Yksinäinen nainen keinohedelmöityksessä?

Tervetuloa Ihmettelijä!

Nevahöörd noista lääkkeistäsi (Tostran, Elonvan?) . Oletko kuitenkin Suomessa hoidoissa? Joo, välillä sitä miettii, että saako tässä kasvatettua parran, rintakarvat ja möreän äänen . Kaiken maailman troppeja sitä itseensä laittaa, kunhan lapsen saa.

No, aika harmillisen raskaalle tuo kuulostaa Sinun "lapsentekotiesi". Nyt kovasti onnea sinne !

 

Tervetuloa Ihmettelijä! Onpa ollut varmasti raskas kevät! Se on hyvä, että päädyit järeisiin aseisiin! Ajattelin kans, että jos tämä ei nyt onnistu niin pidän taukoa mahdollisesti jopa jouluun (jos maltan) näiden hormonioireiden ja rahankin takia. Täällä alkoi tänään järettömät närästysoireet, kun menin syömään meksikolaista pataa ja maha turvoksissa. Onneksi on loma ja saa hengailla rennoissa tamineissa!

 

Onnea Marketta tyttärestä! ja onnea plussanneille ja tsemppiä kaikille, joilla hoidot käynnissä.
Tässä vähän omia kuulumisia. Nyt on menossa rv25 ja epäidenttisiä kaksosia odotan. Raskaus saanu alkunsa kolmannesta inssistä, joka tehty luomusti luonnolliseen kiertoon. Eli ihan omia aikoja follikkelit kehittyny ja irronnu ilman lääkkeitä, jota vieläkin ihmettelen koska isossa suvussani ei ole kaksosia juuri lainkaan. Raskaus on edennyt tosi hyvin, olo on valtavan onnellinen ja kohta puoliin oon jäämässä sairaslomalla omista töistä koska väsymystä alkaa olla ja vatsa myös melkosen kokonen.

 

Ihana kuulla positiivisia uutisia! Onnea Cinya odotukseen! Minulle taas kävi köpelösti ja ensimmäinen inssi ei onnistunut. Tänään heräsin tuskaisiin menkkakipuihin (alkoivat reilusti etuajassa). Eli ei tullut tästä odotuksesta mitään. Nyt ajattelen, että kokeilen vielä elokuussa uudestaan, eli otan hieman lisää lainaa. Lisäksi Väestöliitossa on kolmen kuukauden maksumahdollisuus, joten ajattelin kokeilla kolmannen kerran ennen joulua: loka/marraskuussa. Nyt tietää mihin rahansa tulevaisuudessa laittaa.

 

Hei, kanssasisaret!
Olen jonkin aikaa jo seurannut keskusteluanne ja saanut vastauksia tärkeisiin kysymyksiin. Ja ennen kaikkea on ollut ihana nähdä teidän keskinäistä kannustusta! Nyt viimein itsekin sain aikaiseksi kirjoitella.

Siis, niin kuin täällä vähän kaikilla, elämä meni vain niin ettei sitä miestä tullut kohdalle sopivaan aikaan. Tai tuli, muttei hyvää.. Nyt on takana jo kolme inssiä ja yksi ivf, josta vain yksi blastokysti. Ja se sitten tuli pois. Niin kuin tietysti tiedätte, ei mitenkään kevyin kevät takana!

Nyt alkaa olla paitsi voimat, myös rahat lopussa, ja pyysin lääkäriltä ns. kaikki mausteet ennen seuraavaa keräystä. Ja sain tuttujen orgalutranien ja muiden lisäksi testosteronia! Onko teistä kukaan käyttänyt Tostran-geeliä? Lääkäri selitti että se antaa potkua toimintaan jo ennen kuin aletaan kasvattaa munasoluja Elonvalla. Kuulostaa vain aika hurjalta, kun lääketiedoissa käsketään tuota ainetta käyttäviä miehiä välttämään ihokosketusta naiseen jos lääkettä levittänyt! Niin että parrankasvua odotellessa...

Missä vaiheessa Ihmettelijä76 uusin hoitosi on: oletko jo kokeillut näitä uusia aineita ja huomannut oireita?

