Nyt se on tutkittu: työssä käyminen tekee äidille hyvää

Ne kaksi asiaa voi myös yhdistää. Mä tunnen äitejä, jotka tekee töitä, opiskelee JA hoitaa lapsensa kotona.

Lapseton tietää taas parhaiten miten asia tulee hoitaa.

Kerro mulle kuka niitä lapsia silloin hoitaa kun äiti opiskelee, tekee töitä jne? Vai yölläkö lapsen nukkuessa nämä opiskelut ja työt hoidetaan?

Ja jos mummo/mies hoitaa sillä aikaa lasta kun äiti tekee töitä niin eihän se silloin ole äiti joka sen lapsen hoitaa...

Puhumattakaan siitä että kaikilla ei ole mummoja jotka tulisivat lapsia vahtimaan äidin työssäkäynnin tai opiskelun ajaksi, vaikka se olisi miten osa-aikaista.

 

Rauhoitu jo. Selvästi tunnet huonoa omatuntoa kun vähän väliä teet tämän suuntaisia aloituksia. RAUHOITU, käy sä töissä ja ole onnellinen. Lopeta täällä vauhkoominen.
Jokaisen oma valinta ja oma elämä. Mä hoidan kotona niin kauan kuin mahdollista, ei kuulu mulle mitä joku muu tekee, siis ei vaivaa.

 

Rauhoitu jo. Selvästi tunnet huonoa omatuntoa kun vähän väliä teet tämän suuntaisia aloituksia. RAUHOITU, käy sä töissä ja ole onnellinen. Lopeta täällä vauhkoominen.
Jokaisen oma valinta ja oma elämä. Mä hoidan kotona niin kauan kuin mahdollista, ei kuulu mulle mitä joku muu tekee, siis ei vaivaa.

Jahas, onko jossain tutkimus joka todistaa telepatian olemassaolon aukottomasti, kun kerta niin "tiedät" ap:n kirjoituksista.

 

Tottakai se tekee hyvää. Ihminen tarvitsee mielekästä sisältöä elämäänsä, että olisi onnellinen. Ei todellakaan kaikille riitä se kotona oleminen. Pää siinä räjähtäisi.

 

[QUOTE="vieras";24502577]Lapseton tietää taas parhaiten miten asia tulee hoitaa.

Kerro mulle kuka niitä lapsia silloin hoitaa kun äiti opiskelee, tekee töitä jne? Vai yölläkö lapsen nukkuessa nämä opiskelut ja työt hoidetaan?

Ja jos mummo/mies hoitaa sillä aikaa lasta kun äiti tekee töitä niin eihän se silloin ole äiti joka sen lapsen hoitaa...

Puhumattakaan siitä että kaikilla ei ole mummoja jotka tulisivat lapsia vahtimaan äidin työssäkäynnin tai opiskelun ajaksi, vaikka se olisi miten osa-aikaista.[/QUOTE]

Sanoinko mä, miten _pitäisi_ hoitaa? En tietääkseni.

Tunnen esimerkiksi yksinhuoltajan, joka hoiti lapsensa kotona 3-vuotiaaksi ja teki samalla kahta työtä, joissa lapsi oli mukana (eli lapsiystävällisiä töitä.) ja opiskeli etänä. Tuossa nyt yksi esimerkki.

Usein tuntuu, että puhutaan vain työ-ja kotiäideistä, kun osa tekee kumpaakin.

 

Mua varmaan masentais töissäkäynti. Varsinki 8 tuntia 5 päivänä viikosta. Hohhoijaa, eihän siinä muuhun aikaa jäiskään. Ei varsinkaan ajattelulle. (Paitsi "nyt pitää imuroida, huomena on Nico-Petterillä päiväkodissa lelupäivä, mitähän syötäis iltapalaksi, voi voi kun jo väsyttää".)

Selvähän se on että toiset nauttii enempi kotiäitiydestä, toiset taas niistä töistä.
Kotiäitiyshän ei tarkoita sitä, että täytyy olla vain kotona. Tietynlaiselle luonteelle toki haastetta keksiä, että mitä muuta tekis ku sitä samaa siivousta, ruuanlaittoa ja lasten kans leikkimistä. Voi olla helpompi hakea se "jokin muu" työelämästä kuin keksiä ihan ite ja myös tehä se.

 

"Nyt se on tutkittu" Ei juma nää aloitukset naurattaa kun päivänselvistä asioista julistetaan. Ihan tiedoksi, tuota asiaa on tutkittu jo ties kuinka kauan, ei ole mistään "uudesta tutkimuksesta" kyse.

