Päiväkotilapsista tulee menestyjiä verrattuna kotona kasvatettuihin

Harmi kun en löytänyt netistä sitä artikkelia joka oli viikonlopun Ilta-Lehdessä, mutta faktaahan tuo taitaa olla =)

Röyhkeydellähän sitä monesti mennään tuonne "huipulle". No, jos se menestys piisaa, eikä mielenrauhalla+ onnellisuudella ole niin väliä, niin siitä vaan.

 

Harmi kun en löytänyt netistä sitä artikkelia joka oli viikonlopun Ilta-Lehdessä, mutta faktaahan tuo taitaa olla =)

vastaan tähän ketjua lukematta.

riippuu varmasti siitä, miten "menestys" määritellään.
tutkimusten mukaanhan myös nyky-yhteiskunnan vaatimukset työelämän suhteen täyttää parhaiten henkilö, joka omaa psykopaatin luonteenpiirteet.

toivon mieluummin lapsilleni onnellisuutta ja sisäistä tasapainoa, kuin ulkoista menestystä.

 

Totta Pk-lapset pärjää!

Tää kakkonen menee ensi vuonna päiväkotiin,kun mä lähden opiskelemaan eli noin vuoden ikäisenä =)

mäkin ajattelin noin tän kakkosen kohalla että jatkan koulua "heti". mutta en kyllä raaskikaan viedä tuota pupusta vielä hoitoon :xmas:
vähän kyl pelottaa, että tuleeko tota koulua ikinä vietyä sitten loppuun :/ nooo, pitää vaan luottaa itteensä

Mun on pakko,koska siinä kestää aikansa saada se ammatti ja ikää on jo kohta 30v

Oikein tyypillinen "kaikki mulle heti-äiti". Jos sä oot omista valinnoistasi johtuen 30v ja ilman ammattia niin et muka voi enää odottaa yhtään enempää, eli itsekkäästi omat tarpeet vaan lasten edelle. Olisko kannattanut mielummin tehdä tää vauva hieman parempaan ajankohtaan? Turha tätä silti on sanoa, kuulut näköjään niihin jotka ei ymmärrä ja jotka ei välitä. Se todellinen ja oikea äidinrakkaus sinulta vielä puuttuu... toivottavasti toisen lapsen syntymä sen sinussa vielä sais aikaan ja tuntisit miltä oikea kiintymys ja tunneside lapseen merkitsee. Silloin lasten kustannuksella ei tarvi kaikkea saada aina itselle.

No johan pomppas! Mikä sä olet sanomaan yhtään mitään toisen, tuntemattoman ihmisen äidinrakkaudesta? Hyvää äitiyttä on monenlaista, ei kaikkien tarvitse toimia täsmälleen samalla tavalla kuin sinä eikä ajatella lapsen parhaastaa samoin. Onko tää nyt taas joku katkera kotiäiti, joka purkaa turhautumiaan?

 

Harmi kun en löytänyt netistä sitä artikkelia joka oli viikonlopun Ilta-Lehdessä, mutta faktaahan tuo taitaa olla =)

vastaan tähän ketjua lukematta.

riippuu varmasti siitä, miten "menestys" määritellään.
tutkimusten mukaanhan myös nyky-yhteiskunnan vaatimukset työelämän suhteen täyttää parhaiten henkilö, joka omaa psykopaatin luonteenpiirteet.

toivon mieluummin lapsilleni onnellisuutta ja sisäistä tasapainoa, kuin ulkoista menestystä.

No sittenhän Suomeen mahtuu melkoisen monta psykopaattia

Ja koko ajan lisääntymään päin. Surullista mutta niiiin totta.

 

Yks mitä mä en käsitä. Kotiäidit, jotka eivät kuunaan veisi kullannuppujaan päiväkotiin, paasaa täällä suu vaahdossa päiväkotien kamaluudesta. Kertokaa, mistä te tiedätte miten hirveitä paikkoja ne ovat, jos omakohtaisia (omia tai lasten) ei ole. Pelkkiä kuvitelmia vain?

 

Nyt kun vielä joku kertoisi MITEN SITÄ MENESTYSTÄ MITATTIIN, niin tämän keskustelun käyminen helpottuisi merkittävästi...

