Päätin 2023 vuoden alussa osallistua #viidenvaatteenvuosi -haasteeseen. Haasteen aloitti @planetaarinenvaatekaappi -tilin Aku Varamäki ja @juliaihminen -tilin Julia Thurén. Haaste perustuu Hot or Cool -instituutin raporttiin, jonka mukaan planeetalle kestävä kuluttamisen malli olisi hankkia maksimissaan viisi uutta vaatetta vuodessa. Lukumäärään ei lasketa sukkia eikä alusvaatteita, käytetyt vaatteet eivät myöskään kuulu laskelmiin. Siinä on aika paljon tavoitetta, sillä Muoti- ja urheilukauppa ry:n mukaan suomalainen ostaa vuosittain keskimäärin 28 vaatetta.
Halusin haastaa itseäni seuraamaan tekstiilien kuluttamista sekä vaatteiden osto- ja tekemisimpulsseja ja kouluttamaan itseäni mutta myös perhettäni kestävämpään kuluttamiseen. Valmistan paljon itse vaatteita, joten näin olennaiseksi laskea haasteeseen myös valmistuvat vaatteet – kyllä niihinkin kuluu luonnonvaroja. Oma ilmastoahdistukseni on ollut aika suuri, joten olen nähnyt tämän haasteen myös jämäkän armollisena – saa hankkia vaatteita, mutta pitää miettiä, mitä hankkii ja kuinka paljon. Kun sen pohdinnan tekee, ei tarvitse enää potea hankinnoistaan ilmasto-syyllisyyttä.
Tarkoituksenani on sitoutua haasteeseen tulevinakin vuosina, joten hötkyiltyjä päätöksiä en halua tehdä. Vaatehankintoja tehdessä on tärkeää pohtia, haluanko ihan oikeasti tämän vaatteen nyt ja myös muutaman vuoden päästä. Olenko valmis sitoutumaan vaatteeseen? Sen lisäksi on tärkeää pohtia, kestääkö tämä vaate kulutusta sekä aikaa. Tämä onkin ollut tärkeintä oppia tästä haastevuodesta – satsaan laatuun, mietin useamman kerran hankintaa ja teen töitä löytääkseni tarvitsemani vaatteet käytettynä.
Viisi vaatettani vuonna 2023
Itselläni viisi vaatetta tuli täyteen eikä määrä ylittynyt. Kirppiksellä laahusin enemmän kuin edellisvuosina, mutta sieltäkään ei tullut turhuuksia hankittua, vaan kaikki on tullut käyttöön. Tässä hankintani:
1. Luistelukypärä. Sellaista minulla ei ole aiemmin ollut, joten vuoden ensimmäinen hankinta oli kunnon kypärä. Kypärä on ollut aktiivisessa käytössä myös tyttärelläni. Kypärä ei ollut ”kiva” tai ”tällaista olen aina halunnut”-hankinta, vaan satsaus omaan turvallisuuteen sekä myös oppia lapsille, että kypärä päässä luistellaan.
2. Ulkovillapaita. Olen aktiivinen neuloja ja käsitöiden tekijä. Toinen valmistunut vaate oli villapaita. Lupasin syksyllä 2022 neuloa ystävieni Neuloosiskon kirjaa varten yhden villapaidan testineulontana. Aloitin villapaidan jo syksyllä, mutta se valmistui 2023 vuoden puolella. Villapaita on ollut ulkokäytössä talvisin ja olen tykännyt paidasta kovasti. Olen myös kouluttanut uutta kissanpentuamme kulkemaan ulkona olkapäälläni. Parhain matkustusalusta on ollut tämä villapaita, kun siihen kissa saa sopivan tuntuman ja pysyy paremmin mukana mukavilla yhteiskävelyillä.
3. Pellavapaita. Kaipasin kesällä värikästä paitaa, joka suojaisi myös ihoa auringolta mutta ei olisi hiostava. Tein zero waste -henkeen itselleni pellavapaidan, josta ei jäänyt juuri mitään leikkuujätteeksi, pari pientä soiroa vain. Kirjoitin paidasta enemmän tänne. Tämä oli kesän ja syksyn lempparivaatteeni. Näin talvisin päältäni löytyy lähinnä villapaitoja.
4. Neuletakki. Kun kolmas vaate oli valmistunut, piti alkaa pohtia, mitä ihan oikeasti tarvitsen. Tykkään käyttää neuletakkeja ja villatakkeja, joten neljäs haasteen vaate ja kolmas itse tehty vaate oli kirjoneule-villatakki. Malli on Ronja Hakalehdon suunnittelema Lintu sininen.
