Nainen ja 3 lasta kuoli rautavaaran kolarissa

Olkoot elämässä kuinka paha tilanne tahansa, niin lapset eivät ole tehneet kellekään mitään pahaa. Tehkööt jokainen aikuinen itselleen mitä tahtoo, mutta pitääkö lastenkin elämä pilata ja tässä tapauksessa lopettaa tieten tahtoen?
Äiti on se joka tuo lapset maailmaan, niin onko äidillä myös oikeus viedä lapset pois maailmasta. Äidin pitäisi olla se johon lapsi voi luottaa, äiti suojelee, lohduttaa, katsoo ettei mitään pahaa tapahdu.
Olisi jättänyt edes lapset kyydistä.

Olen samaa mieltä kanssasi, että lapsia ei olisi saanut tuohon mukaan vetää. Uskon kuitenkin, että äiti ei ole tätä tekoa suunnittellut, vaan toiminut raivon vallassa ja hetken mielijohteesta. Taustalla selvästi syvää masennusta ja totaalista uupumista. Isän työmatka ollut äidille se viimeinen niitti joka vienyt viimeisenkin järjen äänen päästä ja menettänyt kontrollin.

Itsekkin kärsinyt esikoisen vauva aikana syvästä synnytyksen jälkeisestä masennuksesta, varmasti lähenteli jo psykoosia, ja vaikka muuten järkevä ja täyspäinen ihminen olenkin, niin kaikenlaisia ajatuksia sitä päässä silloin liikkui. Sen verran onneksi järki sentään pelasi, että vaadin itse apua tilanteeseen monilta tahoilta, vaikka aluksi ei meinannut edes apua jaksaa pyytää. Ja olen hyvin kiitollinen (nykyään kahden lapseni) isälle siitä, että hän jäi pois töistä kokonaiseksi kuukaudeksi auttamaan minua kotiin, sillä tajusi tilanteen vakavuuden. Ja erittäin kiitollinen olen myös hänen työnantajalleen, työpaikka maksoi meille lastenhoitoapua kokopäiväisesti, jotta saivat miehen takaisin töihin. Eivät siis vähätelleet tilannettamme. Ja ihan perustyöntekijä oli.

Jälkeenpäin miehen kanssa erottu, mutta tuosta selvittiin niin isän ja hänen työnantajansa tuella kuin lastensuojelunkin avulla. Työnantajan panos oli melko ratkaiseva, eikä lapsia tarvinnut koskaan sijoittaa tai huostaanottaa. Nyt olen elänyt tasapainoista ja onnellista lapsiperhearkea jo vuosia, nykyään uusioperheenä. Toivonkin, että kaikki ihmiset, niin isät, työnantajat, sukulaiset, lastensuojelut, neuvolat ym. jakaisivat vastuuta perheiden tilanteesta, jotta oikeasti apua tarvitsevat sitä saisivat. Näin vältyttäisiin tällaisilta tragedioilta ja usea henki varmasti säästyisi.

 

Isä siis halunnut erota, no tapan sitten lapset ja itseni. Voi v, niin turhaan kuolivat pienet lapset joilla olisi ollut elämä vielä edessä.

 

Ärsyttää vain kun oletetaan että jaksavalla äidillä on pakosti "kulisseja" ja on oikeast väsynyt. Sellainen huoli on pahasuopainen epäluottamuslause.

Ei se Maiju millään voi jaksaa vaikka fb:ssä väittää touhuavansa lasten kanssa. Pakko olla kulissi. Tarjoonpa "apua" jotta pääsen penkomaan kaappeja ja etsimään pyykkivuorta.

 

Vai pahansuopainen epäluottamuslause. Ei kaikki äidit jaksa edes yhden kanssa ja toiset jaksaa vaikka kymmenen. Miten kukakin osaa tulkita avunpyyntöjä, minä en ehkä osaa. Pahempaa on mielestäni olla välittämättä lähimmäisistään, jättää apua tarvitseva perhe vaille apua, koska he eivät pysty/osaa/uskalla sitä hakea.

Jos siinä olisi kyse vain avusta niin varmasti moni ottaisi sen vastaan. Lastensuojelun pitäisi muuttua koska se on mun ja monen muun kokemusten mukaan uhkailua ja määräilyä eikä paljon mitään muuta. Jos sä otat niiden ehdottoman avun vastaan niin sä olet käytännössä niiden holhouksen alla koko ajan.