 

No voi hitsi pallero79, tosi harmi kun ei onnistunut! Mutta hyvä, jos kuitenkin pystyt elokuussa heti koittamaan uudelleen, toivottavasti silloin tärppää!

Cinya, onpa hauska kuulla, että raskaus on edennyt noin hyvin! Sulla onkin siellä varmaan aika myllerrys mahassa kahden kanssa

Mulla klinikkakin vahvisti, että aukiolotutkimus ja eka inssi voidaan tehdä samaan kieroon, eli elokuussa sitten molemmat. Ja mulle on jo varattu siittiötkin! Jotenkin näistä konkreettisistakin askelista huolimatta mulla ei vielä ole yhtään sellainen olo, että voisin kohta olla raskaana... Kai mä sitten jos niin hyvin käy istun ihmettelemässä, että "mitä hittoa - nyt olis lapsi tulossa, mitä mä nyt teen?!?"

Kiitos kaikille koiravastauksista. Toi mun koiruus on tosiaan hyvin innokas ja rakastaa kaikkia ihmisiä ylenpalttisesti. Se on tosi kiinnostunut lapsista, mutta ei oikein ymmärrä omaa kokoaan. Tollainen melkein 20 kiloa on kuitenkin aika iso vauvaan verrattuna, niin että sen totuttamisen kanssa täytyy kyllä tehdä töitä. Sitten kun sinne saakka päästään. Ja sitä ennen toivon, ettei ole kauheaa pahoinvointia

Niin, ja tervetuloa ihmettelijä76! Sulla on tosiaan aika rankka kevät takana, toivotaan että nyt onnistuu. Mä olin kanssa jo jonkin aikaan seurannut tätä keskustelua ennen kuin liityin mukaan ja tykkäsin tosi paljon siitä, että täällä kaikki kannustaa toisiansa eikä ole mitään ihme trollailua tai toisten lyttäämistä, mitä keskustelupalstoilla monesti on. Niin että tsemppiä meille kaikille!

 

Iso kiitos,
tulee tervetullut olo kun otatte niin kivasti vastaan
Aloitin tänään tuon testosteronin, joten ei vielä ihmeempiä sivuoireita. Saas nähdä, mitä tulee!
Elonva on Menopuria vastaava lääke, mutta pistetään kerralla, ja vaikutus on isoin alussa ja sitten pitoisuus vähitellen pienenee. Siten se buustaa kuulemma paremmin siinä alussa munasarjojen toimintaa niin että pitäis saada heti mahdollisimman moni rakkula mukaan kasvatukseen! Mulla kun oli suurin osa viimeksi raakoja, niin ehkä tää toimii paremmin. Hiiskatin kallista, mutta mikäpäs tässä harrastuksessa ei olisi...
On kyllä ollut ihanaa olla edes puoli kiertoa ihan omien hormonien varassa vaihteeksi! Yllättävän vähän itkua ja hermoilua! Toisaalta testosteronitasothan normaalisti kuulemma tuplaantuu rakastuessa, just kun tulee se ihanan kaikkivoipainen, jaksavainen ja kiihkeä olo, joten ehkä tästä kierroksesta tuleekin varsinainen elämänvoiman rundi No, kuun lopussa eli ensi kierron alussa saa sitten taas piikitykset mukaan, jottei totuus unohtuisi!
Ihanaa muuten lukea odottajien tarinoita -tuo toivoa mieleen! Oikein paljon onnea kaikille plussanneille

 

Kylläpä mieli meni yllättäen herkille ja maahan tämän vauva-asian kanssa. Kesäloma on siitä "pahaa "aikaa, että kavereilla on kiire omien perheidensä kanssa, perheetön jää siinä helposti ulkopuolelle. Surullista, ja sekin olisi tosi surullista jos ei koskaan saisi lapsia. Ei ole tämä lapsiasia näin vaivannut aikaisemmin, mutta nyt kun itse on tehnyt päätöksen, että haluaa perheenlisäyksen niin asia onkin äkkiä kova pala.

