vauva autossa, kaukalossa vai ei?

hhhh kiitos kun väänsit puolestani rautalangasta

 

No ei ole tullut mieleenikään, minulle kun lapseni turvallisuus on tärkeää enkä todellakaan halua hänen vammautumista/kuolemaansa tietoisesti aiheuttaa.

Järkyttävää, että jollekin ei oman lapsen elämä merkkaa mitään.

 

Miksi sitä lasta tarvii kyydittää autolla, jos kerta se ei yhtään viihdy. Tuo vaihe ei montaa kuukautta kestä kumminkaan, kun lapsi vähän kasvaa niin voit hiljentää sen vaikka lastenohjelmalla.

 

Minäkin kauhistuin aloittajan toimintaa. Enkä hyväksy.

Mutta jos ajatellaan vaihtoehtoja:
- ei autoilla vrt. autoillaan kaukalon kanssa
- autoillaan kaukalon kanssa vr.t autoillaan ilman kaukaloa
Niin ensimmäisessä se ero kahden vaihtoehdon välillä kuoleman tai vamman riskissä on SUUREMPI kuin jälkimmäisessä, ja sen autoilupäätöksen moni tekee ihan itsestäänselvästi edes ajattelematta asiaa.

Samoin esimerkiksi vauvan kuoleman/vamman riski on alatiesynnytyksessä suurempi kuin suunnitellussa sektiossa (sektiossa on sitten muita vauvaan ja äitiin kohdistuvia riskejä), mutta kai suurin osa nyt kuitenkin valitsee sen alatiesynnytyksen ensisijaisesti?

Ja kätkytkuoleman riski vaunuissa on suurempi kuin sylissä päikkäreillä, ja silti se on normi.

Edelleen, en pysty hyväksymään aloittajan toimintaa, mutta elämä ei ole mustavalkoista. JOKAINEN tekee valintoja, jotka lisäävät oman lapsen vamman tai kuoleman riskiä.

Kiitos jäsennellystä kommentista, ilmaisit juuri sen mitä ajattelen; kyse on valinnasta.

Tässä tilanteessa vaihtoehtoina on a) huudattaa vauvaa b) jättää autoilu kunnes matkustamista vihaava vauva kasvaa vanhemmaksi c) ottaa se vauva syliin jos mies on mukana ja pysähdellä usein rauhoittelemaan vauvaa jos olen ainut aikuinen autossa.
Vaihtoehto a:ta en käytä; Kyse ei ole curling-vanhemmuudesta vaan siitä etten kannata vauvan huudattamista. Kaksivuotias saa ihan rauhassa vetää itkupotkuraivarit autossa jos ei viihdy mutta vauvan itkuun vastataan meillä aina. Vaihtoehto b ei onnistu, meillä on menoja joihin tarvitaan omaa autoa eikä julkinen liikennekään auta ratkaisuksi. Jäljelle jää vaihtoehto c.

Tottakai ajoitan kaikki matkat vauvan uniaikaan jos vain mahdollista, tällöin vauvan saa viihtymään mutta paljon on myös reissuja jotka on tehtävä muiden perheenjäsenten aikataulujen ehdoilla.

 

Aloittajalla on kyllä huvittavat selitykset toiminnalleen. Sinun mielestäsi vauvan vammautuminen/kuolema on pienempi paha kuin se että vauva joutuu vähän itkemään? No siinähän sitten selittelet, kun poliisit pysäyttää. Nyt on muuten ainakin Pirkanmaalla tehostettu valvonta koskien vöiden käyttöä.

Miksei toinen teistä mene takapenkille istumaan vauvan viereen? Ja vaikka lauleskele? Kyllä meidänkin poika välillä huusi kurkku suorana autossa, en mä silti sitä todellakaan kaukalosta pois ottanut. Juttelin/lauleskelin jotta tiesi minun olevan lähellä.

 

olipas kamalasti sanottu. silti minä, paska äiti huonosti nukkunut ja väsynyt, repesin ihan totaalisesti kiitos!

No en todellakaan! Parempi se huutava vauva kaukalossa kuin paskaksi liiskaantunut vauva auton tuulilasissa!

 

Voi hyvänen aika sentään. Juu, kyllä on pidetty vauvaa kaukalossa aina kun auto on liikkunut, ja ei, aina ei oo matkat menneet ku Strömsössä. Huuto on silti parempi kuin vammautunut tai kuollut vauva.

 

Kiitos jäsennellystä kommentista, ilmaisit juuri sen mitä ajattelen; kyse on valinnasta.

