pettynyt mieheen

Muoks: ei toimi

Liehittelijän jälkeen video juutuuppiin.

 

Liehittelijän jälkeen video juutuuppiin.

Mielestäni tämän videon levittäminen täällä on kiusaamista.

 

Kyllä - elämä on todella surullista ja tylsää jos ei mummoksi asti juokse baareissa ja jatkoilla.

Juu. Sori, mä kanssa sain kiintiöni nuorena aikuisena täyteen. Been there, done that. TIME TO MOVE ON. Mutta toki nuorilla aikuisilla lienee se suurempi kiinnostus viettää vapaata aikaa meluisassa ilmapiirissä ja alkomaholin äärellä. Sellainen olin minäkin. Nykyään jos haluan pitää hauskaa, menemme tuttavapariskuntien kanssa vaikkapa mökille (ilman lapsia jos suinkaan onnistuu). Syömme, juomme mitä juomme, nauramme itsemme kipeiksi...väki valvoo siihen saakka kuin jaksaa. Tai toki ei aina tartte mökillekään mennä, onnistuu tuo toistemme kodeissakin.

Tiedän että olen varmasti tyläs, mökkiintynyt mamma. Mutta helvetin ylpeä siitä. Ja siitä ettei mun tarttenut jäädä jumiin nuorenaikuisen elämään. Vaan voin rehdisti todeta että halua tärvellä sitä vapaa-aikaa joka töiltä jää johonkin pomppeluun. Vaan jätän sen ajan mieluummin perheelle. Ja silloin harvoin jos jonnekin menen, tai miehenikin menee, olemme kyllä yötä kotona. Kun nyt vaan tykätään toistemme viereen nukahtaa. JA herran jestas enhän mä jaksa enää mitään jatkoja. Jos jaksaisinkin - niin seuraavat 3 päivää menee toipumiseen. EI krapulan vuoksi vaan valvotun yön.

Voit tehdä kuten tykkäät, mutta miksi muut ei saisi tehdä kuten tykkää? Onko sinusta syytä sitten hävetä, jos mökkeilyn sijaan ennemmin käy tanssimassa ja laulamassa karaokea?

Eikä tuo mökkeily ilman lapsia ole sen enempää perheaikaa kuin baarissa käyminen, joten ei kyse voi olla edes siitä, että olet ylpeä siitä että keskityt pelkästään perheeseen etkä enää uhraa aikaa illanviettoihin aikuisten kesken, alkoholiakin nauttien. Vaan jostain syystä sinulle on ratkaisevaa se, missä sen iltansa viettää, miksi ihmeessä?

En minäkään kyllä mihinkään jatkopaikkoihin ole 10 vuoteen jäänyt nukkumaan, on sitä nykyään kumminkin varaa tilata taksi ja mennä kotiin nukkumaan. Ja siis harvoinhan niitä jatkoja on, ja vain jos lapsi on yökylässä tai itse jossain reissussa. Mutta minua ei väsytä sen enempää kuin parikymppisenä, päinvastoin tuntuu pärjäävän vähemmilläkin unilla.

 

Mielestäni tämän videon levittäminen täällä on kiusaamista.

Eihän sitä enää edes nää

 

Eihän sitä enää edes nää

Saa siitä linkin you tubeen. Tyttö on kieltänyt videon levittämisen muualla. Sekin jo kertoo että on väärin linkittää sitä tänne palstalle.

 

Eihän sitä enää edes nää

Ai katos joo... hitsi, se oli hauska video.

 

Saa siitä linkin you tubeen. Tyttö on kieltänyt videon levittämisen muualla. Sekin jo kertoo että on väärin linkittää sitä tänne palstalle.

Ok en tiennytkään, no sitten ei näy. Nyt vastasit siihen niin jätit sen tänne sitten itse. Olisin toimimattoman ottanut pois.

 

Saa siitä linkin you tubeen. Tyttö on kieltänyt videon levittämisen muualla. Sekin jo kertoo että on väärin linkittää sitä tänne palstalle.