Muakin kiinnostaisi tämä. Koska muutenhan sitä mietti itse aitaa kun toinen miettii seivästä.

Tätä palstaa kun seuraa, niin tajuaa miksi kaiken maailman hullujenkin ideoiden ja ajatusten taakse saa pilvin pimein ihmisiä.

Ällistyttävän suuri osa ihmisista ei suhtaudu mitenkään kriittisesti heille esitettyihin "totuuksiin" saati että esittäisivät ne olennaiset kysymykset...

Samaa virhettä tehdään monessa paikkaa ja monien eri ihmisten taholta. Kun kysymys pitäisi olla siitä, miten lapsen elämän kokonaisuus on kunnossa, miten hänestä huolehditaan kokonaisuudessaan eikä siitä, onko hän päivähoidossa vai kotihoidossa. Millainen koti ja millaiset vanhemmat lapsella on - Millaiset kasvun ja kehityksen eväät kotoa saa kun lapsi asuu siellä melkein 20 ensimmäsitä vuottaan. Sillon on aika sama, missä lapsi oli vajaan kolmasosan valveillaoloajastaan ikävuosina 1-3.

 

Vankiloissakin on aika paljon kotonakasvaneita psykopaatteja. Vankiloissa on tosi paljon porukkaa ikäluokista, joiden lapsuudessa päivähoitojärjestelmää ei ollut olemassakaan. Miten tämä on mahdollista?

 

Totta Pk-lapset pärjää!

Tää kakkonen menee ensi vuonna päiväkotiin,kun mä lähden opiskelemaan eli noin vuoden ikäisenä =)

mäkin ajattelin noin tän kakkosen kohalla että jatkan koulua "heti". mutta en kyllä raaskikaan viedä tuota pupusta vielä hoitoon :xmas:
vähän kyl pelottaa, että tuleeko tota koulua ikinä vietyä sitten loppuun :/ nooo, pitää vaan luottaa itteensä

Mun on pakko,koska siinä kestää aikansa saada se ammatti ja ikää on jo kohta 30v

Oikein tyypillinen "kaikki mulle heti-äiti". Jos sä oot omista valinnoistasi johtuen 30v ja ilman ammattia niin et muka voi enää odottaa yhtään enempää, eli itsekkäästi omat tarpeet vaan lasten edelle. Olisko kannattanut mielummin tehdä tää vauva hieman parempaan ajankohtaan? Turha tätä silti on sanoa, kuulut näköjään niihin jotka ei ymmärrä ja jotka ei välitä. Se todellinen ja oikea äidinrakkaus sinulta vielä puuttuu... toivottavasti toisen lapsen syntymä sen sinussa vielä sais aikaan ja tuntisit miltä oikea kiintymys ja tunneside lapseen merkitsee. Silloin lasten kustannuksella ei tarvi kaikkea saada aina itselle.

No johan pomppas! Mikä sä olet sanomaan yhtään mitään toisen, tuntemattoman ihmisen äidinrakkaudesta? Hyvää äitiyttä on monenlaista, ei kaikkien tarvitse toimia täsmälleen samalla tavalla kuin sinä eikä ajatella lapsen parhaastaa samoin. Onko tää nyt taas joku katkera kotiäiti, joka purkaa turhautumiaan?

Siis sustaon liikaa vaadittu, että äiti odottais edes yhden vuoden lisää ennen opiskelun aloittamista (tosiaan kun muutenkin ammattia ollut mahdollisuus opiskella jo yli kymmenen vuotta) eli äidin pitää toteuttaa itseään, saada kaikki nyt heti... ei lapsella väliä. Sitä ajattelutapaa en ymmärrä, en tule ikinä ymmärtämään. Katkera en ole mistään, itse olen valintani elämässä tehnyt ja tosiaan siirtänyt jopa joidenkn unelmen toteuttamista, koska mulla on pienet lapset jotka tarvitsevat mua enemmän kuin esim. se jatko-opiskelu tai Etelänloma ilman lapsia. Vuosia on vielä edessäkin, joten mä ehdin kyllä. Nyt olen pienten lasten äiti enkä vi elää niinkuin perheetön sinkku... tai voisin, mutta en halua sillä tosiaan se äidinrakkaus saa aikaan sen, että kun lapsi voi huonosti niin minakin voin huonosti. Mutta jos haluaa kovettaa itsensä ja olla luomatta sitä tunnesidettä lapseen niin siitä vaan. Itsepähän siinä loppujen lopuksi häviää.

