Millä tapaa polyamorisessa perheessä kasvaminen on haitallisempaa lapsille, kuin uusperheessä kasvaminen?

[QUOTE="vieras";26106427]Totta kai voi olla. Ja vanhemmat ovat varmasti keskimäärin ihan yhtä hyviä niin perus kahden hengen heterosuhteessa kuin homosuhteissa, polyamorisessa suhteessa tai sinkkuna. Mutta kyllä mä ainakin näen sen lähtökohtaisesti ihan vaan hyvänä asiana jos lapsella on monta rakastavaa vanhempaa perheessä.[/QUOTE]

Mitä useampi ihminen sitä suurempi soppa syntyy jos tai kun asiat menee metsään. Jos miettii esim. lasta/lapsia polyamorisessa perheessä niin kaikilla perheen aikuisilla on oikeus lapseen ja lapsella on oikeus kaikkiin vanhempiin. Lapselle voi olla ihan hyvä juttu että on monta luotettavaa aikuista elämässä, mutta kolikon toisella puolella on se että näissäkin suhteissa on tavallisia ihmisiä vikoineen joten mä en näe että rakkaus olisi jotenkin hienompaa tai kestävämpää polyamorisessa perheessä.

 

Jos mä olisin ollut aikanaan viisaampi, niin olisin valinnut tarkemmin kenen kanssa lapset teen, jotta sitten ehkä miehenkin niin halutessa olisi voitu elää ydinperheessä. Valitettavasti niin ei käynyt ja nyt olen saanut toisen tilaisuuden rakkauteen uusperheessä. Valitettavasti tämä on varmaan jokaiselle osapuolelle enemmän tai vähemmän ongelmallinen juttu. Mutta jos eronnut ihminen vielä joskus haluaa rakastaa toista aikuista ja saada rakkautta ja ehkä vielä lapsiakin, niin ei ole paljon vaihtoehtoja. Nyt täytyy vaan tehdä työtä että tämä toimisi ja että lapset ei niin hirveästi kärsisi. Ja meillä tehdäänkin. Miehen poikaa juoksutetaan terapiassa ja lastensuojelu on käynyt antamassa arjen vinkkejä. Onneksi lapset on sopeutuvaisia. Mun omillani kaikki on käynyt ainakin päällisinpuolin kivuttomammin.

Mutta enpä kyllä vaihtoehtoja ollessa valitsisi lapsille niinkin monimutkaista kuviota kuin polyamorinen perheyhteisö, ellen sitten olisi ihan varma että jokainen osapuoli on 100% sinut sen kuvion kanssa ja että se tulee toimimaan ja pelisäännöt on täysin selvät. Tai siis en näistä huolimattakaan henk.koht. valitsisi, koska en ole polyamorinen, mutta siis jos olisin. Mun on jotenkin vaikea kuvitella miten polyamorinen suhde toimii. Ymmärtääkö lapsi siinä ketkä on hänen ensisijaiset vanhempansa ja sitä kautta ei kärsi pahasti, jos joku muu suhteen osapuoli lähtee lätkimään? Vai onko kaikki siinä lapselle ensisijaisia ja lapsi voi joutua kokemaan menetyksen useaan otteeseen? Tuollainen suhdemuoto on itselleni niin vieras, etten osaa kuvitella toimivaa sellaista, jossa kaikilla olisi hyvä olla.

 

Nämä polyamorian mainostamiset on minun mielestäni verrattavissa siihen että joku mainostaa myyvänsä itseään. Eli säännöissä pitäisi kieltää moinen saasta.

 

Nämä polyamorian mainostamiset on minun mielestäni verrattavissa siihen että joku mainostaa myyvänsä itseään. Eli säännöissä pitäisi kieltää moinen saasta.

mutu mutu mut mutu

 

[QUOTE="vieras";26110537]mutu mutu mut mutu[/QUOTE]

Tiedän ihan tarpeeksi siitä, kuinka eläimet käyttäytyvät

 

Tiedän ihan tarpeeksi siitä, kuinka eläimet käyttäytyvät

Elämä on ihan mukavaa kun elää siten kuin itselle on hyväksi, eikä stressaa muiden petipuuhista. Peace and Love.