Johan selvä maalaisjärkikin sen sanoo että rutiineihin kun saa vaihtelua, niin se virkistää mieltä ja saa tasapainoisemmaksi ihmisen.

Juu, sen vaihtelun ei kumminkaan tarvitse olla töihinmenemistä ja lapsen lykkäämistä hoitoon 8h/pvä 5pvä/vko. Toiset osaa hakea sisältöä elämäänsä itsenäisestikkin, toiset tarvii sen valmiiksi pureskeltuna (työtehtävät.)

 

[QUOTE="vieras";24502754]Juu, sen vaihtelun ei kumminkaan tarvitse olla töihinmenemistä ja lapsen lykkäämistä hoitoon 8h/pvä 5pvä/vko. Toiset osaa hakea sisältöä elämäänsä itsenäisestikkin, toiset tarvii sen valmiiksi pureskeltuna (työtehtävät.)[/QUOTE]

Ei tarvitse välttämättä, jotkut tarvitsee toiset ei, sen suuremmin syyllistämättä ketään siitä mikä vaihtelu heille tuo sen virkistymisen ja toimintatason nousun.

 

Toisaalta huono työyhteisökin aiheuttaa masennusta. Mutta jos elämässä ei ole kuin koti ja lapset, niin pienetkin lasten asioissa tapahtuvat aallot aiheuttavat alakuloa äitiin (ainakin mulla) Varsinkin teinien äitinä pidän ehdottomasti hyvänä, että en ota kaikkia heidän asioitaan niin itseeni vaan mulla on muukin elämä.

 

No tottahan tuo tutkimus pitään paikkansa niiden kohdalla jotka ovat ihan itse halunneet töihin mennä ja vieneet lapsen hyvillä mielin hoitoon.
Jos mun olisi ollut pakko mennä töihin ja viedä lapsi vieraalle hoitoon vaikkapa alle 2-vuotiaana niin en varmasti olis ollut tyytyväinen tilanteeseen.

 

Mua varmaan masentais töissäkäynti. Varsinki 8 tuntia 5 päivänä viikosta. Hohhoijaa, eihän siinä muuhun aikaa jäiskään. Ei varsinkaan ajattelulle. (Paitsi "nyt pitää imuroida, huomena on Nico-Petterillä päiväkodissa lelupäivä, mitähän syötäis iltapalaksi, voi voi kun jo väsyttää".)

Selvähän se on että toiset nauttii enempi kotiäitiydestä, toiset taas niistä töistä.
Kotiäitiyshän ei tarkoita sitä, että täytyy olla vain kotona. Tietynlaiselle luonteelle toki haastetta keksiä, että mitä muuta tekis ku sitä samaa siivousta, ruuanlaittoa ja lasten kans leikkimistä. Voi olla helpompi hakea se "jokin muu" työelämästä kuin keksiä ihan ite ja myös tehä se.

Just näin. Ja tietty jos on työ jossa TOSIAAN joka päivä erilainen, mutta aika monella se työntekokin on sitä samaa päivästä toiseen. Jotai lippuja ja lappuja pyöritellessä ei kai mitään kovin nasevia ajatuksia ehdi filosoimaan...Siis oikeesti kellä muka ne työTEHTÄVÄT vaihtuu päivittäin/viikoittain/kuukausittain, kaikkeen rutinoituu ja tekee homma kuin robotti vuosien saatossa. 20v asiakaspalvelussa tai sairaanhoitajana/lääkärinä, kyllä nekin menee jo rutiinilla. Saati moni muu vielä vähemmän ajattelua vaativa, taksikuski ajaa, siivooja siivoo, kaupan kassa latoo tavaraa ohi. Tilanteet ja ihmiset tuo sitä vaihtelua, no niin tuo meillekkin kun käydään harrastuksissa ja vaikka metsäretkellä omassa pihassa. Ja siinä samalla työstän koko ajan päässäni omaa harrastustani josta ehkä joskus työ.

 

Kyllä mun tekis jo mieli töihin. Mutta koulukin käy Onneksi koulu alkaa taas tiistaina! Saan muutakin ajateltavaa ja aikuisten seuraa ja puheenaiheetkin vaihtuu.

Kyllä mä olen jaksanut paljon paremmin sen jälkeen kun iltakoulun aloitin! Lapsi on kotona ja illalla isin kanssa tai 1,5h mummulassa Kohta syntyy toinen lapsi ja aion jatkaa koulua heti kun sairaalasta pääsen (jos mahdollista). On se opiskelu niin ihanaa. Enkä koe siitä olevan haittaa lapsille, olla 1,5h neljä krt viikossa erossa äidistä.