Kiitti vinkistä, en ois muuten tajunnu.

 

Ok en tiennytkään, no sitten ei näy. Nyt vastasit siihen niin jätit sen tänne sitten itse. Olisin toimimattoman ottanut pois.

Totta. Tajusin sen itsekin kun olin painanut lähetä nappia.

 

Ai katos joo... hitsi, se oli hauska video.

Katon tota parasta aikaa ja täähän on ihan mahtavaa shittiä

 

Voit tehdä kuten tykkäät, mutta miksi muut ei saisi tehdä kuten tykkää? Onko sinusta syytä sitten hävetä, jos mökkeilyn sijaan ennemmin käy tanssimassa ja laulamassa karaokea?

Eikä tuo mökkeily ilman lapsia ole sen enempää perheaikaa kuin baarissa käyminen, joten ei kyse voi olla edes siitä, että olet ylpeä siitä että keskityt pelkästään perheeseen etkä enää uhraa aikaa illanviettoihin aikuisten kesken, alkoholiakin nauttien. Vaan jostain syystä sinulle on ratkaisevaa se, missä sen iltansa viettää, miksi ihmeessä?

En minäkään kyllä mihinkään jatkopaikkoihin ole 10 vuoteen jäänyt nukkumaan, on sitä nykyään kumminkin varaa tilata taksi ja mennä kotiin nukkumaan. Ja siis harvoinhan niitä jatkoja on, ja vain jos lapsi on yökylässä tai itse jossain reissussa. Mutta minua ei väsytä sen enempää kuin parikymppisenä, päinvastoin tuntuu pärjäävän vähemmilläkin unilla.

Pahoittelut että jäi mökkelijyen/aikuisten istujaisten taajuus mainitsematta. NIITÄ ON HUIMAT 1-2 krt vuodessa. Suorastaan valtava aukko perheajasta

Eikä baareissa käynti nyt samalla taajuudella sen kummempi ole. Sama sinällään missä sen iltansa viettää. Mutta anteeksi jos olen väärässä, mutta olen saannut keskustelussa sellaisen kuvan että olet mammautunut jos et juokse tyyliin useamman kerran kuukaudessa baareissa - tai mikä pahinta mies "ei saa juosta" kamalan "mustasukkaisen naisen" vuoksi noin taaja

Ja onnea sinulle. Olet selkeästi paremmin säilynyt kuin minä kun pystyt valvomaan ilman että se vaikuttaa arkeen. Mulla se vaikuttaa, eikä se liene pahe että tarvitsee ne 7 tuntia unta että jaksaa käydä töissä ja elää "ruuhkavuosia".

 

Happygirl, tuntuu hassulle, että sinulla ei ole vielä yhtään lasta ja silti olet niin varma(?) miten tulet toimimaan. Kaikki ei aina mene niin. Lapset on erilaisia. Toisaalta, olin itsekin ihan höpsö ja hölmön ehdoton joskus. Ajattelin esim. että vauva nukkuu alusta asti omassa sängyssään... no siinä väsymystilassa, minkä 20krt yössä heräilevä vauva sai aikaan, päätin, että vauva nukkuu vieressä. Ja niin ovat nukkuneet kaikki vauvat. Ja nukkuvat yhä . Jossain päin maailmaa ihmetellään länsimaista tapaa, jossa jo pienet lapset häädetään vanhmepien sängystä. Joillekin se silti sopii. Itse nukun paremmin, kun lapset on vieressä.

Ohoh.... meni hieman jo ohi ketjun aiheen... olen pahoillani kaikesta...

 

Oletko sä joku miehesi omistama ja vartioima esine? Ja jos nyt joku tulee ruokakaupassa juttelemaan, niin vaikka olisikin iskumielessä lähestymässä, varmasti aloittaa keskustelun jollain viattomalla kysymyksellä tai kommentilla, johon voi kyllä vastata ja livetä sitten paikalta odottamatta miestä saapuvaksi pelastamaan himokkaan kanssa-asiakkaan kynsistä. Ei voi olla normaalit arkipäivän kohtaamiset näin vaikeita, miten oikein pärjäät kaupassa yksin?

