Jouluaattona alkoi raskausviikko 32 (31+0 – 31+6) ja uudenvuodenaattona alkoi raskausviikko 33 (32+0 – 32+6), joten tässä postauksessa tulee nyt molempien raskausviikkojen yhteiset kuulumiset. Puhelimessani oleva sovellus näyttää, että päiviä laskettuun on jäljellä enää 54! Eli jäljellä ei oikeastaan ole enää paljon mitään. Äitiyslomakin alkaa jo kolmen viikon kuluttua.
Nämä ovat jokaisessa odotuksessa olleet ne viikot, kun kerään eniten painoa. Alkaa tulla turvotusta ja tuntuu, että nälkä olisi koko ajan ja herkkuhammasta kolottaa. Kävin neuvolassa maanantaina, kun raskausviikkoja oli kasassa 31+6 ja painoa on raskauden alusta tullut nyt tasan 10kg. Joulun herkuttelu kyllä varmasti vaikutti myös osaltaan siihen, että nyt painoa oli kertynyt aika hyvin per viikko. Saa nähdä paljonko kiloja vielä kertyy näiden viimeisten viikkojen aikana, koitan jatkaa samalla asenteella ja olla välittämättä.
Raskausviikkojen edetessä mieli tulee aina vain herkemmäksi
Tämän raskauden aikana olen ollut onnellinen siitä, etten ole stressannut kertyviä kiloja. Se on ollut ihanan huojentava tunne. Kunnes jouluna sain kuulla olevani nyt isompi kuin koskaan ennen olen ollut ja että kerkiän viikkojen aikana kyllä kerätä kiloja vaikka kuinka. Voin sanoa, että noiden sanojen myötä fiilikseni laski todella ja nielin kyyneleitä. Miksi raskaana olevan kokoa saa arvostella noin vain ja tajuaako sen sanoja, että sellainen voi tuntua odottajasta todella kurjalta?
Nyt olen viikon ajan “märehtinyt” sitä mielessäni. Miksi edes mietin tätä tai annan sen vaikuttaa, ehkä se johtuu siitä että olen ollut nyt todella herkillä. Tiedän kyllä tasan tarkkaan, etten ole yhtään tai ainakaan paljoa isompi kuin edellistä odottaessa samoilla viikoilla ja että rakastan ja kannan ylpeydellä tätä vatsaa, mutta silti tuon kuuleminen satutti. Olen kyllä aika varma, että tuon sanojan silmissä en ole koskaan ollut hyvä missään.
Mutta jos tuota ei lasketa, niin täällä voidaan hyvin. Vatsa kasvaa kovaa vauhtia ja sf-käyrä jatkaa tasaisesti siellä keskikäyrällä. Vauva liikkuu hyvin ja tällä hetkellä on kääntyneenä raivotarjontaan. Hb oli taas laskenut ja koitan ottaa rautaa pikkuisen enemmän, jospa se taas lähtisi nousuun. Huomasin kyllä laskun taas omasta olostani, kun alkoi pyörryttää usein.
Olen vieläkin koittanut etsiä meille epätoivoisesti tuplarattaita käytettynä, mutta niistä melkein kaikki sijaitsee sen verran kaukana, että olen odottanut vain löytäväni ne lähempää. Eipä niillä vielä hirveä hätä ole, mutta olisihan ne kiva kohta jo löytää. En yhtään ihmettelisi, että kohta tilaan ne uutena.
Siinä oli näiden raskausviikkojen kuulumisia. Tässähän voi jo sanoa, että meidän vauva syntyy ensi kuussa.
Kommentit (10)
Täällä myös aikamoisia kommentteja tuli raskausaikana, kun kiloja tuli 21 vaikkei ruokavalio ollut edes mitään pullaa! Synnytyksestä 3,5kk ja 5kiloa jäljellä ja niitäkin kroppa tarvitsee todennäköisesti imetykseen. Synnärille jäi 6kg ja 10 tippunut imettäessä ja kevyillä lenkeillä itsestään. Raskauden lopulla mies kyllä moneen kertaan totesi, että ”on tuossa kropassa kyllä tekemistä, että saat itsesi kuntoon”. Noh.. ei se tilanne niin katastrofaalinen ollut mitä hän ajatteli. Kyllä kroppa tietää mitä se tarvitsee ja mitä ei.
Mitä siitä. Sinähän kilosi kannat. Miksi pahoitat mielesi ihmisten turhista puheista? Raskauspaino on yksi puhutuimmista asioista raskauden aikana. Sanoja tuskin ajatteli, että saa sinut kyynelehtimäön.
Kiloja jää synnörille ja loput voit karistaa tuplarattaita lykkiessäsi.
Jep, just näin.
Jätä tuollaiset kommentit omaan arvoonsa! Kiloja kertyy, mutta niitä ehtii tiputtaa sitten myöhemmin! Itselläni tuli +20kg raskausaikana, koska olin niin turvoksissa ja kärsin koko raskausajan selkäkivuista, liikuntaa ei tullut oikeastaan ollenkaan ja herkut maistui 🙈 kuitenkin nyt vauva 4kk ja enää vain 5kg tuosta jäljellä 😊
Niin yritän tehdä, vaikka näin raskaana ollessa se ei olekaan ihan niin helppo juttu itselle.
Tiedän, että olen kerännyt saman verran kiloja nyt, kuin muistakin ja se 20 kiloa tai lähelle sen, on tullut ihan joka odotuksessa ja ne kyllä ovat tippuneet. 🙂 Nyt ollut niin paljon tätä pyörrytystä, että lenkilläkin pääsee käymään vähän ja se turhauttaa itseäni jonkin verran. Mutta kyllä sitä kerkiää sitten odotuksen jälkeenkin. Upeasti on siellä kilot tippuneet, vau. 🙂
Kylläpä on ollut kommentin heittäjällä pokkaa 🙁
Mulle sanottiin kun odotin esikoista että kylläpä sulla on pieni maha
No jep. :/
Joo sitä on täälläkin kuultu monessa raskaudessa. Ja on sanottu, ettei voi vauvalla olla kaikki hyvin, kun on noin pieni vatsakin sulla. Ja joskus ihmetelty, että joko kohta synnytät ja noin pieni vatsa yms. Milloinkaan ei varmaan ole hyvä.
Itse törmäsin aikanaan jo synnytyssairaalassa yllätyksekseni kilpailuun siitä, kenen vauva on pienin. Se oli ihan uskomatonta, kuinka tultiin suoraan sanomaan, että ”meidän vauva on pienempi”.
Nää on niitä ”kilpailuja”, joita en vaan ymmärrä. Samaan sarjaan menee ”kenelle vähiten raskauskiloja” ja ”kenellä on kurjinta raskausaikana/vauvavuonna” -kilpailut.
Niinpä. Välillä tuntuu, että kilpailua on ihan joka asiassa. Jokainen äitihän on erilainen ja kerää eri määrän kiloja, jokainen vauva syntyy erikokoisena ja kaikki kokee erilailla sen, mikä on rankkaa.
Sit voi olla paljon asioita siellä taustalla, joista toiset ei tiedä. Ja silloin se jokin asia/toisen sanominen voi olla kipeäkin asia.
Monestihan monella kroppa varastoi kiloja juuri imetystä ajatellen ja paino vain nousee vaikka söisi kuinka terveellisesti ja liikkuisi paljon. 🙂 Upeasti on siellä kilot karisseet, vau. 🙂
Meillä mies koittaa pitää huolen, etten murehdi kiloja, se auttaa kyllä paljon, varsinkin niinä hetkinä, kun ne itseä vaivaa.