 

Yks mitä mä en käsitä. Kotiäidit, jotka eivät kuunaan veisi kullannuppujaan päiväkotiin, paasaa täällä suu vaahdossa päiväkotien kamaluudesta. Kertokaa, mistä te tiedätte miten hirveitä paikkoja ne ovat, jos omakohtaisia (omia tai lasten) ei ole. Pelkkiä kuvitelmia vain?

Tätä mäkin olen ajatellut Monet äidit heijastavat tässä oman kodin ulkopuolisen maailman pelon ja ihmisarkuuden lapsiinsa. Jos vanhemmat suhtautuvat avoimin mielin, hyvällä itsetunnolla ja uteliaasti uuteen, niin tekee usein lapsikin. Ja päinvastoin.

Miten voi olla, että päiväkodissa on mielestäni lämmin tunnelma. Ainakin meidän päiväkodissa henkilökunnalla on huumorintajua ja pitävät tunnelman rauhallisena. Jos on paljon lapsia paikalla, porukkaa jaetaan pienempiin ryhmiin.

Lapsilla ei ole ikinä ollut vastenmielistä mennä hoitoon. En silti sano, että olisin laittanut heidät ihan vauvana hoitoon ja pitäisin heitä siellä 10h päivässä, vaan aina kun on mahdollista, pidetään lapset kotona ja hoitopvät max 7h. Haluamme itsekin olla lasten kanssa mahdollisimman paljon ja kyllä minustakin pitkät hoitopäivät kävisivät raskaaksi lapselle.

 

tässä myös juttua toisesta tutkimuksesta..

professori Keltikangas-Järvistä haastatteli Turun Sanomat 22.2:

http://www.turunsanomat.fi/sunnuntai/?ts=1,3:1012:0:0,4:12:0:1:0,104:12:...

Lainaus artikkelista:
"Tieteellisesti kestävin päivähoidon vaikutuksia selvittävä tutkimus, jossa mukana on ollut 27 eri yliopistoa ja tutkimuskeskusta, kertoo ison kuvion: kun tuhansia lapsia seurattiin vuosia, havaittiin, että hoitopäivän pituus, varhainen aloitusikä ja ryhmän suuri koko sekä levottomuus olivat koulu- ja murrosiässä yhteydessä sellaisiin asioihin kuin sosiaalisten taitojen ja empatian puute, omien etujen ajaminen, röyhkeys, tottelemattomuus, vastaan sanominen aikuisille, levottomuus ja keskittymiskyvyttömyys."

 

Paskapuhetta :saint:

 

Vankiloissakin on aika paljon kotonakasvaneita psykopaatteja. Vankiloissa on tosi paljon porukkaa ikäluokista, joiden lapsuudessa päivähoitojärjestelmää ei ollut olemassakaan. Miten tämä on mahdollista?

Et varmasti kysy ihan tosissaan? Jos kysyt niin kehotan miettimään mm. Suomen historiaa. Ensinnäkään lasten asema ei aina ole ollut tälläinen kuin nyt, lapset tosiaan menivät siinä sivussa, ja niitä syntyi usein perheeseen monia. Ei ollut aikaa heille kuten tänä päivänä. Isänikin oli 8 lapsisesta perheestä, kotona kasvatettu mutta rakastui ekalla luokalla opettajaansa kun tämä oli ensimmäinen joka silitti häntä päästä. Ei ollut paljon hellyyttä siis kotona tullut. Vanhemmat kokeneet kovia sodassa ja muistot vaivasivat, miehet kenties joivat, purkivat pahaa oloaan väkivallalla jne. Eli se siit auvoisesta ajasta kun lapset vielä pääosin kotona olivat. Kaukana on nykyajasta se.

