Vastasyntyneen ja äidin ensimmäinen viikko

Mun oli tarkoitus julkaista tämä teksti jo eilen, kun meidän vauva oli tasan viikon vanha, mutta uusi arki vauvan ja taaperon kanssa saattaa joskus yllättää ja silloin muut hommat jäävät sivuun. Nyt kuitenkin pääsin fiilistelemään meidän ensimmäistä viikkoa, mihin on kuulunut ala-ja ylämäkiä.

Tiistai. Meidän perheen toinen poika syntyi aikaisin tiistaiaamuna ja siirryimme synnytyssalista lapsivuodeosastolle ennen aamupala-aikaa. Torkuin sängyllä vastasyntynyt pieni kainalossa ja kätilö toi mulle voileipiä ja jugurttia. Mulla oli aivan järjetön nälkä.

Iltavuoroon tullut kätilö tuli mittaamaan vauvan verensokerin, sillä vauvan napanuorasta otetussa näytteessä oli jotain häikkää minkä vuoksi verensokeria pitäisi seurata. Vauva nukkui lähes koko tiistain aina välillä rinnalla imien ja itse nukuin parit pienet päiväunet läpi yön jatkuneen synnytyksen jäljiltä. Unta ja ruokaa, kaikki mitä vastasyntynyt ja juuri synnyttänyt tarvitsee. Illalla isi tuli katsomaan meitä sairaalaan ja toi mulla valtavan kasan Lidlin paistopisteen tarjoiluja, karkkia ja vissyä.

Keskiviikko. Ensimmäinen yö vauvan kanssa meni yllättävän kivasti. Hoitaja kävi mittaamassa vauvan verensokereita, mutta muuten nukuttiin hyvin. Vauva söi parin tunnin välein, vaihdoin hänet aina kainalosta toiseen ja jatkoin unia. Mulle oli alusta asti selvää, että haluan pitää vauvan ihokontaktissa ja nukkua vauva rinnalla.

Aamupäivällä vauvan verensokeri laski ja hoitaja toi mulle rintapumpun. Nyt olisi saatava vauvalle vähän lisämaitoa, jotta verensokeri saataisi kohoamaan. Pumppasin 8ml maitoa minkä annoin vauvalle ruiskulla suuhun. Verensokeri nousi takaisin normaalitasolle, mutta mua huolestutti vauvan väsynyt käytös rinnalla. Häntä sai tosissaan herätellä imemään, vauva nukahti aina saatuaan rinnan suuhun.

Torstai. Vauvan verensokeri laski yöllä niin alas, että hoitajan oli pakko antaa hänelle sokerigeeliä. Imetin edelleen niin usein kun voin, mutta silti mun maidontulo ei ollut vielä tarvittavalla tasolla. Ajattelin koko ajan, että onneksi pääsemme kohta kotiin, siellä rentoutuessa maito nousee hyvin.

Tuli aamu ja verensokeri tipahti taas niin alas, että vauva tarvitsi jo toisen annoksen sokerigeeliä. Nyt näyttää siltä, että kotiutuminen on mahdotonta tämän päivän aikana. Vielä yksikin näin matala verensokeriarvo, niin vauva vietäisi keskolaan tiputukseen. Kyyneleet valuivat, mulla oli niin kova ikävä taaperoa ja nämä päivät sairaalassa tuntuivat tuskalta. Itketti niin paljon.

Olin samaa aikaa huolissani vauvasta ja ahdistunut ikävästä esikoista kohtaan, en ole vielä koskaan ollut näin kauaa erossa hänestä. Koronan vuoksi taapero ei saanut edes tulla isin mukana sairaalaan katsomaan meitä.

Iltavuoroon tuli kätilö, joka ehdotti että aletaan antamaan kunnolla lisämaitoa vauvalle. Verensokerit olisi saatava hyvälle tasolle, jotta kotiutuminen onnistuisi huomenna. Minä tehopumppasin sairaalan rintapumpulla ja lisäksi vauva sai yhden annoksen luovutettua äidinmaitoa.

