äiti ja melukylän lapset - Banneri

1v2kk taapero on mitä ihanin, hymyileväinen, iloinen, vierastaa vain pikkuisen, itkeskelee hieman äidin perään ja on joka jutussa mukana. Nukkuu hienoja parin tunnin päikkäreitä, nukkuu kokonaisia öitä, repii sukat yleensä pois jaloista, syö itse lusikalla ja rakastaa kylpemistä ja suihkussa olemista.

Nyt vihdoin tuntuu, että näiden kuukausien juoksu hieman hidastuu, mutta sen sijaan pieni kasvaa silmissä. Tämä on ihan huippu ikä, kun näkee sen kuinka toisella avartuu ihan uusi maailma esimerkiksi ulkoillessa. Nyt kun ulkona on voinut olla ilman hanskoja, on pienet kädet tutkineet vaikka mitä. Kiviä annetaan minulle ja otetaan taas takaisin tai sitten niitä laitetaan pieniin kippuohin, kaadetaan pois ja laitetaan uudestaan.

Tällä hetkellä ulkona on parasta keinuminen sekä hiekkalaatikko. Uskon, että varsinkin hiekkalaatikolla tullaan viihtymään kevään ja kesän aikana paljon, jos tämä innostus pysyy. Sisällä puolestaan erilaiset palilikkajutut on hitti. Kuten vaikka Ikean rengaspyramidi on tällä hetkellä suuressa suosiossa.

1v2kk taapero ei vielä kävele, mutta ei varmasti mene enää pitkää aikaa

Meillä on otettu ensiaskeleet, niin suloista, mutta vielä ei kävellä vaan konttaamalla tai tukia hyväksi käyttäen siirrytään paikasta toiseen. Kovasti kyllä noustaan keskellä lattiaa seisomaan ja tönötetään siinä, mutta kun koittaa alkaa ottaa askelia alkaa hirveästi jännittää ja menee kontilleen. Rohkeus siis puuttuu. Uskon, ettei tässä nyt enää kovin pitkä aika mene, kun jo kävellään joka paikkaan. Mutta hyvä se on tuumailla, eikä vain päästä pää kolmantena jalkana menemään.

Innokas on kuitenkin kävelyä aina koittamaan. Ulkona kengät jalassa kävelee hienosti, jos tönää samalla sellaista leluautoa. Useammin kuitenkin haluaa, että joko minä tai mieheni häntä autetaan kävelyssä. Saa nähdä koska se rohkeus löytyy ja hän lähtee kävelemään ihan itse. Mikään kiirehän tässä ei ole.

Meillä on imetys vähentynyt entisestään ja nyt hän käy rinnalla enää aamuisin. Katsotaan koska se sitten jää pois. Ilta imetykset meillä jäi sen vuoksi, kun alkoivat olla pelkkää häsäämistä. Eräs ilta sitten vain kannoin sänkyyn nukkumaan ja sinne hän nukahti tyytyväisenä, joten oli selvästi valmis lopettamaan sen.

Tällainen 1v2kk taapero on niin ihanaa seurattavaa. Toisen puuhailuja on niin hauska seurata ja kuinka hän innostuu ihan pienistä asioista. Häntä naurattaa sekin, kuinka pehmoiselta leskenlehti tuntuu käsissä. On hän suloinen näky, kun koittaa sormella kukkasta ja katsoo minua mitä levein hymy kasvoilla. Se on parasta!

Aurinkoisia päiviä sinulle!

Sinua voisi kiinnostaa myös nämä:
Ei mikään kiire vielä lopettaa imetystä
Imetysdietti on nyt ohitse
Seuraa meitä myös instagramissa

Kommentit (6)

Meillä esikoinen lähti 1v 1pv kävelemään mies oli 10kk ja itse olen ollut 1v ja 4kk kun lähdin kävelemään.
Neiti 8kk on kk kävellyt tukea vasten ja ihan pieniä hetkiä ilman tukea seissyt että saa nähdä koska hän kävelee

Se on hauskaa, kun lapset on niin erilaisia. Meidän tyttö oppi kunnolla kävelemään pikkasen alle vuoden ikäisenä, mutta nimenomaan niin, ettei osannut nousta tuetta pystyyn. Joko siis lähti sohvanreunan tai jalkojen luota eteenpöin tai sitten piti käydä nostamassa pystyyn, kun kaatui 😂 Menojalkaa siis vipatti, vaikkei ehkä ihan taitoa vielä ollut. Viikossa kyllä sitten oppi nousemaankin, kun kävely oli ensin hanskassa 😊

Niinpä. 🙂
Hih hänellä on ollut kiire päästä liikkeelle. ♥ Meillä täällä nyt kävelty kymmentä askelta, kohta varmaan mennään jo lujaa kyytiä, kunhan rohkeus löytyy kävellä pidempiä pätkiä. 🙂
Iloista vappua!

Heippa!Olis kiva kuulla teidän perheen luonteenpiirteistä ja luonne-eroista,sekä miten ne näkyy lasten kesken. Meillä kaksi kovatahtoista viikaria jotka silti hyvin tulevat toimeen eivätä juurikaan riitele. Iloista kevättä teidän perheelle!
☺️

Moikka,
kiitos toiveesta, laitetaan se muistiin. 🙂
Ihana kaksikko siellä.♥
Kiitos, sitä samaa sinne.♥

Oi, ihana kuinka teillä siellä pieni jo kävelee tukea vasten. Kiirus esikoisen perään. ♥
Iloista viikonloppua!

Kaupallinen yhteistyö

Terhi

Terhi

Blogia kirjoittaa kahdeksan lapsen äiti, jonka elämästä ei halauksia, rakkautta, vauhtia, meteliä, sosetta tai sotkua puutu. Lapset syntyneet 2005, 2009, 2010, 2013, 2015, 2018, 2020 ja 2022.

Tervetuloa mukaan!

Voit ottaa yhteyttä myös sähköpostilla
aitijamelukylanlapset@gmail.com

Arkisto

X