Tein jotain todella paheksuttua ja lapsi selvisi siitä hengissä..

Sanna80 - no, vapaaehtoisesti en itsekään sitä riskiä olisi ottanut, terveydelliset syyt pakottivat siihen Tosin välimatkan ja lapsen läheiset väliin isään huomioon ottaen olin jo aiemmin hyväksynyt normaali olosuhteissakin 1-1,5vkon mittaiset tapaamisjatkot kokeiluina. Mutta uskon myös, että kun olen yhden lapsen jo normaaliksi 3-vuotiaaksi onnistunut kasvattamaan, että pienemmästäkin kasvaa sellainen. Toki se helpottaa sitten, kun lapsi osaa itse puhua ja ilmaista tunteitaan ja voi soitellakin tapaamisten aikana. Molemmat ovat myös kotihoidossa eivätkä käytännössä juuri koskaan missään muussa hoidossa (en nyt keksi, mihin sellaista tarvitsisin, no ehkä jonkun gynekäynnin ajaksi voisin nakittaa kaverin vahtimaan muksuja enkä gynellä käy edes joka vuosi) joten en miettimälläkään keksi, miten 1-vuotiaani tästä nyt tai jatkossa alkaisi oireilla. Ja esikoisen kohdalla ne oireet näkyivät heti, kun painostuksen alla (ne oikeudenkäynnit sun muut) oli liian pitkiä tapaamisia (eroja äidistä ) lapsen sietokykyyn nähden. Toivottavasti niistä ajoista ei tullut traumoja, jotka näkyisivät joskus tulevaisuudessa. Tuskin ja vielä epätodennäköisemmin pienemmän kohdalla

 

Jos joku isukki olis ollu lapsen elämästä poissa 2,5 viikkoa niin se ois mammoista ihan jees ja normaalia, mutta jos joku äiti on vaikka hyvästä syystäkin niin tehnyt, niin kamala haloo...

 

No jos ihan totta puhutaan niin mun mielestä ei olisi ok, että isä TAI äiti kumpikaan on noin pitkää putkea erossa noin pienestä lapsesta Kai sä sentään näit lasta edes välissä tai jotain?

En valitettavasti nähnyt, olisi pitänyt matkustaa julkisilla yhteensä noin kahdeksan tuntia tapaamista varten ja käytännössä ei fyysinen kunto olisi antanut siihen periksikään.

 

Jos joku isukki olis ollu lapsen elämästä poissa 2,5 viikkoa niin se ois mammoista ihan jees ja normaalia, mutta jos joku äiti on vaikka hyvästä syystäkin niin tehnyt, niin kamala haloo...

Missähän niin on sanottu?

Musta ei olis ok että mies olis poissa lasten elämästä 2,5vkoa eikä toistepäinkään. Esikoisesta jouduin olemaan viikon erossa kun kuopus syntyi, oli 1v11kk esikoinen silloin. Tai nähtiin me kaksi kertaa sillä aikaa ja kamalaa oli.

 

Jos joku isukki olis ollu lapsen elämästä poissa 2,5 viikkoa niin se ois mammoista ihan jees ja normaalia, mutta jos joku äiti on vaikka hyvästä syystäkin niin tehnyt, niin kamala haloo...

Niinpä.

 

Esikoista sentään pystyin näkemään jakson aikana, kun isänsä asuu lähempänä. Ja 3-vuotiaan kanssa voi soitellakin. Se helpotti paljon omaa oloa, kun toinen sanoo puhelimessa että "Olen sinun kulta ja rakastan sinua" :heart:

 

Olen mäkin ollut 1v. lapsesta pisimmillään erossa 2 viikkoa, muutenkin oli silloon vähintään viikon erossa olemisia. Ei paljon ollut vaihtoehtoja ja jos joku on tämän takia sitä mieltä, että olen huono äiti ja pilannut lapseni, voi pitää turpansa kiinni.

Kummasti tuo eskarilaanen vain on muhun kiintynyt vaikka on joutunut musta olemaan erossa. Hänellä kun on myös rakastava isä joka ei ole yhtään mua vähäpätöösempi vanhempana.

 

No ei ne traumat heti näy mitä tuollaisesta VOI tulla.

Sanos muuta.

 

Saanko Emilyn kysyä yhden kysymyksen; luotatko exiisi lastenhoitoasioissa?

 

No sehän se on kunnianarvoinen suoritus, että 1-vuotias lapsi pärjää loistavasti ilman äitiään. Kertoo paljon kiintymyssuhteesta... Imetyksen kannalta toki joillekin mahdotonta

Emmä tiiä onko isänsä kanssa oleva yksivuotias erityisen itsenäinen, mutta ei kai siinä mitään pahaakaan ole, jos lapsella on hyvä kiintymyssuhde sekä äitiinsä että isäänsä?

Tuon ikäisellä lapsella on vain yksi ensisijainen kiintymyssuhde. Ja lapsi on vieläpä iässä, jossa olisi tärkeää, että ensisijainen kiintymyssuhde on mahdollisimman paljon saatavilla (esim. hoitoon vieminen ei suositeltavaa).

