Kirjonta vei mennessään - lempiruno kirjottuna
Kirjonta on ihanan rauhoittava käsityötekniikka. Kirjontaa ei voi tehdä levottomalla mielellä eikä hötkyten. Sitä varten pitää rauhoittua. Nyt keväällä on tehnyt mieli kirjoa – reilu kuukausi sitten kirjoitin kirjontalankojen järjestelystäkin. Muutamat kirjontatyöt olenkin esitellyt instagramissani ja talvella valmistui vuosien Salainen puutarha -kirjonta. Mieleni teki kirjoa tekstiä. Mietin kauan, mitä kirjoisin ja päädyin katkelmaan lempirunostani.
Pieni urhea nainen -kirjonta
Yksi voimaannuttavimmista runoista on Eeva Kilven runo Pieni urhea nainen. Runossa on tiivistettynä niin paljon itselle tuttuja tunteita, etten niitä osaa edes sanoittaa. Runossa on lempeän rakastava ote itseä kohtaan ja hyvä muistutus siitä, että itselle pitää puhua ystävällisesti, ihaillen ja kehuen. Ja jos elämä murjoo, niin silti ”minä luotan sinuun”. Tästä runosta olen saanut valtavasti voimaa monesti elämäni aikana.
Pohja on rikkinäisestä mummini vanhasta pöytäliinasta ja olen maalannut sitä vesivärein.
Kirjottu kirjoitusvirhe
Vaikka runo on todella tuttu, sattui kirjoessa (tai oikeammin mallia luonnostellessa) kirjoitusvirhe. Toiselle riville kirjoin ”minä uskon sinuun”. Samalla kun vähän nolottaa, että pyrkiessäni tekemään kunniaa itseä ja monia muitakin naisia voimaannuttaneelle runolle, sen kirjonta menee väärin. Toisaalta tämän lapsuksen myötä mietin sanojen uskoa ja luottaa eroa. Kai luottamus on vahvempaa kuin usko ja luottamuksen saavuttamiseen tarvitaan ensin uskoa. Niitäkin hetkiä kun on ihmiselämässä, että itseensä luottaminenkin on vähän vaikeaa, silloin tarvitaan uskoa.
Kirjonta syntyi vaihe vaiheelta. Prosessia voi katsoa täältä.
Näytä tämä julkaisu Instagramissa.
Nukkumaan käydessä ajattelen:
Huomenna minä lämmitän saunan,
pidän itseäni hyvänä,
kävelytän, uitan, pesen,
kutsun itseni iltateelle,
puhuttelen ystävällisesti ja ihaillen, kehun:
Sinä pieni urhea nainen,
minä luotan sinuun.
Eeva Kilpi
Lempein ajatuksin, Anni
Jaa oma kokemuksesi