Miten suhtaudutte lasten kavereihin, jotka pyytävät ruokaa?

No mulla nyt ei itselläni vielä ole tuon ikäisiä lapsia, joten ei ole niitä kavereitakaan. Mutta totta helkkarissa tarjoaisin välipalaa tai ruokaa vieraana olevalle kaverille jo ihan pyytämättäkin. Ja jos lapsi tulisi kertomaan että on nälkä ja tahtoo syötävää (oli ruoka-aika tai ei) niin kyllä mä siinä vaiheessa hänelle voileivän värkkäisin, jos ei lapsen kotoa erikseen olisi jotain rajoituksia annettu! Ja yökylään kun meille joskus tulevaisuudessa tullaan niin kunnolla aion kestitä, ei meillä kenenkään tarvitse kurnivan vatsan kansssa olla vaikkei kroisoksia ollakaan! Toisaalta toki oman laseni kasvatan niin että ruoka-aikaan oltaisiin kotona ja että ylipäätään koti on se paikka jossa syödään, ja että kylässä on käyttäydyttävä (näissäkin asioissa) kohteliaasti eikä esim toisten jääkaapille mennä luvatta ja turhia ei ruinata tms. Mutta sitä en helkkari vie voi ymmärtää, että kuinka joku kehtaisi olla antamatta edes pienta purtavaa lapselle, jos hän sitä pyytäisi. Kyse nyt kuitenkin on lapsista, oli ne nyt sitten millaisia riiviöitä tahansa..

 

Ei ole vielä niin isoja muksuja, että kaverit kävis ilman vanhempiaan. Vaikea sanoa vielä, miten aion toimia. Ainoa varma asia on se, että jos joku muksujen kavereista menee itse jääkaapille tai muille kaapeille tai nirsoilee JOS annan ruokaa, valistan kyllä hyvistä tavoista jämäkästi.

Täytyy muistaa sitten omien muksujenkin valistaminen. Esikoinen kyllä on erittäin kohtelias. Kiittää ruoasta, syö lähes kaikkea ja kehuu ruoan makuakin. Mutta mistäs sitä vielä tietää, miten käyttäytyvät kylässä ja että mistä tietävät mikä on kylässä kohteliasta ja mikä ei.

 

Ei ole vielä niin isoja muksuja, että kaverit kävis ilman vanhempiaan. Vaikea sanoa vielä, miten aion toimia. Ainoa varma asia on se, että jos joku muksujen kavereista menee itse jääkaapille tai muille kaapeille tai nirsoilee JOS annan ruokaa, valistan kyllä hyvistä tavoista jämäkästi.
Täytyy muistaa sitten omien muksujenkin valistaminen. Esikoinen kyllä on erittäin kohtelias. Kiittää ruoasta, syö lähes kaikkea ja kehuu ruoan makuakin. Mutta mistäs sitä vielä tietää, miten käyttäytyvät kylässä ja että mistä tietävät mikä on kylässä kohteliasta ja mikä ei.

allergikkojen äitinä tiedän että kaikki ei voi syödä kaikkea, mutta nirsoilu on asia erikseen. Jos pöydän antimet ei kelpaa, niin ei kelpaa sitten ja vähän nälkäisempänä voi tuollanen vähän alle/vähän yli 10 v olla, mutta en minä lähde viikonlopun ruokia tekemään ajatuksella "jos joku nirso eksyy pöytään" vaan tarjoan sitä mitä on ja "syököön sitten pelkkiä perunoita". "ilman sitä ja ilman tätä" löytyy toki jo oman perheen vuoksi eli ei nyt allergikkokaan syöttämättä jäisi, mutta ymmärrän sen että jos meidän maidoton istahtaisi yhtäkkiä yllättain jonkun ruokapöytään niin voisi olla ettei kovin monipuolista ruokaa saisi mutta jotakin saisi ellei ruokana olisi vaikka valmis pastaruoka kermakastekkeineen, mutta salaatteja silloinkin.

