Tappaisitko lapsesi jos lapsi olisi "väärää" sukupuolta?

Mun lapsi on "väärää" sukupuolta. Olen nyt viikolla 28+6 ja rakenneultrassa kysyttiin sukupuolikin. Olin toivonut tyttöä tai siis aina kun kuvittelin itseni äidiksi niin kuvittelin lapsen tytöksi jostain syystä. Varmaan koska itse olen tyttö? Olin vielä ultrapäivän aamuna aivan varma että odoton tyttöä, ihan semmonen olo. Sitten kumminkin selvisi että poika sieltä on tulossa ja eka olin lähinnä hölmistynyt, että miten ihmeessä ja sitten tuli vähän haikea fiilis kun en nyt saakaan ostaa mekkoja lapselle. Nyt kumminkin on sellainen olo etten enää osaa kuvitella lastani muuksi kuin omaksi ihanaksi pojakseni, joka on todella rakastettu ja odotettu. Ne mekot on vaan mekkoja kumminkin, eikä sillä loppujen lopuksi niin väliä olekaan. Minun on hyvin vaikea ymmärtää että joillain se ei menekään näin. Minusta on ihan hyväksyttävää toivoa jompaa kumpaa, mutta en ymmärrä näitä jotka täälläkin vielä viime hetkillä ennen laskettua aikaa, saati syntymän jälkeen poraavat että lapsi on väärää sukupuolta. Miten voi olla rakastumatta omaan lapseensa juuri sellaisena kuin hän on? Sanomattakin selvää että ihmmiselle joka tappaa lapsensa "väärän" sukupuolen takia, varsinkaan länsimaissa ei tarvitsisi raskaaksi tulemisen olla edes mahdollista. Jotenkin todella surullinen ilmiö.

 

Mulle on ollut pieni pettymys molempien lasten sukupuolet ja olen halunnut tietää ne jo raskausaikana nimenomaan siksi, ettei sitten sukupuoli pilaisi vähääkään mun iloani synnytyksen jälkeen. Lapset ovat eri sukupuolta, joten periaatteessa ei ole sukupuolella väliä, haluan vaan valmistautua etukäteen henkisesti. Ei silti, herranen aika, kävis mielessäkään mikään abortti.:O Ja "pettymyskin" on ollut ehkä päivän kestävää..

Miten sitä voi edes niin kovasti pettyä, kun se kuitenkin on tiedossa, että se on 50% mahdollisuus kumpaankin..?

 

On varmasti ihmisiä jotka niputtavat kehitysvammaiset samaan nippuun. Kuten palstalla usein huomaa, monen mielipide tuntuu olevan down-lapset ovat herttaisia ja aina iloisia. Tai sitten se toinen ääripää, kehitysvammainen kärsii koko elämänsä. Todellisuudessa vammaista lasta odottaessa, ei voi tietää millainen elämä lapselle muodostuu. Tuleeko lapsi olemaan aina iloinen vaiko makaamaan avuttomana vuoteessa kuolemaansa asti. Vai tuleeko lapsen elämästä jotain siltä väliltä. Jokainen vammaista lasta odottava joutuu miettimään omalla kohdallaan asiat sen mukaan millaisen lapsen hoitamiseen omat voimavarat riittäisivät. Päätös tuskin on kenellekään helppo. Helpompaa on ulkopuolisen neuvoa miten tulisi toimia.

Ja suurin osa kehitysvammoista taitaa edelleen tulla ilmi vasta lapsen syntymän jälkeen. Toisaalta siinä vaiheessa vanhempien ei tarvitse enää yksin tarvitse tehdä päätöksiä lapsensa elämästä ja kuolemasta.

Meikäläiset sikiöseulonnat eroavat Kiinan selektiivisistä aborteista siten, että täällä yhteiskunta suorastaan kannustaa seulontoihin. Jos niissä narahtaa, asia muuttuukin yhteiskunnallisesta yksityiseksi. Tavallaan sen on pakko olla näin, vapaassa maassa kun eletään. Mutta raskas taakka siinä tuleville (tai ei-tuleville) vanhemmille annetaan.