 

Mitä useampi ihminen sitä suurempi soppa syntyy jos tai kun asiat menee metsään. Jos miettii esim. lasta/lapsia polyamorisessa perheessä niin kaikilla perheen aikuisilla on oikeus lapseen ja lapsella on oikeus kaikkiin vanhempiin. Lapselle voi olla ihan hyvä juttu että on monta luotettavaa aikuista elämässä, mutta kolikon toisella puolella on se että näissäkin suhteissa on tavallisia ihmisiä vikoineen joten mä en näe että rakkaus olisi jotenkin hienompaa tai kestävämpää polyamorisessa perheessä.

No nimenomaan tätä minäkin olen yrittänyt sanoa, että järjellä ajatellen, jos väkeä on enemmän, suhde on myös hankalampi, kun ihmisiä ne polyamorisessa suhteessa olevatkin ovat. Ei kai kukaan oikeasti oleta, että se toinen elämäntapa ja avarakatseisuus poistavat ne normaalit ihmisten viat ja hankaluudet. Niitä vain esiintyy eri muodoissa ja enemmän.

 

No nimenomaan tätä minäkin olen yrittänyt sanoa, että järjellä ajatellen, jos väkeä on enemmän, suhde on myös hankalampi, kun ihmisiä ne polyamorisessa suhteessa olevatkin ovat. Ei kai kukaan oikeasti oleta, että se toinen elämäntapa ja avarakatseisuus poistavat ne normaalit ihmisten viat ja hankaluudet. Niitä vain esiintyy eri muodoissa ja enemmän.

Ei pidä paikkaansa! Ongelmia on oikeastaan vähemmän. Asiat ovat kevyempiä kantaa.
Jos jonkun parisuhde on hankala, niin sillä perusteella helposti ajattelee että muiden suhteet olisivat vielä tuplaten hankalampia?

Jos sun järki ei riitä, niin lakkaa ajattelemasta koko asiaa. Et tajua vaikka sinulle vääntäisi rautalangasta.

Ne joilla ei ole kokemusta ja suuntautumista tuohon ja jotka eivät edes tajua miten tuollainen suhde on mahdollinen, esittävät totuuksina omia arvailujaan.

Kyse ei ole siitä että avarakatseisuus riittäisi ja että sillä voisi ko. suhteen hoitaa ja siinä avarakatseisuuden varassa pärjätä.
Väärin! Suhteessa pystyvät elämään vain ihmiset jotka ovat samoin suuntautuneita.
Ongelmia aiheuttavat ne, jotka ovat tilanteeseen joutuneet. Eivät ne joille se on luontevaa.

Uskon että on mahdoton ajatella miten tuo on mahdollista, joten älkää ajatelko.

 

Mitä useampi ihminen sitä suurempi soppa syntyy jos tai kun asiat menee metsään. Jos miettii esim. lasta/lapsia polyamorisessa perheessä niin kaikilla perheen aikuisilla on oikeus lapseen ja lapsella on oikeus kaikkiin vanhempiin. Lapselle voi olla ihan hyvä juttu että on monta luotettavaa aikuista elämässä, mutta kolikon toisella puolella on se että näissäkin suhteissa on tavallisia ihmisiä vikoineen joten mä en näe että rakkaus olisi jotenkin hienompaa tai kestävämpää polyamorisessa perheessä.

En minäkään näe, että rakkaus olisi hienompaa tai kestävämpää polaymorisessa suhteessa. Siinä on yksinkertaisesti enemmän ihmisiä, jotka sitä rakkautta jakavat.

 

No nimenomaan tätä minäkin olen yrittänyt sanoa, että järjellä ajatellen, jos väkeä on enemmän, suhde on myös hankalampi, kun ihmisiä ne polyamorisessa suhteessa olevatkin ovat. Ei kai kukaan oikeasti oleta, että se toinen elämäntapa ja avarakatseisuus poistavat ne normaalit ihmisten viat ja hankaluudet. Niitä vain esiintyy eri muodoissa ja enemmän.

Ei kai kukaan ole missään vaiheessa näin väittänytkään? Minä olen tuo vieras kenelle Coffee Break vastasi ja tarkoitin yksinkertaisesti sitä, että minun mielestäni se on lähtökohtaisesti ihan hyvä asia, että lapsella on monta rakastavaa vanhempaa.

