Annanko meidän ison perheen arjesta liian ruusuisen kuvan?

Sain edelliseen postaukseen hyvän kommentin, mitä aloin pohtimaan enemmän. Annanko ison perheen arjesta liian ruusuisen kuvan tai saako minusta kuvan, että olisin jokin ”superäiti”? Mikä en siis todellakaan ole, ihan normi äiti vain.

Kirjoitan aina totta mitä tänne laitan. En koita kaunistella arkeani mitenkään, vaan kirjoitan siitä niin kuin sen itse koen. Olen luonteeltani kuitenkin sellainen, että ajattelen positiivisesti monesta asiasta, paitsi tiettynä aikana kuukaudesta saatan hieman olla hermoheikko, heh. Nautin ihan oikeasti arjesta lasteni kanssa, en toki niistä hetkistä, kun täällä välillä kinataan jostakin. Tykkään puuhastella heidän kanssaan erilaisia asioita.

Koska olen paljon kotona, tykkään siivota ja pitää kotia siistinä. Sitä se ei kuitenkaan aina ole, mutta pääosin kyllä. Tykkään ulkoilla lasten kanssa ja tehdä pieniä reissuja kodin ulkopuolelle, koska olen kotona niin paljon, jokin pieni kävelyretki kylälle tai muuhun maastoon piristää.

En itse koe että olisin antanut arjestamme liian ruusuisen kuvan

Nukun yössä omassa mielestäni tarpeeksi. Vuosien aikana on tullut valvottua paljon, mutta jos nukun pidempään kärsin aamulla päänsärystä ja paikat ovat jumissa. Koen olevani levänneenpi kun nukun ne lyhyemmät yöunet. Ne kuitenkin ovat katkeattomia, sillä meillä ei nyt kukaan heräile öisin. Päivisin en lepoa pahemmin kaipaa. Olen se tyyppi, jolle päiväunet ei sovi kuin vain raskaana ollessa. Koska jos nukun päivällä olen koko loppupäivän kiukkuinen kuin mikä eikä kukaan jaksa katsoa minua. Koen saavani tarpeeksi lepoa jostain rennosta hetkestä, kuten lukuhetkestä lapsen kanssa tai kun juon kupin teetä ihan rauhassa.

Me ihmiset olemme kaikki erilaisia ja koemme arkemme erilaisena. Itse olen pienestä asti ollut kova menemään ja puuhastelemaan erilaista, joten tämä touhukas arki sopii minulle. Jokaisen arjessa on varmasti vaiheita, kun se on rankempaa tai kun väsyttää, niin se on minullakin. En halua luoda tänne kuvaa, että arkemme on pelkkää ruusuilla tanssimista, siksi olen tänne kirjoittanuit myös vaikeista asioista. Totuus on kuitenkin se, että kun en koe arkeani mitenkään kuormittavaksi ja lapset ei pahemmin tappele, arki tuntuu rullaavan hyvin, niin koen että arki on kivaa.

Ei tulisi mieleenkään sepostaa tänne valheita, kaunistella asioita tai antaa teille liian ruusuisen kuvan meidän perheen arjesta. Miksi niin tekisin. Kirjoitan ihan fiilispohjalla ja aina sen fiiliksen mukaan mikä juuri siinä elämäntilanteessa on. Ymmärrän, että joillakin arki isossa tai pienemmässäkin perheessä voi olla rankkaa juuri sillä hetkellä ja kirjoitukseni voivat tuntua, että kaunistelisin asioita, mutta niin en tee. Kirjoitan miten ne asiat itse arjessamme koen.

Ison perheen arjen pyörityksessä on paljon kaikenlaista, on paljon pyykkiä, paljon ruoanlaittoa, lasten menoja, läksyjä, siivoamista ja vaikka mitä. Välillä on päiviä kun tunnit ei meinaa päivässä riittää, mutta niitä nyt ei joka päivä ole. Meitä on kuitenkin täällä kotona kaksi vanhempaa, kaikki ei makaa vain minun harteilla, se vielä mainittakoon tähän. Mutta ihana saada tämmöistä kommenttia, jossa voi pohtia vähän enemmän, miltä se oma arki voi toisen silmin näyttää.
Meitä voit seurailla myös instagramissa