 

En ikinä. Mulla ei alunperinkään ollut väliä tuleeko tyttö vai poika, kunhan vain sain vauvan.

 

En tappaisi. Tyttö ja poika olisivat tervetulleita.

Itse uskon, että nuo "tanskalaisnaiset" ovat maahanmuuttajataustaisia, jonkun muun kuin tanskalaisen kulttuurin edustajia.

Näin mullekin heti tuli mieleen kun tuon järkyttävän uutisen luin. Paitsi siinä kyllä todettiin että ilmiö on yleinen erityisesti koulutettujen parissa tai jotain siihen suuntaan..

Mutta hulluahan tuo on ja en tiennytkään että ruotsissa tuo aborttiraja on noin korkea!

 

[QUOTE="Entinen Ksantippa S.";27374453]Ja suurin osa kehitysvammoista taitaa edelleen tulla ilmi vasta lapsen syntymän jälkeen. Toisaalta siinä vaiheessa vanhempien ei tarvitse enää yksin tarvitse tehdä päätöksiä lapsensa elämästä ja kuolemasta.
[/QUOTE]

Jos ihan Suomen olosuhteista puhutaan, niin käsittääkseni enemmistö trisomioista jää kiinni seuloissa. Muut kehitysvammat sitten saattaa ilmetä vasta syntymän jälkeen. En nyt jaksa googlailla olenko oikeassa vai väärässä.
Kuitenkin joukko vanhempia joutuu vuosittain päättämään siitä jatkaako raskautta vai ei. Vammaisen lapsen syntymä perheeseen vaikuttaa aina tavalla tai toisella vanhempiin ja lapsiin.

 

Jos ihan Suomen olosuhteista puhutaan, niin käsittääkseni enemmistö trisomioista jää kiinni seuloissa. Muut kehitysvammat sitten saattaa ilmetä vasta syntymän jälkeen. En nyt jaksa googlailla olenko oikeassa vai väärässä.
Kuitenkin joukko vanhempia joutuu vuosittain päättämään siitä jatkaako raskautta vai ei. Vammaisen lapsen syntymä perheeseen vaikuttaa aina tavalla tai toisella vanhempiin ja lapsiin.

Juu, trisomioista enemmistö näkyy seuloissa. Mutta koko kirjo on laajempi. Jopa kolmasosassa tapauksista kehitysvamman syy ei edes selviä.

Parhaiten tuntemani kehitysvammaiset ovat syntyneet aivan terveinä.

 

Mä nuorena kuvittelin itseni olevan aikuisena tyttölasten äiti. Vielä aikuisiässäkin mietin kuinka paljon tyttölapsille olisi nimivaihtoehtoja. Esikoista odottaessa, raskauden puolivälissä, iski ajatus, että voihan tämä olla poikakin. Poika tuli ja sen jälkeen monta lisää, ilman tytön yritystä. Toista odottaessa, rakenneultrassa kävi ilmi, että poika tulossa. Ainut paniikki iski siinä, typerää kyllä, että ei mulla ole nimeä toiselle pojalle Kyllähän se nimi löytyi, helpostikin. Kolmatta odottaessa ei sukupuolella ollut enää väliä, vaikka varmaan se tyttökin oli aiemmin toiveissa. Viidettä odottaessa en olisi sukupuolta kysynyt, mutta kun se kätilö kysyi haluanko tietää, niin en tietenkään saanut oltua. Jokaisella kerralla ultrasta on ennustettu sukupuoli oikein, niin varmaan nytkin Ympäristö ilmeisesti luulee suuren lapsimäärän johtuvan tytön yrityksestä, mutta ei pidä paikkaansa. Minulle on suotu poikalapsia ja hyvin onnellinen heistä, tosin poikamaisiin asioihin ja mielenkiinnonkohteisiin on pitänyt totutella.