 

Ihan ensinnäkin Pallero79:lle jaksamisia! Tosi kurjaa, ettei tullut positiivista uutista Olin jotenkin niiiiin varma, että sinne olisi nyt plussa tulossa. Kyllä oikeasti tuntuu kurjalta kaikkien muidenkin puolesta nuo negat. No uutta pökköä vain pesään pallero heti kun siltä tuntuu ja kun talous on myöten

Raskaustesteistä sen verran, kun kyselit, että itsellä oli Clearbluen digitaaliset, jotkut hirmu kalliit testit, kun sitä ajatteli silloin, että parasta täytyy olla No sitten törmäsin ihan Cittarissa joihinkin tosi halpoihin rfsu:n liuskatesteihin ja aivan yhtä hyvin näyttivät selkeän plussan nekin eli mun kokemuksen mukaan ei tarvitse olla kallis testi vaan toimii ihan ne halvatkin samalla tavalla.

Hei, taas uusi palstalainen, jee! Tervetuloa Ihmettelijä76 mukaan jengiin! Minä tykkään kovasti, kun tulee uutta porukkaa tänne On sinulla kyllä tosiaan ollut rankempi kevät hoitojen kanssa, en ihmettele jos voimat on lopussa ja rahatkin, kyllä nuo syö molempia, itsellä meni yhteen ivf-hoitoon ensikäynnistä siirtoon asti yli viisituhatta euroa ja kyllä minäkin kovasti silloin laskeskelin, että mitä teen, jos siitä ei tärppää, no pakastesiirrot tietysti ensin, mutta oli mulla tosi kova pelko, että jos ei niistäkään tärppää niin onko mulla varaa yrittää enää, minä oon vähän semmoinen, että mun tarvii kauhean pitkälle miettiä asioita eteenpäin tyyliin "jos käy niin tai näin" ja monesti se on sitten turhaa pohdintaa niinkuin tässäkin tapauksessa. Minä toivon kovasti, että sinä saat oman pienokaisen vielä, ehkä jo heti seuraavasta ivf:stä! Tsemppiä kovasti

Kuulostaa aikamoiselta tuo sinun testosteroni-geeli En ole koskaan kuullut siitä enkä edes tiennyt, että näihin hoitoihin sellaistakin voidaan käyttää, mutta aina oppii näköjään uutta. Myös tuo Elonva on minulle tuntematon, minulla oli Menopur itsellä.

Cinya: Voi että, kaksoset, onnea kovasti! Onhan se somaa, kun tulee kaksi pientä kerralla Varmaan ihanaa nähdä ne ultrissa, kun kaksi siellä heittelee kuperkeikkoja
Meillä suvussa on joka polvessa kaksosia ja itse myönnän, että pelkäsin että tulee kaksoset, mutta yksi siellä oli onneksi, ei muuten, mutta epäilin omia voimavaroja kaksosten suhteen, kun vielä koirakin tuossa hoidettavana.

Iiris80: Jes, hienoa, että elokuussa pääset jo aloittamaan hoidon! Sehän on ihan kohta

Kiva, kun olette kirjoitelleet näin paljon täällä viime käyntini jälkeen, olin ihan varma, ettei täällä kesällä kuitenkaan kukaan kirjoittele, mutta täällähän olikin mukavasti luettavaa

Vähän tähän loppuun omia kuulumisia. Tänäänhän alkoi 14. raskausviikko. Viime viikolla kävin nt-ultrassa. Siellä se köllötteli semmoinen kuusisenttinen pikkuinen, ihan vauvan näköinen muuten paitsi ihan mini Välillä kääntyili. Sain kaksi kuvaakin itselleni. Kaikki oli vallan hyvin, kasvanut ja kehittynyt hyvin ja mitään huolestuttavaa ei ollut seulassa. Eli aivan turhaa mun huolestuminen oireettomasta alkuraskaudesta, kaikki siellä hyvin oli Ultraaja oli ensivaikutelmalta ei-niin-asiakaspalveluhenkisen oloinen, pikkuisen erilainen kuin klinikan tai neuvolan sydämelliset tyypit, mutta ihan kyllä hyvin silti kertoi kaikkea koko ajan ja se ensivaikutelmakin muuttui parempaan siinä käynnin aikana sitten.

