Millä tapaa polyamorisessa perheessä kasvaminen on haitallisempaa lapsille, kuin uusperheessä kasvaminen?

Eiko se juuri ole kukasta kukkaan hyppimista ja oman nautinnon etsimista ja tyydtttamista.

Polysuhteet voi olla myös suljettuja. Ei ole siis vapaata seksiä ja jatkuvasti vaihtuvia kumppaneita. Pysyvyyshän on lapsille tärkeää.

 

No jos ollaan uusioperheessä, ei isi tai äiti toivon mukaan enää käy köyrimässä sitä entistään..On selvät sävelet sen suhteen et missä roolissa kukin siinä perheessä on jne..Jotenkin tuntuu oudolta et saman katon alla voi asua vaikka äitin 3 miestä ja vaikka niistä kahden tyttöystävä..Saako siitä lapsi ns. terveen käsityksen parisuhteesta..

Ei, jotenkin toi ajatus ei vaan istu mun päähän, oon aika rajoittunut tuon suhteen..

Tarvitseeko lasten ylipäätään olla tietoisia siitä, ketä äiti tai isä köyrii? Ihan tervepäinen poika mun pojasta kasvoi, vaikka sille vasta kouluiässä selvisi, että isi ei ole tainnut enää vuosiin köyriä äitiä.

 

Polysuhteet voi olla myös suljettuja. Ei ole siis vapaata seksiä ja jatkuvasti vaihtuvia kumppaneita. Pysyvyyshän on lapsille tärkeää.

Mites aikuisille? Eiko heillekin pysyvyys ole tarkeaa.
Niinku pysa yhden kans.

 

Mites aikuisille? Eiko heillekin pysyvyys ole tarkeaa.
Niinku pysa yhden kans.

Miksi vain yhden? Miksei vaikka kahden?

 

[QUOTE="a p";26106160]Miksi vain yhden? Miksei vaikka kahden?[/QUOTE]Ymmarran.
Itsekin haluaisin kaksi tai enemman ,mutta se olis mun moraalikasitysia vastaan.

 

[QUOTE="a p";26106160]Miksi vain yhden? Miksei vaikka kahden?[/QUOTE]

Tän mä ymmärrän. Sitä en ehkä, jos usean kanssa hankitaan lapsia. Turhan monimutkaista. Etenkin sitten, jos tulee eroja ja lapset joutuu seilaamaan useassa paikassa.

 

Tän mä ymmärrän. Sitä en ehkä, jos usean kanssa hankitaan lapsia. Turhan monimutkaista. Etenkin sitten, jos tulee eroja ja lapset joutuu seilaamaan useassa paikassa.

Mutta joutuuhan lapset seilaamaan, vaikka olisikin yksi kumppani kerrallaan. Mä en näe ongelmana sitä, että lapsi kasvaisi polyamorisessa perheessä. Kuitenkin vain yksi aikuisista on lapsen äiti ja vain yksi on lapsen isä. Mun lapsillani on eri isät eikä heille ole kummallekaan koskaan ollut epäselvää, kuka heidän isänsä on. Miksi sen pitäisi polyamorisessa perheessä olla lapsille epäselvää? Ja jos ero tulee, niin tietysti lapset ovat vuorollaan äidillä ja vuorollaan isällä. Harvassa uusperheessäkään taitaa lapset tavata biovanhempiensa existä muita kuin biovanhempaansa.

 

Tarvitseeko lasten ylipäätään olla tietoisia siitä, ketä äiti tai isä köyrii? Ihan tervepäinen poika mun pojasta kasvoi, vaikka sille vasta kouluiässä selvisi, että isi ei ole tainnut enää vuosiin köyriä äitiä.

Mun mielestä lasten nyt ei ylipäätään tarvi köyrimisestä tietää vielä yhtään mitään eikä edes kuulla tuollaista sanaa

 

Rakastavia ihmisiä lapsilla voi olla ympärillään muutenkin. Ei niiden tarvitse olla "vanhempia".