Vihdoin kotiin

Perjantai. Yöllä verensokerit oli huipputasoa ja niiden mittaaminen voitiin lopettaa. Mun maito oli noussut, eikä lisämaidolle olisi enää tarvetta. Iloisena menimme lääkärin tarkastukseen ja saatiin lupa kotiutua. Olin onnesta sekaisin! Klo 11 pakkasin tavarat ja Toni haki meidät kotiin. Illalla syötiin koko perhe noutoruokaa ja rentouduttiin vauvaa ihastellen.<

 

Näytä tämä julkaisu Instagramissa.

 

Henkilön IHAN MAMINA (@niina.mantere) jakama julkaisu

/p>
Lauantai. Maito on noussut niin rytinällä, että tisseihin sattuu. Yön aikana kuppikoko on triplaantunut, eikä mitkään mun etukäteen ostamat imetysliivit istu kunnolla päälle. Yöksi olin laittanut varmuuden vuoksi herätykset 3h välein, jolloin syöttäisin vauvan mikäli tämä ei itse herää.

Vauva söi nyt rinnalla todella ahkerasti, eikä enää vaikuttanut epänormaalin väsyneelle. Vauvat nukkuvat paljon, mutta rinnalla täytyy jaksaa syödä. Huoli oli poissa, enää ei tarvitsisi miettiä verensokereita. Nyt osasin jo nauttia vauvan kanssa olosta.

Aamu alkoi ihanasti ja oli yllättävän luontevaa miten aamuaskareet sai hoidettua. Taapero osasi olla kärsivällinen ja odottaa vuoroaan, toisaalta vauva viihtyi pieniä hetkiä myös sitterissä. Tuntui liian helpolle ja liian ihanalle. Ihana vauvakupla!

Sunnuntai. Mies lähti tekemään pakollisen iltavuoron ennen virallisen isyysloman alkamista. Tähän asti hän oli viettänyt yövuorojen jälkeistä vapaaviikkoa. Jäin ensimmäistä kertaa yksin poikien kanssa. Iltapäivällä mun siskot kävivät katsomassa vauvaa ja leikkimässä taaperon kanssa.

Päivä sujui helposti, mutta illalla meinasin olla pulassa. Taapero ei halunnut rauhoittua omaan sänkyyn nukkumaan, vaan vaati mua silittämään häntä. Samalla vauva halusi olla rinnalla ja mun kädet kirjaimellisesti loppuivat kesken. Meni pitkä aika ennen kuin taapero nukahti ja olin aivan väsy.

Maanantai. Arkeen alkaa muodostua uusia rutiineja ja toimintatapoja. Vauva on sujahtanut helposti osaksi arkea ja perhettä. Hän tuntuu nyt jo siltä, että on ollut siinä aina. Kaikki tuntuu edelleen liian helpolle. Milloin tämä vauvakupla puhkeaa?

Rintamaitoa tulee nyt niin paljon, että sillä ruokkisi koko kylän. Pakastan alipainepumpulla pumpattua maitoa vauvaa varten ja harkitsen soittavani äidinmaitokeskukseen maidonluovutuksen merkeissä. Mulle tulee turvallinen fiilis, kun tiedän että pakkasessa on maitoa vauvalle.

Tiistai. Vauva on nyt viikon ikäinen ja sen kunniaksi kävimme ensimmäistä kertaa ulkona. Punnitsin vauvan aamulla ja hän on ylittänyt syntymäpainonsa reippaasti ja ulkona oli plus asteita. Uskalsin siis sujauttaa vauvan untuvapussiin ja kävelimme koko perhe muutaman kilometrin lenkin ihanassa keväisessä säässä.

Synnytyskertomukseen pääset tästä linkistä

Kommentit

1 kommenttia
Avatar

Onnea <3

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

Lue seuraavaksi

Yhteistyössä