 

Siis sustaon liikaa vaadittu, että äiti odottais edes yhden vuoden lisää ennen opiskelun aloittamista (tosiaan kun muutenkin ammattia ollut mahdollisuus opiskella jo yli kymmenen vuotta) eli äidin pitää toteuttaa itseään, saada kaikki nyt heti... ei lapsella väliä. Sitä ajattelutapaa en ymmärrä, en tule ikinä ymmärtämään. Katkera en ole mistään, itse olen valintani elämässä tehnyt ja tosiaan siirtänyt jopa joidenkn unelmen toteuttamista, koska mulla on pienet lapset jotka tarvitsevat mua enemmän kuin esim. se jatko-opiskelu tai Etelänloma ilman lapsia. Vuosia on vielä edessäkin, joten mä ehdin kyllä. Nyt olen pienten lasten äiti enkä vi elää niinkuin perheetön sinkku... tai voisin, mutta en halua sillä tosiaan se äidinrakkaus saa aikaan sen, että kun lapsi voi huonosti niin minakin voin huonosti. Mutta jos haluaa kovettaa itsensä ja olla luomatta sitä tunnesidettä lapseen niin siitä vaan. Itsepähän siinä loppujen lopuksi häviää.

Minustakin on ollut aika luontevaa jättää mm. esimiestehtävät pitkine työpäivineen kokonaan vähäksi aikaa, vaikka lapset ovat jo 7 ja 9.

Meillä vaan miehen kanssa on se ajatus, että lapset haluavat olla nimenomaan äidin ja isän kanssa turvallisesti kotona mahdollisimman paljon.

Meillä lapset olivat noin 3 ja 4,5 vee kun menivät osa-aikaiseksi päiväkotiin, joka taas oli tosi tarkkaan valittu. Päiväkodeissa on valtavia eroja, ja ihmettelen sitä, että vanhemmat eivät tarkempaan katso mihin lapsiaan laittavat.

Turvallinen kiintymyssuhde vaatii kehittyäkseen ennen kaikkea vanhempien ja lasten yhteistä aikaa.

 

Vankiloissakin on aika paljon kotonakasvaneita psykopaatteja. Vankiloissa on tosi paljon porukkaa ikäluokista, joiden lapsuudessa päivähoitojärjestelmää ei ollut olemassakaan. Miten tämä on mahdollista?

Tähänkin tutkijat voisivat vastata. Samoin kuin siihen, että miten esim. suuret ikäluokat popsivat masennuslääkkeitä kaksi käsin, vaikka ovat kotona kasvaneet?

 

"- TÄSSÄ tutkimuksessa ei ole edes väitetty mitään sellaista mitä meillä julkisuudessa sanotaan. Siitä on vedetty toivomuksen mukaisia johtopäätöksiä, eli haluttaisiin, että asiat olisivat näin. Sellaista päätelmää, että varhainen päivähoito olisi lapselle hyväksi, ei tutkimuksesta voi tehdä. Keskustelusta näkee, että koko artikkelia ei ole edes luettu, sanoo psykologian professori Liisa Keltikangas-Järvinen.

Keltikangas-Järvisen mukaan kiistatta hyödyllistä päivähoito on vasta esikouluiässä, mutta ei silloinkaan välttämätöntä. - 4-vuotiaiden kohdalla voidaan puhua hyödystä, 3-vuotiailla se ei haittaakaan.

- Vallalla on käsitys, että lapsia olisi seurattu siitä asti kun he ovat menneet päiväkotiin. Tutkimus on retrospektiivinen, ja tutkija itse sanoo ettei tarkkaa lasten päivähoidon aloittamisajankohtaa tiedetä. Lapset ovat olleet neljävuotiaita tullessaan tutkimukseen. Lisäksi osa perheistä on tippunut matkalla pois.

Jos ruotsalaistutkimuksesta vetää jonkun johtopäätöksen, se on sama mikä jo tiedetään, eli jos pienen lapsen hoito räätälöidään laadullisesti korkeatasoiseksi, ei siitä haittaakaan ole, sanoo professori.

- Vaikka meillä on suuri joukko hyvinvoivia lapsia, on myös joukko entistä huonommin voivia, ja erot vain kasvavat. Kotiäiti-uraäiti - vastakkain asettelua tutkimus kärjistää entisestään. Kun kielletään syyllistämästä uraäitejä, samalla syyllistetään kotiäitejä."