 

here we go again...

 

Jos joku isukki olis ollu lapsen elämästä poissa 2,5 viikkoa niin se ois mammoista ihan jees ja normaalia, mutta jos joku äiti on vaikka hyvästä syystäkin niin tehnyt, niin kamala haloo...

Missähän niin on sanottu?

Musta ei olis ok että mies olis poissa lasten elämästä 2,5vkoa eikä toistepäinkään. Esikoisesta jouduin olemaan viikon erossa kun kuopus syntyi, oli 1v11kk esikoinen silloin. Tai nähtiin me kaksi kertaa sillä aikaa ja kamalaa oli.

No kuule, jos tosiaan on eroperheessä pitkät välimatkat tai vaikka toisella matkustelua vaativa työ, tai vaikka se terveys pettää niin siinä ei sun mielipiteet paljon paina....

 

Tuon ikäisellä lapsella on vain yksi ensisijainen kiintymyssuhde. Ja lapsi on vieläpä iässä, jossa olisi tärkeää, että ensisijainen kiintymyssuhde on mahdollisimman paljon saatavilla (esim. hoitoon vieminen ei suositeltavaa).

Sorry, mutten usko tuohon.

Pienellä vauvalla, vastasyntyneellä, asia on noin. Vaan ei enää yksivuotiaalla. Ja sillä vastasyntyneelläkin alkaa muodostua kiintymyssuhde myös isään (tai vaikkapa isoäitiin, jos tämä on päivittäin tai lähes päivittäin läsnä vauvan elämässä ja osallistuu hoitoon) vaikka äiti alussa onkin se ykkönen, vauvalle tuttu jo sikiöajoilta.

 

Mites ne perheet joissa isä on reissuhommissa, esim laivalla duunissa, niin onko niitten perheiden lapset niitä sekopäitä?

 

Ja eiköhän traumojen syntyynkin vaikuta kokonaisvaltainen tilanne ja monien asioitten yhteen summaaminen. Adoptoihan monet lapsia vaikka 3-vuotiaina ja useimmiten ne adoptiolapset ovat ihan normaaleja aikuisina, vaikka siihen 3v mennessä on voinut olla elämä vaikka minkälaista..

Ja vieraan kysymykseen vastaten, esikoisen isän kanssa oli joskus vääntöä lastenhoitoasioissa kun hänellä oli hieman hakusessa käytännön rullaaminen (esim. että 1-vuotiasta pitää ruokkia useammin kuin kerran päivässä eikä lehmänmaitoa voi juottaa, jos lapsen maha menee siitä ripulille) Loppujen lopulta nekin asiat alkoivat sujua ja toki olin yhteiselomme aikana luottanut lapsen hänelle jo vastasyntyneestä lähtien lyhyiksi jaksoiksi, kun kävin säännöllisesti kuntosalilla tms.

Kuopuksen isä taas omasi kuopuksen syntyessä jo lastenhoitotaidot, olihan taloudessa hänen etälapsensa ja esikoiseni. Ja varmasti keskivertoa erinomaisemmin hoitaa lapsia, esim. mulla on pitkä pinna mutta sillä on vielä pitempi

Eli kyllä, luotan. Ei se tee ihmisestä huonoa isää, jos parisuhde on päättynyt.

 

No sehän se on kunnianarvoinen suoritus, että 1-vuotias lapsi pärjää loistavasti ilman äitiään. Kertoo paljon kiintymyssuhteesta... Imetyksen kannalta toki joillekin mahdotonta

Ai niin, kerrothan, miksi ihmeessä 1v pitäisi imettää :saint:

Vaikka siksi että alle 2-vuotiaalle rintamaito on parasta ravintoa...?

Voin kertoa, että päivääkään enempää kuin mitä mää noita imetin, en olisi suostunut imettämään, eli kumpaakin n. vuoden. Sanot sinä tai kuka muu tahansa viherpiipertäjäluomulapsentahtivouhkaaja siihen ihan mitä tahansa. Ei voisi vähempää kiinnostaa.

 

Saanko Emilyn kysyä yhden kysymyksen; luotatko exiisi lastenhoitoasioissa?

No eipä varmaan luota, ihan summamutikassa teki lapset ja lähettelee ihan uhallakin isilleen...

Ilmeisesti täällä aika moni tekee lapsia vähän kenen kanssa sattuu, kun äijät ei taida kyetä edes omista lapsistaan huolehtimaan.. :saint:

 

Justiinsa joo. Ja nyt varmaan vielä sanot että "millään tavalla isä-lapsi-suhdetta väheksymättä"? Isä on tasan tarkkaan juuri ja tasan yhtä arvokas lapselle kuin äitikin jos isä on alusta asti ollut lapsen kanssa todella muutenkin kuin satunnaisissa vaipanvaihdoissa. Et sä ole millään lailla ylivertainen vaikka itse niin uskoisitkin.

Isä on yhtä arvokas, mutta äiti on yleensä se ensisijainen hoitaja. Toki joissakin perheissä se onkin isä, jos lapsi vaikka asuu isän luona. Silloin tuon ikäisen lapsen ei ole hyvä olla pitkiä aikoja isästään erossa. Sukupuoli tässä asiassa on toissijaista, ensisijainen hoitaja on se tärkein tekijä.

