Mistä te kaivatte noita nk hyviä miehiä?

"pepe"
Ero on siinä että miehelle kelpaa oikein mainiosti tavallinen perhe-elämä, kun vastaavasti nainen odottelee koko elämänsä sitä prinssiä valkealla ratsulla, puolimetristä meisseliä, miljoonaomaisuutta ja jonkinlaista skitsofreenista dr. jekyll & mr.hyde luonnetta tältä prinssiltä, jonka ulkomuoto on kuin suoraan tom of finlandista saatana.
 
"Maribel"
Minulla on nk hyvä mies. Ei juo, polta tai ole väkivaltainen tai narsisti. Meillä on molemminpuolinen kunnioitus ja kotityöt lapsenhoidot yms sujuu hyvin joustavasti. Mistäkö löysin? Etsimällä. En huolinut huonoa. Heivasin miehiä mun elämästä aika nopsaan jos oli vähänkään esim rasistisista asennetta sovinismista puhumattakaan. Pitkään meni etsinnässä, mutta nyt ollaankin loppuelämä yhdessä ja molemmat tyytyväisiä ja onnellisia.
 
Sitä on vähän vaikea oikeastaan selittää, että mitä se on. Kun mikään yksi asia ei varmaan ole itellään niin outo, mutta sitten kun ne kaikki yhdistää niin lopputulos on jotenkin kumma :D
No jos jättää sen pyyhkeen nielemisen, niin en oikein usko että outous oikeasti on mikään vallitseva kriteeri hylkäämiselle, kyllä se taitaa enemmän olla sitä ettei ne sävelet ole vain yhteisiä.

eli ei yhdessä syödäkään niitä kermaraneja.
 
Ken guru
Niin, se riippuu niin kovasti että miten kenetkin on kasvatettu. Onneksi niitä hyvin kasvatettujakin vielä löytyy. Sellaisia jotka kunnioittavat muita ihmisiä, ja sellaisia jotka pitävät itsestään sen verran että pitävät myös huolta itsestään ja kantavat vastuunsa tekemisistään. Näillä pääsee jo tosi pitkälle.

Mutta harmillista vaan kun meissä kaikissa on piirteitä mitkä ärsyttävät toisiamme. Onnihan se on kun löytää sellaisen puolison kuka ei melkein koskaan ärsytä.

Itse en usko että toista hyvää puolisoa enää löytäisinkään mieheni jälkeen. Jos jotain kävisi ettemme enää yhdessä perheessä tallustelisi..
 
No jos jättää sen pyyhkeen nielemisen, niin en oikein usko että outous oikeasti on mikään vallitseva kriteeri hylkäämiselle, kyllä se taitaa enemmän olla sitä ettei ne sävelet ole vain yhteisiä.

eli ei yhdessä syödäkään niitä kermaraneja.
Kermaranet :D

Joo niin se varmaan menee, ehkä tarkoitin sitä, että se oma yhdistelmä ominaisuuksia ei oo kauheesti löytäny vastakaikua. Eikä nyt koskaan oo kukaan sanonu, että sori dumppaan sut ku oot nuin kumma. Mutta on kyllä sanottu suoraan monta kertaa, että oletpa aika erikoinen.
 
Kermaranet :D

Joo niin se varmaan menee, ehkä tarkoitin sitä, että se oma yhdistelmä ominaisuuksia ei oo kauheesti löytäny vastakaikua. Eikä nyt koskaan oo kukaan sanonu, että sori dumppaan sut ku oot nuin kumma. Mutta on kyllä sanottu suoraan monta kertaa, että oletpa aika erikoinen.
Ei se ole yhtään outoa että tykkää peppuhommailusta. Älä häpeä itseäsi.


:LOL:
 
Sekoitan jugurttiin raejuustoa :snotty:
Mä taas laitan maksalaatikkoon ketsuppia, mut muuten en ketsuppia käytä.

Peppuhommelitkaan ei hirveesti kiinnosta, kun mulla on semmoinen ittellänikin. Ainoa seksilelunikin on 90x200 kokoinen ja mä kutsun sitä nimellä "vuode".

"Outoudet" on yksinkertaisimmillaan sitä, että ne kuuluisat kemiat vaan ei satu natsaamaan. Ja se olis tosi outoa jos aina ja kaikkien kanssa natsais. Vaikka olisivat muutoin kuinka hyviä ja ihania. Palapelin palat eri laatikoista kun vaan ei sovi yhteen vaik kuvat olisivat kuinka kauniit.
 
Jos pitää olla pitkätukkainen blondi, niin se rajaa jo noin 90% miehistä pois. Ja sitten noista 10%.sta pitäisi löytyä vielä se vapaa, kunnollinen, ei juoppo, ei tylsä jne...
Ei missään nimessä ole pakko olla. Mutta tuo ulkonäkö on sellainen, jolla saattaisin ylittää sovinnaisuuden rajan, eli mennä ehdottelemaan arkitilanteessa tuntemattomalle.
 
Minun mies järkkää yllätyksiä ja huomioi, keksii huimia ideoita ja toteuttaa ne! Osaa olla mun kanssa eri mieltä asioista eikä ole tossukka. Nauraa makeasti ja hulluttelee, kiusaa leikillään minua ja on aikamoinen sonni sängyssä. Eli ei ole tylsä.
Ja btw en kaipaa yllätyksiä, etenkään repäiseviä sellaisia. Toki pieniin yllätyksiin sopeudun tarvittaessa ja kukkapuska, vaikka yllätyksetön, esim. syntymäpäivänä olisi kiva.
 
Siihen tasaiseen tylsähköön tylsän miehen ja tylsän vaimon arkeen, sisältyy kuitenkin paljon arkionnea. Jonka olemassaoloa ei aina oivalla, mutta joka kuitenkin on. Se perusarki kannattelee kuitenkin aika paljon, sen tosin välillä oivaltaa vasta sitten, kun sitä heilautetaan ja ravistellaan. Tämä johdatteluna sille, ettei tylsyys tee ehkä ihmisestä " huonoa" kumppania.
 

Yhteistyössä