 

Minkä takia pitää täällä tilittää mikä on parasta? Ihmettelen vaan!
Tuntuu että kummallakin puolella on tuota huonoa omaatuntoa: työssäkäyvät potevat hunoa omaatuntoa kun kullannuput on päivähoidossa ja kotiäidit kun eivät suorita tarpeeksi kun ovat työelämän ulkopuolella, ehkä lapsetkin siellä kotona kärsii. Vai mikä siinä kiikastaa että molempien pitää puolustaa omia ratkaisujaan?

Minä olen ainakin tyytyväinen omaan ratkaisuuni eikä se muille kuulu, en myöskään ole kiinnostunut muiden ratkaisuista. Pääasia on että lapsista kasvaa tasapainoisia aikuisia jotka itse ovat sitten aikanaan tyytyväisiä omaan elämäänsä ja ratkaisuihinsa.

Taitaa näillä selitteliöillä olla juuri se pelko persiissä että eivät olekaan tehneet ratkaisujaa lapsen parhaan mukaisesti vaan vain omia etujaa ajatellen. Eli jos Nuppu on päiväkodissa oireillut jotenkin niin äiti oikeastaan tietää että olisi parempi olla kotona, ja jos mude kotona kokoajan rähisee lapsilleen niin tietää että pitäisi oikeastaan laittaa lapset hoitoon ja itse mennä töihin.

Tää on ihan vaan mun huomio kun näitä täällä lueskelin...

 

Sanoinko mä, miten _pitäisi_ hoitaa? En tietääkseni.

Tunnen esimerkiksi yksinhuoltajan, joka hoiti lapsensa kotona 3-vuotiaaksi ja teki samalla kahta työtä, joissa lapsi oli mukana (eli lapsiystävällisiä töitä.) ja opiskeli etänä. Tuossa nyt yksi esimerkki.

Usein tuntuu, että puhutaan vain työ-ja kotiäideistä, kun osa tekee kumpaakin.

Ja suomi on pullollaan näitä työpaikkoja? Jep, joissain, harvoissa hommissa tuo on mahdollista, vaan suurimmassa osassa ei.

Vai keksisitkö alan jossa töitä olis vaikkapa 100 000 äidille jotka pitää lastaan päivittäin mukana?

 

Mua varmaan masentais töissäkäynti. Varsinki 8 tuntia 5 päivänä viikosta. Hohhoijaa, eihän siinä muuhun aikaa jäiskään. Ei varsinkaan ajattelulle. (Paitsi "nyt pitää imuroida, huomena on Nico-Petterillä päiväkodissa lelupäivä, mitähän syötäis iltapalaksi, voi voi kun jo väsyttää".)

Selvähän se on että toiset nauttii enempi kotiäitiydestä, toiset taas niistä töistä.
Kotiäitiyshän ei tarkoita sitä, että täytyy olla vain kotona. Tietynlaiselle luonteelle toki haastetta keksiä, että mitä muuta tekis ku sitä samaa siivousta, ruuanlaittoa ja lasten kans leikkimistä. Voi olla helpompi hakea se "jokin muu" työelämästä kuin keksiä ihan ite ja myös tehä se.

Keksiihän se työssä käyvä tekemistä. Tekee varmaan työksene meinaan sitä mikä innostaa ja saa kaiken lisäks siitä vielä palkan.

Tätä on turha taas tempoa. Kaikkia ei todellakaan kiinnosta yhdistystoiminta tai virkaaminen, ei taidemaalaus kansanopistossa tai joogailu. On ihmisiä joilla se työ on sitä mikä piristää ja mitä haluaa tehdä. Olen pahoillani jos sun työ on pakkopullaa ja toistoa. Kaikilla ei niin ole.

Miks ihmeessä pitäs keksiä elämään jotain, jota sulla jo on?

 

[QUOTE="vieras";24502754]Juu, sen vaihtelun ei kumminkaan tarvitse olla töihinmenemistä ja lapsen lykkäämistä hoitoon 8h/pvä 5pvä/vko. Toiset osaa hakea sisältöä elämäänsä itsenäisestikkin, toiset tarvii sen valmiiksi pureskeltuna (työtehtävät.)[/QUOTE]

MITÄ sä teet työksi? Jos se on valmiiksi purtua kauraa? Ei ihme jos työ ei kiinnosta.