Pinin reaktio iskuyritykseen ei tosin kuulosta juuri fiksummalta. Kommentti "Tuolla on mun mies" kuulostaa minusta joko siltä, ettei ilman miestään selviäisi iskuyrityksistä tai siltä, että haluaa viestiä sille yrittäjälle, että lähtisi kyllä messiin, mutta harmi että mies sattuu olemaan paikalla rajoittamassa menoa. Joo-o, ei ole tullut mieleen kyllä miestä osoitella jos joku tulee yrittämään. Eihän hän toki ole aina mukanakaan, mutta vaikka olisi, en tarvitse häntä rajojeni ylläpitoon. Voin kertoa olevani varattu/naimisissa, mutta tilanne on ihan sama oli mies paikalla tai ei, joten miestä ei tarvitse fyysisesti osoittaa yrittäjälle. Enkä tiedä millaisissa paikoissa oikein liikutte, mutta väkisin ei kukaan ole minua yrittänyt baareistakaan mukaansa viedä, saati sitten jostain ruokakaupasta. Ihan puhumalla on selvitty, joten miestä ei edes fyysisen voiman takia tarvita tilanteiden hoitamiseen.

Mutta pääasia, että olette itse tyytyväisiä, kuulostaa vaan tosi kummalliselta ja suorastaan jotenkin ällöttäviltä nuo jutut näin tasa-arvon kannattajan näkökulmasta.

Sun sisälukutaito on kyllä niin hukassa, että tä keskustelu sun kanssa on aivan turhaa.

 

Jaaha. No sehän oli ystävällisesti sanottu.
Meillä ei ole tervetullut lapsi nukkumaan viereen miten pitkään tahansa, silloin kokisin epäonnistuneeni jos pelottaa/ahdistaa nukkua omassa sängyssä ja omassa huoneessa. Työssäkäyvät ihmiset tarvitsevat unensa ja lapsi turvallisuudentunteensa.

Sä kokisit epäonnistuneesi äitinä, jos sun lasta pelottaa?
Hei, tässä pieni uutispljäjäys... sun lapsi tulee pelkäämään mitä typerämpiä asoita, todennäköisesti se tulee pelkäämään pimeää, niinkuin noin 90% lapsista. Se tulee myös pelkäämään röllipeikkoa ja näkemään painajaisia, jolloin sitä pelottaa. Eritoten öisin.
Voit siis alkaa henkisesti valmistautua näihin epäonnistumisen tuntoihin.
Voi häppäri hyvä, mä en tiedä... mitä sulle sanois... jotenkin vaan... tosi... voivoi.

 

Jännä juttu että näitä "naispuolisia ystäviä vuosien takaa" ilmaantuu yhtäkkiä kolmen vuoden ("X vuoden") yhdessäolon jälkeen, kaameassa kännissä ja niiden sohvilla on niin hyvä nukkua pois krapulaa.

Kummallista, ettei näistä naispuolisista ystävistä puhuta noin ihan muuten vaan arjessa koskaan sanaakaan.

No miten helvetissä niistä voisi mitään puhua kun mustasukkainen ämmä vetää heti pultit kun kuuleekin toisen naisen nimen.

 

Sä kokisit epäonnistuneesi äitinä, jos sun lasta pelottaa?
Hei, tässä pieni uutispljäjäys... sun lapsi tulee pelkäämään mitä typerämpiä asoita, todennäköisesti se tulee pelkäämään pimeää, niinkuin noin 90% lapsista. Se tulee myös pelkäämään röllipeikkoa ja näkemään painajaisia, jolloin sitä pelottaa. Eritoten öisin.
Voit siis alkaa henkisesti valmistautua näihin epäonnistumisen tuntoihin.
Voi häppäri hyvä, mä en tiedä... mitä sulle sanois... jotenkin vaan... tosi... voivoi.