 

Vankiloissakin on aika paljon kotonakasvaneita psykopaatteja. Vankiloissa on tosi paljon porukkaa ikäluokista, joiden lapsuudessa päivähoitojärjestelmää ei ollut olemassakaan. Miten tämä on mahdollista?

Tähänkin tutkijat voisivat vastata. Samoin kuin siihen, että miten esim. suuret ikäluokat popsivat masennuslääkkeitä kaksi käsin, vaikka ovat kotona kasvaneet?

Vastasinkin jo edellä, mutta taidat olla aika tyhmä jos tätä tosissasi kyselet, ihan oikeesti. Historia tuntematon käsite?

 

Vankiloissakin on aika paljon kotonakasvaneita psykopaatteja. Vankiloissa on tosi paljon porukkaa ikäluokista, joiden lapsuudessa päivähoitojärjestelmää ei ollut olemassakaan. Miten tämä on mahdollista?

Et varmasti kysy ihan tosissaan? Jos kysyt niin kehotan miettimään mm. Suomen historiaa. Ensinnäkään lasten asema ei aina ole ollut tälläinen kuin nyt, lapset tosiaan menivät siinä sivussa, ja niitä syntyi usein perheeseen monia. Ei ollut aikaa heille kuten tänä päivänä. Isänikin oli 8 lapsisesta perheestä, kotona kasvatettu mutta rakastui ekalla luokalla opettajaansa kun tämä oli ensimmäinen joka silitti häntä päästä. Ei ollut paljon hellyyttä siis kotona tullut. Vanhemmat kokeneet kovia sodassa ja muistot vaivasivat, miehet kenties joivat, purkivat pahaa oloaan väkivallalla jne. Eli se siit auvoisesta ajasta kun lapset vielä pääosin kotona olivat. Kaukana on nykyajasta se.

Mutta todistit juuri pointtini. Kyse ei ollut hoitomuodosta silloinkaan, vaan kotitaustasta, vanhempien kyvystä kasvattaa ja näyttää esim. tunteitaan, käytetystä ajasta lasten kanssa sekä lapsen elämästä kokonaisuudessaan! Hyvä. Ollaan ihan samaa mieltä

 

Totta Pk-lapset pärjää!

Tää kakkonen menee ensi vuonna päiväkotiin,kun mä lähden opiskelemaan eli noin vuoden ikäisenä =)

mäkin ajattelin noin tän kakkosen kohalla että jatkan koulua "heti". mutta en kyllä raaskikaan viedä tuota pupusta vielä hoitoon :xmas:
vähän kyl pelottaa, että tuleeko tota koulua ikinä vietyä sitten loppuun :/ nooo, pitää vaan luottaa itteensä

Mun on pakko,koska siinä kestää aikansa saada se ammatti ja ikää on jo kohta 30v

Oikein tyypillinen "kaikki mulle heti-äiti". Jos sä oot omista valinnoistasi johtuen 30v ja ilman ammattia niin et muka voi enää odottaa yhtään enempää, eli itsekkäästi omat tarpeet vaan lasten edelle. Olisko kannattanut mielummin tehdä tää vauva hieman parempaan ajankohtaan? Turha tätä silti on sanoa, kuulut näköjään niihin jotka ei ymmärrä ja jotka ei välitä. Se todellinen ja oikea äidinrakkaus sinulta vielä puuttuu... toivottavasti toisen lapsen syntymä sen sinussa vielä sais aikaan ja tuntisit miltä oikea kiintymys ja tunneside lapseen merkitsee. Silloin lasten kustannuksella ei tarvi kaikkea saada aina itselle.

No johan pomppas! Mikä sä olet sanomaan yhtään mitään toisen, tuntemattoman ihmisen äidinrakkaudesta? Hyvää äitiyttä on monenlaista, ei kaikkien tarvitse toimia täsmälleen samalla tavalla kuin sinä eikä ajatella lapsen parhaastaa samoin. Onko tää nyt taas joku katkera kotiäiti, joka purkaa turhautumiaan?