Kato kun toiset meistä tekee itsenäistä työtä - ja toiset näemmä kuvittelee että kaikki työ on vaan pomon määräämiä tehtäviä. HUH.

 

Just näin. Ja tietty jos on työ jossa TOSIAAN joka päivä erilainen, mutta aika monella se työntekokin on sitä samaa päivästä toiseen. Jotai lippuja ja lappuja pyöritellessä ei kai mitään kovin nasevia ajatuksia ehdi filosoimaan...Siis oikeesti kellä muka ne työTEHTÄVÄT vaihtuu päivittäin/viikoittain/kuukausittain, kaikkeen rutinoituu ja tekee homma kuin robotti vuosien saatossa. 20v asiakaspalvelussa tai sairaanhoitajana/lääkärinä, kyllä nekin menee jo rutiinilla. Saati moni muu vielä vähemmän ajattelua vaativa, taksikuski ajaa, siivooja siivoo, kaupan kassa latoo tavaraa ohi. Tilanteet ja ihmiset tuo sitä vaihtelua, no niin tuo meillekkin kun käydään harrastuksissa ja vaikka metsäretkellä omassa pihassa. Ja siinä samalla työstän koko ajan päässäni omaa harrastustani josta ehkä joskus työ.

Joo no taksikuskin ja siivoojan työt eivät välttämättä ole kaikkein vaihtelevimpia tai mielenkiintoisimpia. Mutta on meitä korkeammin koulutettujakin olemassa.

Mä en usko, että tulen koskaan olemaan 20 vuotta samassa työssä. En todennäköisesti edes kymmentä. Etenkin uran alkuvaiheessa mun alallani on tavallista vaihtaa työnantajaa parin-kolmen vuoden välein, ja ura on nousujohteinen, tehtävät muuttuvat, vastuu kasvaa jne. Asiantuntijapalveluista kun on kyse, niin ihmiset vaihtuvat päivittäin ja lähes kaikki työ tehdään erilaisten asiakasyritysten kanssa erilaisissa projekteissa, jotka kestävät joitakin kuukausia.

Omasta mielestäni se on vaihtelevampaa ja mielekkäämpää kuin seikkailla muutamakin vuosi kotipihassa ja lasten harrastuksissa

 

Osa-aikatyö, osa-aikatyö... Siis siinä vaiheessa kun lapset on pieniä. Sillä ei hirveästi lyö leiville, mutta piristää, pysyy edes vähän tatsia työelämään, ja aikaa+voimia jää lasten kanssa olemiseenkin.

 

Mä ainakin jaksan paremmin, kun lapsi menee joskus mummolle hoitoon ja mä meen päiväksi tai muutamaksi miehen avuksi töihin (mies yrittäjä). Asutaan niin korvessa että mitään seuraa tai toimintaa ei ole, päivät menee lapsen kanssa kahdestaan kotona tai kotipihassa, ja vaikka mä lapseni kanssa haluankin olla kotona, niin tarvitsen vähän vaihtelua joskus, ettei pää leviä. Kaupungissa asuessa jaksaisin varmaan paremmin, kun olisi enemmän mahdollista vaihteluun ja sosiaalisiin kontakteihin.

 

[QUOTE="tin";24502947]MITÄ sä teet työksi? Jos se on valmiiksi purtua kauraa? Ei ihme jos työ ei kiinnosta.

Kato kun toiset meistä tekee itsenäistä työtä - ja toiset näemmä kuvittelee että kaikki työ on vaan pomon määräämiä tehtäviä. HUH.[/QUOTE]

Kyllä mua kiinnostaa, mutta ei mun tarvitse lykätä lapsia hoitoon vain siksi että työ olisi minulle ainoa mahdollinen virike elämässä.

 

[QUOTE="vieras";24503147]Kyllä mua kiinnostaa, mutta ei mun tarvitse lykätä lapsia hoitoon vain siksi että työ olisi minulle ainoa mahdollinen virike elämässä.[/QUOTE]

Ja kruunu kiiltää =)

Ai kun ihanaa mustavalkoisuutta.

 

[QUOTE="tunti";24503179]Ja kruunu kiiltää =)

Ai kun ihanaa mustavalkoisuutta.[/QUOTE]

Eiköhän itse aloitus jo syyllisty mustavalkoisuuteen. Kaikki äidit kun ei hyödy vain ja ainoastaan työntekemisestä. Voitko uskoa, että kaikki me ei masennuta omien lasten hoitamisesta? Että jotkut ihan oikeasti pystyy löytämään aktiviteetteja muualtakin kuin töistä?