 

mutta,mutta muistan hyvin tapauksen jossa meille tuli käymään yksi nainen pienen lapsensa kanssa alle 6v. niin kun lähtivät niin lapsi sanoi äidilleen että eihän saatu edes syömistä...varmaan oli kotona ollut puhetta,että syödään siellä... en tykännyt tästä hommasta. koska en mielestäni ole muiden ruokkija.

 

mutta,mutta muistan hyvin tapauksen jossa meille tuli käymään yksi nainen pienen lapsensa kanssa alle 6v. niin kun lähtivät niin lapsi sanoi äidilleen että eihän saatu edes syömistä...varmaan oli kotona ollut puhetta,että syödään siellä... en tykännyt tästä hommasta. koska en mielestäni ole muiden ruokkija.

tarjositko kahvia, mehua tms? vai saivatko olla ihan kuivin suin?

 

mutta,mutta muistan hyvin tapauksen jossa meille tuli käymään yksi nainen pienen lapsensa kanssa alle 6v. niin kun lähtivät niin lapsi sanoi äidilleen että eihän saatu edes syömistä...varmaan oli kotona ollut puhetta,että syödään siellä... en tykännyt tästä hommasta. koska en mielestäni ole muiden ruokkija.

eihän välttämättä ole kukaan luvannut syömistä, mut jos lapsi oli tottunut siihen et kylässä ainakin kahvit tarjotaan.

 

mutta,mutta muistan hyvin tapauksen jossa meille tuli käymään yksi nainen pienen lapsensa kanssa alle 6v. niin kun lähtivät niin lapsi sanoi äidilleen että eihän saatu edes syömistä...varmaan oli kotona ollut puhetta,että syödään siellä... en tykännyt tästä hommasta. koska en mielestäni ole muiden ruokkija.

eihän välttämättä ole kukaan luvannut syömistä, mut jos lapsi oli tottunut siihen et kylässä ainakin kahvit tarjotaan.

tätä minäkin tuolla edellisellä kommentillani ajoin takaa. Ja se oli toteamus äidille, ei moite kyläpaikkaan. lapset kun yleensä sanoo spontaanisti montakin asiaa ja aikuiset.... (vaikka pohtii tällaisella palstalla =) )

 

mutta,mutta muistan hyvin tapauksen jossa meille tuli käymään yksi nainen pienen lapsensa kanssa alle 6v. niin kun lähtivät niin lapsi sanoi äidilleen että eihän saatu edes syömistä...varmaan oli kotona ollut puhetta,että syödään siellä... en tykännyt tästä hommasta. koska en mielestäni ole muiden ruokkija.

eihän välttämättä ole kukaan luvannut syömistä, mut jos lapsi oli tottunut siihen et kylässä ainakin kahvit tarjotaan.

tätä minäkin tuolla edellisellä kommentillani ajoin takaa. Ja se oli toteamus äidille, ei moite kyläpaikkaan. lapset kun yleensä sanoo spontaanisti montakin asiaa ja aikuiset.... (vaikka pohtii tällaisella palstalla =) )

niin sanookin.. itsekin oon monta kertaa saanut punastella.

 

kyllä ne ihan syömistä vailla oli,kyl ne kahvia sai ja lapsi mehua... söi kylläkin se lapsi pullalautasen tyhjäksi.

 

kyllä ne ihan syömistä vailla oli,kyl ne kahvia sai ja lapsi mehua... söi kylläkin se lapsi pullalautasen tyhjäksi.

mut ei musta silti kannata olettaa et kotona on puhuttu ihan ruoasta, se voi olla lapsen omia aivoituksia.

 

Meillä ei vielä kavereita juokse, mutta toivottavasti joskus juoksee. Mielelläni ruokin, jos täällä leikkivät. Olisi tosi ihanaa, jos kävisi niin, että meidän muksut viihtyisivät kavereineen juuri meidän kotona. Laitan kyllä herkkuja, jos niin käy. Omassa lapsuudessani leikimme aika paljon tiettyjen kavereiden kotona. Niitä koteja taisi yhdistää se, että sai remuta rauhassa, eikä ollut niin tarkkaa istuiko sohvalle kuinka likaisilla housuilla. Siihen pyrin

 

Ihme touhua. Kyllä minä antaisin lapseni kavereille ruokaa ihan ilman pyytämättäkin, jos meillä on itsellämme ruoka-aika. Entä jos teille tulee vieraita, laitatteko vieraat pihalle siksi aikaa kun itse juotte kahvit???