 

Miksi hel****ssä ihmiset ei tajua, että ne voi jättää lapset vaikka ihan minne ja kenelle vaan (ihmisten ilmoille toki) ja lähteä kostamaan ihan yksikseen. Jos ei jaksa lasten kanssa, niin lähtee sitten vaan pois mutta jättää ne lapset henkiin. Tämä menee yhä vaan surullisemmaksi ja turhemmaksi.

 

Miksi hel****ssä ihmiset ei tajua, että ne voi jättää lapset vaikka ihan minne ja kenelle vaan (ihmisten ilmoille toki) ja lähteä kostamaan ihan yksikseen. Jos ei jaksa lasten kanssa, niin lähtee sitten vaan pois mutta jättää ne lapset henkiin. Tämä menee yhä vaan surullisemmaksi ja turhemmaksi.

Eron kohdalla paras kosto on viedä sitä mitä mies rakastaa eniten. Väsymys ei ole pätevä syy surmata lapsia mutta ero voi olla.

 

Jos siinä olisi kyse vain avusta niin varmasti moni ottaisi sen vastaan. Lastensuojelun pitäisi muuttua koska se on mun ja monen muun kokemusten mukaan uhkailua ja määräilyä eikä paljon mitään muuta. Jos sä otat niiden ehdottoman avun vastaan niin sä olet käytännössä niiden holhouksen alla koko ajan.

Joo ei lastensuojelu nykyisellään vastaa sitä, mitä pitäisi. En tiedä mikä intressi pystyisi tarjoamaan sen avun sellaisena, kuin se pitäisi tarjota. Vapaaehtoinen, ulkopuolinen järjestö? Vai onko ainut keino saada lakiin tarpeeksi muutoksia. Sekin näyttää tavallisen kansalaisen (ainakin minun) silmissä kaukaiselta asialta.

 

Joo ei lastensuojelu nykyisellään vastaa sitä, mitä pitäisi. En tiedä mikä intressi pystyisi tarjoamaan sen avun sellaisena, kuin se pitäisi tarjota. Vapaaehtoinen, ulkopuolinen järjestö? Vai onko ainut keino saada lakiin tarpeeksi muutoksia. Sekin näyttää tavallisen kansalaisen (ainakin minun) silmissä kaukaiselta asialta.

Itse toisin jossakin muodossa takaisin muutaman vuosikymmenen takaa sen systeemin, missä lapsiperheisiin sai kotiapua. Ja ehkä neuvola voisi tehdä pari, kolme käyntiä kotona? Sellainenkin voisi olla aiheellista, että neuvolassa ennen ja jälkeen synnytyksen olisi käynnit jollakin psykiatrisen puolen ihmisellä, sekä isälle että äidille, voisivat olla vapaaehtoisia käyntejä tai pakollisia. Tuntuu, että nykyään on älyttömän pljon ongelmia lapsiperheissä, ja vaikka pahemmilta säästytään, olisi lapsillekin hyvä elää tasapainoisten vanhempien kanssa. Synnytysmasennuksen varhainen diagnoosi olisi tärkeää ja mutulla veikkaan, se on äärettömän paljon luultua yleisempää.

 

Eron kohdalla paras kosto on viedä sitä mitä mies rakastaa eniten. Väsymys ei ole pätevä syy surmata lapsia mutta ero voi olla.

Kun vaimo ottaa eron mies kostaa yleensä polttamalla talon ja lapset. Tyrnävän perhesurma oli tyypillinen kosto.

 

[QUOTE="nii";30380143]Ei kova väsymys voi oikeuttaa laajennettuun itsemurhaan. Silloin niitä tehtäisiin vähintään kuukausittain Suomessa, mutta tämä taisi olla eka naisen tekemä ever. Syitä on siksi haettava arvoista, ei yksittäisestä psyykestä eikä yhteiskunnan tukiverkosta, joka meillä on jo tosi hyvä verrattuna lähes mihin vaan muuhun maahan, joissa silti ei tällaisia satu ja ihmiset ovat yleensä ystävällisempiä julkisesti.[/QUOTE]

Kova väsymys nimenomaan voi aiheuttaa laajennetun itsemurhan. Pitää muistaa, että vakava unenpuute on verrattavissa humalaan ja kroonisena ihminen voi aamusta vaikuttaa normaalilta, mutta sitten romahtaa. Edelleen kun kyseessä on nainen, on naisten rauta-arvoilla tapana pudota tietyssä vaiheessa kuukautta. Raudanpuute taas on suorassa yhteydessä masennukseen ja ei taida olla yksi eikä kaksi kertaa kun masennus onkin ollut anemiaa. En sano että tässä tapauksessa sillä on ollut mitään yhteyttä asiaan.

