Alkuperäinen kirjoittaja Elopompelo:
Alkuperäinen kirjoittaja terkkari:
Alkuperäinen kirjoittaja Elopompelo:
Alkuperäinen kirjoittaja terkkari:
Alkuperäinen kirjoittaja Bad Virgin:
Alkuperäinen kirjoittaja endie:
Alkuperäinen kirjoittaja Bad Virgin:
Alkuperäinen kirjoittaja vieras:
Totta
Pk-lapset pärjää!
Tää kakkonen menee ensi vuonna päiväkotiin,kun mä lähden opiskelemaan eli noin vuoden ikäisenä =)
mäkin ajattelin noin tän kakkosen kohalla että jatkan koulua "heti". mutta en kyllä raaskikaan viedä tuota pupusta vielä hoitoon :xmas:
vähän kyl pelottaa, että tuleeko tota koulua ikinä vietyä sitten loppuun :/ nooo, pitää vaan luottaa itteensä
Mun on pakko,koska siinä kestää aikansa saada se ammatti ja ikää on jo kohta 30v
Oikein tyypillinen "kaikki mulle heti-äiti". Jos sä oot omista valinnoistasi johtuen 30v ja ilman ammattia niin et muka voi enää odottaa yhtään enempää, eli itsekkäästi omat tarpeet vaan lasten edelle. Olisko kannattanut mielummin tehdä tää vauva hieman parempaan ajankohtaan? Turha tätä silti on sanoa, kuulut näköjään niihin jotka ei ymmärrä ja jotka ei välitä. Se todellinen ja oikea äidinrakkaus sinulta vielä puuttuu... toivottavasti toisen lapsen syntymä sen sinussa vielä sais aikaan ja tuntisit miltä oikea kiintymys ja tunneside lapseen merkitsee. Silloin lasten kustannuksella ei tarvi kaikkea saada aina itselle.
No johan pomppas! Mikä sä olet sanomaan yhtään mitään toisen, tuntemattoman ihmisen äidinrakkaudesta? Hyvää äitiyttä on monenlaista, ei kaikkien tarvitse toimia täsmälleen samalla tavalla kuin sinä eikä ajatella lapsen parhaastaa samoin. Onko tää nyt taas joku katkera kotiäiti, joka purkaa turhautumiaan?
Siis sustaon liikaa vaadittu, että äiti odottais edes yhden vuoden lisää ennen opiskelun aloittamista (tosiaan kun muutenkin ammattia ollut mahdollisuus opiskella jo yli kymmenen vuotta) eli äidin pitää toteuttaa itseään, saada kaikki nyt heti... ei lapsella väliä. Sitä ajattelutapaa en ymmärrä, en tule ikinä ymmärtämään. Katkera en ole mistään, itse olen valintani elämässä tehnyt ja tosiaan siirtänyt jopa joidenkn unelmen toteuttamista, koska mulla on pienet lapset jotka tarvitsevat mua enemmän kuin esim. se jatko-opiskelu tai Etelänloma ilman lapsia. Vuosia on vielä edessäkin, joten mä ehdin kyllä. Nyt olen pienten lasten äiti enkä vi elää niinkuin perheetön sinkku... tai voisin, mutta en halua sillä tosiaan se äidinrakkaus saa aikaan sen, että kun lapsi voi huonosti niin minakin voin huonosti. Mutta jos haluaa kovettaa itsensä ja olla luomatta sitä tunnesidettä lapseen niin siitä vaan. Itsepähän siinä loppujen lopuksi häviää.
Musta asiaa ei voi ajatella noin musta-valkoisesti. Lapsi tulee osaksi vanhempien ja perheensä elämää, ihan koko maailma ei lakkaa pyörimästä, vaikka uusi ihminen tänne syntyykin. Jos äiti on suunnitellut aloittavansa opiskelut, niin mielestäni häntä pitää kannustaa asiassa, ei tuomita. Kokemuksesta tiedä, että opiskelun ja perheen yhteensovittaminen ei ole kovinkaan helppoa - tosin itselläni tässä kuviossa on kolmantena liikkuvana osana vielä töissäkäynti. Ja hei, opiskellahan on mahdollista myös lapsiystävällisellä aikataululla. Ei se, että opiskelee, tarkoita, että lapsi olis hoidossa 7 - 17.
Ihan koko maailma ei meilläkään ole lakannut lasten vuoksi pyörimästä, eipä juuri ollenkaan. Siltikin uusi ihminen on sen verran arvokas, että ainakin minä omassa elämässäni voin odottaa hänen vuokseen, vaikka sen yhden vuoden, jos on tarvis. Kuten sanoit, maailma ei kulkuaan lopeta eli sitä ehtii kyllä kouluun myöhemminkin. Lapsi taas kasvaa koko ajan ja menetettyä aikaa hänen kanssaan ei takaisin saa.
Mutta olen kyllä huomannut että tää mun ajatus on harvinaista nykymaailmassa, itse vaan jaksan odottaa ja nauttia siitäkin, että voi vaan olla keskittyä siihen lapseen. Mulla ei ole kiire minnekään, kun mä tiedän että tulevaisuus on vielä täynnä mahdollisuuksia.