 

Jos vanhempien kanssa sovittu, että syö meillä. Sekin on ärsyttävää, että tekee ruoan kotona eikä lasta kuulu kotiin ja sitten tulee ja sanoo että söi kylässä, tai sai jäätelöö tms. Jos tiedän että on semmoinen lapsi, että saa antaa ruokaa kysyn haluaako syödä meillä, kyllä on ollut pari kertaa, että ensin tarkkaan kysytään mitä ruokana ja sitten sanotaan syökö, eli valikoivat sitten enkä tiedä sanovatko kotona ettei saanut ruokaa... jos asuu ihan lähellä, laitan "syömättömät" kotiin puoleksi tunniksi, että omat lapset syö hyvin ja rauhassa, jos kaverit jää odottelemaan, norkuvat keittiön ovella eikä syömisestä tahdo tulla mitään.Yllätysvieraille on joskus vaikea tarjota, jos vaikka esim. jotain ruokaa tietty määrä, ettei ole tehty yli yhtään, koska sitäkin vältän, ettei ruokaa menisi roskiin.
Parhaiten nuo tilanteet välttää, että ei kavereita tiettyyn aikaan, omat lapset haluan kyllä ruoka-aikana kotiin ja olen kieltänyt pyytämästä mitään syömistä. Jos kyläilyaika on esim. 2 tuntia ja just kotona syönyt ruoan tai välipalan, kyllä se pari tuntia pitää pärjätä, lapsille olen myös sanonut, että vettä voi aina pyytää jos janottaa, koska leikeissä voi joskus tulla hiki...

 

Yleisesti ottaen varmaan tarjoasisin sitten voileipää tms. pientä juuri siksi, että jospa kotona onkin juuri ruoka-aika ja äiti siellä odottaa ruokien kanssa. Jos on sovittu että lapsi on iltaan niin ilman muuta saa ruuankin samalla kuin omat! Ja tarjoaisin varmasti jotakin vaikkei lapsi kysyisikään.

Jääkappiin kurkkijat ja "kerjäävät" lapset onkin sitten asia erikseen, näitäkin kun on käynyt, et sunnilleen äiti on käskenyt udella mitä ruokaa syödään.. :kieh:

 

Ei ole vielä niin isoja muksuja, että kaverit kävis ilman vanhempiaan. Vaikea sanoa vielä, miten aion toimia. Ainoa varma asia on se, että jos joku muksujen kavereista menee itse jääkaapille tai muille kaapeille tai nirsoilee JOS annan ruokaa, valistan kyllä hyvistä tavoista jämäkästi.
Täytyy muistaa sitten omien muksujenkin valistaminen. Esikoinen kyllä on erittäin kohtelias. Kiittää ruoasta, syö lähes kaikkea ja kehuu ruoan makuakin. Mutta mistäs sitä vielä tietää, miten käyttäytyvät kylässä ja että mistä tietävät mikä on kylässä kohteliasta ja mikä ei.

allergikkojen äitinä tiedän että kaikki ei voi syödä kaikkea, mutta nirsoilu on asia erikseen. Jos pöydän antimet ei kelpaa, niin ei kelpaa sitten ja vähän nälkäisempänä voi tuollanen vähän alle/vähän yli 10 v olla, mutta en minä lähde viikonlopun ruokia tekemään ajatuksella "jos joku nirso eksyy pöytään" vaan tarjoan sitä mitä on ja "syököön sitten pelkkiä perunoita". "ilman sitä ja ilman tätä" löytyy toki jo oman perheen vuoksi eli ei nyt allergikkokaan syöttämättä jäisi, mutta ymmärrän sen että jos meidän maidoton istahtaisi yhtäkkiä yllättain jonkun ruokapöytään niin voisi olla ettei kovin monipuolista ruokaa saisi mutta jotakin saisi ellei ruokana olisi vaikka valmis pastaruoka kermakastekkeineen, mutta salaatteja silloinkin.