Tässä tilanteessa vaihtoehtoina on a) huudattaa vauvaa b) jättää autoilu kunnes matkustamista vihaava vauva kasvaa vanhemmaksi c) ottaa se vauva syliin jos mies on mukana ja pysähdellä usein rauhoittelemaan vauvaa jos olen ainut aikuinen autossa.
Vaihtoehto a:ta en käytä; Kyse ei ole curling-vanhemmuudesta vaan siitä etten kannata vauvan huudattamista. Kaksivuotias saa ihan rauhassa vetää itkupotkuraivarit autossa jos ei viihdy mutta vauvan itkuun vastataan meillä aina. Vaihtoehto b ei onnistu, meillä on menoja joihin tarvitaan omaa autoa eikä julkinen liikennekään auta ratkaisuksi. Jäljelle jää vaihtoehto c.

Tottakai ajoitan kaikki matkat vauvan uniaikaan jos vain mahdollista, tällöin vauvan saa viihtymään mutta paljon on myös reissuja jotka on tehtävä muiden perheenjäsenten aikataulujen ehdoilla.

Minullakin oli huutava vauva, kaksivuotias ja samat vaihtoehdot. Totesin, että vaihtoehto c on lainvastainen ja vauvan kannalta hengenvaarallinen, joten se täytyi heti ensi alkuun sulkea pois. Sitten aloin tapauskohtaisesti miettiä, mikä minun menoni on niin tärkeä, että se vaatii vauvan huudattamista.

Meidän lapsellamme auttoi paitsi aika, myös uusi penkki ja istuma-asentoon siirtyminen. Eli nykytiedollani ehdottaisin koettamaan, voiko kaukalon kulmaa jotenkin saada pystympään. Eihän se ihan pienelle ole paras mahdollinen asento, mutta parempi kuin sylissä matkustaminen.

 

Minullakin oli huutava vauva, kaksivuotias ja samat vaihtoehdot. Totesin, että vaihtoehto c on lainvastainen ja vauvan kannalta hengenvaarallinen, joten se täytyi heti ensi alkuun sulkea pois. Sitten aloin tapauskohtaisesti miettiä, mikä minun menoni on niin tärkeä, että se vaatii vauvan huudattamista.

Meidän lapsellamme auttoi paitsi aika, myös uusi penkki ja istuma-asentoon siirtyminen. Eli nykytiedollani ehdottaisin koettamaan, voiko kaukalon kulmaa jotenkin saada pystympään. Eihän se ihan pienelle ole paras mahdollinen asento, mutta parempi kuin sylissä matkustaminen.

Kiitos vinkistä, katsonpa heti huomenna saisiko meidän kaukalon kulmaa säädettyä toiseen asentoon. Jospa se auttaisi!

Ole pohtinut että ehkä tämä huutava kuopuksemme kärsii pahemman luokan matkapahoinvoinnista - asennon vaihto saattaisi auttaa...

 

Taitaa aloittajan toiminta olla laitonta.

 

Meillä ei auto liiku metriäkään, jollei kaikilla matkustajilla ole turvavyöt kiinni.

 

yrität äsyttää täällä palstailevia, ei sua kukaan usko

 

yrität äsyttää täällä palstailevia, ei sua kukaan usko

Ihmisten ärsyttäminen ei kuulu tapoihini - ainakaan tietoinen sellainen. Tein aloituksen kysyäkseni josko jollain toisella on sama ratkaisu autohuutoon. Omassa lähipiirissäni kun tuntuu olevan vain niitä autossa nukahtavia vauvoja. Sellaisia myös kaksi vanhempaa lastani olivat, toisin kuin tämä nuorin sintti.

Sen verran olen lueskellut lasten psyyken kehityksestä että minusta vain ei ole huudattamaan tätä meidän alle puolivuotiasta vauvaa... Ja tämä tyyppi siis ihan oikeasti huutaa, kyse ei ole pienestä natinasta...

 

Meillä oli sattumalta vauvalle kaksi turvakaukaloa. Toisessa hän aina huusi kaikki matkat. Toisessa nukkui tyytyväisenä lähes aina. Ilmeisesti kuppipenkki kaukalossa tai viisipistevyö oli vauvalle paha. Vanhempi kaukalo terävällä kulmalla pepun ja selän välissä sekä kolmipistevyöllä oli mieluisampi. Eli kyse voi olla että tämä vauva tarvii erilaisen istuimen.

 

Sellaista tulin sanomaan, että meillä menee toinen vanhempi vauvan viereen syöttämään tai pitämään tuttia suussa jos pahasti itkee, tai usein pysähdytään hetkeksi.

Mutta ihme rääkymistä täällä silti. Miten te hysteerisenä rääkyjät pystytte matkustamaan busseissa. Niissä kun kukaan ei ole turvavöissä. Vauvat killuu vapaina vaunuissa jne.

 

Olin jopa niin hurja,että vauva istui aina kaukalossaan takana ja minä istuin etupenkillä.Meillä kyllä ajettiin, vaikka vauva itkikin ja joskus esikoinen auttoi tarjoamalla vauvalle tuttia.Lapsi ei mene rikki itkusta.

