Rikkinäinen muumimuki mosaiikkitauluksi

Rakastan muumimukeja ja niitä on minulla ollut niin kauan kuin muistan. Minusta on ihanaa valita fiilikseen sopiva muumimuki ja isommalla porukalla pöydässä ollessa on helppoa, kun jokainen tunnistaa oman mukinsa. Mutta surun hetki on silloin, kun muki menee rikki. Meillä meni muutama vuosi sitten todella monta muumimukia rikki lyhyen ajan sisään – olenkin sen jälkeen nostanut itselle tärkeitä mukeja piiloon siihen asti, kunnes lapset ovat vähän isompia ja mukien rikkoutumistodennäköisyys laskee. Jo ensimmäisen rikkoutuneen mukin kohdalla ajattelin, että haluan koota sirpaleet tauluksi. Nyt jemmoissa on ollut neljän mukin ja yhden lautasen palaset. Alkuviikosta se inspis sitten iski ja aloitin ensimmäisen taulun tekemisen.

Tein vuosi sitten mukeista ja lautasista korutelineen mosaiikkitekniikalla, lue siitä lisää täältä.

Ensin muumimuki pienemmiksi palasiksi, sitten tauluun

Lähdin kokoamaan mukitaulua mosaiikkipohjaan. Koska muki on kaareva, tuli mukin paloja pienentää entisestään. Tässä mosaiikkisakset oli mainio apu. Mukin paloittelu kannattaa tehdä jossain korkeareunaisessa astiassa, sillä paloittelu oli yllättävän raskasta ja palat lentelivät herkästi mihin sattuu, ellei pitänyt kunnolla kiinni. Liimasin paloja mosaiikkiliimalla pohjaan, mutta askarteluliimakin kävisi tähän tarkoitukseen.

Liimauksen kuivuttua varsinainen taika tapahtuu, kun taulun päälle levitetään saumauslaasti. Vaikka palaset olisivat kauempana toisistaan, näyttää kuva heti yhtenäisemmältä, kun palojen välissä on laastia. Tungin ensin laastia kaikkien palojen väleihin sekä reunoihin. Annoin laastin kuivahtaa hetken, kunnes pyyhin ylimääräisen laastin palojen päältä pois. Kun laasti on kuivunut, kiillotin palat vielä.

Laastin levitys ja palojen kiillotus oli sikäli haastavaa, että mukin kaarevat palaset olivat eri tasoissa ja terävät reunat puskivat melkein väkisin ylös pinnasta. Pidin käsissäni kumihanskoja jo ihan siksi, ettei paloista tulisi haavoja käsiin, mutta varovainen sai olla siltikin. Kauempaa katsottuna ei palojen eritasoisuus niin pistä silmään, mutta läheltä tarkastellessa palat ovat kyllä todella eri tasoissa. Tasoeroja voisi varmasti tasoittaa mosaiikkisaksilla leikaten tai paloja hioen, mutta itselleni tällainen näpertäminen ei ole ominaista, vaan mieluummin saan valmista aikaan hitusen nopeammin ja rosoisemmalla otteella.

Olen todella iloinen, että vanha rikkinäinen muki sai jatkoaikaa tauluna. Seuraava taulu onkin jo työn alla!

Anni