Miten suhtaudutte lasten kavereihin, jotka pyytävät ruokaa?

Olen kyllä antanut pyytämättäkin, mutta ei tuo ihan yksinkertainen juttu ole. Kun on neljä lasta ja tulevaisuudessa kylässä sitten neljän lapsen kaverit niin todennäköisesti täytyy pyytää heitä kotiinsa syömään tai muuten ollaan vararikossa :kieh:

Näin se on. Minulla kolme lasta ja heillä luokkakavereita meillä lähes päivittäin. Saattaa olla kaksikin kaveria per lapsi, kun hyvin sattuu.. Lapset ovat meille tervetulleita ja tietävät sen . Juotavaa ja halutessa voileipää saavat varmasti, mutta meillä ei edes pöytään viittä enempää kerralla mahdu. Mehua ja pullaa useinkin tarjoan iltasella vieraillekin lapsille silloin, kun tiedän, että ruoka-aika on jo ohi (eli ei kotiruokailua pilata pullalla tms. ennen ruokaa). Mutta jos joku lapsi ilmoittaisi itse olevansa nälkäinen, en tietysti nälkäiseksi jättäisi .

Tosta mehusta ja pullasta tuli mieleen, kun edellisellä asuinalueella, jossa asuttiin pitkään mun 7.v tyttö leikki yhden perheen siskosten kanssa. Ja aika usein olivat meillä. Tarjosin sitten muutaman kerran mehua ja pullaa. No sit kerran mulla ei ollut, kun pelkkää mehua niin tää naapurin tyttö sano, et missäs pullat on? Hänen sisko sit häpeissään sanoi, et ei aina saa pullaa. No sit toisella kerralla ei ollut mitään tarjottavaa niin tää sama tyttö sanoi, et eiks teil oo välipalaa tarjota, kun meillä on kotona aina välipala. Taas tämän tytön sisko sit yritti "komentaa" siskoaan. hih....saman perheen lapsetkin voi olla näin erilaisia.
Ihmettelin sit omalle tytölle, et miks te ette mee näitten tyttöjen kotiin leikkimään välillä niin mun tyttö sanoi, että "Matlena" ei halua, koska meillä saa välipalaksi pullaa ja mehua!

 

kovasti ihmettelen näitäki vanhempia jotka ilman eri sopimusta antaa lapsen olla koko päivän kaverillä kylässä.kyllä minä ainakin haluan lapseni nähdä koulun jälkeen ellei muuta ole sovittu.
Meillä oli yksi tämmöinen tytön ystävä.Hän tuli koulun jälkeen meille ja ilmoitti äidilleen, että on meillä. Ja niin hän sit oli koko illan.Enpä itse hennonnut oikein pistää pihallekkaan.otin kyllä myöhemmin kyseiseen äitiin yhteyttä asian tiimoilta kun tuntu jatkuvaan tyttö meillä olevan.Äiti perusteli, että lapset kun on hyviä ystäviä.Joo on hyviä ystäviä mutta miksi aina meillä?
ystäviä saa olla ja pitää olla.ja kiva kun käyvät ja saavat syödä KUN NIIN ON VANHEMPIEN KANSSA SOVITTU.
(Myöhemmin kävi ilmi ettei nämä nyt niiiiin hyvuä ystäviä sitten ollutkaan.)

 

Minulla on vielä sen verran pienet lapset, ettei meillä lapsivieraita käy ilman vanhempiaan. Toistaiseksi olen pyrkinyt vieraanvaraisuuteen. Totta kai vieraille tarjotaan syötävää, joko kahvipullatyyppinen tai sitten sovitusti ruokatarjoilu.

Tulevaisuudessa olen kuitenkin ajatellut rauhoittaa oman perheen ruokailut. Sehän on usein päivän ainoa sosiaalinen tilanne, jossa koko perhe yhdessä voi tavata, jutella kaikkien kuulumiset jne. Odotan myös lasten osallistuvan ruoanvalmistukseen ja kattamiseen, pöydän korjaamiseen iästä riippumatta. Isommat pojat voinevat joskus itsenäisestikin vastata ruoanlaitosta.

Varmaan joskus lapset on sovitusti koko päivän kavereilla tai kavereita meillä. Tokihan silloin kaikki on ruokapöytään tervetulleita. Outoa olisi, että vieraat ottaisivat omat eväät mukaan. Noin pääsääntöisesti silti oletan, että koko meidän perhe syö päivällisen yhdessä. Eipä meillä mieskään jätä ilmoittamatta, osallistuuko päivälliselle vai onko työmenoja tms. Siis pojat kotiin kavereilta ruoka-aikaan, ellei erikseen etukäteen toisin sovita. Samoin vierailevat kaverit varmaan menevät kotiinsa syömään noin oletusarvona.

Eikös yhteiset ruokailut ole kuitenkin tavallisin tyyli lapsiperheissä ja vielä murrosikäisilläkin? Eikö melkein jokaista lasta odota päivällispöytä kotona? Vai olenko ymmärtänyt ihan väärin?Kummalta tuntuu,että meillä olisi lapsivieras jota ei odoteta kotiin syömään (jos siis asiasta ei ole meidän kanssa sovittu). Jos lapsi pyytäisi ruokaa sen sijaan että lähtee kotiinsa syömään, tulisi varmaan olo, että kotona on asiat sen verran kurjasti, että kattaisin kyllä sen ylimääräisen lautasen.