 

[QUOTE="vieras";26110303]Jos mä olisin ollut aikanaan viisaampi, niin olisin valinnut tarkemmin kenen kanssa lapset teen, jotta sitten ehkä miehenkin niin halutessa olisi voitu elää ydinperheessä. Valitettavasti niin ei käynyt ja nyt olen saanut toisen tilaisuuden rakkauteen uusperheessä. Valitettavasti tämä on varmaan jokaiselle osapuolelle enemmän tai vähemmän ongelmallinen juttu. Mutta jos eronnut ihminen vielä joskus haluaa rakastaa toista aikuista ja saada rakkautta ja ehkä vielä lapsiakin, niin ei ole paljon vaihtoehtoja. Nyt täytyy vaan tehdä työtä että tämä toimisi ja että lapset ei niin hirveästi kärsisi. Ja meillä tehdäänkin. Miehen poikaa juoksutetaan terapiassa ja lastensuojelu on käynyt antamassa arjen vinkkejä. Onneksi lapset on sopeutuvaisia. Mun omillani kaikki on käynyt ainakin päällisinpuolin kivuttomammin.

Mutta enpä kyllä vaihtoehtoja ollessa valitsisi lapsille niinkin monimutkaista kuviota kuin polyamorinen perheyhteisö, ellen sitten olisi ihan varma että jokainen osapuoli on 100% sinut sen kuvion kanssa ja että se tulee toimimaan ja pelisäännöt on täysin selvät. Tai siis en näistä huolimattakaan henk.koht. valitsisi, koska en ole polyamorinen, mutta siis jos olisin. Mun on jotenkin vaikea kuvitella miten polyamorinen suhde toimii. Ymmärtääkö lapsi siinä ketkä on hänen ensisijaiset vanhempansa ja sitä kautta ei kärsi pahasti, jos joku muu suhteen osapuoli lähtee lätkimään? Vai onko kaikki siinä lapselle ensisijaisia ja lapsi voi joutua kokemaan menetyksen useaan otteeseen? Tuollainen suhdemuoto on itselleni niin vieras, etten osaa kuvitella toimivaa sellaista, jossa kaikilla olisi hyvä olla.[/QUOTE]

Ymmärtääkö sinun lapsesi kuka hänen isänsä on? Onko isäpuoli hänelle silti rakas ihminen ja lapsi kokisi menetyksen jos te eroaisitte? Ei se sen monimutkaisempaa ole polyamorisessa suhteessa.

 

[QUOTE="vieras";26112444]En minäkään näe, että rakkaus olisi hienompaa tai kestävämpää polaymorisessa suhteessa. Siinä on yksinkertaisesti enemmän ihmisiä, jotka sitä rakkautta jakavat.[/QUOTE]

Rakkautta saa jokainen tuplaten.

 

[QUOTE="vieras";26112412]Ei pidä paikkaansa! Ongelmia on oikeastaan vähemmän. Asiat ovat kevyempiä kantaa.
Jos jonkun parisuhde on hankala, niin sillä perusteella helposti ajattelee että muiden suhteet olisivat vielä tuplaten hankalampia?

Jos sun järki ei riitä, niin lakkaa ajattelemasta koko asiaa. Et tajua vaikka sinulle vääntäisi rautalangasta.

Ne joilla ei ole kokemusta ja suuntautumista tuohon ja jotka eivät edes tajua miten tuollainen suhde on mahdollinen, esittävät totuuksina omia arvailujaan.

Kyse ei ole siitä että avarakatseisuus riittäisi ja että sillä voisi ko. suhteen hoitaa ja siinä avarakatseisuuden varassa pärjätä.
Väärin! Suhteessa pystyvät elämään vain ihmiset jotka ovat samoin suuntautuneita.
Ongelmia aiheuttavat ne, jotka ovat tilanteeseen joutuneet. Eivät ne joille se on luontevaa.

Uskon että on mahdoton ajatella miten tuo on mahdollista, joten älkää ajatelko. [/QUOTE]

Mutta eihän se sama suuntautuneisuus poista muita ihmisten välisiä konflikteja. Jossain aikaisemmassa keskustelussa sanoinkin, että onhan se hienoa, että ihmiset tulevat toimeen ja löytävän sielunkumppaneita, mutta polyamorisuus ei silti tarkoita sitä, että kaikista asioista ollaan samaa mieltä ja eletään ikuisessa harmoniassa. En nyt tarkoita tässä sen polyamorisuuden itsessään aiheuttavan niitä ongelmia siinä suhteessa, vaan ihan niitä tavallisia arjen pulmia, joita muillakin muillakin on, on pakosti enemmän, kun ihmisiäkin on siinä sopassa enemmän.