Allergiat toki asia erikseen. Ja jos meillä tulee joskus sellainen tilanne, että vieras muksu haluaa syödä meillä, kysyn allergiat ensin vanhemmilta.

 

Tarjoan jokaiselle halukkaalle ruokaa silloinkun itsekin syödään =)

 

En jos ei asiasta ole vanhempie kanssa sovittu.

En tiedä lapsen allergioista, eivätkä kaikki muista niitä mainita.
Leivän voin antaa, jos se ei tule tavaksi että joka päviä tulee meilltä ruokaa pyytämään.
Tapakasvatusta sekin ettei käydä naapurin pöydästä syömässä ja ollaan ruoka-aikaan kotona.
Itsekään en tykkää jos lapseni saavat ruokaa naapurissa, jos asiasta ei ole mun kanssa sovittu.

Niuho olen, tiedän

Et ole niuho. Itse yritän syöttää lapset ennen kyläilyä ja varmaan sata
kertaan olen sanonut että mitään ei saa mankua (paitsi sitä vettä kuten
tuossa aikasemmassa sanoinin) jos ei ole sovittu erikseen syömisistä.

Tuosta tuli mieleen viime kesä... aina kun grillasimme ulkona, ruoan tuoksu houkutteli lähistön lapsia ja alkoi kurkkiminen ja sitten vieraat lapset yllytti meidän lapsia kysymään, että saako toi ja toi syödä meillä, siis naapuruston lapset... alkoi välillä vähän kiristää pipoa toi jatkuva mankuminen ja ruokailun häiritseminen, rentouttavasta ulkona syömisestä alkoi tulla painajainen!
Kyllä päivällinen on meidän perheen yhteinen hetki, poikkeukset on erikseen, mutta joka päivä saisi ruokkia 1-3 jos alkaisi tuohon rumbaan, missä sitten oman perheen rauha.

 

Mä en osaa tehdä sellasta määrää ruokaa, että se riittäisi juuri tasan meidän perheelle. Tarjoan ruokaa kaikille ketä on paikalla.

 

Olen kyllä antanut pyytämättäkin, mutta ei tuo ihan yksinkertainen juttu ole. Kun on neljä lasta ja tulevaisuudessa kylässä sitten neljän lapsen kaverit niin todennäköisesti täytyy pyytää heitä kotiinsa syömään tai muuten ollaan vararikossa :kieh:

 

Meillä on enemmän sääntö kuin poikkus se että pöydässä on ylimääräisiä suita Kaikki täällä ruoka-aikaan olevat saavat ruokaa ja saavat vaikka ei olisi ruoka-aikakaan. Myös appi-ukko käy usein syömässä ( osuu "sattumalta" paikalle ruoka-aikaan).

Eipä haittaa... Ja jos on esim. pihvejä (laskettu omalle porukalle ) niin niitä sitten jaetaan, tai laitetaan jotain lisää niin että kaikki saavat vatsansa täyteen.

 

Minä kyllä tarjoisin sitä ruokaa ihan pyytämättäkin!

Niinpä!

 

Minä kyllä tarjoisin sitä ruokaa ihan pyytämättäkin!

Niinpä!

Ai tarjoaisit? eikö teillä tälläistä tilannetta vielä ole? oletko kenties pienen lapsen äiti ja kaverit ei vielä kyläile, vai oletko lapseton? Itse olisin varmasti sanonut kuten sinä siinä vaiheessa kun tilanne ei ollut ajankohtainen. Mutta nyt kun se on lähes jokapäiväistä, niin se menee jo yli.

Minusta on muuten outoa, että jotkun vanhemmat antaa lapsensa olla kylässä vaikka koko illan, ja ilmeisesti he olettavat että lapset ruokitaan kylässä, tai sitten heille ei ole niin väliksi vaikka lapset ei syökkään. Ja vaikka nämä kyseiset lapset saattavat meilläkin olla joku viikko vaikka joka päivä suunnilleen 15-20.