Kuitenkin, väitän että jos ihminen on väsynyt se suurin apu tässä olisi ollut antaa ko. henkilön nukkua päänsä selväksi. Lääkkeillä tai ilman. Mielestäni sosiaalitoimisto voisi aloittaa tällaisten tilanteiden selvittelyn sillä, että lapset laitetaan ILMAISEKSI pariksi päiväksi tarhaan ja sitten palataan asiaan.

Turha myöskään taivastella sitä jaksamaista. Eivät kaikki ihmiset yksinkertaisesti ole fyysisesti saati henkisesti yhtä vahvoja. Tästä syystä mm. me maksamme veroja, jotta viranomaiset auttavat niitä jotka apua tarvitsevat. Kansan on aika vaatia näinä kurjina aikoina, että sossutädit ja kumppanit tekevät muutakin kuin naputtelevat tietokonetta ja arvostelevat ja syyttävät ihmisiä.

 

[QUOTE="voi itku";30380304]Kova väsymys nimenomaan voi aiheuttaa laajennetun itsemurhan. Pitää muistaa, että vakava unenpuute on verrattavissa humalaan ja kroonisena ihminen voi aamusta vaikuttaa normaalilta, mutta sitten romahtaa. Edelleen kun kyseessä on nainen, on naisten rauta-arvoilla tapana pudota tietyssä vaiheessa kuukautta. Raudanpuute taas on suorassa yhteydessä masennukseen ja ei taida olla yksi eikä kaksi kertaa kun masennus onkin ollut anemiaa. En sano että tässä tapauksessa sillä on ollut mitään yhteyttä asiaan.

Kuitenkin, väitän että jos ihminen on väsynyt se suurin apu tässä olisi ollut antaa ko. henkilön nukkua päänsä selväksi. Lääkkeillä tai ilman. Mielestäni sosiaalitoimisto voisi aloittaa tällaisten tilanteiden selvittelyn sillä, että lapset laitetaan ILMAISEKSI pariksi päiväksi tarhaan ja sitten palataan asiaan.

Turha myöskään taivastella sitä jaksamaista. Eivät kaikki ihmiset yksinkertaisesti ole fyysisesti saati henkisesti yhtä vahvoja. Tästä syystä mm. me maksamme veroja, jotta viranomaiset auttavat niitä jotka apua tarvitsevat. Kansan on aika vaatia näinä kurjina aikoina, että sossutädit ja kumppanit tekevät muutakin kuin naputtelevat tietokonetta ja arvostelevat ja syyttävät ihmisiä.[/QUOTE]

Mut onko susta siis niin että tää oli eka kerta Suomen historiassa kun naiselle tuli kova väsy?

 

[QUOTE="voi itku";30380304]Kova väsymys nimenomaan voi aiheuttaa laajennetun itsemurhan.[/QUOTE]

Montako väsymyksestä johtuvaa perhesurmaa muistat? Erosta johtuvia perhesurmia on sitäkin enemmän.

 

Itse toisin jossakin muodossa takaisin muutaman vuosikymmenen takaa sen systeemin, missä lapsiperheisiin sai kotiapua. Ja ehkä neuvola voisi tehdä pari, kolme käyntiä kotona? Sellainenkin voisi olla aiheellista, että neuvolassa ennen ja jälkeen synnytyksen olisi käynnit jollakin psykiatrisen puolen ihmisellä, sekä isälle että äidille, voisivat olla vapaaehtoisia käyntejä tai pakollisia. Tuntuu, että nykyään on älyttömän pljon ongelmia lapsiperheissä, ja vaikka pahemmilta säästytään, olisi lapsillekin hyvä elää tasapainoisten vanhempien kanssa. Synnytysmasennuksen varhainen diagnoosi olisi tärkeää ja mutulla veikkaan, se on äärettömän paljon luultua yleisempää.