Jos sinulla on vaikka kaksi hyvää ystävää, niin sinulla on tuplasti enemmän mahdollisuuksia joutua erimielisyyteen, kuin yhden ystävän kanssa (näin karkeasti sanoen). Eikä siinäkään kuviossa riitoja välttämättä aiheuta pelkästään se, että niitä ystävyksiä on kolme siinä kuviossa, vaan jotkut ihan muut asiat, ihan mitkä tahansa.

 

Jos sinulla on vaikka kaksi hyvää ystävää, niin sinulla on tuplasti enemmän mahdollisuuksia joutua erimielisyyteen, kuin yhden ystävän kanssa (näin karkeasti sanoen). Eikä siinäkään kuviossa riitoja välttämättä aiheuta pelkästään se, että niitä ystävyksiä on kolme siinä kuviossa, vaan jotkut ihan muut asiat, ihan mitkä tahansa.

Toisaalta minulla on myös kaksi ystävää kenelle jakaa murheita, kaksi ystävää kenen kanssa viettää aikaa, ketä pyytää lapsenvahdiksi. Jos toiselle ei tänään sovi, toiselle saattaa sopiakin. Yhden ihmisen ei tarvitse jaksaa kantaa niin suurta taakkaa.

 

[QUOTE="vieras";26112470]Rakkautta saa jokainen tuplaten.[/QUOTE]

Mutta tälläkin kolikolla on kääntöpuoli. Tällöin pitää myös ottaa huomioon toisten tunteita tuplaten. Kyllähän ihmisten on aika usein vaikeaa ottaa huomioon toisten tunteet, ei kai se tule kenellekään yllätyksenä.

 

[QUOTE="vieras";26112470]Rakkautta saa jokainen tuplaten.[/QUOTE]

Niin tätä tarkoitinkin. En siis niin, että sitä rakkautta jaetaan niin että kenellekään ei jää paljoa vaan että on monta ihmistä, jotka antavat rakkautta

 

[QUOTE="vieras";26112573]Toisaalta minulla on myös kaksi ystävää kenelle jakaa murheita, kaksi ystävää kenen kanssa viettää aikaa, ketä pyytää lapsenvahdiksi. Jos toiselle ei tänään sovi, toiselle saattaa sopiakin. Yhden ihmisen ei tarvitse jaksaa kantaa niin suurta taakkaa.[/QUOTE]

No niin niin, mutta onhan se nyt naiivia väittää, että se polyamorisuus yhdistää niin merkittävästi, että mitään ongelmia ei suhteessa voi olla. Ja sitten taas tuossa tulee sitten ne kolmiodraaman ainekset (miksi jaoit tämän murheen tuon toisen kanssa, etkä minun kanssani, miksi minun pitäisi olla taas lapsenvahti, kun te menette elokuviin jne) eli on enemmän soviteltavaa.

 

[QUOTE="vieras";26112573]Toisaalta minulla on myös kaksi ystävää kenelle jakaa murheita, kaksi ystävää kenen kanssa viettää aikaa, ketä pyytää lapsenvahdiksi. Jos toiselle ei tänään sovi, toiselle saattaa sopiakin. Yhden ihmisen ei tarvitse jaksaa kantaa niin suurta taakkaa.[/QUOTE]

Näin.

 

No niin niin, mutta onhan se nyt naiivia väittää, että se polyamorisuus yhdistää niin merkittävästi, että mitään ongelmia ei suhteessa voi olla. Ja sitten taas tuossa tulee sitten ne kolmiodraaman ainekset (miksi jaoit tämän murheen tuon toisen kanssa, etkä minun kanssani, miksi minun pitäisi olla taas lapsenvahti, kun te menette elokuviin jne) eli on enemmän soviteltavaa.

Helpompi sovitella.

 

No niin niin, mutta onhan se nyt naiivia väittää, että se polyamorisuus yhdistää niin merkittävästi, että mitään ongelmia ei suhteessa voi olla. Ja sitten taas tuossa tulee sitten ne kolmiodraaman ainekset (miksi jaoit tämän murheen tuon toisen kanssa, etkä minun kanssani, miksi minun pitäisi olla taas lapsenvahti, kun te menette elokuviin jne) eli on enemmän soviteltavaa.

Ei kukaan ole missään vaiheessa väittänytkään etteikö polyamorisessa suhteessa olisi ongelmia.