Itse valittelit kuinka vähiin unet jäävät kun lapsosten hiukset ja varpaat on vuoroin suussa ja vuoroin joku potkii kylkeen. Siihen sanon vain, että varmaan paras olisi opettaa lapset nukkumaan omassa sängyssä läpi yön.

Ei ihme, että energiaa ei riitä käydä viihteelläkään ikinä jos edes lasten kasvettua vauva-ajasta yli ei saa öitänsä nukkua

 

Itse valittelit kuinka vähiin unet jäävät kun lapsosten hiukset ja varpaat on vuoroin suussa ja vuoroin joku potkii kylkeen. Siihen sanon vain, että varmaan paras olisi opettaa lapset nukkumaan omassa sängyssä läpi yön.

Ei ihme, että energiaa ei riitä käydä viihteelläkään ikinä jos edes lasten kasvettua vauva-ajasta yli ei saa öitänsä nukkua

Koen mielekkäämmäksi menettää hitusen yöunistani siksi, että lapsillani on hyvä ja turvallinen olo. En pidä lainkaan niin tärkeänä sitä, että pääsen johonkin kuppilaan valvomaan. Mutta hei, kukin tyylillään. Mun arvojärjestys on tämä. Ymmärrän kyllä, että sinulla se on toisenlainen.

Ja siis sähän sanoit, että kokisit epäonnistuvasi äitinä, jos sun lapset pelkäisi yöllä omissa sängyissään, joten annoin varteenotettavan neuvon. Varaudu epäonnistumisen tunteisiin, jotta sä et romahda ihan täysin, kun sun lapsi näkee yöllä pahaa unta ja sitä pelottaa.

 

Koen mielekkäämmäksi menettää hitusen yöunistani siksi, että lapsillani on hyvä ja turvallinen olo. En pidä lainkaan niin tärkeänä sitä, että pääsen johonkin kuppilaan valvomaan. Mutta hei, kukin tyylillään. Mun arvojärjestys on tämä. Ymmärrän kyllä, että sinulla se on toisenlainen.

Ja siis sähän sanoit, että kokisit epäonnistuvasi äitinä, jos sun lapset pelkäisi yöllä omissa sängyissään, joten annoin varteenotettavan neuvon. Varaudu epäonnistumisen tunteisiin, jotta sä et romahda ihan täysin, kun sun lapsi näkee yöllä pahaa unta ja sitä pelottaa.

Lapsi tottuu vaikka joka päivä syömään 400g karkkipussin jos sinä sen sille johdonmukaisesti annat, vaikka Se ei hänelle tee hyvää. Minä (ainakin nyt ajattelen näin) tulen pitämään kiinni siitä, että taaperoiästä ylöspäin lapsi nukkuu omassa sängyssään ja en lähde mukaan siihen että "no nyt sinua pelottaa oma huone, tule ihmeessä tänne nukkuu niin loppuu pelko". Vaan rauhoittaisin lapsen silti omaan sänkyyn ja en lietsoisi pelkoa ja huonoa tapaa lähteä omasta sängystä pois, vaikkei mtn hätää ole. Kukin tavallaan!

Ja kyllä, mulle on tärkeää pitää kiinni sekä omasta että mieheni jaksamisesta myös, jotta hän jaksaa tehdä kokopäivätyötä ja minä myöhemmin myös.

Viihteellä käyminen on omassa arvojärjestyksessäni myös korkealla, sillä itselleni ystävät ovat äärimmäisen tärkeitä ja samoin miehelle ja -ainakin tähän asti- ystävien kanssa vietetty laatuaika on parhaillaan pitkä illanvietto etkoineen ja joskus jatkoineen.