 

Olin jopa niin hurja,että vauva istui aina kaukalossaan takana ja minä istuin etupenkillä.Meillä kyllä ajettiin, vaikka vauva itkikin ja joskus esikoinen auttoi tarjoamalla vauvalle tuttia.Lapsi ei mene rikki itkusta.

Voi kun meidän vauvalle kelpaisikin tutti! Ehkä se toimisi.. Lelutkaan eivät auta (ainakaan vielä) mutta lelukassit olivat/ovat kyllä hyvä viihdyke meidän vanhemmille lapsille ???? .

Tämän ketjun perusteella suurin osa tuntuu teilaavan toimintatapani. Itsekin olen sitä mieltä että kyllä tähän maailmaan ääntä mahtuu mutta uskon myös kiintymyssuhdeteoriaan ja keskushermoston rakentumisteoriaan. Siksi en halua vauvan saavan jatkuvia (meillä on pakko autoilla lähes päivittäin) hylkäyskokemuksia. Enhän minä kotonakaan jätä lastani esim. kahdesti päivässä puoleksi tunniksi lattialle huutamaan kasvot punaisena. Miksi siten toimisin siten autolla liikenteessä ollessani?

 

Olin jopa niin hurja,että vauva istui aina kaukalossaan takana ja minä istuin etupenkillä.Meillä kyllä ajettiin, vaikka vauva itkikin ja joskus esikoinen auttoi tarjoamalla vauvalle tuttia.Lapsi ei mene rikki itkusta.

Voi kun meidän vauvalle kelpaisikin tutti! Ehkä se toimisi.. Lelutkaan eivät auta (ainakaan vielä) mutta lelukassit olivat/ovat kyllä hyvä viihdyke meidän vanhemmille lapsille ???? .

Tämän ketjun perusteella suurin osa tuntuu teilaavan toimintatapani. Itsekin olen sitä mieltä että kyllä tähän maailmaan ääntä mahtuu mutta uskon myös kiintymyssuhdeteoriaan ja keskushermoston rakentumisteoriaan. Siksi en halua vauvan saavan jatkuvia (meillä on pakko autoilla lähes päivittäin) hylkäyskokemuksia. Enhän minä kotonakaan jätä lastani esim. kahdesti päivässä puoleksi tunniksi lattialle huutamaan kasvot punaisena. Miksi siten toimisin siten autolla liikenteessä ollessani?

 

Anteeksi tuplapostaus...

 

Sellaista tulin sanomaan, että meillä menee toinen vanhempi vauvan viereen syöttämään tai pitämään tuttia suussa jos pahasti itkee, tai usein pysähdytään hetkeksi.

Mutta ihme rääkymistä täällä silti. Miten te hysteerisenä rääkyjät pystytte matkustamaan busseissa. Niissä kun kukaan ei ole turvavöissä. Vauvat killuu vapaina vaunuissa jne.

Bussissa ei lain mukaan tarvitse olla turvavöissä, mm. siksi että niissä ei turvavöitä ole. Henkilöautossa vauvaa on kuitenkin kuljetettava asianmukaisessa istuimessa - ihan rääkymättä. Ennen 70-lukua tällaisia sääntöjä ei ollut, ja liikennekuolematkin vähän toista luokkaa.

 

Voi kun meidän vauvalle kelpaisikin tutti! Ehkä se toimisi.. Lelutkaan eivät auta (ainakaan vielä) mutta lelukassit olivat/ovat kyllä hyvä viihdyke meidän vanhemmille lapsille ???? .

Tämän ketjun perusteella suurin osa tuntuu teilaavan toimintatapani. Itsekin olen sitä mieltä että kyllä tähän maailmaan ääntä mahtuu mutta uskon myös kiintymyssuhdeteoriaan ja keskushermoston rakentumisteoriaan. Siksi en halua vauvan saavan jatkuvia (meillä on pakko autoilla lähes päivittäin) hylkäyskokemuksia. Enhän minä kotonakaan jätä lastani esim. kahdesti päivässä puoleksi tunniksi lattialle huutamaan kasvot punaisena. Miksi siten toimisin siten autolla liikenteessä ollessani?

Jos ajat yksin, joko jatkat ajoa tai sitten pysähdyt, eikös. Et sä ajaessakaan voi lasta syliin ottaa. ?

Kun olette miehen kanssa ajelemassa, istut vauvan vieressä ja silität, hyssyttelet, lohdutat. Se _ei_ ole lapsen hylkäämistä, eikä lohduttelu vaadi syliin ottamista kesken automatkan. Sinä vastaat siinä koko ajan lapsen tarpeisiin. Jos tuntuu ettei riitä, sitten te pysähdytte. Ihan niinkuin tekisit yksin ajaessasi.