Hyviä ajatuksia. En ole tietoinen kotiavusta ja sen poistumisesta. Miksei esim., että jokaiselle tarjotaan jossakin vaiheessa vauva-arkea vaikka vaan kuukauden ajan kerran viikossa juurikin tuota kotiapua. Kotiapua joka auttaa juuri sitä henkilöä parhaiten (kokkaus/siivous/lapsenhoito/keskustelu). Ei ole pakko ottaa vastaan.

 

Miksi hel****ssä ihmiset ei tajua, että ne voi jättää lapset vaikka ihan minne ja kenelle vaan (ihmisten ilmoille toki) ja lähteä kostamaan ihan yksikseen. Jos ei jaksa lasten kanssa, niin lähtee sitten vaan pois mutta jättää ne lapset henkiin. Tämä menee yhä vaan surullisemmaksi ja turhemmaksi.

Varmaan tämäkin nainen sen tajuaisi, jos pääsisi ajassa taaksepäin. Mutta eiköhän tosta koko tapahtumaketjusta tyhmempikin tajua, että nainen ei ole suunnitellut mitään eikä ajatellut järkevästi mitään. Mennyt äkkipikaisena, raivon, vihan, uupumuksen jne. vallassa tekemään mitä teki. Kun kontrolli pettää, se pettää eikä siitä aina rauhoituta laskemalla kymmeneen.

Samantyyppistä tapahtuu Suomessa ja maailmalla jatkuvasti: ihmisellä ei ole tarkoitus tappaa, mutta kun tulee se viimeinen niitti, isketäänkin puukko kylkeen ajattelematta asiaa. Lievänä ilmiönä tätä tapahtuu vielä enemmän: ihmisellä palaa pinna ja lyö nyrkin ovesta läpi.
Tämä ilmiö ei paljoa eroa näistä esimerkeistä, tämä on vain tapahtunut isommalla mittakaavalla ja vienyt mukanaan omien lasten hengen.

 

Montako väsymyksestä johtuvaa perhesurmaa muistat? Erosta johtuvia perhesurmia on sitäkin enemmän.

En ole tuo alkup. väsymyskommentoija, mutta uskon, että väymyksestä johtuvaa lasten kaltoinkohtelua on paljonkin ja sitäkin, että äiti surmaa lapsensa. Olin itse toisen lapsen syntymän jälkeen firmaa pyörittäessä niin väsynyt, etten itse edes syönyt mitään, oli pätkiä kun elin siikon, kaksi kahvilla. Tavarat putoilivat käsistä, kirjoitin papereihin päiväykseen väärän vuoden, en muistanut itse käydä edes vessassa. Nyt jälkeenpäin ihmetyttää, miten olen esimerkiksi pystynyt ajamaan autolla, tuota huurua jatkui vuoden ja hulluinta oli, että pystyin nukkumaan maksimissaan tunnin pätkiä, kolme- neljä tuntia yössä. Nyt viimeiset kolme vuotta olen nukkunut lastn kanssa saman mittaisia, kymmenen tunnin öitä. Ja rauta-arvot olivat lopulta ihan nollissa, ei pelkästään hemoglobiini, vaan jo punasolujen kyky sitoa rautaa. Tajusin, ettei ole viisasta olla noin tööt, mutta en uskaltanut edes mennä minnekään, ettei lapsia otettaisi pois.

 

Montako väsymyksestä johtuvaa perhesurmaa muistat? Erosta johtuvia perhesurmia on sitäkin enemmän.

En ole tuo alkup. väsymyskommentoija, mutta uskon, että väymyksestä johtuvaa lasten kaltoinkohtelua on paljonkin ja sitäkin, että äiti surmaa lapsensa. Olin itse toisen lapsen syntymän jälkeen firmaa pyörittäessä niin väsynyt, etten itse edes syönyt mitään, oli pätkiä kun elin viikon, kaksi kahvilla. Tavarat putoilivat käsistä, kirjoitin papereihin päiväykseen väärän vuoden, en muistanut itse käydä edes vessassa. Nyt jälkeenpäin ihmetyttää, miten olen esimerkiksi pystynyt ajamaan autolla, tuota huurua jatkui vuoden ja hulluinta oli, että pystyin nukkumaan maksimissaan tunnin pätkiä, kolme- neljä tuntia yössä. Nyt viimeiset kolme vuotta olen nukkunut lastn kanssa saman mittaisia, kymmenen tunnin öitä. Ja rauta-arvot olivat lopulta ihan nollissa, ei pelkästään hemoglobiini, vaan jo punasolujen kyky sitoa rautaa. Tajusin, ettei ole viisasta olla noin tööt, mutta en uskaltanut edes mennä minnekään, ettei lapsia otettaisi pois.