 

Itse valittelit kuinka vähiin unet jäävät kun lapsosten hiukset ja varpaat on vuoroin suussa ja vuoroin joku potkii kylkeen. Siihen sanon vain, että varmaan paras olisi opettaa lapset nukkumaan omassa sängyssä läpi yön.

Minua ihmetytti lähinnä se, että jos unet kärsii sängyn ahtauden vuoksi, luulisi että sitä nukkuisi paljon paremmin kun mies on poissa ja sängyssä enemmän tilaa. Meidän lapsi nukkui kyllä perhepedissä 3-vuotiaaksi asti, sen jälkeen opetettiin nukkumaan omassa sängyssä juuri tilanahtauden vuoksi. Aiemmin mies nukkuikin aika usein sohvalla, koska alkoi tilanpuute häiritsemään. Ja se jo yhden alle 3-vuotiaan lapsen kanssa, taatusti kärsii yöunet jos tavallisessa parisängyssä yrittää nukkua koko nelihenkinen perhe.

Meidän lapsi ei kyllä sen jälkeen, kun alkoi nukkua omassa sängyssään, ole pelon vuoksi viereen tullut kolmen vuoden aikana kuin kerran tai kaksi nähtyään painajaista. Tai yhden kerran vaan siis muistan, mutta en mene vannomaan ettei olisi voinut kaksikin olla. Eikä kyllä muistakaan syistä kesken yön tule viereen, vaan nukkuu yönsä heräilemättä, vaikka ihan pienenä paljon heräilikin. Ei pelko ollut syynä vieressä nukkumiseen alkujaankaan. Mutta kai sellainen pelokkuus, jonka vuoksi aikuinenkaan ei saa nukuttua jos puoliso on poissa, on jollain tapaa perinnöllistä ja lapsetkin todennäköisemmin sitten pelokkaita. En minäkään kyllä kieltäisi oikeasti peloissaan olevaa lasta viereen tulemasta, mutta jollain tapaa niitä pelkoja yritettäisiin käsitellä, sillä onhan se lapselle kurjaa joutua turhaan pelkäämään ties mitä. Samoin aikuinen voi koittaa työstää pelkojaan, ei minusta ainakaan ole ihan normaalia jos koko ajan syyttä suotta vaikka pelkää puolison kuolleen tai loukkaantuneen, jos hän ei ole siinä vieressä. Kaikkea voi tietysti sattua, mutta elämähän menee ihan hukkaan jos sellaista koko ajan murehtii. Sama pätee toki pettämisiin ja niiden pelkäämiseen.

 

Lapsi tottuu vaikka joka päivä syömään 400g karkkipussin jos sinä sen sille johdonmukaisesti annat, vaikka Se ei hänelle tee hyvää. Minä (ainakin nyt ajattelen näin) tulen pitämään kiinni siitä, että taaperoiästä ylöspäin lapsi nukkuu omassa sängyssään ja en lähde mukaan siihen että "no nyt sinua pelottaa oma huone, tule ihmeessä tänne nukkuu niin loppuu pelko". Vaan rauhoittaisin lapsen silti omaan sänkyyn ja en lietsoisi pelkoa ja huonoa tapaa lähteä omasta sängystä pois, vaikkei mtn hätää ole. Kukin tavallaan!

Ja kyllä, mulle on tärkeää pitää kiinni sekä omasta että mieheni jaksamisesta myös, jotta hän jaksaa tehdä kokopäivätyötä ja minä myöhemmin myös.

Viihteellä käyminen on omassa arvojärjestyksessäni myös korkealla, sillä itselleni ystävät ovat äärimmäisen tärkeitä ja samoin miehelle ja -ainakin tähän asti- ystävien kanssa vietetty laatuaika on parhaillaan pitkä illanvietto etkoineen ja joskus jatkoineen.

Katsos kun sulla on kaikki maailman vapaus toimia ihan juuri niinkuin sä haluat ja se on mulle ihan jees. Tee mitäs tykkäät ja miten parhaimmaksi asian näet.