Totta kai voi olla. Ja vanhemmat ovat varmasti keskimäärin ihan yhtä hyviä niin perus kahden hengen heterosuhteessa kuin homosuhteissa, polyamorisessa suhteessa tai sinkkuna. Mutta kyllä mä ainakin näen sen lähtökohtaisesti ihan vaan hyvänä asiana jos lapsella on monta rakastavaa vanhempaa perheessä.

 

[QUOTE="vieras";26105771]Ei yhtään millään tavalla. Toiset ei vain voi käsittää erilaisia elämäntapoja.[/QUOTE]

Juuri näin.

 

Polysuhteet voi olla myös suljettuja. Ei ole siis vapaata seksiä ja jatkuvasti vaihtuvia kumppaneita. Pysyvyyshän on lapsille tärkeää.

Mutta polyamoriahan sinänsä jättää aina sen mahdollisuuden, että siihen suhteeseen voi tulla lisää osapuolia. Parisuhteessahan se kaksi on sillä tavalla pysyvämpi olotila, että se "maksimi" on jo täynnä, joten kukaan ei etsi mitään uutta.

 

Mutta polyamoriahan sinänsä jättää aina sen mahdollisuuden, että siihen suhteeseen voi tulla lisää osapuolia. Parisuhteessahan se kaksi on sillä tavalla pysyvämpi olotila, että se "maksimi" on jo täynnä, joten kukaan ei etsi mitään uutta.

Ei kaikissa polysuhteissa jätetä. Jotkut tyytyvät siihen tiettyyn suhdemäärään.

 

[QUOTE="vieras";26106427]Totta kai voi olla. Ja vanhemmat ovat varmasti keskimäärin ihan yhtä hyviä niin perus kahden hengen heterosuhteessa kuin homosuhteissa, polyamorisessa suhteessa tai sinkkuna. Mutta kyllä mä ainakin näen sen lähtökohtaisesti ihan vaan hyvänä asiana jos lapsella on monta rakastavaa vanhempaa perheessä.[/QUOTE]

Jep, jos ne aikuiset välittävät myös niistä ei-biologisista lapsista ja kohtelevat lapsia tasapuolisesti. Riippuu siis niistä aikuisista, ei perhemuodosta varsinaisesti.

 

Ei kaikissa polysuhteissa jätetä. Jotkut tyytyvät siihen tiettyyn suhdemäärään.

No ei varmaan kaikissa suhteissa jätetäkään, mutta jos ajatellaan teoriassa näiden kahden suhdemuodon eroa, niin onhan tuo aika ratkaiseva tekijä, jos ajatellaan pysyvyyttä.

Ja onhan se kuitenkin se polyamorian oleellisin asia, että suhde on jotain muuta kuin vain kahden ihmisen välinen. Jos kaksi polyamorista ihmistä elää suhteessa, jossa on sovittu, ettei kolmatta henkilöä suhteeseen tule, eihän se ole enää edes polyamorinen suhde, vaan ihan tavallinen parisuhde.

 

No ei varmaan kaikissa suhteissa jätetäkään, mutta jos ajatellaan teoriassa näiden kahden suhdemuodon eroa, niin onhan tuo aika ratkaiseva tekijä, jos ajatellaan pysyvyyttä.

Ja onhan se kuitenkin se polyamorian oleellisin asia, että suhde on jotain muuta kuin vain kahden ihmisen välinen. Jos kaksi polyamorista ihmistä elää suhteessa, jossa on sovittu, ettei kolmatta henkilöä suhteeseen tule, eihän se ole enää edes polyamorinen suhde, vaan ihan tavallinen parisuhde.

Siis tarkoitin, että voi olla esim. kolmen henkilön polysuhde, johon ei oteta muita. Tai pariskunnalla voi kummallakin olla yksi muu suhde, muttei vapaata seksiä. Eli siis sitoutuneita suhteita rajatulla määrällä.

 

Siis tarkoitin, että voi olla esim. kolmen henkilön polysuhde, johon ei oteta muita. Tai pariskunnalla voi kummallakin olla yksi muu suhde, muttei vapaata seksiä. Eli siis sitoutuneita suhteita rajatulla määrällä.