 

[QUOTE="jjjjj";30379832]Näkisin ennemminkin että perheen tilanteessa kaikki on voineet olla uhreja. Ei vain isä tai äiti, joista toinen on hyvis ja toinen on pahis. On vaan tullut vaikeuksia, joista ei ole ylös päästy.

Voihan se olla että äiti vaan oli kylmäverinen murhaaja, mutta yleensä näille tapauksille löytyy muu selitys.[/QUOTE]

Näen tämän ennemmin samoin. Viimeiseksi päällä on ollut epätoivo ja sokearaivo, tuska..epätoivo. Ikävä sanoa, mutta on mahdollista ettei äiti ole tajunnut enää lasten kyydissä olevan..itsemurhaa kun edeltää usein niin suuri tuska, että yksilö tekee mitä vain päättääkseen sen.

Syytän yhä yhteiskuntaa ja siitä tarkalleen virkamieskoneistoa. Me maksamme veroa kalliisti joka eurosta jonka ansaitsemme. Mikäli tämä raha edelleen johdetaan asioihin kuten tauluun sairaalan seinällä, sensijaan että sillä kustannettaisiin apua tarvitseville pitäisi veropetoksen olla laillista. Lisäksi syytän niitä jotka haluavat toimia tavallisen kansan syyttäjinä ja tuomitsijoina. Meille kansana onkin suurta hyötyä siitä, että orjaa tuomisee orjan, sen sijaan että kääntyisimme yhtenä kansana tuomitsemaan ruoskaa pitelevän käden.

 

[QUOTE="ounou";30380120]Se mieshän oli ottamassa eron avovaimostaan. Näemmä ei sopinu tällanen naisen suunnitelmiin. Lienee uhannut erolla aiemminkin ja nainen pimahtanu samasta asiasta sillon syyskuussa. Uhannut että jos lähet, ni mä kuolen tms. Nyt sit toteutti uhkauksen peloissaan ja ei kyennyt ajattelemaan muuta. Läheisriippuvuus vois olla syy tähän.[/QUOTE]

En yhtään ihmettele, että kamelin selkä napsahtaa lopulta, kun vastuutaan pakeneva mies ilmoittaa häipyvänsä kuvioista lopullisesti ja jättävänsä koko paskan yksin toisen harteille kannettavaksi.

Meilläkin mies jossain raskaimmassa pikkulapsivaiheessa puhui kerran erosta. Sanoin, että sopii, kunhan hän ottaa sitten vastuulleen lapset ja minä häivyn. Eipä tuntunut sen jälkeen ero enää miehestä yhtä houkuttelevalta, kun tajusi, ettei pääsisikään livahtamaan vastuustaan kuin koira veräjästä.

 

Niin tuota, kun noita nyt aina joskus on, liikenneonnettomuuksia, joissa menehtyy aikuisia ja kyydissä olleita lapsia, niin mistäpä sitä tietää, etteikö tällaista olisi sattunut muulloinkin, oli kuskina sitten äiti tai isä. Kyllähän tieliikenneonnettomuudet selvitetään, mutta ei kaikissa tapauksissa ole varmaan syytä epäillä tahallista perhesurmaa?

 

Tässä tapauksessa taisi valitettavasti käydä päin vastoin. Tarjosivat tukitomia tilanteessa jossa huostaanotto olisi pitänyt lapset elossa.

Mehän emme tiedä.. mitä ne tukitoimet ovat olleet. Se ei mielestäni ole tukitoimi jos vaikka perhetyöntekijä on käynyt tekemässä vanhemmuudenarvion.

Ei välttämättä sovi juuri tähän tapaukseen, mutta..

Se tarkoittaa sitä että mahdollisesti äärimmilleen ajetun vanhemman/vanhempien on ollut pakko pistää parastaan, koska muuten tulee juurikin se huostaanotto. Sillä asenteella kun lähdetään liikkeelle äärimmilleen ajatussa perheessä perhsurman todennäköisyys kasvaa, ei suinkaan laske.

Siitä toimenpiteestä seuraa myöskin se, että se perhe ei enää uskalla hakea apua, koska pelkää sitä huostaanottoa yli kaiken. Osa perheistä sitten selviää..ja osa ei.