En pysty kuuntelemaan lapsen itkua ja jossain vaiheessa se käy voimille, kun tulee se yö, että yössä tiputaan kahdeksen kertaa sängystä ja nähdään painajaisia ja tulee pissahätä ja ties mitä muuta, niin pahoittelut, mutta mä tykkään nukkua. Mun mielestä, kaikesta huolimatta, on hemmetisti helpompi ottaa se lapsi viereen nukkumaan. En kertakaikkiaan pysty suhtautumaan omaan lapseeni niin analyyttisesti, että miettisin tuollaisessa tilanteessa sitä, miten tärkeätä lapsen on nyt vaan nukkua omassa sängyssä, koska se vaan on.

Tosi hienoa, että sä tiedät jo tasan tarkkaan miten tulet lapsesi kanssa toimimaan. Minä en ollut lainkaan noin tietäväinen siinä vaiheessa, kun odotin ensimmäistäni enkä siinäkään vaiheessa, kun odotin toista vaikka olinkin kymmenisen vuotta sinua vanhempi.

Jotenkin toi sun näsäviisastelu vaan saa toisinaan mun karvat nousemaan pystyyn.

 

Minua ihmetytti lähinnä se, että jos unet kärsii sängyn ahtauden vuoksi, luulisi että sitä nukkuisi paljon paremmin kun mies on poissa ja sängyssä enemmän tilaa. Meidän lapsi nukkui kyllä perhepedissä 3-vuotiaaksi asti, sen jälkeen opetettiin nukkumaan omassa sängyssä juuri tilanahtauden vuoksi. Aiemmin mies nukkuikin aika usein sohvalla, koska alkoi tilanpuute häiritsemään. Ja se jo yhden alle 3-vuotiaan lapsen kanssa, taatusti kärsii yöunet jos tavallisessa parisängyssä yrittää nukkua koko nelihenkinen perhe.

Meidän lapsi ei kyllä sen jälkeen, kun alkoi nukkua omassa sängyssään, ole pelon vuoksi viereen tullut kolmen vuoden aikana kuin kerran tai kaksi nähtyään painajaista. Tai yhden kerran vaan siis muistan, mutta en mene vannomaan ettei olisi voinut kaksikin olla. Eikä kyllä muistakaan syistä kesken yön tule viereen, vaan nukkuu yönsä heräilemättä, vaikka ihan pienenä paljon heräilikin. Ei pelko ollut syynä vieressä nukkumiseen alkujaankaan. Mutta kai sellainen pelokkuus, jonka vuoksi aikuinenkaan ei saa nukuttua jos puoliso on poissa, on jollain tapaa perinnöllistä ja lapsetkin todennäköisemmin sitten pelokkaita. En minäkään kyllä kieltäisi oikeasti peloissaan olevaa lasta viereen tulemasta, mutta jollain tapaa niitä pelkoja yritettäisiin käsitellä, sillä onhan se lapselle kurjaa joutua turhaan pelkäämään ties mitä. Samoin aikuinen voi koittaa työstää pelkojaan, ei minusta ainakaan ole ihan normaalia jos koko ajan syyttä suotta vaikka pelkää puolison kuolleen tai loukkaantuneen, jos hän ei ole siinä vieressä. Kaikkea voi tietysti sattua, mutta elämähän menee ihan hukkaan jos sellaista koko ajan murehtii. Sama pätee toki pettämisiin ja niiden pelkäämiseen.

Ohhoijjaaa...

 

Katsos kun sulla on kaikki maailman vapaus toimia ihan juuri niinkuin sä haluat ja se on mulle ihan jees. Tee mitäs tykkäät ja miten parhaimmaksi asian näet.