Kun teillä joskus on tuo nt-ultra niin muistakaa käydä pissillä ennen sitä Itse arvoin, että pitääköhän olla tyhjä vai täysi rakko kun netistä löytyi kahdenlaista tietoa, no valitsin väärin ja pissille ultraaja sitten lähetti heti alkuunsa. Kuulemma joku vanhanaikainen neuvo se täysi rakko. Nt-ultra tehtiin täällä ihan alakautta, ultraaja sanoi heti melkein ovesta sisään mennessäni, kun en vielä takkiakaan ollut saanut päältä, että toimenpide tehdään alakautta. Siitäkin netissä liikkuu kahdenlaista juttua.

Jännä lukea neuvolan ja ultran kirjoittamia tekstejä itsestään noiden käyntien jälkeen (omakanta.fi:stä siis). Minä olen käynyt lukaisemassa aina ihan mielenkiinnosta ja nyt senkin takia kun seulan verikokeen tulokset oli näkyvissä vain siellä. Ihan kivoja tekstejä, ei siinä mitään, mutta ihmettelin vähän miksi oli tarpeen ultrasta kirjoittaa ensimmäiseksi, että "tulee vastaanotolle yksin", no ehkä en vain itse pidä tätä yksin odottamista ihmeellisenä asiana, en minä synnytykseenkään ketään halua mukaan, mutta kai se sitten nykyaikana on oudompaa mennä noille vastaanotoille yksin

 

Ihanaa Jolana, että sait käydä jo neuvolan ekassa ultrassa! Tuo on omakin haave, että sinne asti pääsee! Onnea sydänäänistä ja kuvista!!

 

Kiitos pallero, onhan tämä hienoa olla jo toisella kolmanneksella Mahaa alkaa jo olla, kun normaalisti mulla ei ole mahaa niin huomaa selvästi, housuja pitäisi ostaa kun vanhoista ei mene vetoketjut kiinni Tähän isontumiseen mulla on kyllä totuttelua Siltikään kukaan muu ei ole huomannut eikä tiedä vielä tästä kuin vanhemmat joille olen itse kertonut, muut ei kai osaa arvata kun ei ole sitä miestä kuvioissa Mieli tekisi ostella jo kaikkea, mutta kun ei tiedä kumpi on tulossa niin ei voi ostaa oikein mitään, vaikka onhan toki neutraaleja värejäkin.

Todellakin toivon, että täällä jokainen pääsee tähän vaiheeseen! Tsemppiä vain hurjasti Muistakaa kuitenkin nauttia tästä kesästäkin kaiken yrityksen ja muun keskellä

 

Hei kaikille! Ottaisittekohan te minut mukaan tähän ketjuun (tuntuu olevan edes jonkun verran aktiivinen), kun en nyt oikein tunnu löytävän omaa paikkaa mistään...? Meinaan siis, että ei tunnu löytyvän ketjua, jossa täysin kanssani samassa tilanteessa olevia. Olen tuolla vaivakuumeisten puolella yhdessä ketjussa kirjoitellut, ja hyvin minut siellä on otettu vastaan, mutta jotenkin kaipaan myös porukkaa, jossa elämäntilanne on lähempänä omaani...

Eli: Olen siis 38v., omasta tahdosta riippumatta lapsettomaksi jäänyt nainen (kahdessa edellisessä seurustelusuhteessa toinen osapuoli ei lapsia halunnut) ja nyt pitkällisen pohdinnan tuloksena päättänyt, että haluan lapsen ja päättänyt tehdä sen yksin. Teistä muista kuitenkin poiketen, olen löytänyt tuttavapiiristä miehen, joka on lupautunut asiassa auttamaan, eli pyrin tulemaan raskaaksi ihan luonnollisella menetelmällä. Tällä minun apurilla on omat lapset jo tehty, välillämme ei ole kaveruutta kummempaa ja tarkoitus on, että hän ei ole jatkossa mukana, mikäli saamme lapsen alulle. Eli otan lapsen hoidosta ja kasvatuksesta kaiken vastuun yksin. Yritys on aloitettu viime kierrossa, eli nyt meineillään on yrityskierto 2, kp12 ja ovulaatiota tässä odottelen saapuvaksi (uskoisin ovuloivani viikonlopun aikana).