Meillä on kahdenlaisia sosiaalityöntekijöitä niitä jotka osaavat hoitaa asian inhimillisesti ja tekevät oikeasti hyvää työtä ja niitä joiden toimet pitäisi oikeasti tutkia.

 

[QUOTE="äiti myös";30380378]En yhtään ihmettele, että kamelin selkä napsahtaa lopulta, kun vastuutaan pakeneva mies ilmoittaa häipyvänsä kuvioista lopullisesti ja jättävänsä koko paskan yksin toisen harteille kannettavaksi.

Meilläkin mies jossain raskaimmassa pikkulapsivaiheessa puhui kerran erosta. Sanoin, että sopii, kunhan hän ottaa sitten vastuulleen lapset ja minä häivyn. Eipä tuntunut sen jälkeen ero enää miehestä yhtä houkuttelevalta, kun tajusi, ettei pääsisikään livahtamaan vastuustaan kuin koira veräjästä.[/QUOTE]

Mistäs tiiät, oliko mies jättämässä lapsia äidille? Ehkäpä mies halusi pelastaa lapset äidiltä, ja se oli se mikä katkaisi kamelin selän. Jos kerran isä joutui soittamaan poliisit aamulla kotiin, että uskalsi lähteä töihin, niin eipä tollanen vaikuta kovin hyvältä kasvupaikalta lapsille.

 

Varmaan tämäkin nainen sen tajuaisi, jos pääsisi ajassa taaksepäin. Mutta eiköhän tosta koko tapahtumaketjusta tyhmempikin tajua, että nainen ei ole suunnitellut mitään eikä ajatellut järkevästi mitään. Mennyt äkkipikaisena, raivon, vihan, uupumuksen jne. vallassa tekemään mitä teki. Kun kontrolli pettää, se pettää eikä siitä aina rauhoituta laskemalla kymmeneen.

Samantyyppistä tapahtuu Suomessa ja maailmalla jatkuvasti: ihmisellä ei ole tarkoitus tappaa, mutta kun tulee se viimeinen niitti, isketäänkin puukko kylkeen ajattelematta asiaa. Lievänä ilmiönä tätä tapahtuu vielä enemmän: ihmisellä palaa pinna ja lyö nyrkin ovesta läpi.
Tämä ilmiö ei paljoa eroa näistä esimerkeistä, tämä on vain tapahtunut isommalla mittakaavalla ja vienyt mukanaan omien lasten hengen.

No en tiedä, enkä ole tietoinen, missä vaiheessa tuollaista mielen mustenemista ei enää tajua mistään mitään. Siinä vaiheessa kun autonsa käänsi, olisko voinut poistaa vielä lapset, tajusko vielä silloin, mitä voi tapahtua ja tajusko et lapset on läsnä. Ajatteliko koko ajan, että lapset otan mukaan. Päättikö asiasta vasta viimeisellä sekunnilla. Ei tulla koskaa tietämään niitä hetkiä.

Mutta se, että miten ihmiset sais näin selväjärkisinä takomaan päähänsä sen ajatuksen, että ne lapset voi tosiaan jättää vaikka melkein ventovieraalle, jos tulee hetki, ettei pysty järjellisesti ajattelemaan. Ehkä sitten sieltä pääkopasta, ennen tämmöstä p***aa voisi sitten se yksi ajatus puskea läpi ja jättäis ne lapset todellakin jonnekin. Eikö tällästä ole koskaan käynyt, että olis jättänyt lapsensa turvaan ja mennyt "kostamaan" sitten puolisolle tappaen äkkipikaistuksissaan sitten vaan itsensä?

 

Jotenki paistaa joidenki miesviha joka viestistä läpi.

 

Montako väsymyksestä johtuvaa perhesurmaa muistat? Erosta johtuvia perhesurmia on sitäkin enemmän.

Väsymys ei aiheuta silmitöntä vihaa eikä yllytä vihatekoihin.

Tässä tapakusessa äiti ei ollut väsynyt vaan surmasi lapsensa vihan ja pyhän raivon vallassa.

 

Niin että sympatiaa vain lasten tappajalle. Miesten ja yhteiskunnan vikahan se on. Nainen oli vain herkässä tilassa. Raudan puutetta ja kuukautisia ja onhan se omien lasten hoito sentään maailman rankin homma.