äiti ja melukylän lapset - Banneri

Hugo on nyt reilun kuusi kuukautta vanha ja elämä hänen kanssaan on muuttunut tässä ajassa paljonkin. Iltaiset itkut ovat historiaa ja tämä tarkoittaa sitä, ettei äidin enää tarvitse tehdä lukemattomia kyykkyjä tai erilaisia pompahtavia hyppyjä, saadakseen pojan olon helpommaksi ja sydäntäraastavan itkun loppumaan. Nykyään nuo liikkeet ovat Hugosta erittäin kivoja ja saavat aikaan vain ihanaa naurua, joka tulee täysin sydämestä. Kuinka helppoa on illalla nostaa joko rinnalle nukahtanut poika nukkumaan tai sitten nukuttaa sylissä. Joskus tosin lasken vain vaunukoppaan ja sinne nukahtaa. Ennen vauvan laittaminen nukkumaan vei heittämällä kaksi tuntia, nyt ehkä sen kaksikymmentä minuuttia. Illat ovat helppoja ja mukavia. Pian tosin edessä on muutosta, kun alan opettamaan Hugon nukahtamaan omaan pinnasänkyynsä ja vaunukoppa nukkuminen saa jäädä pois.

On ollut myös kiva huomata kuinka poika viihtyy aina vain enemmän ja enemmän lattialla ja varsinkin masullaan. Yhdessä vaiheessa oli täysin mahdotonta koittaa edes laskea poikaa vaakatasoon. Refluksi ja siitä johtuva ylöspäin pyrkivä ruoka tekivät pojan olosta tukalan, niinpä meillä vietettiin neljä ensimmäistä kuukautta miltei koko ajan sylissä. Nyt lattialla ollaan helposti jo pisempiä aikoja ja jos siellä itsekin pötköttelee niin puoli tuntia menee kevyesti. Vielä jokin aika sitten jopa puoli minuuttia oli pienelle tuskaa. On siis ollut ihana huomata että tuo vaiva alkaa olla takana päin, vaikka pulauttelua ja ruuan pientä nousua edelleen onkin. Ja syömisen jälkeen poikaa ei edelleenkään heti kannata laskea lattialle tai ruoka tulee pihalle.

On mahtavaa kun meillä on jonkinlainen rytmi arjessa. Ensimmäiset päikkärit nukutaan jo melkein aina samaan aikaan. Ekat päikkärit ulkona vaunuissa ja toiset sisällä. Joskus sitten nukutaan myös ne kolmannet. Vielä jokin aika sitten Hugo nukkui niin huonosti, että ihmettelin jo miten voi edes jaksaa. Päiväunia saattoi olla kuudet tai jopa kahdeksat ja ne olivat kestoltaan sen 10-30 minuuttia. Onneksi nyt sitkeän yrittämisen jälkeen Hugo nukkuu vaunuissa ja ne heti paransivat unen laatua. Ulkona nukutaan noin tunnista kolmeen tuntiin.

Hugon ollessa hereillä aika ei mene enää siihen että koittaa pitää toisen olon jatkuvasti mahdollisimman hyvänä, vaan pojan kanssa voi leikkiä leluilla, hassutella ja lueskella. Hugo rakastaakin sitä kun luemme yhdessä. Kuinka kiva on itse pitää kirjasta kiinni tai kuinka kivasti sanomalehti ryttääntyy kuolaisten sormien väliin. Ja sitä hassuttelua, kuinka se hymy ja nauru saa vaan niin hyvälle tuulelle. Kuinka sitä samalla tuntee olonsa niin onnelliseksi siitä, että tuo pieni ihminen kuuluu meidän elämään. Hugo rakastaa myös sitä kun pääsee mukaan sisarusten leikkien keskelle. Tykkää seurailla ja koittaa kurottaa leluihin, vielä ei tosin niihin osu ja se on sisaruksista tietysti mukavaa.

Paljon on tapahtunut näiden kuukausien aikana, paljon on Hugo kasvanut ja asiat hänen kanssaan helpottaneet. Minulla on niin hyvät muistot ensimmäisistä kuukausista, vaikka se pitikin sisällään aika paljon itkua, hyssyttelyä, kantamista ja lyhyitä päikkäreitä. Mutta kuka tuota pientä kääröä ei nyt sylissään olisi pitänyt. Välillä tosin iski sellainen tunne, että itken kohta itsekin kun toisella kurja olla. Nykyään Hugo on niin iloinen ja nauravainen poika. Hyvällä tuulella aamusta sinne iltaan, kunnes väsy iskee. Ja kyllä hän edelleen viihtyy paljon sylissä.

Kuvissa Hugo ylin 5pv, keskellä 3kk ja alin 6kk.