Ja trust me, meillä oli koliikkivauva joka huusi ja PALJON. Luuletko että esim. koliikkivauvaa joka huutaa 9 h päivässä, pystyy kanniskelemaan ihan joka armias sekuntti? ei pysty. Välillä se on laskettava sitteriin, ja hoitaa lohduttelu muilla keinoin: laulamalla, puhumalla, heiluttelemalla sitteriä jalalla jne. Luuletko että näillä koliikkivauvoilla on huono kiintymyssuhde ja huonosti rakentunut keskushermosto, koska heitä ei ole voitu fyysisesti lohduttaa ihan jokainen minuutti ekan 6 kk:n aikana? EI ole. Koliikkivauvatkin kehittyy ja kasvaa ihan normaalisti, vaikka ne joskus joutuu huutamaan siinä sitterissä, vaunuissa, turvakaukalossa sen 10-20 minuuttia.

En löydä siis valinnallesi mitään järkeviä perusteita. Sen sijaan laki on asiassa hyvin yksiselitteinen. Vauvaa ei tule nostaa kaukalosta pois ajon aikana. Vaarannat lapsesi hengen jos toimit noin.

Mielestäni vauvan turvallisuudesta kiinnipitäminen ei ole mitään keuhkoamista. Mitä tulee bussimatkaamisiin ym, niin ei bussissakaan suositella ottamaan vauvaa syliin vaunukopasta kesken ajon. Täällä kuskit yleensä puuttuvatkin siihen hyvin tiukasti. Bussissa kaupunkiajossa vauvan paikka on vaunuissa/rattaissa ja mieluiten KIINNI valjaissa. En koskaan ota vauvaa liikkuvassa bussissa syliin, vaikka itkisi. Jään mieluummin sitten vaikka seuraavalla pysäkillä pois jos tilanne vaatii. Lapsia on kuollut bussiin, kun aikuinen on ottanut pikkulapsen syliin penkille ja kolarissa muksu on lentänyt penkiltä alas kenties hyvinkin korkealta. Vaunu/ratas tuo lapselle sen suojan, + tietysti bussin koko itsessään on suojaavampi kolarissa kuin henkilöauto. Pitkän matkan busseissa taas suositellaan käytettäväksi kaukaloita ja niistä löytyy kyllä turvavyötkin!

 

Ilmeisesti tällaiset herkkismamat ovat niitä sisällä nyhjöttäviä seinäruusuja ja harmaavarpusia joiden suurin "onnettomuus" elämässä on se kun joku sanoo pahasti. Koskaan ei ole juoksuaskelta otettu tai pyörällä kaaduttu kun kuvitellaan itkemisestä tulevan suuremman vamman kuin autokolarista.

 

Kun ei tuo kolarointikaan aina ole ihan itsestä kiinni. Aina voi olla joku hörhö liikenteessä joka tulee kylkeen. Vaikka itse ajaisit kuinka nätisti ja varoisit ajamasta kolaria.

En koskaan voisi saattaa omaa lastani tuollaiseen vaaraan. Mieluummin hetken huutava lapsi kuin kuollut lapsi.

Eikä todellakaan mikään kiintymysteoria ja keskushermoston rakentumisteoria kärsi jos lapsi hetken itkee. Ihan puppua tuollainen.

 

Toi on kyllä täysin edesvastuutonta ja vauvalle hengenvaarallista. Miten te aiotte perustella itsellenne, jos vauvalle tapahtuu jotain, kun se on sylissä eikä turvakaukalossa? Meidän 1 v 4 kk -ikäisellä lapsella on turvakaukalo ja turvaistuin olleet siinä mielessä tarpeettomia, että ei ole sattunut kolaria. Olisi kai voinut hengailla takapenkillä ilman turvaistuinta ja turvavöitä tänä aamunakin tarhamatkalla, kun ei sattunut kolaria, mutta eihän me sitä tiedetty etukäteen.

Istut sen vauvan vieressä ja silittelet ja laulat tai juttelet, mutta älä nyt missään tapauksessa ota sitä vauvaa pois turvakaukalosta. Tai palkatkaa hoitaja joko vauvalle tai huolehtimaan muiden perheenjäsenten kuskaamisesta, mutta vauva on autossa turvakaukalossa, vaikka se huutaisi kuinka paljon. Toi toiminta on laitonta ja todella vaarallista, jos sattuu kolari.

 

Aina oli lapset kaukalossa vyöt kiinni. Tietysti.
Ei se vaadi edes kolaria että lapseen sattuu jos sitä sylissä pitää. Hätäjarrutus voi riittää siihen että jää äidin alle kun äiti heilahtaa eteenpäin...
Autossa kiljuvaa sorttia oli molemmat lapset ensimmäisen vajaan vuoden verran. Varasi vaan enemmän aikaa matkoihin (autoiltiin paljon) että pystyi pysähtelemään itkun yltyessä pahaksi.