aidille joka menetti ainoan lapsensa (tai yhta vaikeaa vaikkei olis ainoakaan). Ennen ihmettelin miten jotkut saattaa muka valtella aitia joka on menettanyt lapsensa mutta kylla tuntuu vaikealta, varsinkin kun en voi matkustaa hanen luo vaan voin esittaa surunvalittelut puhelimessa :'( . Mutta nyt tiedan etta vaikealta tuntuu kohdata ihminen joka joutuu kantamaan noin suurta surua ja epatoivoa ja ehka katkeruutta ja vihaa. Sellaista surua mita mikaan muu suru ei voi ylittaa.
Sekin kolkuttaa mielta etta viikko sitten tunsin etta viimeiset hetket on kasilla ja etta olisi pitanyt silloin jotakin tehda ja sanoa. En tieda mita sanoa surevalle aidille kun tuntuu etta kaikki sanat on turhia nyt ja etta olisi pitanyt sanoa ja osoittaa valittavansa aikaisemmin.
Sekin kolkuttaa mielta etta viikko sitten tunsin etta viimeiset hetket on kasilla ja etta olisi pitanyt silloin jotakin tehda ja sanoa. En tieda mita sanoa surevalle aidille kun tuntuu etta kaikki sanat on turhia nyt ja etta olisi pitanyt sanoa ja osoittaa valittavansa aikaisemmin.