Kommentit (26)

On kyllä hyvin saman ikäsiä nämä!:) ihana Hugo! Kauheeta vauhtia kasvavat!:')

Voi, kuinka söpö hän on! <3

Mä jaksan aina vain ihmetellä kuinka söpöjä vauvat voi olla.♥ Hugo on kyllä jotain niin suloista.♥

Onpa Hugo kyllä todellinen pieni hurmuri! <3 Muistuu kyllä hyvin mieleen tuo vauva-aika. Vaikka nuo pienet nyytit ovat maailman suloisimpia, on heissä kyllä välillä aikamoista haastettakin ja kyllä välillä kävi itselläkin tosiaan itku lähellä. Saas nähdä, millainen meidän seuraava neiti on. 🙂

Hän kyllä on.♥
Haastetta kyllä piisasi meidän ensimmäisessä kuudessa kuukaudessa. Edelliset kolme olikin turhan helppoja vauvoja. 🙂 Ihanahan sitä pientä on pitää sylissä ja lähellä, mutta välillä meinasi iskeä epätoivo kun toisella oli kurja olla ja niitäunia ei nukuttu.
Se onkin jännä odottaa millainen uusi tulokas mahtaa olla.♥

Voihan vauvakuume minkä teit.. Mutta eeei nyt ihan vielä, hitto 😀
Hugo on niin valloittava tapaus <3

Se hän kyllä on.♡
Vauvakuume on kyllä niin ihanan kamala. 🙂

Voi mikä pieni tuolla ekassa kuvassa <3 ihanasti on arki helpottunut! 🙂

Niin se helpottaa. 🙂
Hugo on kyllä ollut niin ihanan pikkuinen.♡

Suloinen poitsu. ♡ Kiva kuulla, että uni maittaa paremmin!!

Kiitos Minna, Hugo on kyllä niin suloinen.♡

Voi tuota pientä suloisuutta♥ Vauvakuume varmaan iskisi ellei meidän refluksivauva valvottaisi yhä vieläkin. Todella ihana kuulla, että siellä voidaan ja kehitytään hyvin 🙂


Voi ei, todella kurja. :/ Toivotaan että siellä alkaa jossain vaiheessa helpottamaan.
Hugolla onneksi mennyt parempaan, yhdessä vaiheessa kun ruoka seilasi edes takaisin ja poika nieleskeli paljon. Osa tuli pukluna ja makuuasennossa ei viihtynyt yhtään.

Äää.. tuo ensimmäinen kuva on niiiin söpö! Ihan vauvakuumetta meinaa pukata <3<3

Se kyllä on.♥ Muistan vieläkin tuon hetken kun kuvailin Hugoa. Sydän meinasi pakahtua siitä onnen tunteesta, kun linssin läpi ihailin tuoa pientä aarrettani.♥ Otin pari kuvaa ja nappasin syliini tuon pienen tuhisevan pakkauksen.♥

Käääk, ei pitäisi tällaisia vauvakuvia katsella ollenkaan, krooninen vauvakuume nostaa AINA päätään! 😀 Vaikka oma pienin ei ihan hirveän iso olekaan vielä…<3

Niin se tekee täälläkin. 🙂 Haikeudella katselin noita kuvia kun valkkailin tähän postaukseen. Teillä ollaan vielä ihanan pikkuisia.♥

Itku ihan tuli kun on niin sulonen pikku poika<3 Onneksi teillä on illat nyt helpompia ja masullaanki viihdytään!:)

Hän on kyllä niin mahdottoman suloinen.♥
On kyllä suuri muutos, kun katsoo hetken ajassa taaksepäin. Masulla viihdytään päivä päivältä paremmin. Ehkä sen johdosta pian lähtee etenemään, ei sillä tosin vielä olisi kiirettä. 🙂

Kiva vauvapostaus =)) edes jonkunlaisen rytmin löytäminen päivää helpottaa huimasti!

Kyllä se helpottaa todella paljon.♥
Kohta saan lukea jo sinun vauvapostauksia.♥

Voi Hugoa<3 ei sitä lakkaa koskaan ihmettelemästä miten nopeasti ne pienet mytyt kasvaa ja oppii uutta. Ihana, että ootte saaneet päikkärit sujumaan paremmin, sitkeys kannatti!!

Mä jaksan vaan aina ihmetellä sitä, niin paljon oppivat niin lyhyessä ajassa.♥ Kyllä se kannatti, alkuun kyllä tuntui siltä että tuleekohan niin käymään koskaan. 🙂

Vaikka ne vastasyntyneet ovatkin aivan ihastuttavia kääröjä niin silti itsestä on ihanaa kun vauva kasvaa sekä kehittyy ja arki helpottuu koko ajan. On ihana huomata millainen persoona vauvasta kehittyy ja ihana oppia tuntemaan hänet koko ajan paremmin. Kohta Hugo ja Hippu touhuaa ja leikkii jo yhdessä. ♥

Totta. 🙂 On ollut ihana nähdä kuinka Hugosta kuoriutuu koko ajan mitä valloittavampi tyyppi. Ja hereilläolo ajat pitenee niin voidaan puuhailla vaikka mitä. 🙂
Mahtaa tulla melkoinen parivaljakko.♥

Hih, niin ovat. 🙂 Ja Hugo on kyllä oikea ihanuus.♥
Kasvavat kyllä ihan liian lujaa vauhtia.

Kaupallinen yhteistyö

Terhi

Terhi

Blogia kirjoittaa kahdeksan lapsen äiti, jonka elämästä ei halauksia, rakkautta, vauhtia, meteliä, sosetta tai sotkua puutu. Lapset syntyneet 2005, 2009, 2010, 2013, 2015, 2018, 2020 ja 2022.

Tervetuloa mukaan!

Voit ottaa yhteyttä myös sähköpostilla
aitijamelukylanlapset@gmail.com

Arkisto

X