Tällä konseptilla mennään nyt ainakin alkuun, mutta koska elämässä voi kaikkea tapahtua, niin toki olen aloittanut säästämisen myös hoitoja varten...Voihan olla, että minulla ei ole mahdollisuutta tulla raskaaksi / apuri saattaa kyllästyä tai tulla toisiin ajatuksiin / tai mitä nyt ikinä elämä tielle heittää... vaikkakin gynen mukaanraskautumiselle ei pitäisi perustutkimusten mukaan olla mitään estettä (korkeaa ikää lukuun ottamatta).

Olen lueskellut tätä ketjua mielenkiinnolla ja paljon olen jo saanutkin vastauksia mieltä askarruttaviin kysymyksiin. Noihin hoitoihin en osaa tai edes voi juurikaan kommentoida, mutta pystyn hyvin samaistumaan haluun saada lapsi itsellisesti ja ymmärrän täydellisesti syitä, mitkä johtavat tähän ratkaisuun.

Minulla on muutama hyvä ystävä, joille olen kertonut aikeistani ja pelkästää positiivista kannustusta olen saanut heidän suunnaltaan. Vanhemmille en halua vielä tässä vaiheessa kertoa. Kerron sitten jos tämä yritys tuottaa tulosta (toivottavasti tuottaa ja mielellään pian...)

Minulla on vanhva tunne siitä, että minut on tarkoitettu äidiksi

 

Kun mies/avustaja on tuttu niin kannattaa miettiä mitä sitten aikanaan vastaa lastenvalvojalla kysymykseen isästä, kun nainen ei voi enää yksin päättää että miestä ei velvoteta mihinkään tunnustuksiin tai maksuihin...käsittääkseni ainoa mahdollisuus on valehdella että oli vaan tyyliin joku yhdenillanjuttu jonka nimeä ei edes tiedä, koska muuten mies luultavasti joutuu isyydenselvitykseen, sitä kautta elatusvastuuseen ym. Tietty sit jos mies on niin pienitulonen ja varaton ettei voi maksaa mitään niin elatustuen saa kelasta.

 

Kun mies/avustaja on tuttu niin kannattaa miettiä mitä sitten aikanaan vastaa lastenvalvojalla kysymykseen isästä, kun nainen ei voi enää yksin päättää että miestä ei velvoteta mihinkään tunnustuksiin tai maksuihin...käsittääkseni ainoa mahdollisuus on valehdella että oli vaan tyyliin joku yhdenillanjuttu jonka nimeä ei edes tiedä, koska muuten mies luultavasti joutuu isyydenselvitykseen, sitä kautta elatusvastuuseen ym. Tietty sit jos mies on niin pienitulonen ja varaton ettei voi maksaa mitään niin elatustuen saa kelasta.

Jep, tämä oli tiedossa ja tiedän kyllä mitä vastaan. Mutta kiitos kommentista.

 

Tervetuloa MamaBlue mukaan keskusteluun! Toivottavasti sinua onnistaa pian Sitähän täällä kaikille toivoo Tuo on hyvä, että olet takaporttina alkanut kerätä myös hoitoihin rahaa, vaikka sinulla nyt varman kuuloinen suunnitelma onkin jo.