 

[QUOTE="vieras";26112630]Helpompi sovitella. [/QUOTE]

Niin no sitten päästäänkin vallankäyttöongelmiin, eli parisuhteessa molemmat voivat olla asioista eri mieltä ja yrittää etsiä kompromissia tilanteeseen. Mitäs kun kolme ihmistä ovat asioista eri mieltä siten, että yksi on yhtä mieltä ja kaksi toista mieltä? Toimiiko demokratia, vai voiko se eri mieltä oleva oikeasti vaatia kompromissia. Pakosti tulee tilanteita, jolloin joutuu valitsemaan puolia tms.

 

Niin no sitten päästäänkin vallankäyttöongelmiin, eli parisuhteessa molemmat voivat olla asioista eri mieltä ja yrittää etsiä kompromissia tilanteeseen. Mitäs kun kolme ihmistä ovat asioista eri mieltä siten, että yksi on yhtä mieltä ja kaksi toista mieltä? Toimiiko demokratia, vai voiko se eri mieltä oleva oikeasti vaatia kompromissia. Pakosti tulee tilanteita, jolloin joutuu valitsemaan puolia tms.

Musta jotenkin tuntuu, että sä katsot tätä asiaa omasta näkökulmastasi. Sinulle polyamorinen suhde ei varmasti sopisikaan. Siinä tarvitsee joustavuutta, kompromisseja jne. Ihmiset jotka ovat polyamorisessa suhteessa luultavasti myös ovat aika hyviä noissa asioissa. Jos ihminen suuttuu siitä, että kaveri näki eilen toista kaveria eikä häntä niin ehkä sellaisen ihmisen ei kannata edes tällaiseeen suhteeseen lähteä. Mutta toiset eivät ota asioita niin tosissaan ja he ovat joustavia ja heitä ei haittaa vaikka kaikki ei aina menisi tasan ja he mielellään jakavat elämänsä usean ihmisen kanssa. Sellaiselle ihmiselle polyamorinen suhde sopii hyvin.

 

[QUOTE="vieras";26112663]Musta jotenkin tuntuu, että sä katsot tätä asiaa omasta näkökulmastasi. Sinulle polyamorinen suhde ei varmasti sopisikaan. Siinä tarvitsee joustavuutta, kompromisseja jne. Ihmiset jotka ovat polyamorisessa suhteessa luultavasti myös ovat aika hyviä noissa asioissa. Jos ihminen suuttuu siitä, että kaveri näki eilen toista kaveria eikä häntä niin ehkä sellaisen ihmisen ei kannata edes tällaiseeen suhteeseen lähteä. Mutta toiset eivät ota asioita niin tosissaan ja he ovat joustavia ja heitä ei haittaa vaikka kaikki ei aina menisi tasan ja he mielellään jakavat elämänsä usean ihmisen kanssa. Sellaiselle ihmiselle polyamorinen suhde sopii hyvin.[/QUOTE]

Eli sinä siis ihan tosissasi väität, että tuollaisia mainitsemiani ongelmia ei tule, jos vain on oikeasti suuntautunut polyamoristisesti.

 

[QUOTE="vieras";26112663]Musta jotenkin tuntuu, että sä katsot tätä asiaa omasta näkökulmastasi. Sinulle polyamorinen suhde ei varmasti sopisikaan. Siinä tarvitsee joustavuutta, kompromisseja jne. Ihmiset jotka ovat polyamorisessa suhteessa luultavasti myös ovat aika hyviä noissa asioissa. Jos ihminen suuttuu siitä, että kaveri näki eilen toista kaveria eikä häntä niin ehkä sellaisen ihmisen ei kannata edes tällaiseeen suhteeseen lähteä. Mutta toiset eivät ota asioita niin tosissaan ja he ovat joustavia ja heitä ei haittaa vaikka kaikki ei aina menisi tasan ja he mielellään jakavat elämänsä usean ihmisen kanssa. Sellaiselle ihmiselle polyamorinen suhde sopii hyvin.[/QUOTE]

Jep.

Ajattelu on jo lähtökohtaisesti hieman toisenlaista.

 

Eli sinä siis ihan tosissasi väität, että tuollaisia mainitsemiani ongelmia ei tule, jos vain on oikeasti suuntautunut polyamoristisesti.

Totta kai tulee. Joka ikisessä suhteessa on ongelmia. Mutta jos on oikeanlainen persoonallisuus ja asenne niistä ongelmista voi selvitä. Ei mihinkään suhteeseen voi lähteä, edes kahden hengen heterosuhteeseen, jos suhteessa ei saa olla ongelmia.