5. Huppari. Viides haasteen vaate sekä ainoa ostettu vaate oli tanssikouluni MixStudion huppari. Hupparin hankintaan vaikutti lapseni, jotka myös tanssivat samassa koulussa ja ovat kaikki haaveilleet omasta MixStudio-hupparista jo pidemmän aikaa. Hankintaan vaikutti myös se, että en ole koskaan kuulunut mihinkään urheiluseuraan tai joukkoon. Minusta tuntui merkitykselliseltä hankkia oma ”urheiluseuravaate” kerrankin, kun sellainen on minulle mahdollista. Toki hupparit tulevat meillä kaikilla käyttöön muulloinkin kuin tanssitunneilla. Hupparit olivat meille kaikille yksi joululahjoista.
Kiitos kirpparit ja korjaustaito
Vaatetarpeita on tänä vuonna ollut muitakin kuin nuo edellä mainitut viisi. Olen kuitenkin onnistunut löytämään tarvitsemani vaatteet kirpparilta. Kirppikseltä ja käytettynä olen löytänyt itselleni kolmet farkut. Siistimmät paljasjalkakengät löysin itselleni käytettynä Askeltamo-verkkokaupasta. Kirppikseltä olen löytänyt myös aluspaitoja, t-paitoja, neuletakin, mekon ja paljon muutakin. Ilman kirppiksiä en olisi kyennyt viiden vaatteen vuoteen.
Myöskään ilman korjaustaitoa olisi #viidenvaatteenvuosi ollut aika laiha. Olen korjannut tänäkin vuonna kymmeniä vaatteita takaisin käyttöön ja se on auttanut olemaan hankkimatta uusia vaatteita meille. Lisäksi samalla on tullut kulutettua vaatteet aivan loppuun, mikä on parasta ja ekologisinta, mitä vaatteiden suhteen tehdä – olla hankkimatta uutta ja käyttämällä hankitut vaatteet loppuun.
Lasten vaatevuosi
Lasten suhteen Hot or Cool -instituutin raportti on armollisempi, kyllähän he kasvavat jatkuvasti. Olen kuitenkin halunnut seurata myös heidän vaatehankintojaan, koska hankin suurimman osan niistä. Puolison vaatteita en ole laskenut (en siksi, etteikö vaatteiden hankinta olisi maltillista, vaan siksi, että en koe sitä minun asiaksi laskea).
11-vuotiaan vaatekaappi on sisältänyt eniten uusia vaatteita, sillä hän on kasvavassa iässä ja osaltaan harrastukset ovat vaatineet vaatehankintoja, joita ei sponsoreiden ja painatusten vuoksi voi hankkia käytettynä. Hän on saanut uusia vaatteita tänä vuonna 12 kappaletta: verkkahousut, sortsit, verkkatakki, nappikset, kahdet kesähousut, pyöräilykypärä, siistit housut, huppari sekä minun ompelemani huppari ja housut.
6-vuotiaan vaatehankintoja on ollut kolme: kaupasta on hankittu luistelukypärä ja huppari, lisäksi olen ommellut hänelle hupparin uudesta kankaasta. Lisäksi olen ommellut viis hupparia/t-paitaa/pitkähihaista hänelle, mutta yksi näistä on ommeltu kokonaan vanhoista vaatteista kierrätetyistä kankaista, kaksi paitaa kankaiden jämäpaloista sekä kaksi kirppikseltä hankituista kankaista, joten lasken nämä second hand -vaatteiksi, sillä vaikka vaatteina ne ovat uusia, on materiaali second handia.
5-vuotiaan vaatehankintoja on neljä: luistelukypärä, pyöräilykypärä, itse ommeltu huppari ja ostettu huppari. Lisäksi olen ommellut kankaiden jämäpaloista ja kirppikseltä ostetusta kankaasta kaksi t-paitaa, housut ja pitkähihaisen. #viidenvaatteenvuosi on siis ollut kahden nuorimman lapseni kohdalla oikein onnistunut. Vaikka vanhimman lapseni kanssa määrä ylittyi roimasti, on vaatehankintojen määrä melko maltillinen kovaa vauhtia kasvavan lapsen kohdalla.