Siis sustaon liikaa vaadittu, että äiti odottais edes yhden vuoden lisää ennen opiskelun aloittamista (tosiaan kun muutenkin ammattia ollut mahdollisuus opiskella jo yli kymmenen vuotta) eli äidin pitää toteuttaa itseään, saada kaikki nyt heti... ei lapsella väliä. Sitä ajattelutapaa en ymmärrä, en tule ikinä ymmärtämään. Katkera en ole mistään, itse olen valintani elämässä tehnyt ja tosiaan siirtänyt jopa joidenkn unelmen toteuttamista, koska mulla on pienet lapset jotka tarvitsevat mua enemmän kuin esim. se jatko-opiskelu tai Etelänloma ilman lapsia. Vuosia on vielä edessäkin, joten mä ehdin kyllä. Nyt olen pienten lasten äiti enkä vi elää niinkuin perheetön sinkku... tai voisin, mutta en halua sillä tosiaan se äidinrakkaus saa aikaan sen, että kun lapsi voi huonosti niin minakin voin huonosti. Mutta jos haluaa kovettaa itsensä ja olla luomatta sitä tunnesidettä lapseen niin siitä vaan. Itsepähän siinä loppujen lopuksi häviää.

Musta asiaa ei voi ajatella noin musta-valkoisesti. Lapsi tulee osaksi vanhempien ja perheensä elämää, ihan koko maailma ei lakkaa pyörimästä, vaikka uusi ihminen tänne syntyykin. Jos äiti on suunnitellut aloittavansa opiskelut, niin mielestäni häntä pitää kannustaa asiassa, ei tuomita. Kokemuksesta tiedä, että opiskelun ja perheen yhteensovittaminen ei ole kovinkaan helppoa - tosin itselläni tässä kuviossa on kolmantena liikkuvana osana vielä töissäkäynti. Ja hei, opiskellahan on mahdollista myös lapsiystävällisellä aikataululla. Ei se, että opiskelee, tarkoita, että lapsi olis hoidossa 7 - 17.

 

Vankiloissakin on aika paljon kotonakasvaneita psykopaatteja. Vankiloissa on tosi paljon porukkaa ikäluokista, joiden lapsuudessa päivähoitojärjestelmää ei ollut olemassakaan. Miten tämä on mahdollista?

Et varmasti kysy ihan tosissaan? Jos kysyt niin kehotan miettimään mm. Suomen historiaa. Ensinnäkään lasten asema ei aina ole ollut tälläinen kuin nyt, lapset tosiaan menivät siinä sivussa, ja niitä syntyi usein perheeseen monia. Ei ollut aikaa heille kuten tänä päivänä. Isänikin oli 8 lapsisesta perheestä, kotona kasvatettu mutta rakastui ekalla luokalla opettajaansa kun tämä oli ensimmäinen joka silitti häntä päästä. Ei ollut paljon hellyyttä siis kotona tullut. Vanhemmat kokeneet kovia sodassa ja muistot vaivasivat, miehet kenties joivat, purkivat pahaa oloaan väkivallalla jne. Eli se siit auvoisesta ajasta kun lapset vielä pääosin kotona olivat. Kaukana on nykyajasta se.

Mutta todistit juuri pointtini. Kyse ei ollut hoitomuodosta silloinkaan, vaan kotitaustasta, vanhempien kyvystä kasvattaa ja näyttää esim. tunteitaan, käytetystä ajasta lasten kanssa sekä lapsen elämästä kokonaisuudessaan! Hyvä. Ollaan ihan samaa mieltä

Kyllä juur näin. Tosin päiväkotikaan ei aina voi pelkästään hyvä olla, nimittäin ihmisiähän sielläkin on töissä. Ihmisiä joilla voi ola mielenterveysongelmia, alkoholismia... mitä tahansa. Varmasti tiedostat tämänkin. Täälläkin suuresti haukuttu ammatiryhmä, lähihoitajat, siellä pääosin lapsia kasvattavat. Eli en välttämättä puhuisi korkeasti koulutetuista tässä kohtaa, kun sitäkin tässä ketjussa siis on nostettu esille, että mitä korkeampi koulutus vanhemmilla sitä parempi lapsuus lapsella ja kotiäideillä taas on usein matala koulutus jne.

 

Harmi kun en löytänyt netistä sitä artikkelia joka oli viikonlopun Ilta-Lehdessä, mutta faktaahan tuo taitaa olla =)

Ei tule mikäli kotona asiat huonosti kuten ei kotonakaan hoidetuista jos muuten paha olla. Muuten pienen lapsen paras paikka on kotona ja isompana tarhassa.