Niin, mutta jossain vaiheessahan näissäkin suhteissa kai on ollut se vaihe, kun on vielä ollut tilaa uusille suhteen jäsenille. Tuskin tuollaiset suhteet syntyy siten, että kolme ihmistä tapaavat ja päättävät ryhtyä suhteeseen. Mutta parisuhde on parisuhde alusta asti, siinä joko ollaan täysmääräisenä tai ei olla ollenkaan.

 

Niin, mutta jossain vaiheessahan näissäkin suhteissa kai on ollut se vaihe, kun on vielä ollut tilaa uusille suhteen jäsenille. Tuskin tuollaiset suhteet syntyy siten, että kolme ihmistä tapaavat ja päättävät ryhtyä suhteeseen. Mutta parisuhde on parisuhde alusta asti, siinä joko ollaan täysmääräisenä tai ei olla ollenkaan.

Eikö tuo nyt kuitenkin jo mene saivartelun puolelle? Mitä väliä noilla asioilla on lasten hyvinvoinnin kannalta? Siis koska onhan se täysin mahdollista että esim juuri tuo Tytsi89n mainitsema kolmen ihmisen suhde on muodostunut jo ennen lasten syntymää ja näinollen on ihan yhtä pysyvä ja tuttu lapselle, kuin perus parisuhde olisi. Vai?

 

Mitä se ylipäätään haittaa vaikka aikuiset harrastaisi seksiä monen ihmisen kanssa, ja siis täysin vapaata seksiä?
Kysehän on kahden tai useamman aikuisen ihmisen omasta päätöksestä, en ymmärrä miten se heidän lapsia haittaisi?

Ja huomatkaa, kaikki ihmissuhteet ei mene tarkkoihin lokeroihin, ei todellakaan. Vaan se on jokaisen itsensä päätettävissä minkälaisen suhteen haluaa ja keiden kanssa, jokainen tyylillään

 

[QUOTE="a p";26106819]Eikö tuo nyt kuitenkin jo mene saivartelun puolelle? Mitä väliä noilla asioilla on lasten hyvinvoinnin kannalta? Siis koska onhan se täysin mahdollista että esim juuri tuo Tytsi89n mainitsema kolmen ihmisen suhde on muodostunut jo ennen lasten syntymää ja näinollen on ihan yhtä pysyvä ja tuttu lapselle, kuin perus parisuhde olisi. Vai?[/QUOTE]

Niin menee saivartelun puolelle, mutta tuossa puhuttiin pysyvyydestä johon minä kommentoin, että pakosti polyamorinen on juuri tuon erityisominaisuutensa osalta ei-pysyvämpi kuin tavallinen parisuhde. Eikä siinä pitäisi nyt olla mitään ihmeellistä, ihan järjellä ajateltava juttu. Käytännössähän kuitenkaan ei pysty sanomaan kahdesta randomista pari- ja polysuhteesta kumpi on pysyvämpi, mutta teoriassahan tämä on helppo todeta.

 

Niin, mutta jossain vaiheessahan näissäkin suhteissa kai on ollut se vaihe, kun on vielä ollut tilaa uusille suhteen jäsenille. Tuskin tuollaiset suhteet syntyy siten, että kolme ihmistä tapaavat ja päättävät ryhtyä suhteeseen. Mutta parisuhde on parisuhde alusta asti, siinä joko ollaan täysmääräisenä tai ei olla ollenkaan.

Ei, ei niissä kaikissa ole. Sellaisia polysuhteita ON hyvinkin olemassa, jossa kolme ihmistä alkaa seurustella yhtä aikaa jollain yhdistelmällä, eikä suhteessa missään välissä ole "avoimet ovet".

 

kyllä saa köyriä vaikka naapuriansa jos haluaa ja se on tervettä. ihan tervettä köyriä vaiks kolmen eri ukon kaa, mikäs siinä mutta onko se kauhean viisata se on taas eriasia.