Uskoisin, että tuo samainen ratkaisu kuin mikä sinulla on on saattanut käydä täällä muidenkin mielissä. Huomattavasti edullisemmaksihan tuo ainakin tulee kuin nämä hoidot, jos sattuu tärppäämään. Itse halusin kuitenkin nimenomaan, että lapsen isä on minulle x, koska jotenkin sitä tuntuu, että sellainen lupaus, ettei mies ole jatkossa mukana ei välttämättä toden tullen pidä enkä halunnut mahdollisuuttakaan mihinkään kiistoihin tms ja jos taas lupaus sattuisi pitämäänkin niin minusta on helpompi lapsen alkaessa kysellä isästä kertoa, kun taustalla on minullekin x mies kuin, että tietäisin isän henkilöllisyyden, jotenkin kokisin vaikeaksi miten kertoa lapselle, että isä on se ja se, kun lapsen jatkokysymys/ajatus voi olla, että miksei isä ole minun kanssa. Nämä on näitä, mitä tuolla lahjasukusoluneuvonnassa käytiin läpi, miten kertoa lapselle taustastaan ja itse pohdin paljon muutenkin tuollaisia asioita ja huono puoleni on, että mietin muutenkin kauhean pitkälle kaikkia eri mahdollisuuksia, kun joku toinen taas elää enemmän siinä hetkessä ja silti asiat sujuu

Tulehan kirjoittelemaan lisää ja ehdottomasti kertomaan sitten, kun tärppää

Ihmettelijä76: Miten hoidot sujuvat siellä?

Täällä ei taida tällä hetkellä olla muilla hoitoja menossa vai?

 

Jep, tämä oli tiedossa ja tiedän kyllä mitä vastaan. Mutta kiitos kommentista.

Ok! voiko udella että mitä..? Ois mielenkiintosta tietää onko joku keksiny tähän muitakin ratkasumalleja...
Miettiny ite että jos vielä joskus jonkun kans alkas seurusteleen vakituisesti, ja sattus käymään se äärimäinen epätodennäkösyys eli että tulisin vielä raskaaks kotioloissa, niin miten sen sitten hoitas kun ei haluis miestä mihkään vastuisiin..

 

Ok! voiko udella että mitä..? Ois mielenkiintosta tietää onko joku keksiny tähän muitakin ratkasumalleja...
Miettiny ite että jos vielä joskus jonkun kans alkas seurusteleen vakituisesti, ja sattus käymään se äärimäinen epätodennäkösyys eli että tulisin vielä raskaaks kotioloissa, niin miten sen sitten hoitas kun ei haluis miestä mihkään vastuisiin..

Juu, siis juurikin aikomuksena sanoa, että kyseessä yhden illan juttu ja miehen henkilöllisyys ei ole tiedossa. En usko, että kannattaa sen monimutkaisempaa selitystä edes keksiä. Kukaan ulkopuolinen ei tiedä tämän miehen henkilöllisyyttä, joten ei ole vaaraa, että joku "käräyttää"... Enkä kyllä ymmärrä, miksi kukaan sellaista haluaisi edes tehdä.

Meillä on keskinäinen sopimus, johon kuuluu se, että minä en vaadi isyyden tunnustamista ja sen myötä elatusvastuuta, mutta näin ollen isällä ei siis ole mitään oikeuksia lapsen suhteen. Mutta sovittu on, että jos lapsi jossain vaiheessa vanhempana haluaa tietää kuka biologinen isä on, optio on olemassa ja isä on sinut asian kanssa. Ollaan me yhdessä mietitty kaikki tulevaisuuden skenaariot, esim. muuttuuko vaikkapa minun mieli raskaushormonien myötä tai jos vaikka tässä projektin aikana herää jotain romanttisia tunteita jomman kumman puolelta tms., mutta tultu siihen tulokseen, että kaikesta selvitään.

 

Heippa taas, täällä heräsi taas halu availla tätä keskustelua kurkittavaksi, kun oottamani laparoskopia jo lähenee...

Jännä miten ajatukset tuntuu menneen vain entistä hassummiksi ton mytä. Olen tainnut pitää tuota leikkausta tosi vahvasti sellasena "sitten sen jälkeen teet päätöksiä" kohtana itselle. Että päättäisi ees että milloin tähän prosessiin ryhtyisi, jos ryhtyy.
Jännä huomata että kun ajankohta lähenee, olo käy epävarmaksi. Varmaan juurikin kun en tiiä tuota miten läheiset, siis vanhemmat, asiaan suhtautuisi. Ja kun kohallani prosessi tulee luultavasti olemaan vaivojeni takia niin kivinen, ettei sitä haluaisi pitää niiltä salassakaan - jos kerta on isohkot mahikset että ekan kolmanneksenkin jälkeen menisi kesken raskaus, niin olisi kiva että ne lähimmäiset olisi tietoisia.
Toisaalta kai tyhmää näin aljon varautua sellasee. Voishan se olla että olisi superonnekas ja kaikki menis hyvin. Mutta tuskin tällä tuurilla.