 

Vankiloissakin on aika paljon kotonakasvaneita psykopaatteja. Vankiloissa on tosi paljon porukkaa ikäluokista, joiden lapsuudessa päivähoitojärjestelmää ei ollut olemassakaan. Miten tämä on mahdollista?

Tähänkin tutkijat voisivat vastata. Samoin kuin siihen, että miten esim. suuret ikäluokat popsivat masennuslääkkeitä kaksi käsin, vaikka ovat kotona kasvaneet?

Vastasinkin jo edellä, mutta taidat olla aika tyhmä jos tätä tosissasi kyselet, ihan oikeesti. Historia tuntematon käsite?

Sinä tutkija? Just.

 

Menestyköön sitten miten menestyy. Itse en halua lapsistani mitään kyynärpää-taktiikka tapauksia.

 

Totta Pk-lapset pärjää!

Tää kakkonen menee ensi vuonna päiväkotiin,kun mä lähden opiskelemaan eli noin vuoden ikäisenä =)

mäkin ajattelin noin tän kakkosen kohalla että jatkan koulua "heti". mutta en kyllä raaskikaan viedä tuota pupusta vielä hoitoon :xmas:
vähän kyl pelottaa, että tuleeko tota koulua ikinä vietyä sitten loppuun :/ nooo, pitää vaan luottaa itteensä

Mun on pakko,koska siinä kestää aikansa saada se ammatti ja ikää on jo kohta 30v

Oikein tyypillinen "kaikki mulle heti-äiti". Jos sä oot omista valinnoistasi johtuen 30v ja ilman ammattia niin et muka voi enää odottaa yhtään enempää, eli itsekkäästi omat tarpeet vaan lasten edelle. Olisko kannattanut mielummin tehdä tää vauva hieman parempaan ajankohtaan? Turha tätä silti on sanoa, kuulut näköjään niihin jotka ei ymmärrä ja jotka ei välitä. Se todellinen ja oikea äidinrakkaus sinulta vielä puuttuu... toivottavasti toisen lapsen syntymä sen sinussa vielä sais aikaan ja tuntisit miltä oikea kiintymys ja tunneside lapseen merkitsee. Silloin lasten kustannuksella ei tarvi kaikkea saada aina itselle.

No johan pomppas! Mikä sä olet sanomaan yhtään mitään toisen, tuntemattoman ihmisen äidinrakkaudesta? Hyvää äitiyttä on monenlaista, ei kaikkien tarvitse toimia täsmälleen samalla tavalla kuin sinä eikä ajatella lapsen parhaastaa samoin. Onko tää nyt taas joku katkera kotiäiti, joka purkaa turhautumiaan?

Siis sustaon liikaa vaadittu, että äiti odottais edes yhden vuoden lisää ennen opiskelun aloittamista (tosiaan kun muutenkin ammattia ollut mahdollisuus opiskella jo yli kymmenen vuotta) eli äidin pitää toteuttaa itseään, saada kaikki nyt heti... ei lapsella väliä. Sitä ajattelutapaa en ymmärrä, en tule ikinä ymmärtämään. Katkera en ole mistään, itse olen valintani elämässä tehnyt ja tosiaan siirtänyt jopa joidenkn unelmen toteuttamista, koska mulla on pienet lapset jotka tarvitsevat mua enemmän kuin esim. se jatko-opiskelu tai Etelänloma ilman lapsia. Vuosia on vielä edessäkin, joten mä ehdin kyllä. Nyt olen pienten lasten äiti enkä vi elää niinkuin perheetön sinkku... tai voisin, mutta en halua sillä tosiaan se äidinrakkaus saa aikaan sen, että kun lapsi voi huonosti niin minakin voin huonosti. Mutta jos haluaa kovettaa itsensä ja olla luomatta sitä tunnesidettä lapseen niin siitä vaan. Itsepähän siinä loppujen lopuksi häviää.

