Vauvan syntymä sen kuin lähenee lähestymistään, joten on ollut aika alkaa puhua lasten kanssa siitä, ettei uusi vauva vähennä millään tavalla rakkauttani heitä kohtaan. Haluan heidän tiedostavan, että jokainen heistä on minulle yhtä rakas, eikä tarvitse pelätä, että vauvan synnyttyä heidät unohdetaan.

Olemme hieman miettineet millaista arki vauvan saavuttua voikaan olla. Taaperolle piti heti selventää, ettei vauva tule kävelemään vielä pitkään aikaan ja että vauva lähinnä vain syö tissiä, nukkuu ja pissii. Taaperoa hieman tämä nauratti, mutta saa nähdä ymmärtääkö hän mitä vielä onkaan edessä. Itse stressaan juuri eniten sitä, miten taapero tulee ottamaan vauvan vastaan, varsinkin kun hän tajuaa, ettei vauva todellakaan ole tullut vain käymään vaan jäädäkseen.

Vauvan syntymä ei muuta sitä asiaa, että jokainen heistä on minulle rakas ja jokaiselle järjestyy edelleen aikaa

Taapero kyllä usein kehuu, kuinka hän sitten pitää vauvaa sylissä ja auttaa hoitamisessa antamalla vaikka tuttia. Olenkin sanonut ja aion myös toteuttaa sen, että taapero saa olla todella paljon auttamassa. On niin suloista, kun taapero huutelee vatsan läpi vauvalle hyvää yötä. Edellisten kohdalla imettäessäni vauvaa, on taapero istunut kainalossa ja olemme lukeneet samalla kirjaa. Ne ovat olleet aikoinaan kovin tärkeitä meidän lapsille, niinpä tälläkin kertaa ajattelin sitä tekniikkaa käyttää.

Vanhin poikamme taas odottaa jo vauvan syntymää, mutta ei kuulemma kestä jos vauva rääkyy paljon. Sitä kun emme vielä tiedä, millainen meidän vauvamme tulee olemaan. Onko hän kovin itkuinen vai tyytyväinen vauva. Jokainen lapsistamme kuitenkin odottaa jo pikkusiskon syntymää, mikä on mielestäni aivan ihana asia.

Totuus on kuitenkin se, että ensimmäiset päivät tai parikin viikkoa tulevat olemaan aika hullunmyllyä, kun jokainen hakee hieman sitä omaa paikkaansa. Itse tulen varmasti taas olemaan itkuherkkä sairaalasta kotiuduttua, kuten aikaisemmillakin kerroilla. Kestää hetken, että uusi arki asettuu uomiinsa ja  tästä ollaan lasten kanssa jo keskusteltu.

Vaikka vanhimmat heistä ovatkin jo ”konkareita” tämän asian suhteen, on mielestäni tärkeää kertoa heille ääneen kuinka tärkeitä he ovat ja olen aina kuuntelemassa jos jokin painaa mieltä, oli se asia sitten ihan mikä vain. Vauvan syntymä ei muuta sitä asiaa, että jokainen heistä on minulle erityisen rakas. Hyvin meillä sujui arki viimeksikin, vaikka vauva oli haastava, joten luottavaisin mielin mennään tälläkin kertaa.

Mielestäni on kiva, kun lapsille puhutaan muuttuvasta arjesta jo hyvissä ajoin. Ehkä silloin se on jotenkin helpompi ottaa vastaan.

Onko teillä valmisteltu sisaruksia jotenkin vauvan tuloon?