Muut tarvittavat vaatteet ja kengät olen löytänyt lapsille käytettynä. Tämä vaatii toki työtä, että etsii tietoisesti käytettynä vaatteita, mutta olen sitä tehnyt jo niin kauan, että se sujuu itsestään. Lisäksi hankin vaatteita käytettynä tuttavilta etukäteen niiden pieneksi jäädessä heiltä, vaikka ne eivät olisi juuri meidän kokoa. Pidän puhelimessani myös kirjaa, minkä kokoisia saappaita, monoja, luistimia, tuulitakkeja, talvitakkeja, toppahousuja jne. meiltä löytyy, jotta voin metsästää puuttuvia kokoja kirppareilta. Tämä on ollut tärkein apuväline vaatteiden käytettynä etsimisessä.
Mitä haasteesta jäi käteen?
Kuten tekstini alussa sanoin, #viidenvaatteenvuosi-haaste on opettanut satsaamaan laadukkaisiin materiaaleihin ja pohtimaan vaatehaluja tarkemmin. Kun vaatehankintatarve tulee pohdin:
- Tarvitsenko ihan oikeasti tämän?
- Voinko löytää tämän käytettynä?
- Tarvitsenko tämän heti vai voinko etsiä tätä käytettynä pidemmän ajan?
- Voinko valmistaa tämän kierrätysmateriaaleista tai kirppikseltä ostetuista kankaista?
- Jos hankin tämän vaatteen, käytänkö tätä myös kolmen vuoden päästä? Tai kymmenen vuoden päästä? Kestääkö materiaali hyvänä? Kestääkö vaate itsessään aikaa?
- Miten voin korjata ja huoltaa vaatetta sen kuluessa tai rikkoutuessa?
Kysyin myös vanhimmalta lapseltani, miten hän koki haasteen, sillä hänen kaveripiirissään shoppailu on yksi ajanviettämisen tapa ja kuluttaminen on välillä aika holtitontakin. Olen myös välillä kieltäytynyt ostamasta joitain vaatteita vedoten siihen, että hän ei tarvitse sellaista, hänellä on jo sellainen tai #viidenvaatteenvuosi -haasteen näkökulmasta ei kannattaisi ostaa enää kauheasti uusia vaatteita. Meillä myös puhutaan paljon kuluttamisen ilmastovaikutuksista, joten lapseni tietävät myös syyt tämän haasteen takana. Lapseni vastasi kysymyksiini näin: ”On fiksua olla ostamatta uusia vaatteita, koska mä en halua, että maapallo kärsii mun valintojen takia. Mutta se on välillä ärsyttävää, koska haluaisin ostaa uusia vaatteita. Sitten kun kaverit ostaa vaatteita niin paljon, niin haluaa itekkin ostaa enemmän vaatteita. Mun kaverit ei sano kuitenkaan mulle mitään, jos en osta vaatteita uutena tai kuljen kirppisvaatteissa. Mun mielestä ei oo esim. suositumpi, jos kulkee aina uusissa vaatteissa. Mun mielestä vanhempien pitäis puhua enemmän lapsille näistä asioista, koska lapset ottaa omista vanhemmista mallia. ”
Tämä #viidenvaatteenvuosi on nyt onnistuneesti taputeltu. Ensi vuoteen lähdetään avoimin mielin, edelleen tekstiilien kuluttamista seuraten ja pohtien. Ensikin vuonna tavoitteena on maksimissaan viisi uutta vaatetta.
Jos kiinnostaa lukea haasteesta enemmän, täältä löytyy Länsi-Savon lehtiartikkeli, johon haastateltiin minua haasteeseen osallistumisesta. Tuore Ylen artikkeli myös käsittelee haastetta ja sen vaikutuksia – siellä voi vastata myös kyselyyn haasteesta!
Olitko sinä mukana #viidenvaatteenvuosi -haasteessa? Tai oletko ensi vuonna?
Anni
Kommentit (2)
Hieno suoritus, arvostan!
Jäin miettimään, onko nuo kypärät edes vaatteita vain ”turvavälineitä”, kuten vaikka palovaroitin on.
En itse varsinaisesti osallistunut haasteeseen, mutta kyllähän se usein mielessä kävi. En osta kaupasta juuri vaatteita, mutta harrastelijana teen niitä kyllä itse – ehkä liikaakin. Tänä vuonna neuloin taas myös lahjaksi paitoja
– lasketaankohan ne minun jalanjäljekseni vaiko lahjan saajan?
Samaa on monet kysyneet kypärän kohdalla, varmaan se on niin ja näin. Onneksi ei ole niin vakavaa tai orjallista 🙂 Kaikista tärkeintä on, että on tietoinen omasta kuluttamisesta – niin myös lahjavillapaitojen suhteen 🙂