 

Olen kyllä antanut pyytämättäkin, mutta ei tuo ihan yksinkertainen juttu ole. Kun on neljä lasta ja tulevaisuudessa kylässä sitten neljän lapsen kaverit niin todennäköisesti täytyy pyytää heitä kotiinsa syömään tai muuten ollaan vararikossa :kieh:

Näin se on. Minulla kolme lasta ja heillä luokkakavereita meillä lähes päivittäin. Saattaa olla kaksikin kaveria per lapsi, kun hyvin sattuu.. Lapset ovat meille tervetulleita ja tietävät sen . Juotavaa ja halutessa voileipää saavat varmasti, mutta meillä ei edes pöytään viittä enempää kerralla mahdu. Mehua ja pullaa useinkin tarjoan iltasella vieraillekin lapsille silloin, kun tiedän, että ruoka-aika on jo ohi (eli ei kotiruokailua pilata pullalla tms. ennen ruokaa). Mutta jos joku lapsi ilmoittaisi itse olevansa nälkäinen, en tietysti nälkäiseksi jättäisi .

 

No en kyllä pääsääntöisesti lähtisi kavereita ruokkimaan jos nyt vaan sattuvat täällä olemaan ruoka-aikana. Eri asia on jos ovat sovitusti koko päivän tai yökylässä tms. Alkoi oikein kiukku nousemaan kun luin kaikenmaailman jääkaapin kurkkijoista |O Täytyy taas muistaa teroittaa omille lapsille mikä on soveliasta ja mikä ei kun mennään kylään. Onneksi tuohon on vielä aikaa kun kavereita tulee kylään.

 

En jos ei asiasta ole vanhempie kanssa sovittu.

En tiedä lapsen allergioista, eivätkä kaikki muista niitä mainita.
Leivän voin antaa, jos se ei tule tavaksi että joka päviä tulee meilltä ruokaa pyytämään.
Tapakasvatusta sekin ettei käydä naapurin pöydästä syömässä ja ollaan ruoka-aikaan kotona.
Itsekään en tykkää jos lapseni saavat ruokaa naapurissa, jos asiasta ei ole mun kanssa sovittu.

Niuho olen, tiedän

Et ole niuho. Itse yritän syöttää lapset ennen kyläilyä ja varmaan sata
kertaan olen sanonut että mitään ei saa mankua (paitsi sitä vettä kuten
tuossa aikasemmassa sanoinin) jos ei ole sovittu erikseen syömisistä.

Tuosta tuli mieleen viime kesä... aina kun grillasimme ulkona, ruoan tuoksu houkutteli lähistön lapsia ja alkoi kurkkiminen ja sitten vieraat lapset yllytti meidän lapsia kysymään, että saako toi ja toi syödä meillä, siis naapuruston lapset... alkoi välillä vähän kiristää pipoa toi jatkuva mankuminen ja ruokailun häiritseminen, rentouttavasta ulkona syömisestä alkoi tulla painajainen!
Kyllä päivällinen on meidän perheen yhteinen hetki, poikkeukset on erikseen, mutta joka päivä saisi ruokkia 1-3 jos alkaisi tuohon rumbaan, missä sitten oman perheen rauha.

En minäkään alkais jokapäivä ruokkimaan naapurin lapsia, jotka tulisivat grillin viereen notkumaan, mutta mun lapsilla on ystäviä joille tarjotaan. Heidän kotona tarjotaan myös mun lapsille. Mutta mistä sitä aina tietää missä raja kulkee ja kenelle siis tarjotaan. Täytyy olla tuntosarvet pystyssä....
Mun lasten ystävillä on ruoka-ajat kotona, mut joskus käy niin, että on tosi hyvä leikki menossa ja soitetaan sit kotiin, et saako syödä jne. niin ei pahasti keskeydy leikki ja voi jatkaa nopeesti leikkiä.
Mun 4.v tytöllä on tossa naapurissa hyvä ystävä ja olen tarjonnut ruokaa ja ihmetellyt, kun ei kelpaa. Oli tää tyttö sitten mun tytölle sanonut, ettei uskalla syödä meillä. On aika ujo tyttö. Että näinkinpäin voi olla....