äiti ja melukylän lapset - Banneri

Meidän vauva täytti tänään 10 kuukautta!! Tänään meidän vanhempi poikamme täytti 10 vuotta!!! Molemmat herätti mussa tunteen, mitä ihmettä!!! Siis missä välissä nämä lapset on kasvaneet näin paljon??!!! Jai kuinka paljon huutomerkkejä aion oikein laittaa tähän alkuun, mutta en ala!

Ajan kulumisen nopeus yllättää kuukausi kuukaudelta, samoin kuin meidän vauva on yllättänyt meidät tässä lähiaikoina oppimalla hurjalla tahdilla uusia asioita. Ensin hän alkoi nousta polviseisontaan ihan joka ikiseen paikkaan ja eipä kulunut aikaakaan, kun hän jo alkoi nousta seisomaan joka paikkaa vasten ja sillä tiellä ollaan. Nämä pienet kasvaa ja kehittyy niin hurjasti ensimmäisen vuoden aikana!

Silmät saisi olla selässäkin tuon pienen kanssa. Onneksi meillä riittää näitä valvovia silmiä ja koppien ottajia, kun pieni päättää siinä seisoessa päästää irti ja eihän tuo vielä itsestään pystyssä pysy. Saa nähdä opitaanko seuraavaksi konttaamaan, vai skippaako pian koko sen vaiheen, kun niin kivaa tuo seisoskelu tuntuu olevan. Kontannut hän ei ole ollenkaan vielä. Hakee kyllä asentoa, mutta heittää siitä usein vatsalleen ja liikkuu ryömimällä paikasta toiseen.

Niin he jokainen pieni kehittyy omaan tahtiin

En edes muista mihin aikaan meidän lapsista kukakin on oppinut uutta, mutta hitaasti ovat kaikki lähteneet liikkeelle. Osasin tälläkin kertaa odottaa sellaista rauhallista liikkeelle lähtemistä. Jokainen pieni oppii omaan tahtiin ja se on minusta hieno juttu. Hauska seurata kuinka monella meidän vauvan kanssa saman ikäiset kävelevät ja tekevät vaikka mitä. Niin he jokainen oppivat kun ovat siihen valmiita.

Lasten taitojen vertailu on ihan hauskaa, niin kauan kuin se tapahtuu hyvässä hengessä, ilman että siitä tehdään mitään kisaamista. Sellainen ei ole ollenkaan mukava tapa ja eipä sellaisille tule edes kerrottua mitä milloinkin opitaan, jos vastaus on aina, kyllä meillä jo tuossa iässä osattiin sitä ja tätä. Meillä ollaan niin taitavia.

Totuus kuitenkin on, että jokainen pieni oppii asiat omaan tahtiin. Toinen kerää rohkeutta, jotakin ei välttämättä kiinnosta ja jollain taas on kiire päästä itse liikkumaan. Jokainen heistä on hyvä juuri sellaisena kuin on. Ja täytyy vielä sanoa, että jos joku kehuu oman pienen taitoja, se ei tietystikkään ole mitään ylimielistä, jokainen saa hehkuttaa oman pienen taitoja niin paljon kuin haluaa. Tarkoitin tällä, jos vertailu on sellaista, jossa nostetaan oman lapsen taitoja ja tehdään toisen lapsesta ns huonompi.

Kerrotaanpa vielä se, että yöunet ovat jatkuneet hyvin ja pinsettiote on hyvin hallussa, sillä kaikki pienet poimitaan lattialta ja viedään suuhun. Saanutkin taas muistuttaa, kuinka ne pienet lelut on muistettava kerätä, eikä niitä saa jättää lattialle tai millekään tasolle, jonne Eedit ylettää. Saagakin jo hyvin keräilee pienet tavarat ja nappaa heti ne pois toiselta, jos huomaa sellaisen Eeditin kädessä.

On aivan ihana seurata vierestä, kuinka tämä meidän pieni kehittyy ja oppii jatkuvasti kaikkea uutta. On itse uusista taidoistaan iloinen ja samoin me kaikki sivusta katsovat. On tämä hienoa aikaa.♥

Meidät löytää myös instagramista.

Jaa oma kokemuksesi

Kaupallinen yhteistyö

Terhi

Terhi

Blogia kirjoittaa kahdeksan lapsen äiti, jonka elämästä ei halauksia, rakkautta, vauhtia, meteliä, sosetta tai sotkua puutu. Lapset syntyneet 2005, 2009, 2010, 2013, 2015, 2018, 2020 ja 2022.

Tervetuloa mukaan!

Voit ottaa yhteyttä myös sähköpostilla
aitijamelukylanlapset@gmail.com

Arkisto

X