 

Ei, ei niissä kaikissa ole. Sellaisia polysuhteita ON hyvinkin olemassa, jossa kolme ihmistä alkaa seurustella yhtä aikaa jollain yhdistelmällä, eikä suhteessa missään välissä ole "avoimet ovet".

No joo varmasti voi ollakin, mutta ei se silti poista sitä tosiasiaa, että tällainen epävakaa tilanne on mahdollista ja jopa todennäköistä polyamorisessa suhteessa, mutta parisuhteessa ei. Siis edelleenkin ihan teorian tasolla näistä käsitteistä puhuttaessa.

 

Polyamoriaperheessä ja uusioperheessähän se ainoa ero on se että toisessa vanhemmat (oli heitä nyt kuin monta tahansa) jakavat suhteensa useammalle henkilölle.
Miten se voisi olla lapsille haitallista jos heidän vanhempansa ovat kykeneviä rakastamaan enemmän kuin yhtä ihmistä?
Ja siis itsehän ei kenenkään tarvitse kääntyä polyamoriaan eikä siitä itse välittää, mutta muita ei ole syytä tuomita.

 

No joo varmasti voi ollakin, mutta ei se silti poista sitä tosiasiaa, että tällainen epävakaa tilanne on mahdollista ja jopa todennäköistä polyamorisessa suhteessa, mutta parisuhteessa ei. Siis edelleenkin ihan teorian tasolla näistä käsitteistä puhuttaessa.

Siis miten niin ei "epävakaa" tilanne ole mahollinen tai todennäkönen PARIsuhteessa...? Ottaen huomioon ero- ja avioerotilastot...?

 

[QUOTE="a p";26109878]Siis miten niin ei "epävakaa" tilanne ole mahollinen tai todennäkönen PARIsuhteessa...? Ottaen huomioon ero- ja avioerotilastot...?[/QUOTE]

No lue nyt nuo viestini. En nyt oikein tiedä, miten saisin tämän asian selitettyä sillä tavalla neutraalisti teorian tasolla, ettei siihen suhtauduta heti näin jyrkästi. Eli unohtakaa nyt se suhteen laatu ja ajatelkaa pelkästään niitä suhteiden määrää. Jos olet parisuhteessa sinulla on kaksi vaihtoehtoa, pysyt parisuhteessa tai sitten et pysy siinä. Jos olet polyamorisessa suhteessa, voit olla henkilön kanssa suhteessa, voit erota, voit ottaa siihen kolmannen jäsenen, voit ottaa siihen neljännen jäsenen ja rajaahan ei teoriassa ole.

Eli jos ajattelet vaikka käveleväsi suoraa tietä, sinulla on kaksi vaihtoehtoa, kävellä eteenpäin tai kääntyä takaisin. Mutta jos taas sinulla on tie jossa on paljon risteyksiä, joista saat itse valita, mihin käännyt, onhan se paljon monimutkaisempi ja riskialttiimpi eksymiseen.

Jälleen kerran ihan vain teoriaa. Käytännöstähän ei voi tietää, mutta onhan esim tytsikin monta kertaa sanonut, että polyamoriset suhteet vaativat ihmisiltä ihan eri tavalla sopeutumiskykyä, ihmissuhdetaitoja, kärsivällisyyttä jne, joten mikä ihme siinä on, jos puhuu tästä näiden kahden ihmissuhdekuvion teoreettisesta ja käsitteellisestä erosta ja pohtii niiden vaikutuksia todellisuuteen, tullaan heti jankuttamaan, että "voihan parisuhteessakin erota" jne. Minun tarkoitukseni on vain huomioida se, että juuri nämä eroavaisuudet tekevät polyamoriselle suhteelle niitä haasteita, jolloin se on pakosti hankalampi.

Ei kai kukaan esimerkiksi voi sanoa, että uusioperheessäkään ei olisi tietynlaisia ongelmia juuri sen uusiokuvion takia, mutta ei se silti tarkoita sitä, että kaikki ydinperheet ovat automaattisesti ongelmattomia ja kaikissa uusioperheissä menee huonommin kuin ydinperheissä. Miksi tämä nyt on niin vaikeaa?