Syöksysynnytyksestä toipuminen henkisesti

Kerroin teille aiemmin syöksysynnytyksestä toipumisesta (fyysisesti) ja mietteistä synnytyksestä muutenkin. Sain lukijalta toiveen kertoa kuinka syöksysynnytyksestä palautuminen henkisesti on sujunut ja päätin kirjoittaa teille siitä.

Jos syöksysynnytys on koettelemus kropalle sen nopeuden vuoksi niin se on sitä kyllä henkisestikin. Olen ennenkin kertonut kuinka pää ei meinaa siinä nopeudessa pysyä mukana. On vaikea kuvailla sitä tunnetta, kun tunnet ensimmäisen supistuksen ja hetkessä olet jo ponnistamassa tai sitä kun et edes ponnista vaan vauva vain syntyy. Avautuminen tapahtuu hetkessä muutamista senteistä siihen kymmeneen.

Syöksysynnytyksestä toipuminen henkisesti vie kyllä oman aikansa, varsinkin jos kokemus on ollut vaikka pelottava

Yhdessä nopeimmassa synnytyksessäni, joka oli kuudennen syntymä, oli loppu todella pelottava. Sen lisäksi että synnytyksen nopeus jopa järkytti, jätti se lopun tilanne myös jäljen. Puhuin synnytyksen läpi moneen kertaan ja joka kerta se tuntui että tämä asia on nyt käsitelty. Kunnes sitten olin synnyttämässä meidän seitsemättä ja kaikki iski ihan puskista päälle. Siellä salissa tuntui, että sama kaava toistuu. Osasin  salissa kertoa tismalleen miten synnytys etenee ja kun tunsin vauvan syntyvän iski ne samat pelot ja möröt päälle ja itkuksihan se meni. Taas se nopeus yllätti ja pelkäsin saman tilanteen toistuvan mikä oli kuudennen synnytyksessä.

Tuolloin huomasin, että sen kuudennen syöksysynnytyksen kohdalla oli edelleen jäänyt asioita vaivaamaan. Niinpä nyt kahdeksannen kohdalla kävin odotusaikana noita synnytyksiä läpi useamman kerran. Niin neuvolassa (terveydenhoitajan ja kahden lääkärin kanssa) kuin ystävien kanssa. Puhuin myös kätilölle, kun kävin yksityisellä ultrassa. Tuntui helpottavalta kerrata synnytyksiä ja samalla valmistautua tulevaan. Kirjasin jopa synnytystoivelistaan kuinka saatan lopussa alkaa itkeä tai mennä paniikkiin.

Synnytyssalissa kätilön laittaessa kanyylia alkoi aikamoinen tärinä, jännitti. Saatika sitten kun kalvot puhkaistiin. Tälläkin kertaa nopeus jälleen yllätti. Vaikka näitä syöksysynnytyksiä on useampi ja tietää miten homma etenee ja miten pää ei pysy mukana ei siihen lopulta koskaan osaa varautua. Tällä kertaa lopussa ei iskenyt paniikkia. Se kaikki iski vasta synnytyksen jälkeen. Jälkeenpäin kun olen katsonut äitini kuvaamia videoita vauvan synnyttyä niin olen niissä kyllä aivan kuutamolla.

Syöksysynnytyksestä toipuminen henkisesti oli tällä kertaa nopeaa, koska kokemus oli hyvä

Tälläkin kertaa koin tarpeelliseksi puhua synnytyksestä paljon, käydä sen läpi vaihe vaiheelta koska se on paras tapa itselle käsitellä synnytyksen nopeus. Ja tulen sen varmasti puhumaan vielä monesti läpi. Ja vaikka tuskin enää koskaan synnytän on se mielestäni tärkeä käsitellä kunnolla ja mieluiten silloin, kun synnytyksestä on vielä vähän aikaa. Useampi kätilö onkin sanonut, että monesti syöksysynnyttäjät on pyörällä päästään synnytyksen nopeuden takia. Onhan se hurja kokemus, kun synnytys on ohi muutamilla supistuksilla.

Eli vastauksena kysymykseen miten olen kokenut henkisen toipumisen syöksysynnytyksestä, niin aikaa se vie, koetut asiat nousee helposti pintaan uudelleen, kun on samassa tilanteessa ja puhuminen on ollut itsellä se tärkein apu. Hetkessä sitä ei ole käsitelty vaan vie oman aikansa. Se pitää loppuun sanoa, että seitsemäs ja kahdeksas synnytys on kuitenkin ollut korjaava kokemus, kun ajatellaan kuudetta synnytystä. Voit seurailla myös instagramissa.