En pysty kuuntelemaan lapsen itkua ja jossain vaiheessa se käy voimille, kun tulee se yö, että yössä tiputaan kahdeksen kertaa sängystä ja nähdään painajaisia ja tulee pissahätä ja ties mitä muuta, niin pahoittelut, mutta mä tykkään nukkua. Mun mielestä, kaikesta huolimatta, on hemmetisti helpompi ottaa se lapsi viereen nukkumaan. En kertakaikkiaan pysty suhtautumaan omaan lapseeni niin analyyttisesti, että miettisin tuollaisessa tilanteessa sitä, miten tärkeätä lapsen on nyt vaan nukkua omassa sängyssä, koska se vaan on.

Tosi hienoa, että sä tiedät jo tasan tarkkaan miten tulet lapsesi kanssa toimimaan. Minä en ollut lainkaan noin tietäväinen siinä vaiheessa, kun odotin ensimmäistäni enkä siinäkään vaiheessa, kun odotin toista vaikka olinkin kymmenisen vuotta sinua vanhempi.

Jotenkin toi sun näsäviisastelu vaan saa toisinaan mun karvat nousemaan pystyyn.

Ja teidän perheellä vapaus toimia niin kun tykkäätte. Turha vain kuittailla yhtään kun osa porukkaa jaksaa ja saa jopa energiaa siitä että pääsee juhlimaan välillä, kun kaikille se ei sinun kuvailemaasi "ryyppäämistä" kaikkine haittoineen ole. Tämä on niin tätä suomalaisen perusjuntin ajattelutapaa, että alkoa ei voi ottaa kohtuudella ja keski-ikäistynyt ÄITI-ihminen ei saa pitää hauskaa ihan yöelämässä vaan pitää jumiutua sinne kotiin.

 

Ja teidän perheellä vapaus toimia niin kun tykkäätte. Turha vain kuittailla yhtään kun osa porukkaa jaksaa ja saa jopa energiaa siitä että pääsee juhlimaan välillä, kun kaikille se ei sinun kuvailemaasi "ryyppäämistä" kaikkine haittoineen ole. Tämä on niin tätä suomalaisen perusjuntin ajattelutapaa, että alkoa ei voi ottaa kohtuudella ja keski-ikäistynyt ÄITI-ihminen ei saa pitää hauskaa ihan yöelämässä vaan pitää jumiutua sinne kotiin.

1. Mä en ole kertaakaan kuittaillut kenenkään muun tekemisistä. Mulle se on ihan yksi lysti, mitä kukin tekee. Olen mielestäni ilmaissut selkeästi, että mua ei kiinnosta jatkot eikä baarit. Se ei tarkoita sitä, että kuittailisin muille.
2. Mä en ole puhunut sen kummemmin ryyppäämisestä. Olen sanonut, että en jaksa itse katsoa kännisiä ihmisiä. Mä en ole juonut itseäni humalatilaan miesmuistiin. Itse en siis ryyppää, enkä pidä siitä, mutta mun puolesta toiset saa edelleenkin dokata ihan justiinsa niin paljon, kuin tykkää.
3. Mä en myöskään ole sanonut, etteikö keski- ikäistyvä äiti- ihminen saisi pitää hauskaa. Edelleen, mun puolesta ihmiset voi tehdä mitä lystää. Minä koen huomattavasti mukavammaksi jumiutua kotiin, juoda lasin viiniä pistää takkaan tulen ja istua sohvalla ja nauttia hiljaisuudesta.

Sun kannattaa keskittyä ymmärtämään lukemaasi. Se, että minä pidän jostakin tai en pidä jostakin ei tarkoita sitä, että odottaisin kenenkään muun toimivan samalla tavalla tai pitävän yhdestäkään samasta asiasta kuin minä. Eikä ole tarvettakaan.

Sinä sensijaan näsäviisastelet täällä, miten "väsynyttä" jengi on, kun ne ei jaksa riekkua juottoloissa. Sinä arvostelet ja määrittelet mitä kenenkin pitäisi tehdä.

