempi lapselle kuin polyamorinen perhe.

Esimerkiksi jos polyamorinen perhe on ollut aina lapsen aikana siinä muodossaan ja pysyy, voi noilla puitteilla lapsi saada pysyvän, tasapainoisen ja rakastavan kodin.
Uusperhekuvioon päädyttäessä taas lapsi joutuu useimmiten kokemaan perheensä hajoamisen, uudet aikuiset ja mahdolliset heidän lapset elämässään sekä pahimmassa tapauksessa seuraamaan aikuisten välisiä konflikteja ja eripuraa.

Totta. Joskus kuitenkin lapsi on kasvanut ihan vaan ydinperheessä vanhempiensa kanssa ja tottunut siihen ja yhtäkkiä toiselle vanhemmalle tai molemmille tulee muitakin suhteita ja mahd. lapsia muidenkin kanssa. Kuulostaa jotenkin tosi monimutkaiselta omassa mielessä. Jos vain osallakin menee suhde katki niin tapaamisjärjestelyt tulee lasten kannalta hankaliksi ja sitä voi hankaloittaa katkeruudet ja kaunat eronneiden välillä. Lisäksi voi tulla jonkinlaista "puolen valintaa". Esim. jos on vaikka kolme ihmistä keskenään suhteessa ja joillekin kahdelle näistä kolmesta osapuolesta tulee ero, voi siinä menettää suhteensa myös toiseen, mikäli kuviossa on se "ensijainen, tiiviimpi" suhde. Jos siinä on sitten vielä lapsia sen "erotetun" osapuolenkin kanssa, menee asiat hankaliksi. Kuvio on ihan eri, jos lapsi on syntynyt perheeseen, jossa on vaikka kolme toisiaan rakastavaa aikuista.

No joo, ei kannata liian idealistinen olla. En tuomitse mitään perhemuotoa, kunhan kyseenalaistan. Huonoimmin voi yleensä perheet, joissa ei panosteta perhesuhteisiin ja tiedosteta erinäisiä riskejä ja pyritä ajattelemaan asioita monista näkökulmista. En ymmärrä sellaista liian naiiviakaan suhtautumista.

 

[QUOTE="vieras";26105995]No periaatteessa niillä lapsilla voi kuitenkin olla enemmän rakastavia vanhempia perheessä eli kyllä ne siinä mielessä saattaa voida jopa paremmin. Mutta tietysti nämä asiat riippuu eniten itse ihmisistä, ei määrästä.[/QUOTE]

Rakastavia ihmisiä lapsilla voi olla ympärillään muutenkin. Ei niiden tarvitse olla "vanhempia".

 

[QUOTE="Entinen Ksantippa S.";26105942]Näin minäkin uskon. Polyamoria vain taitaa vaatia niin paljon, ettei useimmista siihen pitkällä tähtäimellä ole.

Eikös 1800-luvulla perustettu useampiakin kommunistisia utopiayhteisöjä, jotka sitten kaatuilivat käytännössä polyamorian aikaansaamiin ongelmiin (lue: vihaisiin nuoriin miehiin). Tosin vikana taisi olla myös se, että moni oli kiinnostuneempi polyamoriasta kuin itse kommunismista...[/QUOTE]

Mä uskon, että polyamoriset perheet voi toimia, jos niiden jäsenet on keskimääräistä sitoutumiskykyisempiä ja vastuullisempia. Ei tosiaan sovi kukasta kukkaan hyppiville, omaa napaansa tuijottaville, sitoutumiskammoisille ihmisille. Näin uskoisin.

 

[QUOTE="a p";26105971]Niin, ENÄÄ. Mutta on köyrinyt. Kyllä se vähän hämmentävää voi lapselle olla sekin, että ensin on äiti ja isi ja yhtäkkiä onkin äiti + mies ja isi + nainen ja nuo mies ja nainen tuovat vielä tahoiltaan jotain muita lapsia mukaan ja äiti ja isä alkaa niitäkin pitää lapsinaan (vai alkaako?) jne. Ja jos kuvio vielä on toistuva tai väliin mahtuu muuta seurustelua tms säätöä. Tuostako lapsi sitten saa sen käsityksen "terveestä parisuhteesta"?

Jokaiseen suhteeseen käsittääkseni lähdetään ajatuksella, että se kestää. Silti suurin osa ihan normi parisuhteistakin päätyy eroon, miksi monisuhteilta pitäisi odottaa jotain yli-inhimillisyyttä...?

Mikä muuten tarkalleen tekee polyamoriasta mielestäsi epätervettä?[/QUOTE]

No välillä tuntuu, että jotain yli-inhimillisyyttä se vaatii. Pitää ottaa niin monen ihmisen tarpeet ja onnellisuus huomioon. Jos polyperhe hajoaa, on kärsijöitä useita, lapsia ja aikuisia. Mielestäni esim. sellainen on eri asia, että on perhe, jossa asuu vanhempien lisäksi vaikka sukulaisia. Romanttiset suhteet on usein niin paljon hauraampia ja alttiimpia ongelmille.

 

Mä uskon, että polyamoriset perheet voi toimia, jos niiden jäsenet on keskimääräistä sitoutumiskykyisempiä ja vastuullisempia. Ei tosiaan sovi kukasta kukkaan hyppiville, omaa napaansa tuijottaville, sitoutumiskammoisille ihmisille. Näin uskoisin.

Eiko se juuri ole kukasta kukkaan hyppimista ja oman nautinnon etsimista ja tyydtttamista.