 

Olen mäkin ollut 1v. lapsesta pisimmillään erossa 2 viikkoa, muutenkin oli silloon vähintään viikon erossa olemisia. Ei paljon ollut vaihtoehtoja ja jos joku on tämän takia sitä mieltä, että olen huono äiti ja pilannut lapseni, voi pitää turpansa kiinni.

Kummasti tuo eskarilaanen vain on muhun kiintynyt vaikka on joutunut musta olemaan erossa. Hänellä kun on myös rakastava isä joka ei ole yhtään mua vähäpätöösempi vanhempana.

OT

Miksi teksteissäsi aina ylimääräisiä kirjaimia?
Kuten: "silloon", "..pätöösempi", "eskarilaanen".

 

No sehän se on kunnianarvoinen suoritus, että 1-vuotias lapsi pärjää loistavasti ilman äitiään. Kertoo paljon kiintymyssuhteesta... Imetyksen kannalta toki joillekin mahdotonta

Emmä tiiä onko isänsä kanssa oleva yksivuotias erityisen itsenäinen, mutta ei kai siinä mitään pahaakaan ole, jos lapsella on hyvä kiintymyssuhde sekä äitiinsä että isäänsä?

Tuon ikäisellä lapsella on vain yksi ensisijainen kiintymyssuhde. Ja lapsi on vieläpä iässä, jossa olisi tärkeää, että ensisijainen kiintymyssuhde on mahdollisimman paljon saatavilla (esim. hoitoon vieminen ei suositeltavaa).

ja ap tais mainita että hoitoon vieminen oli aika pakko terveydellisistä syistä? mietin tässä itse, että kuinkahan huonoja vanhempia me exäni kanssa ollaan kun ensin mies on vielä avioliiton aikana ollut reissuhommissa ja viikkotolkulla erossa lapsistaan ja minusta niin ollen muodostui se ensisijainen kiintymyssuhde, ja sitten eron tullessa lapset jäi isälleen juurikin noista terveydellisistä syistä. saas nähdä kasvaako meidän perusterveistä, hyväntuulisista ipanoista koskaan täysjärkisiä aikuisia.

 

En oikein tajua miksi joku haluaa muuttaa kauaksi lastensa isistä, jos siihen ei ole mitään työhön tai omaan perheeseen (niin että olisi tukea esim omista vanhemmista ja sisaruksista) liittyvää syytä? Siksi vaan että haluaa itse vaihtaa maisemaa? Ja sitten lapset reissaa harva se viikonloppu autossa istuen ees taas. Kiva kiva

 

Olen mäkin ollut 1v. lapsesta pisimmillään erossa 2 viikkoa, muutenkin oli silloon vähintään viikon erossa olemisia. Ei paljon ollut vaihtoehtoja ja jos joku on tämän takia sitä mieltä, että olen huono äiti ja pilannut lapseni, voi pitää turpansa kiinni.

Kummasti tuo eskarilaanen vain on muhun kiintynyt vaikka on joutunut musta olemaan erossa. Hänellä kun on myös rakastava isä joka ei ole yhtään mua vähäpätöösempi vanhempana.

OT

Miksi teksteissäsi aina ylimääräisiä kirjaimia?
Kuten: "silloon", "..pätöösempi", "eskarilaanen".

Hanki elämä.

 

No ei ne traumat heti näy mitä tuollaisesta VOI tulla.

No milloin ne mahtaa näkyä??

Mitäs nyt tehdään kun lasteni isä ei ole nähnyt lapsia kolmeen viikkoon? kuitenkin isä on heille tärkeä... soitanko heti aamutuimaan lastenpsykiatrille? Onkohan varsinkin tuon nuorimmaisen joka on 2v, kiintymys suhde isään mennyt vituiks? :headwall:

 

Mites ne perheet joissa isä on reissuhommissa, esim laivalla duunissa, niin onko niitten perheiden lapset niitä sekopäitä?

Itse asiassa kaikki kriisit; vanhempien erot, heistä erossa oleminen, häiriöt tietyssä iässä (juuri esim. 1v.) voivat vaikuttaa haitallisesti persoonan kehittymiseen.

Vai mistäs kuvittelit narsistien ym. putkahtelevan.
Riippuu tietysti myös häiriöasteista, kestosta, iästä milloin tapahtunut, ympäristöstä, geeneistä ym., että tuleeko häiriöitä vaiko ei.

 

En oikein tajua miksi joku haluaa muuttaa kauaksi lastensa isistä, jos siihen ei ole mitään työhön tai omaan perheeseen (niin että olisi tukea esim omista vanhemmista ja sisaruksista) liittyvää syytä? Siksi vaan että haluaa itse vaihtaa maisemaa? Ja sitten lapset reissaa harva se viikonloppu autossa istuen ees taas. Kiva kiva

Ei sitten tullut mieleen, että se mies voi muuttaa kauas pois ja siihen ei voi lasten äiti yhtään mitään sanoa, kun on kerran erottu.