Musta asiaa ei voi ajatella noin musta-valkoisesti. Lapsi tulee osaksi vanhempien ja perheensä elämää, ihan koko maailma ei lakkaa pyörimästä, vaikka uusi ihminen tänne syntyykin. Jos äiti on suunnitellut aloittavansa opiskelut, niin mielestäni häntä pitää kannustaa asiassa, ei tuomita. Kokemuksesta tiedä, että opiskelun ja perheen yhteensovittaminen ei ole kovinkaan helppoa - tosin itselläni tässä kuviossa on kolmantena liikkuvana osana vielä töissäkäynti. Ja hei, opiskellahan on mahdollista myös lapsiystävällisellä aikataululla. Ei se, että opiskelee, tarkoita, että lapsi olis hoidossa 7 - 17.

Ihan koko maailma ei meilläkään ole lakannut lasten vuoksi pyörimästä, eipä juuri ollenkaan. Siltikin uusi ihminen on sen verran arvokas, että ainakin minä omassa elämässäni voin odottaa hänen vuokseen, vaikka sen yhden vuoden, jos on tarvis. Kuten sanoit, maailma ei kulkuaan lopeta eli sitä ehtii kyllä kouluun myöhemminkin. Lapsi taas kasvaa koko ajan ja menetettyä aikaa hänen kanssaan ei takaisin saa.
Mutta olen kyllä huomannut että tää mun ajatus on harvinaista nykymaailmassa, itse vaan jaksan odottaa ja nauttia siitäkin, että voi vaan olla keskittyä siihen lapseen. Mulla ei ole kiire minnekään, kun mä tiedän että tulevaisuus on vielä täynnä mahdollisuuksia.

 

Vankiloissakin on aika paljon kotonakasvaneita psykopaatteja. Vankiloissa on tosi paljon porukkaa ikäluokista, joiden lapsuudessa päivähoitojärjestelmää ei ollut olemassakaan. Miten tämä on mahdollista?

Tähänkin tutkijat voisivat vastata. Samoin kuin siihen, että miten esim. suuret ikäluokat popsivat masennuslääkkeitä kaksi käsin, vaikka ovat kotona kasvaneet?

Vastasinkin jo edellä, mutta taidat olla aika tyhmä jos tätä tosissasi kyselet, ihan oikeesti. Historia tuntematon käsite?

Sinä tutkija? Just.

Ja sinä, typerys? Tutkimusta tuosta asiasta on, ihan vaan kun lukee ja miettii. Ja veikkaampa että tänne palstalle on turha huhuilla tutkijoita vastaamaan. Mutta onko slle siis jotenkin käsittämätön asia, että 50-luvulla lapsuus oli hieman erilaista kuin nyt?

Ihan oikeesti katso sinäkin peiliin, ja mieti millä tasolla täällä keskustelet.

 

"-
- Vaikka meillä on suuri joukko hyvinvoivia lapsia, on myös joukko entistä huonommin voivia, ja erot vain kasvavat.

Ja juuri tässä on vanhemmilla ja kotioloilla keskeinen merkitys. Alempien sosioekonomisten luokkien vanhemmat (yleisemmin) ja samalla heidän lapsensa syrjäytyvät yhä aikaisemmassa vaiheessa ja vakavat ongelmat kasaantuvat. Pienellä ryhmällä on nykyään yhä vaikeampia ja monisyisempiä ongelmia, jotka heijastuvat lapsiin. Tästä varmaan "terkkari" ja monet muutkin kasvatusalan ammattilaiset ovat samaa mieltä.

Jos kotona kaikki on hyvin ja se antaa turvallisen pohjan lapsen elämälle, hoito voi olla hyvä lisä kohtalaisena annoksena hyvässä hoitopaikassa. Mutta jos kotonakin on kaikki huonosti eikä hoitoon menoa hoideta lapsen näkökulmasta hyvin (ei huolehdita yöunista, hoitoon totuttelusta, rauhallisista aamulähdöistä jne.), niin voihan siellä ongelmia tulla.

Kypsät vanhemmat huolehtivat ja näkevät vaivaa sen eteen, että hoito sujuisi mahdollisimman hyvin. Ja jos ongelmia olisi, niitä pitäisi ratkoa henkilökunnan kanssa keskustellen. Pahimmassa tapauksessa minäkin harkitsisin hoitomuotoa uudestaan jos näyttäisi siltä, että hoitopaikka aiheuttaisi lapselle on ongelmia. Useimmilla joilla hoidossa on ongelmia, on niitä kotonakin.