Tuftaus on ollut käsityömaailman uusi tuulahdus ja hitti jo jonkin aikaa. Kuulin tuftauksesta ensimmäistä kertaa vuosia, vuosia sitten. Tilasin neulan ulkomailta ja yritin ja ähersin eikä siitä tullut mitään. Ajattelin, että neula oli vain surkea. Nyt vihdoin päätin kokeilla tekniikkaa uudestaan. Tekniikka osoittautui ihan yhtä hudiksi kuin tuolloin vuosia sitten. Ei jatkoon. Joskin tämä taitaa olla ihan oma vika…
Lue myös: Salainen puutarha -kirjonta on vihdoin seinällä!
Tuftauksessa kiinnostaa helppous
Kun katson tuftausvideoita, hurmaannun tekniikan helppoudesta. Tai siis helpolta se näyttää. Etenkin jos tekijä on alansa ammattilainen ja video on nopeutettu viisinkertaiseen nopeuteen. Se onkin tämän päivän juttu, että käsitöitä voi tehdä nopeastikin ja näyttävää saa helposti aikaan. Tuftauksessa toinen puoli on nukkaista ja toinen sileää. Puolia tehdessä vaihtamalla saa pintaan elävyyttä. Tuftaus näytti niin helpolta, että ajattelin voivani kokeilla sitä helposti pientenkin oppilaiden kanssa, joten pyysin tuftausneuloja työpaikalle. Sain ensimmäistä kertaa paksun tuftausneulan kokeiluun ja lähdin metsästämään sopivia materiaaleja.
Tuftaus on kranttu tekniikka
Kokeilin erilaisia kirjontakankaita ja erilaisia lankoja. Neula meni toisista kankaista liian helposti läpi, toisista taas ei ollenkaan. Joku lanka oli niin ohutta, ettei nyppyä jäänyt ja toinen lanka taas liian paksua. Välillä lenkki jätti syntymättä ja välillä tuli taas ihan nättiä. Pelastus löytyi kotilieden ohjeista, jossa oli vinkit onnistumiseen ja listaus myös ongelmakohdista. Näiden vinkkien avulla pääsin alkuun ja pääsin myös sisälle tuftauksen syvimpään olemukseen. Se on parhaimmillaan meditatiivista ja hauskaa. Mutta pahimmillaan se on raivostumista, kun ei vaan toimi. Plus se hetki, kun vihdoin onnistuu ja taapero keksiikin ottaa lankakerän käteen ja lähteä juoksemaan! Se pakokauhun tunne!!! Nimittäin tuftattu “ommel” purkaantuu vielä helpommin kuin ketjusilmukka. Plup, plup, plup vaivalla tehdyt nukat purkaantuvat taaperon mukaan.
Lue myös: Kirjotut pääsiäismunat + ohje
Välineillä on väliä
Hermosin tuftauksen idioottimaisuudesta instastooreissanikin. Minua valistettiin oitis, että käyttämäni DMC:n neula vie monilta innon. Välineillä on siis väliä! Joten jos päätät kokeilla tuftausta, tässä saamani vinkit:
- Kannattaa valita ensimmäiseksi työksi valmis paketti, jossa on langat, neula ja kangas. Näin sopivaa yhdistelmää ei tarvitse etsiä itse, vaan joku on nähnyt sen vaivan jo.
- Paras neula on kuulemma Oxfordin neula. DMC vie kuulemma monilta ilon hommasta, mutta olen kuullut myös ok-kommentteja kyseisestä neulasta.
- Monks cloth on kuulemma paras kangas.
Eli siis minulla oli vääränlainen kangas sekä ei niin hyvä neula – ihmekkös, jos tuftauskokemukseni oli niin tuskaisa! Mutta sain valmiiksi! Eli tuftasin pilvet ja pisarat, mutta lopulta kirjoin ihan laakapistoin pohjan umpeen. Lopuksi kehystin rinkulan ketjupistoin ja pingotin pahvipyörylän ympärille. Työstä tuli onneksi lopulta ihan ihana!
Oletko sinä kokeillut tuftausta? Mitäs tykkäsit?
Anni
Kommentit (4)
En ole kokeillut. Mieleni tekisi. Lapsenlapseni ,12-v on tehnyt muutaman työn ja hyvin.
Mulla on neula, jota en sitten koskaan edes kokeillut. Juurikin oikean kankaan ja langan löytyminen tuntui niin työläältä
.
Joo, yllättävän haastavalta tuntuu just nuo, kun ei ole ennestään tuntumaa, että mitä kannattaisi valita..
Ihana! Tämä kyllä tekniikkana tuntuu sellaiselta, että onnistuu pienemmältäkin, kunhan on välineet kunnossa!