 

1. Mä en ole kertaakaan kuittaillut kenenkään muun tekemisistä. Mulle se on ihan yksi lysti, mitä kukin tekee. Olen mielestäni ilmaissut selkeästi, että mua ei kiinnosta jatkot eikä baarit. Se ei tarkoita sitä, että kuittailisin muille.
2. Mä en ole puhunut sen kummemmin ryyppäämisestä. Olen sanonut, että en jaksa itse katsoa kännisiä ihmisiä. Mä en ole juonut itseäni humalatilaan miesmuistiin. Itse en siis ryyppää, enkä pidä siitä, mutta mun puolesta toiset saa edelleenkin dokata ihan justiinsa niin paljon, kuin tykkää.
3. Mä en myöskään ole sanonut, etteikö keski- ikäistyvä äiti- ihminen saisi pitää hauskaa. Edelleen, mun puolesta ihmiset voi tehdä mitä lystää. Minä koen huomattavasti mukavammaksi jumiutua kotiin, juoda lasin viiniä pistää takkaan tulen ja istua sohvalla ja nauttia hiljaisuudesta.

Sun kannattaa keskittyä ymmärtämään lukemaasi. Se, että minä pidän jostakin tai en pidä jostakin ei tarkoita sitä, että odottaisin kenenkään muun toimivan samalla tavalla tai pitävän yhdestäkään samasta asiasta kuin minä. Eikä ole tarvettakaan.

Sinä sensijaan näsäviisastelet täällä, miten "väsynyttä" jengi on, kun ne ei jaksa riekkua juottoloissa. Sinä arvostelet ja määrittelet mitä kenenkin pitäisi tehdä.

Puhuit arvojärjestyksestä ja kuinka hyvä että olette sopineet miehesi kanssa, että vauvan synnyttyä molemmat pääsee myös ravintoloihin. Noh, lue omat viestisi kun näköjään muistisi on aika lyhyt. Mutta en ala enää asiasta vääntämään, nyt sanot että tarkoitin sitä oikeasti että hyvä kun olette niin sopineet ja Se on arvojärjestyksessä myös tärkeä, mutta mulle on aivan se ja sama. Itse nautin nuoruudestani ja toivottavasti vielä keski-ikäisenäkin sosiaalinen elämäni on oikeasti ei tyypillistä suomalaisen mamman elämää eli max kerran vuoteen yöelämään.

 

Puhuit arvojärjestyksestä ja kuinka hyvä että olette sopineet miehesi kanssa, että vauvan synnyttyä molemmat pääsee myös ravintoloihin. Noh, lue omat viestisi kun näköjään muistisi on aika lyhyt. Mutta en ala enää asiasta vääntämään, nyt sanot että tarkoitin sitä oikeasti että hyvä kun olette niin sopineet ja Se on arvojärjestyksessä myös tärkeä, mutta mulle on aivan se ja sama. Itse nautin nuoruudestani ja toivottavasti vielä keski-ikäisenäkin sosiaalinen elämäni on oikeasti ei tyypillistä suomalaisen mamman elämää eli max kerran vuoteen yöelämään.

Puhuin omasta arvojärjestyksestäni. Minulla ei nimittäin tullut mieleenkään alkaa sopia baarivuoroista ennen vauvan syntymää. Mutta hienoa, että te olette asiasta sopineet, mikäli se on niin tärkeä osa elämäänne.

Olen kyllä lukenut viestini ja edelleenkään mä en ole missään vaiheessä puhunut ryyppäämisestä sen enempää, kuin todennut, etten jaksa katsoa kännisiä. En myöskään ole kertaakaan väittänyt, että kenenkään pitäisi valita minun elämäntapaani. En ole myöskään tuominnut muita heidän erilaisista tavoistaan.

Ehkä sinun on parempi lukea viestini uudelleen ja lakata väittämästä sellaista, mikä ei ole totta.
Sinä tunnut enemmänkin olevan se, joka jaksaa halveksua ja haukkua niitä, joita ei sinun tapasi viettää sosiaalista elämää kiinnosta pätkääkään.

Siinä olet oikeassa, että tätä keskustelua on turha jatkaa.