Kesän mittaan on uponnut töihin niin hyvin pään sisällä, ettei ole liikaa vatvonut lapsettomuusjuttuja mielessä. Melkein miettii että pitäisikö kuitenkin oottaa vaan että valmistuu ja hankkii vakakrityöt sen jälkeen ja vasta sitten tyyliin 30 vuotiaana näitä miettiä... toisaalta taas, en missään nimessä haluisi enää oottaa kauaa. Kun jo monta vuotta asiaa pyöritellyt.

On tääkin, miksi tää on näin vaikeaa :/ veikkaan kyllä että isolta osin epävarmuus on jotain sellasta pelkoa että ei vaa onnistu ja joutuisi kohtaamaan eri tavalla lapsettomuuen...

Vaan ei tässä tietty mikään kiire ole millään. Jotenkin täällä vaan nyt ajatukset kiertää kehää

 

Tsemppiä Justhope!
Milloin sinulla tuo laparoskopia on, onko tässä tai ensi kuussa jo? Mitä muistelen sinun kertoneen noista ongelmista, jotka voivat olla este lapsen saannille niin niiden perusteella itse suosittelisin ainakin hoitojen aloittamista niin pian kuin mahdollista, siis itse tekisin ainakin samassa tapauksessa niin, mutta sinunhan päätös se on tokikin

Tuon epävarmuuden ymmärrän kyllä hyvin, nythän on jotenkin turvallista, kun lapsi on haave jossain tulevaisuudessa, mutta se millaisia tunteita tulee, jos haave ei toteutuisikaan niin olisihan se kurja sellainen tieto saada. Mutta toisaalta, jotta haaveesta voisi tulla totta on jotain aloitettava Ja tulos voi olla sinun suuren haaveesi toteutuminen Ja ainakin sinulla on ikäsi puolesta tosi hyvin aikaa yrittää, jos heti ei tärppää. Sinuna siis lähtisin rohkeasti yrittämään, mutta tiedän, että sivusta on helppo huudella kuin, että olisi oikeasti tilanteessasi. Yhtä kaikki toivon sinulle tosi paljon tsemppiä

 

Kiitos Jolana tsempistä
Leikkaus on tosiaan vasta syyskuun puolella, mutta ei ole enää kauaa aikaa siihen kumminkaan. Esikäynti lekuriin jo ensi kuussa, mitä lie siellä sitten tekevätkään...

Ja juu juuri nää vaivani on mulla juuri se iso kannuste että lähtisi vaan yrittämään. Että nyt ei ainakaan vielä ikä olisi se mahiksia heikentävä lisätekijä... mutta kai eka pitää vaan jotenkin ylittää tää jännityskynnys aloittamisen suhteen. Tavallaan mietityttää että olisi ehkä jopa fiksua aloittaa mahollisimman pian projekti, kun ensi vuonna on taas opintoihin liittyen keväällä/kesällä töissä käytävä. Tai sitten jättää suosiolla asian niitten jälkeen olevaksi... pitää pohtia nyt tarkkaan.
mitä täältä olen ymmärtänyt niin ilmeisesti hoitojen suhteen voi aina pitää myös hetken taukoakin? Siis jos ei tärpäisi heti ja tulisi työt ajankohtasiksi, voisihan niitä jatkaa sitten sen lyhyen ajanjakson jälkeen.
Huvittavaa miettiä tätä näin "vaikeasti", kun toisaalta koen juurikin että näin opintojen keskellä olisi kuitenkin paljon helpompaa juosta lääkärissä kuin jos olisi vakituinen työ.