 

[QUOTE="Entinen Ksantippa S.";27371756]Peesi nimimerkille "valitettavasti". Jos me täällä hyvinvointi-Suomessa hyväksymme vammaisen lapsen abortoinnin sillä perusteella, että perhe ei katso selviytyvänsä arjesta yhteiskunnan avullakaan, niin kuinka voimme tuomita kiinalaisperheen, joka päätyy samaan ratkaisuun siksi että heitä pelottaa vanhuus ilman poikalapsen ja tämän perheen apua?

Tanskan ilmiö toki järkyttää minuakin.[/QUOTE]

Totta. Eikö olisi Kiinankin helpompi muuttaa vaikkapa lainsäädäntöä niin, että tytärten on huolehdittava omista vanhemmistaan? Siinä loppuisivat abortit.

 

[QUOTE="Entinen Ksantippa S.";27374546]Juu, trisomioista enemmistö näkyy seuloissa. Mutta koko kirjo on laajempi. Jopa kolmasosassa tapauksista kehitysvamman syy ei edes selviä.

Parhaiten tuntemani kehitysvammaiset ovat syntyneet aivan terveinä.[/QUOTE]

Totta - yleisin kehitysvamma taitaa olla sytomegaloviruksen aiheuttama, ja voi ilmetä vasta esikouluiässä.

 

Totta. Eikö olisi Kiinankin helpompi muuttaa vaikkapa lainsäädäntöä niin, että tytärten on huolehdittava omista vanhemmistaan? Siinä loppuisivat abortit.

Aika raakaa olisi pistää köyhä ja alistettu maaseudun tyttö, joka on jo valmiiksi täysin miesten armoilla, vielä elatusvelvolliseksi vanhemmistaan. Jos nämä asiat olisivat laeilla ratkaistavissa, olisi selektiivisen abortin kieltävä laki jo ratkaissut koko ongelman.

Jos yhden lapsen politiikka on jotakin hyvää tuottanut, niin uskon sen lisänneen tyttölasten arvostusta. Aiemmin tyttöjen koulutuksen katsottiin olevan yhtä tyhjän kanssa. Nyt Kiinassa on valtava joukko 80-luvulla syntyneitä lahjakkaita ainoita tyttöjä, joiden kasvatuksen ja koulutuksen eteen vanhemmat ovat antaneet kaikkensa. Vielä toistaiseksi he ovat työmarkkinoilla poikia aiemmassa asemassa, mutta sekin muuttuu hiljalleen.

 

En ikinä. Mulla ei alunperinkään ollut väliä tuleeko tyttö vai poika, kunhan vain sain vauvan.

Peesaan tätä. Huvikseni kysyin sukupuolen mutta sama se tulos mulle oli.

 

[QUOTE="Entinen Ksantippa S.";27374910]Aika raakaa olisi pistää köyhä ja alistettu maaseudun tyttö, joka on jo valmiiksi täysin miesten armoilla, vielä elatusvelvolliseksi vanhemmistaan. Jos nämä asiat olisivat laeilla ratkaistavissa, olisi selektiivisen abortin kieltävä laki jo ratkaissut koko ongelman.

Jos yhden lapsen politiikka on jotakin hyvää tuottanut, niin uskon sen lisänneen tyttölasten arvostusta. Aiemmin tyttöjen koulutuksen katsottiin olevan yhtä tyhjän kanssa. Nyt Kiinassa on valtava joukko 80-luvulla syntyneitä lahjakkaita ainoita tyttöjä, joiden kasvatuksen ja koulutuksen eteen vanhemmat ovat antaneet kaikkensa. Vielä toistaiseksi he ovat työmarkkinoilla poikia aiemmassa asemassa, mutta sekin muuttuu hiljalleen.[/QUOTE]

Hmm, en ajatellut kyllin terävästi - "peruutan" oman mielipiteeni ja peesaan kyllä tätä.

Varsinkin kun katsoin Lontoon olympialaisia, niin siellä näytti olevan yleisöä aika hyvin jo kannustamassa kiinalaisia tyttöjä/naisia.