 

Tervetuloa mukaan MamaBlue! Justhope: mitä tuossa leikkauksessa sinulle tehdään?

 

pallero79, ihan vaan poistetaan yksi kysta munasarjasta.
Samalla lupailivat että tekisivat sen aukiolotutkimuksen ton ohessa, kun kerroin lapsitoiveistani. Saa nähä tekevätkö sen oikeasti, mutta näppäräähän se siinä samalla olisi katsastaa Ei tarttisi sitä sitten erikseen selvittää jos hoitoihin lähtee.
Sikälikin ootan ihan mielenkiinnolla tota leikkausta, kun keväällä tota kystaa ja muuta tutkiessa ne ei löytäneet toista munasarjaa lainkaan - ei yksityisellä eikä julkisella. Joskus vuosia sitten toinen yksityinen sanoi kyllä että kaikki löytyy ja on ok, mutta eipä se tai yksi toinenkaan yksityinen huomannut ees kohtuni rakennevikaa jotta nyt sitten epäilyttää kaikki omassa päässä...
Vaikka oikeesti kai on aina normaalia ettei ultrassa aina kaikkea saa näkyviin mutta kun nyt leikataan nii oisi mukavaa saaha samalla vähän varmuutta asioille.

Pikkuhiljaa alkaa onneksi jo tää pahin epävarmuus hälvetä, alkaa olla sellanen olo että ehkä voisi harkita jopa jo loppusyksystä hoitoja, riippuen nyt mitä kaikkee tuolla leikkauksessa selviää. Sitä tosin vieläkään tiiä miten/missä vaiheessa ottaisi asiaa läheisille puheeksi, pitäisikö ensin mennä niihin alkututkimuksiin ja tollasiin että asia oisi jo varmempi.. .hmm.

jottei ihan jaaritteluksi itsestäään menisi x) niin kiinnostaisi tietää millasia kokemuksia täällä teillä on tuosta psykologin käynnistä joka lahjasolujen kanssa on vaatimus?Jossain kohtaa joku siitä olikin tainnut joku puhuakin, mutta kiinnostaisi kuulla lisää - mistä keskustelu on vaikkapa ns. aloitettu?
Minua kai jännittää itse hoitojen suhteen se alkuvaihe, miten yksinäinen nainen otetaan vastaan klinikoilla ja millasia juttuja halutaan tietää...

 

Moi, tiedättekö tehdäänkö Joensuun Feminolla hoitoja itsellisille naisille? Mikä olisi lähin paikka jossa tiettävästi tehdään jos ei tuolla?

Rahan haalinta nyt kesken, kunhan olen tarpeeksi kerrytellyt, niin hoitoihin. Taustalla ivf ex-miehen kanssa. Miehen spermassa tuolloin vikaa, ite ookoo silloin. Nyt on ikää jo 34 joten en tiedä olenko niin ookoo enää. Kiire alkaa olla ja miehiä ei näköpiirissä, tai eivät joko halua lapsia tai haluavat "sitten joskus". Haaveenani oli varsin sovinnainen ydinperhd mutta kun se nyt ei toteutunut niin pitää soveltaa.

 

Tsemppiä leikkaukseen Justhope! Hyvä että saat siinä taas lisää tietoa mahdollisista rakennejutuista. Väestöliitolta sain hyvää palvelua ja tiesivät minulle jo siellä kertoa, että psykologikin on hyvä ja ihmisiltä on tullut hänestä hyvää palautetta. Niin se sitten olikin hyvä psykologi.

 

Täällä kanssa yksi uusi ilmoittautuu joukon jatkoksi. Ikää 35 ja lapsi toiveessa. Miestä ei kuitenkaan valitettavasti näy eikä kuulu Tänään käyty ensikäynnillä ja saatu reseptejä. Ensi viikolla psykologi ja pisto-opetus. Halusin suoraan IVF:ään, eikä lääkäri nähnyt siihen mitään estettä. Totesi sen olevan prosentuaalisesti toimivampi ja mahdollisten ongelmien selviävän silloin nopeammin. Toivottavasti talous antaa myöten, että hoidot saadaan aletettua kohtapuolin